sunnuntai 26. elokuuta 2018

Viimeisintä taidetta

Perustin tän blogin jo kerran aikasemmin ajatuksena jakaa täällä miu runoja ja miu taidetta. Viimeaikoina tästä on tullu sellasta pieruhuumoria, joten nyt on aika palata pikkusen taaksepäin taas :D Tässä o miu viimesimmät taulut. Ekan nimi on "Homma hallussa, I got this". Sen ajatus on että jokaisella pienelläkin öttiäisellä tässä maailmassa on oma paikkansa ja tehtävänsä. Tuota oli itseasiassa tosi hauska maalata. On aina kiva jos saa pientä ideaa minkälaista taulua joku olis vailla mutta ei kuitenkaa liian tarkkoja rajotteita. Tässä oli vinkkeinä, että taulun saaja tykkää ketuista, hämähäkeistä ja käärmeistä. Kuten kuka tahansa aivan normaali puoltoistavuotias :D Käärmettä en saanu millään mukaan mutta 2/3 kuitenki.



Sitte ihan aikuiselle ihmiselle maalattu taulu, jonka nimi on "Osasin". Siinä o ankka joka ei osaa uida mutta se on ratkassu sen asian noi. Elämän haasteista selviää kyllä, vaikka joskus joutuuki käyttää vähä jotai apuvälineitä :D
Tää ei itseasiassa o ihan lopullinen versio tosta ankasta mutta koska se o nii raskasta ottaa kuva ja siirtää se tänne koneelle jne..niin menkööt nyt tällä. Tän taulun tuleva omistaja halus kuvan, jossa on tositosi keltanen ankka, jolla on suuret silmät ja sitä taulua katellessa täytyy tulla hyvälle mielelle. Ja kyllä, tääki on ihan selvinpäin maalattu..


Miula on tälläki hetkellä kolme taulua, jotka oon ajanu umpikujaan. Ne tuijottaa miuta tuolta syyttävänä, että miks en osaa ratkasta sitä mihi suuntaa ne ois menossa. Yhestä tulee friikkisirkus-show. Annan sen ehkä terapeutille. Se saattais sopia sen sisustukseen.. :D Ei hätää, laitan siule kuvan eka ja saat päättää tahotko sen! 

Meen ehkä viikon päästä käymään avoimessa meediotilaisuudessa. Tuun kertoo sitte kuinka kävi, sainko viestejä tuonpuoleisesta. Kun mie kuolen, aion tulla sit kummittelemaan, että jos teistä joku jää tänne vielä miu jälkee, ni pitäkäähä sit linjat auki!

Tähä loppuu vielä tällänen toukokuinen kuva yhen ihanan ystävän polttareista. Sillo oli iha perhanan kylmä mutta sielä myö silti suoritettii kaikkia kulttuuritekoja pitkin Helsinkiä. Ja juotii jotai tollasta punasta juomaa yhen talon edustalla. Aurinko paisto ja meitä oli hyvä, pieni porukka koolla. Voi ku joku menis taas naimisii, joku sellanen jonka polttareihin vois päästä. Ja sit vois laittaa tukan kivasti ja vähä glitteriä naamaan ja lähtee tanssimaan ikivihreitä johonki kunnantalolle. Ja aamulla ois jalat kipeet korkkareista mutta pää ois täynnä uusia, kivoja muistoja. Ois niin siistii.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti