Joo, siis hei ihanaa, ollaan muutettu! (Taas.) Kohta on tuparit! (Taas.) Tän kaiken hässäkän takia tämä blogitaivaan tähtönen on ollu vähä muissa maailmoissa, eikä ole siis ehtinyt päivittää kuulumisia. Nyt, rakkaat lukijani leikitään että Sisustuslehti MitäHemmettiä?? kävi tekemässä meiän uudesta kodista jutun, jonka voitte lukea tästä:
J avaa tässä teille uuden, ihanan kulttuurikotinsa ovet ja päästää teidät virtuaalimatkalle Tikkurilan sydämessä sijaitsevaan kaksioon, jonka virolaismiehet remppasivat Lumolle, joka sitten vuokraa sitä heille ihan tuntuvaa kuukausittaista rahasummaa vastaan. Vuokra on vielä mukavasti nousussa lähiaikoina juuri valmistuneen parvekelasiremontin takia. Tämän kaksion parvekelaseja ei ole kuitenkaan uusittu ja yksi on vieläpä irti alareunastaan niin, että se tekee niiden käytöstä haastavaa. Onneksi nyt on talvi, eikä kukaan halua aukoa laseja talvisaikaan. Sitäpaitsi onhan se mukavaa, että naapurilla on hienot lasitukset!
Keitä täällä asuu? J ja K, susipari, jotka elävät kumpikin omaa arkeaan. Kaiken kiireen keskellä on kuitenkin yksi yhdistävä tekijä, ikivanhat 90-luvun teeveesarjat, joita röhnötetään katselemassa tällä avatulla sohvalla. J ei halua tunnustaa katsovansa myös joitain noloja tv-sarjoja yksin ollessaan. "Emmie nyt mitää Frendejä sentäs kato!" Hän naurahtaa.
J ihastui pienessä mielenhäiriössä ihanaan, supermatalaan sohvaan ja hankki sen jostain sieluttomasta ketjuliikkeestä samaan aikaan kun pariskunnan ensimmäisen sängyn. Sohva on kaikessa epämukavuudessaan onneton mutta K:n keksittyä pitää sitä levitettynä, röhnötystila tuplaantui ja jatkuva sohvalla pyöriminen hyvää asentoa etsien helpotti.
Eteisessä puolestaan on kivasti kaappitilaa ja vaatteet ovat hyvässä (epä)järjestyksessä. K:n yksi jokasään takki ja J:n (helvetin)epämääräinen kasa vaatteita. Siitä hän sitten valitsee mahdollisimman epäsopivan, liian kylmän, kuuman tai ei sadetta-pitävän asusteen lähtiessään ulos. Ihanan boheemia!
Eteisessä tulijaa tervehtii myös asunnon kruununjalokivi, hieno pääkallotaulu, josta voi halutessaan opiskella ihmiskallon latinankielisiä nimiä. Taulu on J:n siskon tuliainen toiselta puolelta maailmaa. Arvoa nostaa se, että reissu tehtiin juuri ennenkuin Suomen rajat menivät kiinni koronaepidemian takia.
Muutoinkin asuntoa on sisustettu rohkeasti erilaisilla tauluilla. Taulut kiinnitettiin jonkinlaisella ihmeteipillä, josta ei pitäisi jäädä minkäänlaista jälkeä seiniin? Ennakko-odotuksista huolimatta vain yksi taulu tippui seinältä parin tunnin jälkeen, muut ovat toistaiseksi pysyneet.
Kuvassa K:n rakkaimpiin aarteisiin kuuluva "mummotaulu". Kuvassa näkyvän mummon voi päivästä riippuen bongata joko seisomassa talonsa rappusilla tai vilkuttamassa ikkunasta. Kerrotaan, että joskus mummo on kylillä ja taulu on tyhjä..
Myös Makke, maailman mielikuvituksettomin mustekala- taulu seuraa pariskuntaa kuin nälkäinen susilauma puolikuollutta poroa. Ehkä siihen on syynsä, miksi Makke ei koskaan lentänyt pesästä, kuten J:n muut maalaukset? Noh, mahtuuhan se tuossa olemaan.
J harrastaa kukkia. Joku voisi jopa sanoa, että kukat harrastavat itsekseen tässä taloudessa. Ystävältä saatu koristenokkonen oli jo viimeisen oksan varassa kuolemassa sukupuuttoon mutta J:n päättäväisen elvytyksen ansiosta nokkonen toipui, elää, voi hyvin ja tekee niin paljon sivukonttorihaarakkeita, että täällä ollaan kohta pulassa. Tässä nokkosen taidonnäyte. Kasvi juurrutti itsensä ohimennessään toisen ruukkuun.. Koristenokkosten ei tiedetä vallanneen yhtään asuntoa mutta tässä ollaan jo aika hiton lähellä..
Lisäksi biojäteastiassa kasvaa ananas?
Keittiön kaihtimet ovat yleensä kiinni. "Eipä niitä varmaan tarvitsisi pitää suljettuina, sillä onhan meillä kalterit ikkunassa!" J vitsailee. Tai siis ei vitsaile, vaan se on totta.
Naapurit ovat huomaavaisia ja pitävät sen verran ääntä, ettei J:ä pelota olla yksin kotona, kun K on poissa. Pienet elämän äänet tuovat turvaa. Lisäksi seuduilla kulkevat narkkarit ajattelevat muita pihalla liikkujia sen verran, että eivät jätä välineitään lojumaan maahan. Tässä kuva vessan ikkunasta, jonka rakoseen on työnnetty ruisku. Poissa maasta, poissa lapsen varpaasta, sanoo vanha Tikkurilalainen sananlasku.
Jääkaappi on kivasti integroitu huomaamattomaksi elementiksi muuhun keittiöön nähden. J on (tietenkin)muokannut jääkaapin oven niin, että sinne löytää sitten vaikka pimeässäkin, eikä erehdy menemään vaikka viereiselle tarvikekaapille.. K kiroaa käsiin tippuvia kortteja ja lappusia mutta ei ala kuitenkaan keskustelemaan magneettien ja krääsän poistamisesta.
Pimeässä luolassa tunnelmaa luo mukava luuranko-valosarja, jonka J löysi ystävänsä vinkin perusteella paikallisesta superhyper-marketista halloweenin aikaan. ("Se on parasta aikaa löytää kivoja sisustustuotteita." J vinkkaa!) Asetelmassa uusi kohtaa vanhan, kun J ripusti valot reunustamaan ainoaa suvussa kulkenutta huonekalua, jonka hän on onnistunut saamaan käsiinsä.
(ei, ku hetkinen, tässä kuvassa taitaaki olla ihan vaa Henkkamaukan lastenosastolta ostetut sukat..)
Voi Jeesus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti