Raparperikuningas

Käpälä pystyyn kuinka moni lukee vielä iltasatuja tai edes kuuntelee niitä vaikka älypuhelimella? No nyt kun kuitenkin selaat sitä puhelintas iltaisin, niin mites ois pieni iltasatu?

Oon kirjottanut tän sadun aikoihin ku miu ystäväpiiri alko lisääntyä. Laitoin tän sillo innoissani kaikille miu lapsellisille tuttaville ja kyselin palautetta. Siihen aikaan palaute oli about sitä, että "Ei tuo meidän kolmekuinen toukka vielä ihan hirveesti tästä tarinasta mitää ymmärtäny.." :D

Noh, ajattelin vakavissani silloin, että teen tästä omakustanteen. Se ois kivasti valmis sitte ku ne toukat on muuttunu älyllisiksi olennoiksi. Piirsin kuvatki ja kaikki. Mut kuten arvata saattaa, mie oon taiteilija, enkä oikee välitä mistää sellasista vaikeista jutusta, ku vaikka "Otampa selvää mite tää homma toimii ja alan soitella joka paikkaan.." Blaah. Ja nyt ne toukat menee kouluun ja lukee Harry Potteria, eikä mitää lastensatuja :D

Raparperikuningas yritti muovautua seuraavaks muotoon ifolor-kirja. Tiiätte niitä valokuvakirjoja, joihin voi laittaa ne miljoonat ranta-, palmu- ja kookoslikööridrinkkikuvat yksien kansien väliin ja näyttää sukulaisille synttäreillä. Juuei. Ihan liian kankee ohjelma, ei miu taiteellisuus taivu moiseen!

Hetken alko jo näyttää siltä, että Raparperikuningas jää ainoastaan tekstimuotoon kavereitten sähköposteihin ja yhdeksi käsin tehdyksi prototyypiksi miu rakkaan siskon pygmien kirjahyllyyn, jossa se taistelee elintilastaan paljo mielenkiintosempien teosten rinnalla.

MUTTA HEI, onhan miula blogi, jota lukee aktiivisesti ainaki yks ihminen :D (Kiitos terapeutti, oot ihana. Siks oon hankkinu siule ihan megamahtavan joululahjan! Ha.) Tää ei nyt ehkä o iha sitä mitä miu terapeutti ois parhaimmillaan oottanu mutta ompaha tässä siule nyt tällänen pikku ilta(- tai aamu)satu. Ties vaikka innostuisit tekemää jälkikasvun joskus. Tai lue tätä vaikka miu kummipojalle..

Noni, tässä tää miu tarina nyt on. Kuvineen kaikkineen :D

Raparperikuningas

Johdanto: "Hei. Kasvaako kotipihallasi raparperipensas tai oletko joskus nähnyt sellaisen?
Tiesitkö, että sen uumenissa asustaa Raparperikuningas? Olet varmasti kuullut monia
hauskoja tarinoita mutta onko kukaan koskaan kertonut sinulle hänestä? Eikö? Sitten et
varmaan tunne myöskään hänen värikkäitä ystäviään.

Raparperikuningas: Aina iloinen ja kärsivällinen pihapiirin hallitsija. Puutarha on hänen
valtakuntansa, jossa kuningas asustaa. Pienistä kommelluksista hän selviää
nokkeluutensa ja reippautensa sekä hyvien ystäviensä avulla. Raparperikuninkaan viitta
on tehty voikukan lehdistä, saappaat koivun kuoresta ja päässään hänellä on kedolla
kasvaneen kissankellon kukka. Raparperikuningas pitää nimensä mukaisesti kovasti
raparperista mutta onpa hänet nähty joskus mansikkamaallakin herkuttelemassa. Oletko
sinä nähnyt häntä jossain?

Kimmo Kimalainen: Raparperikuninkaan uskollisin ystävä. Kimmo lentää surisevin siivin
pitkin puutarhaa ja pitää tiiviisti silmällä mitä pihapiirissä tapahtuu. Hän raportoi kuninkaalle
kaikesta näkemästään pitäen hallitsija tilanteen tasalla. Kimmon olet varmasti tavannut
kesäisenä päivänä. Hänet tunnistat helposti, sillä Kimmosta lähtevä surina kuuluu kauas.
Tämän karvainen olemus herättää myös usein huvitusta muissa puutarhan asukeissa.

Signe: Pieni hämähäkki, jolla on suunnaton ruokahalu. Mestari kutomaan verkkoja, joissa
voi nautiskella kesäpäivästä tuulessa keinuen. Signe on luonteeltaan hieman äkkipikainen
ja Raparperikuningas joutuukin välillä rauhoittelemaan pientä ystäväänsä. Tällä kun on
tapana usein toimia ensin ja ajatella vasta sitten. Signellä on kahdeksan jalkaa, joihin hän
saattaa myös helposti sotkeutua.

Näkymätön olento: Nimensä mukaisesti häntä ei ole kukaan nähnyt. En voi siis kertoa
miltä hän näyttää. Hän kuuluu kuitenkin Raparperikuninkaan ystäväpiiriin olennaisena
osana ja on vahvasti mukana myös tässä tarinassa.

Kinastelevat oravat: Oravakaksikko, jotka taistelevat jatkuvasti kaikesta. Oli kyse
pähkinöistä, säästä tai vaikka eilistä päivästä, tämä kaksikko saa siitä kinan aikaiseksi.

Raparperikuningas ei juuri jaksa näiden kahden taistelusta hermostua mutta Signen
hermot eivät aina kestä jatkuvaa nahinaa.
Mukaan mahtuvat myös Melvin-mittarimato, Nikodemus-Sammakko, sekarotuinen Jasse-
koira sekä perheen isoäiti. Lähdetäänpä katsomaan mitä puutarhassa nyt tapahtuu..

Tämä tarina alkaa juuri niin kuin tämänlaisilla tarinoilla on tapana alkaa. On kesä, aurinko
paistaa. Kuvittelepa mielessäsi oikein kaunis kesäpäivä. Vastaleikattu ruoho tuoksuu ja
kedon kukkaset heiluvat hiljaa tuulessa. Jostain kuuluu kimalaisen surina, kun Kimmo
suorittaa tarkastuskierrostaan. Oravien kinastelun äänet kaikuivat taustalla ja Jasse
torkkuu kopissaan isot korvat unen tahdissa heiluen. Näkymätön olentokin on toimissaan,
kukaan ei vain ole varma mitä hän tekee. Raparperikuningas on vetäytynyt suuren
tammen juurelle päiväunilleen ja maailma tuntuu muutenkin olevan mallillaan. Ainoastaan
Signellä tuntui olevan tylsää. Se kipitti kaikilla kahdeksalla jalallaan niin kovaa kuin pääsi
kohti puun juurella torkkuvaa Raparperikuningasta. "Huhuu, oletko hereillä?" Se huhuili
ystävänsä vierellä kurkistaen tämän lakin alle. "Olen ollut koko aamun kutomassa verkkoa
tuonne ladon katon rajaan ja silmäni ovat aivan solmussa." Signe sanoi pienellä
hämähäkkimäisellä äänellään ja pyöritteli silmiään kuin yrittäen hypnotisoida jonkun.

Raparperikuningas raotti silmiään ja Signe jatkoi: "Lähdetäänkö nauttimaan kesäpäivästä
johonkin? Tarvitsen aurinkoa ja jotain virkistävää tekemistä!" Kuningas oli nyt täysin
hereillä ja venytteli antoisasti lyhyitä jäseniään. "Hoh,hoijaa, nukuinpa makoisasti." Hän
totesi Signelle ja katsoi ystäväänsä miettiväisenä. "Vai olet sinä jo ehtinyt kutoa verkkosi
valmiiksi, oletpa ollut ahkera." Tämä jatkoi: "Kyllä, käytin siihen hienointa seittilankaani ja
siitä tuli erittäin täydellinen." Signe kertoi ylpeänä ja hymyili leveästi. "Mutta nyt lähdetään
tekemään jotain hauskaa, kaunis kesäpäivä ei saa mennä hukkaan!"

"Olet aivan oikeassa." Kuningas sanoi innostuen ajatuksesta."Kävellään metsään kysymään oravilta
josko he haluaisivat pelata kävynheittokilpailua." Signe ei kuitenkaan innostunut tästä
ajatuksesta. Se oli kerran melkein jäänyt lentävän kävyn alle ja toisinaan kävyt sinkoutuivat
sen vaivalla rakentamiin verkkoihin rikkoen ne. Siitä syystä se olikin siirtynyt latoon
kutomaan, vaikka aurinko ei paistanutkaan sinne yhtä makoisasti.

Raparperikuningas mietti mitä muita tapoja tiesi hauskanpitoon ja olikin juuri ehdottamassa
piiloleikkiä auringonkukkapellossa tai leijailua tammenlehdillä puron yli, kun he kuulivat
tuttua surinaa joka yltyi, mitä lähemmäs heidän karvainen, keltainen ystävänsä heitä
lähestyi. Ääni kuulosti normaaliakin kovemmalta, joten he päättelivät, että Kimmolla oli
tänään kova kiire. Lähestyessään Kimmo huitoi jaloillaan niin kovin, että sen jälkeen jäi
keltamusta karvavana. Tämä ei ehtinyt sitä kuitenkaan huomaamaan vaan lensi
päättäväisesti Kuninkaan ja Signen luo. "Kuulkaa!" Se huusi hätääntyneesti kimalaisille
tyypillisellä surisevalla äänellään. (Tarkemmin ajateltuna kaikki Kimmossa oli jollain tavalla
hieman surisevaa. Sen tapa lentää ja puhua, joskus se jopa surisi unissaan.) "Jotain
kamalaa on tapahtumassa!" Se jatkoi kauhistuneena.

Kuningas ja Signe tuijottivat Kimmoa hölmistyneenä joten tämä jatkoi hetken hengähdettyään: "Tuolla pihan reunalla oleva raparperipensas on kadonnut! Joku on vienyt sieltä kaikki raparperit! Vain muutama lehti on jäljellä. Tämä on katastrofi!" Se jatkoi hätääntyen entisestään. "Rauhoitu ystäväiseni, mennään yhdessä katsomaan." Raparperikuningas sanoi omaan rauhalliseen tyyliinsä.
Niinpä he lähtivät kohti pihan reunalla sijaitsevaa raparperipensasta. Signe meinasi jälleen kompastua jalkoihinsa ja Kimmon lentosurina kuulosti epävireiseltä. Kaikki olivat hieman poissa tolaltaan. Lopulta he saapuivat raparperipensaan luo. Tai sen, mitä siitä oli jäljellä..

Toden totta, koko raparperipensas oli poissa. Jäljellä oli vain joitain katkenneita varsia ja
lehdenkappaleita. Mutta,hetkinen, kukas se siinä!? Varsien keskeltä kuului tahdikasta
mutinaa: "Yksi, kaksi, kolme..hmm" ja samalla raparperin tynkien joukosta ilmaantui
kukapa muukaan kuin kokovihreään asuun sonnustautunut Melvin-mittarimato. Kolmikko
seurasi hetken Melvinin tasaista mittailua, kunnes Signe ei enää kestänyt vaan avasi
vihaisena suunsa: "Melvin, senkin ahmatti!" Se karjui pienellä äänellään. (Onneksi
hämähäkit eivät ole kovinkaan äänekkäitä, vaikka yrittäisivätkin huutaa kovaa.)"Jäit kiinni
itse teossa! Olet syönyt kaikki raparperit. Olet tuhonnut kuninkaan valtakuntaa! "

Signe raivosi ja heilutteli kaikkia kahdeksaa jalkaansa niin tomerasti, että lopulta ne menivät
solmuun. Melvin tuijotti Signeä hölmistyneenä ja siirsi sitten huomionsa
Raparperikuninkaaseen. Hieman punastuen ja nolostuen se sanoi: "No, tuota, tarkoitan
että olen saattanut hieman maistella muutamaa lehteä, kun ne maistuvat niin rapeilta ja
makoisilta." Se sopersi. "Mutta tämä puska oli tällainen, kun äsken saavuin paikalle. Olin
juuri mittailemassa vahinkoja, kun te saavuitte." Melvin selitti ja katsoi Raparperikuningasta
suurilla madonsilmillään.

"Noniin, rauhoitutaanpa nyt kaikki." Raparperikuningas tyynnytteli sekalaista

ystäväjoukkoaan. "Ketään ei saa syytellä ilman todisteita." Kuningas jatkoi katsoen
Signeä, joka oli jo saanut jalkansa selvitettyä. "Sitä paitsi en usko että noin pieni mato olisi
jaksanut syödä kaiken tämän raparperin vain yhdessä aamussa."

"Mitä raparperille on sitten voinut tapahtua?" Signe ihmetteli silmät suurina."Kaikki on
viety!" "Hmm.." Kuningas pohti päätään raapien. Näkymätön olentokin oli tullut paikalle,
vaikkei kukaan tietenkään nähnyt häntä. "Mennään kysymään oravilta" Kuningas sanoi.
"He liikkuvat paljon ja näkevät puustaan lähes koko puutarhan tapahtumat, ehkä he
tietävät mitä on tapahtunut." "Hyvä idea, lennän sinne jo edeltä." Kimmo sanoi ja nousi
siivilleen. Koko muu porukka seurasi Kimmoa, kukin omalla tavallaan. No, paitsi tietysti
Melvin, jonka oli pakko saada mittaustyönsä tehtyä. Se ei voinut koskaan jättää kesken aloittamaansa urakkaa.

Hetken kuluttua Raparperikuningas kuuli jo korvissaan tuttua kinastelun ääntä. He alkoivat
olla perillä oravien puun luona. "Anna tänne se, se on minun!" "Eikä ole." "Onpas!" "Tule
takaisin senkin varas!" Oravien sanailu kuului ylhäältä oksien lomasta ja hetkessä kaikki
näkivät kaksi ruskeaa häntää vilahtavan ohitse. Seuraavaksi puunrungon molemmille
puolille ilmestyivät pyöreät kasvot, joissa tuikki kaksi ruskeaa silmää. Toisella oravista oli
käpälissään käpy mutta se putosi maahan oravien huomattua, että Raparperikuningas
seisoi puun juurella.

"Päivää kuningas." Toinen oravista sanoi kohteliaasti. "Ei nyt ole
päivä, nyt kuuluu sanoa huomenta!" Toinen korjasi ja oli juuri noukkimassa maahan
pudonnutta käpyä heittääkseen sillä ystäväänsä, kun Signe ehti väliin: "Nyt lopetatte
hetkeksi riehumisen ja kuuntelette. On sattunut kauheita ja Kuninkaalla on teille asiaa!"

Raparperikuningas selitti tilanteen oraville ja nämä jäivät ihmeissään tuijottamaan ensin
toisiaan, sitten kuningasta ja tämän mukana tullutta joukkoa. Kuka olisi niin röyhkeä, että
varastaisi puutarhan kuninkaan raparperit? Ja vieläpä lähes keskellä päivää?
"Olen varma, että se oli Tauno-Tiikeri!" Toinen oravista sanoi. (Ne ovat niin kovin
samannäköisiä, etten erota heitä toisistaan.)"Ei tässä metsässä asu tiikereitä!" Toinen
orava tuhahti. "Sitä paitsi olen melko varma etteivät tiikerit edes pidä raparperista." Se
jatkoi ja katsoi toveriaan tietävän näköisenä. "Sen on täytynyt olla Late-lohikäärme. Sehän
pitää kovasti kaikesta kirpeästä. Oliko paikalla jälkiä tulesta ja savusta?" Toinen oravista
kysyi."Höh." Sanoi ensimmäinen orava. Eihän lohikäärmeitä ole edes olemassa!" "Onpas!" "Eipäs" "Onpas, olen nähnyt omin silmin!" "Näit unta pöhkö." Samassa oravat olivat taas
toistensa kimpussa. Toinen ehti juuri ja juuri pois alta toisen loikatessa tätä kohti ja niin ne
painelivat taas kohti puun latvaa niin että tuuheat hännät vain heiluivat. Muutama karva
leijaili maahan ja kina jatkui puun latvassa. Signe ja Kimmo huokaisivat kuin yhdestä
suusta. Ei tästä ollut juurikaan apua. Kuningas vaipui taas hetkeksi mietteisiinsä ja tokaisi
sitten: "Aivan, hyvä idea näkymätön ystäväni!" Hän huudahti. "Menemme käymään Miirun
luona, hän lentelee paljon, tosin enimmäkseen yöaikaan mutta hän on saattanut nähdä
aamulla jotain palatessaan kotiin." Niinpä he lähtivät tapaamaan pihan perämetsikössä asuvaa pöllöä.

"Mitä sanoitte? Raparperia? Ei, en nähnyt unta raparperista vaan.. En tiedä. Että
muistanko nähneeni jonkun syövän raparperia? En kai. Late-lohikäärme? Ehkä? Sehän
pitää kirpeistä herkuista? Hmm, hetkinen, ehkä näinkin siniset saappaat ja ison koiran, sen
täytyy olla Jasse. Olkaa varovaisia. Hetkinen, mitä kello on? Nythän on keskipäivä! Kaikki
kunnialliset pöllöt nukkuvat vielä tähän aikaan. Hyvää yötä. Eikun päivää!" Miiru pyöritteli päätään puhuessaan ja painoi lopulta nokkansa siipiensä suojaan ja jatkoi uniaan.

"Kautta karvaisten jalkojeni!" Signe tuhahti. "Eihän tästä tule mitään. Meillä on Mittarimato, joka ei
tiedä mistään muusta, kuin mittaamistaan matkoista. Kaksi oravaa, jotka eivät tee mitään
muuta kuin taistelevat ja puoliunessa oksalla nuokkuva pöllö, joka varmasti tietäisi jotain
mutta ei saa itseään hereille." Sen pienet hämähäkinsilmät alkoivat taas pyöriä, aivan kuin
se olisi hypnoosissa. Signe oli todella hermostunut. Raparperikuningas katseli hetken
ystävänsä raivoamista. Hän tiesi, että Signen täytyi päästää hieman höyryjä. Näkymätön
olento pysyi hiljaa. Hän ei yleensä paljon puhunut. Kimmo taasen avasi suunsa: "Pöllöhän
puhui unissaan Jasse-koirasta. Pitäisiköhän meidän mennä puhuttamaan häntä?
Koirankoppihan on melko lähellä raparperipuskia." Kimmo katsoi samalla kuningasta.

"Hyvä ajatus. Näin me teemme." Kuningas sanoi ja kääntyi urhean joukkionsa puoleen.
Signe olisi saatava rauhoittumaan, sen ei olisi hyvä mennä Jassen luo tuossa tilassa.
Kompastuisi raukka taas jalkoihinsa ja Jasse voisi epähuomiossa tallata sen päälle.
Sovittiin, että Kimmo lentäisi edeltä Jassen kopille ja muut pysähtyisivät vielä matkalla
Sammakkolammella. Sammakot asuivat oikeastaan pihan perällä virtaavassa ojassa
mutta ne tahtoivat asumustaan kutsuttavan sammakkolammeksi. Se kuulosti kuulema
hienommalta. Sammakot tuskin olisivat tietoisia raparperien kohtalosta mutta Kuningas
halusi silti jutella heidän kanssaan. Siinäpä sitä sitten taas mentiin.

Olisi varmasti paras löytää Nikodemus-sammakko. Hän reissasi paljon uhkarohkeita retkiä
pihan poikki suihkulähteelle ja olisi saattanut vaikka nähdä jotain. Nikodemuksen mukaan
suihkulähteellä oli paras paikka ottaa vilvoittava suihku mutta taivaalla liiteli paljon isoja
lintuja, jotka halusivat ottaa sammakoita mukaansa. Kukaan ei tiennyt mihin lintujen
matkaan lähteneet toverit oikein päätyivät. Nikodemuksen serkku, Todd-sammakko oli
kerran lähtenyt erään värikkään linnun matkaan, eikä hänestä oltu sen koommin kuultu.
Kenties Todd eleli nyt yltäkylläistä elämää jonkin toisen pihan perukoilla mutta suurin osa
sammakoista viihtyi täällä, eivätkä he halunneet lähteä mihinkään. Oli siis oltava
varovainen, jos poistui lammelta.

"Sammakoilla on lähes aina jonkinlainen kilpailu menossa." Raparperikuningas kertoi
toisille. "Toisinaan he kisaavat kurnutuksessa mutta nyt kuulostaa että heillä on
uimahyppy.." Enempää ei Kuningas ehtinyt sanoa, kun märkääkin märempi aalto pyyhkäisi
heidän ylitseen. Näkymätön hahmo ehti väistää mutta Signe ja Raparperikuningas
kastuivat toden teolla. Raparperikuningas puisteli päältään enimmät vedet ja ehti juuri
parahiksi estämään Signeä hyökkäämästä lammesta nousevan Nikodemuksen kimppuun.
Hämähäkit inhosivat vettä, joten Signen raivo oli kyllä ymmärrettävää.

"Ah, kuinka virkistävää!" Nikodemus sanoi hymyillen kömpiessään ylös ojasta.
"Uimahyppely on parasta ajanvietettä, jota tiedän." Se jatkoi riemuissaan ja katsoi sitten
kaksikkoa huomaamatta Signen raivoisaa ilmettä tai Raparperikuninkaan vettävaluvaa
olemusta. "Kuinka voin auttaa teitä tänä aurinkoisena kesäpäivänä?" Nikodemus kysyi
uteliaana. "Haluatteko kenties osallistua uimahyppykisaan?" Raparperikuningas puisteli
päätään ja selitti pikaisesti mitä puutarhassa oli aamun aikana tapahtunut.

"Vai niin on käynyt." Nikodemus pohdiskeli osaksi omissa mietteissään ja raapi limaista leukaansa. (Se on jonkinlainen sammakoiden juttu, auttaa heitä keskittymään.) "En voi sanoa tietäväni
kuka raparperit vei. Serkkuni Laurelius noudattaa kyllä nykyisin erikoisruokavaliota
terveyssyistä mutta siihen kuuluvat keltaiset etanat ja rauduskoivun lehdet, eivät
raparperit." Nikodemus pohti. "Eivätkö oravatkaan olleet nähneet mitään?" Se kysyi ja
Kuningas vastasi jo hieman harmistuneena: "Eivät. Tämä arvoitus käy koko ajan
kummallisemmaksi." Kuningas sanoi ja pudisteli vettä viitastaan. Nikodemus huomasi
Kuninkaan alakulon ja tokaisi: "Mutta hei, mikään ei piristä niin kuin kunnon loikka
lampeen, tulkaa perässä." Tällä kertaa kaikki kolme ehtivät juuri väistää, kun Nikodemus
otti ison loikan mutaiseen lampeen. Vesi roiskui pitkin ja poikin. Se tuntui olevan kuin
kotonaan tummassa vedessä. Tai niin, sehän oli Nikodemuksen koti!

Sitten he kuulivat lähestyvää tuttua surinaa ja näkivät Kimmon lentävän heitä kohti
karvainen, keltamusta ruumis tuulta halkoen. Se oli lentänyt taas lujaa. "Hei kaverit!"
Kimmo huusi jo pitkän matkan päässä. "Jassella voi olla tietoa raparperien kohtalosta. Hän
käy vielä varmistamassa asian. Sovimme että tapaamme Jassen kopilla, kun iso kuusi
heittää varjonsa kopin ylle." "Sehän on ihan kohta, joten eiköhän mennä."
Raparperikuningas sanoi innostuneena. Muut nyökkäsivät. Oliko arvoitus ratkeamassa?

Raparperikuningas, Signe, Näkymätön olento ja Kimmo, sekä jälleen joukkoon liittynyt
oravakaksikko, saapuivat Jassen kopille juuri kun suuren pihakuusen varjo alkoi langeta
tämän kopin ylle. Kaikki seisoivat mustavalkoisen Jasse-koiran ympärillä jännittyneinä, kun
tämä alkoi kertoa:

"Olin tavanomaisella aamulenkilläni, kun huomasin jonkun liikkuvan puutarhassa.
Uskoakseni se oli Isoäiti. Tiedättehän, se hieman kumarassa kulkeva hahmo, jolla on aina
siniset kumisaappaat ja harmaa huivi, eikä hän aina oikein näe mihin astuu." Kaikki
nyökyttelivät Jassen kertomalle. Varsinkin Signellä oli vielä tuoreessa muistissa
viimehetken pelastuminen, kun Isoäiti oli tallata tämän päälle kulkiessaan puutarhassa.

"Tänään Isoäidillä oli kori mukanaan ja olen melko varma, että sieltä pilkotti raparperin
varsia!" Jasse jatkoi pohdiskeluaan vakavana. "Tarkemmin ajateltuna, haistelkaapa ilmaa!"
Se sanoi ja nosti kuonoaan nuuhkiakseen. "Minusta täällä tuoksuu leivonnainen,
tarkemmin sanottuna uskaltaisin väittää, että nenäni haistaa tuoreen raparperipiirakan
tuoksun leijailevan talolta."

Kaikki alkoivat kilvan nuuhkia ilmaa ja Kimmo huudahtikin ensimmäisenä: "Toden totta, se
on tuore raparperipiirakka!" "Olet oikeassa." Kuningas sanoi. Näkymätön olentokin oli juuri
sanomassa jotain mutta kukaan ei enää kuunnellut, sillä kaikki lähtivät juoksemaan kohti
taloa, josta tuoksu kantautui.

Kimmo ehti ikkunalle ensimmäisenä. Raparperikuningas, Signe, Näkymätön olento,
oravat, sekä Jassen häntään tarttunut Melvin-mittarimato seurasivat aivan kannoilla.
Joukko ehti juuri ikkunan taa näkemään, kun Isoäiti otti höyryävää piirakkaa pois uunista.
Se tuoksui taivaallisen hyvältä!

Uunituoreen piirakan tuoksu houkutteli paikalle myös suuren joukon lapsia. Osa oli
Isoäidin lapsen lapsia, osa näiden ystäviä ja naapureita. kaikki tiesivät, että Isoäidin
leivontapäivänä kannatti tulla kyläilemään, sillä tämä teki kylän parhaat leivokset! "Minä
haluan ensimmäisen palan!" Joku huusi joukon keskeltä."Ei vaan minä, olen nuorin."
"Eipäs, ensimmäinen pala kuuluu joukon vanhimmalle, eli minulle!" Innostuneet
kiljahdukset kaikuivat keittiössä kaikkien yrittäessä päästä piirakan kimppuun
ensimmäisenä. Isoäiti oli kuitenkin tiukkana: "Ehei, lapset, ensimmäinen pala kuuluu
Raparperikuninkaalle, ovathan piirakan ainekset kerätty hänen valtakunnastaan." Isoäiti
sanoi hymyillen salaperäisesti ja leikkasi ison palan asetellen sen kukalliselle lautaselle.

"Raparperikuninkaalle?" Lapset toistivat ihmeissään.

"Viemme tämän tuonne metsän reunaan, jossa hän saa rauhassa syödä osuutensa.
Samalla varmistamme, että saamme ensivuonnakin nauttia raparperipensaan antimista."
Hän jatkoi ja katsoi hymyillen jokaista lasta vuorotellen. "Tulkaapa mukaan, viedään tämä
piirakka puutarhan asukeille ja tullaan sitten itse syömään. Kerron teille sitten hieman
Raparperikuninkaasta."

Isoäiti otti lautasen, veti siniset saappaat jalkaansa ja meni takaovesta pihalle. Lapsilauma
seurasi kiinnostuneena perässä. Kun lautanen oli viety suuren puun juurelle, palasivat
kaikki Isoäidin mukana keittiöön. Kaikille jaettiin iso pala piirakkaa ja sitten isoäiti aloitti
kertomuksensa: "Tiedättehän, että puutarha kuhisee elämää! Se on vaikka kuinka monen
pienen ja hieman isommankin olennon koti." Hän kertoi ja katsoi samalla ulos ikkunasta.
Hän oli näkevinään vilahduksen Raparperikuninkaasta mutta ei ollut aivan varma. "Pitää
olla hyvin varovainen, ettei esimerkiksi vahingossa tallaa jonkun asukin päälle. Minulle
meinasi kerran käydä niin, onneksi se pikkuinen hämähäkki ehti pois alta." Isoäiti huokaisi
ja otti palan piirakkaa ennekuin jatkoi: "Raparperikuningas asuu puutarhassa. Hän pitää
huolta, että siellä on kaikki hyvin. Meidän tulee kunnioittaa jokaista hahmoa, joka möyrii,
ryömii, hyppii, kiipeää, juoksee tai kutoo seittejään puutarhassa." Isoäiti kertoi vakavana
mutta naurahti sitten: "Voi, olisipa hauska ymmärtää mitä vaikkapa oravat tai sammakot
puhuvat keskenään. Mitä luulette, mistä ne juttelevat?" "Oravat miettivät varmasti mistä
saisivat käpyjä." "Ja sammakot keskustelevat siitä kuinka kylmää vesi on ojan pohjalla!"
Isoäiti hymyili ja sanoi: "Lisää piirakkaa?"

Samaan aikaan kun Isoäiti kertoi lapsille Rapaperikuninkaasta, tämä herkutteli puutarhan
laidalla ystävineen. Kaikkien kädet, jalat, käpälät ja tassut sekä kasvot olivat tahmaisessa
raparperissa mutta suupielet olivat hymyssä. Piirakka oli syöty viimeistä murua myöden ja
toinen oravista nuolaisi vielä lautasen reunalle valuneen hillonjämän. Tuosta pienestä
jämästä meinasi jälleen tulla taistelu, kun toinen orava huomasi tämän mutta onneksi
Signe ehti väliin. Hyvän aterian päälle ei kannattanut riehua vaan olisi parempi idea ottaa
pienet torkut, eikös?

Signen ehdotus sai kannatusta ja kaikki etsivät hyvän paikan asettua päiväunille. Kimmo
surisi hetken, ennen kuin löysi hyvän asennon kauniin kukkasen syleilystä.
Raparperikuningas, Näkymätön olento ja Melvini kömpivät suuren lehden alle. Signe kutoi
itselleen pienen verkon, koska ei osannut nukkua muuten. Oravat olivat liian levottomalla
tuulella nukkuakseen, joten ne hyppelivät peräkanaa kohti vanhan kuusen latvaa, eikä
aikaakaan, kun sieltä alkoi kuulua riemastunutta ääntelyä. Jasse löntysteli päätään pudistellen omaan koppiinsa. Nuo oravat olivat sen mielestä välillä täysin käsittämättömiä.

Aurinko paistoi vielä melko korkealta. Tuuli tuuditti hiljaa kukkaa, jossa Kimmo nukkui.
Signen verkkokin heilui kuin paraskin riippukeinu. Ilmassa tuoksui kesä. Ahomansikat,
kedon kukkaset, vastaleikattu nurmi, raparperipiirakka.. Tiedättehän miltä kesä tuoksuu!
Raparperikuningas ei enää huolehtinut raparperipensaan kohtalosta. Kasvaisihan se ensi
kesänä taas uudestaan!

Syksyn tullen kuningas meni Jassen koppiin asustelemaan.
Yhdessä he katselivat vihreän kesän vaihtumista värikkääksi ruskaksi.

Vaikka monet Raparperikuninkaan ystävistä menevät talviunille, eikä heitä näe ennen kuin
kevätaurinko nousee taas taivaalle, Raparperikuningas jatkaa seikkailuaan läpi talven.
Jassen kopissa on lämmin. Yhdessä he viettävät mukavia huurteisia talvipäiviä.
Olet ehkä nähnyt joskus pienet jäljet hangella? Joku on kenties kertonut, että hiiri on kulkenut siitä. Se on täysin mahdollista toki mutta joskus hiiret ja Raparperikuningas
käyttävät samoja polkuja. Katsopa tarkkaan ensi kerralla, ehkä ne ovatkin pienten
saappaiden jäljet..

Suojelusenkeli

En tiiä kuinka moni teistä uskoo Jumalaan, Jeesukseen, Saatanaan, yksisarvisiin, tarot-tulkintoihin, ennustajaeukkoihin, menninkäisiin tai suojelusenkeleihin mutta monet on sitä mieltä, että meillä kaikilla on jonkinlainen ylempi voima kulkemassa vierellä. Sitähä voi sitte tietysti miettiä, että miks se enkeli ei suojele niitä, jotka vaikka kuolee onnettomuuksissa tai muuta kauheeta? Ehkä se on sitte vaa samanlainen uskon asia, ku vaikka miks Jumala antaa kaikkee pahaa tapahtua.

Tähä vähä aiheeseen liipaten ennenku mennään noihin enkeleihin, niin onko teistä rakkaat lukijani moni havainnu, että universumissa eletään isojen muutosten ja myllerrysten aikaa? Mie ihmettelin jo hetki sitten, kuinka miu kaveripiirissä on jotenki paljo eroja, muuttoja, työpaikanvaihdoksia, asuntohankintoja ja myyntejä ja muita tälläsiä isompia asioita meneillään.. onneks on yks kihlauski, ettei mee ihan pelkäks eromeiningiks :D

Mie taian olla jotenki herkkä moiselle universumin kutsulle, ku oon ihan tulisilla hiilillä. Jotai muutosta tarttis saaha aikaan, vaikka kaikki on periaatteessa enemmän ku hyvin. Että mie kadehdin niitä ihmisiä, jotka on tienny 14 vuotiaana mitä ne tahtoo elämällään tehä, missä ne tahtoo asua, missä olla töissä ja saavuttavat sen tasaisen elon ja ovat vieläpä tyytyväisiä siihen. En tiiä. Vaikeeta.

Noo, enivei, ei miu pitäny teille nyt miu maailman ahdistuksista avautua vaan kertoo, että mistä tietää, että suojelusenkeli on lähellä tai yrittää muuten vaan ottaa yhteyttä. Eihän enkeleitä ole, eikä kummituksia, eikä peikkoja eikä Jeesusta, tietenkään mutta onhan se kaunis ajatus, että joku on lähellä, eikö?

-Höyhenet. Löydätkö joskus jostain höyhenen, jolle ei ole mitään loogista selitystä? (Tyyliin untuvatakki tai höyhentyyny räjähti just käsiin..)

-Löydätkö toistuvasti kolikoita vaikka kadulta?

-Tunnetko joskus jonkun hyvän tuoksun, vaikka et ole suihkutellut hajuvettä ja naapurikämpässäkin on ollut silakkalaatikkopäivä?

-Näyttääkö taivaalla leijuva pilvi enkeliltä, höyheneltä tai muulta mukavalta asialta, vaikka kukkaselta?

-Jääkö lapsi tai kotieläin tuijottamaan tyhjää ja mahdollisesti hymyileekin vielä itsekseen? (No, koira tai kissa tuskin hymyilee ja saattaahan se musti tai mirri tuijottaa vaikka pataan pudotettua nakkipalaa kovin intensiivisesti mutta jos mitään selittävää syytä ei ole tarjolla..)

-Oudosti käyttäytyvä elektroniikka. Meneekö tv itsekseen päälle? Valot sammuvat tai syttyvät? (Miule tapahtuu tätä aika paljon, että elekroniikka tökkii.. miu suojelusenkeli taitaa olla aika huumoriveikko??)

-Näetkö usein jotku tietyt toistuvat numerot esim 11:11, 333 tai 444? (katot kelloo aina sillo? Edessä ajavan auton rekkarissa nuo numerot, puhelinnumerossa tms? Mie näen usein numerot 13:13, siis katon usein kelloo siihe aikaa. En tiiä että onks tääki miu vinksahtaneen enkeliveikkosen huumoria vai puhdasta sattumaa..)

Nää voi siis kaikki olla joko hassua kuvitelmaa tai sitte siun suojelusenkeli yrittää ottaa yhteyttä. Enskerralla kun jotain outoa tapahtuu, pitäkäähän mieli avoimena, ei siitä haittaakaan ole ;)

Yhdyssanojen harmoniaa..

Suomen kieli on sitten hienoa. Käykö kenenkään muun hermoon sellaset ihan järjettömät, toistuvat yhdyssanavirheet jonkun tietyn ihmisen teksteissä kuten esimerkiksi pinna sänky tai lapsi vesi?

Kyllä! Tuntuu että aivot räjähtää!

Noni, no mitä jos alettais vaan keksiä uusia hienoja yhdyssanoja noi niinku entisiä yhdistellen?

Keksin tähä nyt parit, ni voitte sitte ite vaikka jonku kosteen illanvieton yhteydessä miettiä lisää..

(huomioi, että laitoin parhaat heti tähä alkuun.. ha :D)

-leikkiPUISTOkemisti
-lapsiVESIpuisto
-raskausAIKApommi
-päiväKOTItonttu
-vaippaHOUSUpuku
-potkuPUKUpakko
-perhepäiväHOITOtahto
-lapsiLISÄkäsipari
-peräTILA-auto

no sit näitä, mitkä ei o nii hauskoja, koska eivät liity lapsiin..

-partaKONEmusiikki
-koiraKOULUterveydenhoitaja
-hallitusKAUSIflunssa
-lieteALLASbileet
-keltaNOKKAhuilu
-kyynelKANAVAristeily
-kynsiSIENIkeitto
-salaLIITTOTEORIAkoe
-kaaliMADONreikä


Hahaha. Ei mistään taas huomaa, että oon yksin kotona ja juon siideriä :D

Parasta Portugalia(+RumaRitva)

Noniinhei, kuulkaas muruset, suosikkibloggaaajanne on ollu NIIN lomilla, että en o ehtiny päivittelemään teille aamukahvipöytälukemisia ollenkaan! Sorge mutta hei, asia korjaantuu nyt!

Ketään ei varmaa kiinnosta sen enempää miu mitkää lomatunnelmat mutta mainittakoot tässä nyt sen verran, että ihania ootte kaikki ihmiset, joita ehdin lomani aikana tavata!

Mikä tässä on nyt päällimmäisenä agendalla, on kertoo teille nousevasta matkailumaasta nimeltä Portugal. Tässä on parit kiva tietää-faktat siitä mestasta, ihan vaan jos joskus satutte matkaamaan sinne..

1. Ne tykkää kaakeleista. Voi juma että ne tykkää kaakeleista. Se on jotai ikivanhaa arabien perua.. No, onhan ne nättejä.

Jopa jonku ikivanhan linnan sisäseinissä oli kaakeleita. Tässä yks otos hevosen persiistä:

2. Koska Portugali sijaitsee rannikolla, on niillä luonnollisesti ollu tarve rakentaa jos jonkinmoista linnaketta ja linnoitusta ja vartiotornia.. Osa niistä on kouluja, osa museoita, osa armeijan käytössä ja osa vaan rapistuu ja osa on markkinoitu turisteille. Jeij. Tää eka kuva on jostai supersuositusta turistikohteesta ja tuo toinen oli Sintrassa, kalliolla kukkulalla oleva linnoitus. Siinä ois ollu Penan palatsiki ihan vaa muutama sata metriä vielä vuorenrinnettä ylös mutta tää linnotusreissu riitti siinä helteessä. Hieno paikka, ei siinä.

3. Viiniä. Viiniä. Viiniä. Viinikellarissa ei siivota koskaan, koska hämähäkit ja lepakot pitää siivouspalvelua yllä ihan ilmasiks.. Onneks ei nähty yhtään siistijää, vaikka käytii aikamoisessa luolassa.

4. Sit oli jos jonkinmoista kirkkoa ja kievaria.. Tässä parit pakolliset otokset niistä:

5. Euroopan läntisin paikka, johon pääsee kuivin jaloin. Täällä oli jokunen vuosi sitte kuollu pari turistia, kun olivat menneet tuohon kallion reunalle ottamaan täydellistä kuvaa itsestään.. Jos mie oisin tän mestan matkamuistovastaava, teettäsin sellasia magneetteja, joissa näkyis tuo majakka ja sen juurella kalliot, jonka reunalla on just putoomassa pari hahmoa selfietikku käsissä. Kauheeta, tiedän mutta niin se luonto vaan korjaa porukkaa ja toisen epäonni ois toisen rahakas matkamuisto..

6. Portugali oli myös täynnä ihania yksityiskohtia:

Kauniita katukylttejä:

merihirviö?

katutaidetta

pikkunen kattoterassi ja kannu sangriaa

joku hahmo?

Nähtiin tietty myös pakollinen löytöretkeilijöiden muistomerkki

ja Vasco da Gama my man, viimeinen leposija

Olo oli viikon reissun jälkee vähän tällänen:

Mutta hei, hieno mesta, suosittelen käymään!

Sitte tähän loppuun haluisin julistaa vielä pienen kisan.. Ihan jos ihmettelitte tuota otsikkoa, että kuka on RumaRitva? 

Noh, mie mukavana tätinä halusin tuoda siskoni pygmeille tuliaisina Portugalista jotain muuta ku turistiavaimenperät. Löysin sitte sellaset keräilylelupussit ja aattelin, että tästä lähtee..

Noh. Arvaa lähtikö?

Täten julistan kilpailun, jonka säännöt menee näin:

Yritä löytää kummilapsellesi rumempi tuliainen, kuin mitä RumaRitva on. Aikaa tämän vuoden loppuun.

Tässä vielä kuva aiheesta:

disco,disco,uuh,uuh..

Ei lisättävää.

Kultainen 70-luku

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Kaksi siskosta istui saunan lauteilla ja toinen alkoi pohtia kuinka olisi kiva järjestää bileet. Tarkemmin sanottuna 70-lukuteemayllätysbileet (olipa pitkä sana) henkilölle, joka täyttäisi 40 reilun vuoden päästä. Juhlien päätähti oli siis syntynyt kultaisella 70-luvulla ja on aiheesta syystäkin kovin ylpeä. Kukapa ei! Itse tälläisenä sieluttomana kasarilapsena olen aika kade.. (Tässä ei nyt tartuta sellaiseen pikkuasiaan, kuin että T on syntyny marraskuun loppupuolella vuonna -79.. Ehei, kultaisen seitkytluvun kasvatti yhtä kaikki, vaikka ei ehkä ihan niin monissa ruskeakeltaisissa potkupuvuissa ehtinytkään sätkiä kuin muutamaa vuotta aiemmin syntyneet.)

Tuumasta toimeen. Alettiin suunnitella kuinka "sitte ens kesänä" pidettäis isot bileet, yllätysbileet. Tuohon iskän autotalliin vaan disco pystyyn, juomat tallinnasta ja feispuuk-tapahtumalla saataisiin suurin osa ihmisistä tavoitettua. Voi että, tuolloin tuntu, että ens kesään on ihmisikä aikaa. Miten sitä jaksais oottaa!? 

Tuli joulu, tuli joululahjaksi keikkalippu Bon Jovin keikalle Tallinnaan, joten oli jotain mitä oottaa. Keikka tuli ja meni, tuli kesä, tuli kesäloma ja tuli juhlapäivä elokuun 17. Mitä kaikkea tähän kevääseen ja kesään mahtuikaan??

Tapahtuman pääjärjestäjän näkökulmasta: Stressiä, viinanhakureissu Tallinnaan himmeen jarrun kanssa, ajatusta siitä, miten juhlakalu saataisiin Lappeenrantaan ja vieläpä niin, että auto jäisi vaimolle ja T lähtis junalla liikenteeseen. Tarvittiin monta puhelua ystäville, juonia punottiin, watsappi kävi niin kuumana, että aifounia seuraava tahokin alkoi varmasti jo kyllästyä. Entäs tyyli, mistä saataisiin oikeanlaiset vaatteet, myös T:lle. Korut? Kengät? Ja mitä hittoa sisko laittaa joka toinen päivä jonkun askartelulinkin tai kuvan. "Nyt se Pinteresti kiinni!" Pääjärjestäjän oli jo pieni pakko todeta yli-innokkaalle alaiselleen, joka oli päässy juhla-askartelun makuun(alainen=minä).

Entäs sitte juhlien kakkosjärjestäjä eli minä.. Mie keksin itelleni taas uuden unelma-ammatin: Juhlanjärjestäjä! Perustan firman, jonka palveluun kuuluu kaikenlainen askartelu, näpertely, koristeiden ideoiminen ja toteutus. Lisäksi palkkaan K:n ja Nipsun kokeiksi, jonku järjen äänen hoitamaan tilitykset, raha- yms muut tylsät asiat. Harjottelin tässä jo miu tulevaa ammattia varte:

Toki joitakin koristeita ja rekvisiittaa piti hankkia iha kaupasta. Löydettiin led-ilmapalloja, ilmapallo-ilmapalloja ja toki tollaset pakolliset numeropallot. Tässä kuvassa näkyvillä myös nuo tekoviikset ja ennenkaikkea niitten pakkaus, josta tuijottava riemukas hahmo tuntu osuvan miu silmii koko ajan ja joka paikassa. Saatoin nähä siitä vähä painajaisiaki..

Aini, pitihän sitä käydä kaupassa, jotta saataisiin juhlakansalle ruokaa.. Onneks pääjärjestäjä on toiselta ammatiltaan perheenäiti, joten hänellä on superhyvä organisointikyky. Äiti-ihminen hoitaa päivänpolttavia asioita samaan aikaan kun ajelee noloa koria pitkin etelä-Karjalalaisen jättimarketin käytäviä. (Ekat safkat käytiin toki hakemassa jo Helsingin vastaavasta marketista, koska tuplaboonus!)

Kaupassa käyty, ajeltiin kotiin ja ruokittiin paikalla olijat. Ja viiniä. Viiniäkin oli.

Tässä lisää perjantain tunnelmia.. Oli vielä rauhallista. Ihan ku oottais ruohon kasvavan. Tai kuten tässä tilanteessa: Ihan ku oottais paljun täyttyvän :D

Välillä viriteltii valoja discoa varte..

..välillä tankattiin..

..ja sitte testattii palju. Tietty. Vesi oli aika viileetä alkuun mutta kyllä se siitä. Lämpömittariankalla alko varmaanki loppua huumori mutta ei siitä sen enempää. Oli hienoa mennä uimaan veteen, johon kukaan ei ollut vielä kaatanu kaljaa, oksentanu, pissannu tai liuottanu kuppasta ihoaan. (Skidi, tiedoksi vaan, että miu uima-asu ei haissu millekkään.. x)

Tuli lauantai. Säätiedotusten seuraaminen oli jätetty herran haltuun aikaa sitten ja tämähän kannatti, sää nimittäin suorastaan suosi juhlijoita. Mustolan mansionissa heräsi epämääräinen joukko ihmisiä virkeänä juhla-aamuun. Porukkaa oli aina Turusta, Helsingistä ja Torniosta asti! Tehtiin ruokaa, siivottiin, laitettiin viimeset koristeet ja irtoripset paikoilleen ja saatiin hommat valmiiksi just ennenkun paketti lähti etenemään kotkan pesästä kohti juhlapaikkaa siinä luulossa, että matka oli kohti poikien viikonloppujuhlia kylpylässä.

Yllätys oli kyllä ihan täydellinen ja hyvä niin. T oli kyllä todennu aiemmin päivällä, että uskoo vaimon järjestävän hänelle 40-v juhlat jossain vaiheessa mutta ettäkö tänä viikonloppuna?? "Pelottavaa, miten hyvä valehtelija miun vaimo onkaan..!" 

:D

Tässä se vaimo roudaa viiniä kun hyvä vaimo konsanaan:

Kaikkihan tietää, että ilmasta viinaa voi olla vaikka kuinka paljon, juhlat voidaan järjestää Ranskan maaseudulla hienossa kartanossa, paikalla voi olla taikuri, benjihyppyä ja vesihiihtoa ja puputyttöjä mutta jos mukana ei o huippuporukkaa, joka osaa juhlia, niin ei siinä o sitte mitää juhlimistakaan.. Eli tässäkohtaa ISO KIITOS ihan kaikille paikalle saapuneille! Olitte ihanasti panostanu pukeutumiseen ja hyvään juhlafiilikseen joka teki tästä päivästä ihan ehdottoman ikimuistoisen! :)

Tää tiimi teki tässä jonkun verran töitä ja oli ehkä pienoisessa päävastuussa mutta kyllä parhaan panoksen annoitte kaikki työ juhlakansa. Taputtakaa itseänne olalle.

Vielä pari erityismainintakiitosta:

Kiitos team M&M pääjuhlijan hoivaamisesta juhlahetkeen asti.

Kiitos E paljusta 

Kiitos naapurille paljun asennusavusta ja vesipalvelusta(hyvä vesisuoni oliki! :D)

Kiitos J&N ja M&M perjantain avusta

Mie kärsin täällä nyt juhlienjärjestämiskrapulaa.. Tiiättekö, kun on monta kuukautta intoillu jonku asian kanssa ja nyt on sit jälellä vaan hirvee tyhjiö. Olo on tällänen:

 Voiskohan kohta olla jotku juhlat järjestettävänä..vaikka häät? :D

p.s. Ei hyviä juhlia, etteikö jotai menis rikki..

 p.p.s. tässä ei ole nyt tän kummempia kuvia juhlijoista, kun en ollu ihan varma ketkä kaikki haluu pärstänsä ja juhlatyylinsä ikuistettavan bittiavaruuteen tälläsen aivottoman blogin yhteydessä vieläpä.. Tunnistettaviin kuviin on kysytty lupa ja niitä joilta ei o kysytty, uskoisin, ettei teitä tunnisteta :D

Peace and Love <3

J

Yks nopee..

Miulta on tulossa ihan tässä lähipäivinä päivitys aiheesta "Zenin eka kesälomaviikko" mutta ennen sitä pieni vinkki teille kaikille liittyen aiempaan postaukseeni maaniset marjastajat..

Eli, huolettaako, että joku käy keräämässä metsästä kaikki sienet, marjat, kuusenkerkät ja viettelee vielä metsänhaltijankin mennessään? Ratkaisu on asentaa metsään valvontalaitteet eli siis suomeksi sanottuna asenna parhaaseen tattipaikkaan SIENILIVE!

Siitä voit sitten reaaliaikaisesti seurata niin sienten kasvua, kuin paikalle astuvien vihollisten liikkeitäkin. Näet heti koska se kanttarelli on poimintakuntoinen, joten vältyt turhilta metsäretkiltä. Lisäksi kehittyneemmässä sienilivemallissa on myös mikrofoni ja ääniyhteys suoraan metsään, joten voit tarvittaessa matkia metsän kuninkaan saalistuskarjaisua suoraan keittiön pöydän ääreltä, jos näet naapurin lähestyvän sieniapajiasi.

Kuinka helppoa elämä onkaan :D

Tunnetko itsesi?

Oon sattuneesta syystä viettäny just tosi paljon aikaa pinterestissä. Miu rakas sisko sano tuossa yks päivä, että "Nyt se Pinterest kiinni". Saatoin laittaa sille aika monta eri linkkiä vaikka ja mihin. :D

No, enivei. Kerron sitte leitör tästä aiheesta lisää mutta nyt tänä iltana törmäsin siellä tälläseen pikkuseen Freudilaiseen persoonallisuustestiin, jonka aattelin pikaisesti suomentaa teille..

Otappa kynä ja paperia, vedä syvään henkeä pari kertaa, sulje silmät ja avaa henkinen minäsi. Sitten voit taas aukasta silmät ja kirjottaa tuntemukset paperille.

Tästä lähtee.

1. Katselet merelle, mitä tunnet?

2. Kävelet metsässä ja katselet maahan, mitä näet? Kirjoita ylös tunne, joka tästä tulee.

3. Katselet lokkien lentävän pääsi yläpuolella, mitä tunteita tämä herättää?

4. Katselet juoksevia hevosia, mitä tunteita ne herättävät?

5. Olet aavikolla ja edessäsi on muuri, jonka päätä et näe. Muurissa on pieni reikä, josta kurkistamalla näet keitaan. Mitä teet?

6. Kun vaellat aavikolla, löydät äkkiä kannullisen vettä, miten toimit?

7. Olet eksynyt metsään pimeällä. Löydät talon, jonka ikkunoista paistaa valoa, miten toimit?

8. Olet keskellä sumua, etkä näe mitään. Mikä on ensimmäinen asia, jonka tahtoisit tehdä?


Siitä sitten vaan vastauksia paperille. Tässä ei ole mitään konnankoukkuja, tämä ei ole mikään älykkyystesti tai vastaava. Laita siis ihan vaan omat ajatukset paperille ja tsuumaa tästä vastaukset:


* Tässä pitäis olla kuva mutta syystä x miu blogiohjelma ei nyt halua antaa miule mahollisuutta liittää tähän yhtään kuvaa..*


Eli:

1. Tämä kuvaa asennettasi elämää kohtaan, tunteet ja tahto.

2. Tämä kertoo siitä, mitä tunnet perhettäsi kohtaan.

3. Asenteesi naisia kohtaan.

4. Asenteesi miehiä kohtaan.

5. Tämä on tapasi ratkaista ongelmia.

6. Näin valitset seksikumppanisi.

7. Tämä kertoo kuinka valmis olet avioitumaan ja perustamaan perheen.

8. Tämä kertoo asenteestasi kuolemaan.

Ja Nobelin rauhanpalkinto menee..

Nyt tulee täyttä asiaa. Uutisasiaa nimittäin. Tää juttu meni näin:

Suomen päälehden etusivun artikkeli, 1.8. 2019

NOBELIN RAUHANPALKINTO SUOMEEN!

Nobelin rauhanpalkinto on yksi viidestä vuosittain jaettavasta Nobel-palkinnosta. Palkinnon saajan valitsee Norjan suurkäräjien valitsema Nobel komitea. Palkinto jaetaan henkilölle tai järjestölle, joka on toiminnallaan edistänyt yleistä rauhaa ja rakkautta ja hyvää oloa ja riemua ja iloa ja tehnyt jotenkin muutoinkin maailmasta paremman paikan. Varsinkin 1900-luvun alkupuolella myöntämisperusteena on ollut erityisen paljon sotien ja muiden konfliktien lopettamiseen tähtäävät rauhanponnistelut. Tämä oli painavana perusteena myös tänä vuonna jaettavan palkinnon saajan valinnassa. Yleensä palkinto jaetaan loppuvuodesta mutta tänä armon vuonna 2019 rauhan-Nobel päätettiin jakaa jo kesällä. "Niin suuresta asiasta tässä on kyse!" Sanoo Nobel-komitean pääjäsen Olof (kirjotetaa Norjalaisella Ö:llä mutta en saa sitä irti tästä miu näppiksestä??!) Björsen. 

"Palkinto jaetaan tänä vuonna keksinnöstä, joka edistää merkittävästi niin maailman rauhaa, kuin ylipäätään ihmisen arjessa jaksamista." Björsen jatkaa ja hymyilee leveästi. Tämä on myös suuri voitto meille suomalaisille, sillä palkinto menee tänä vuonna oudolle mutta onnelliselle, aivan tavalliselle ambulanssimiehelle/ -kuskille(joka on kyllä oikeasti nainen). Zeni ei vielä hetki sitten olisi uskonut saavansa keksinnöstään näin suurta kansainvälistä kiitosta, vaikka tiesikin sen olevan tarpeellinen. 

Mistä syystä tämä tavallinen ei-perheellinen viherpiipertäjä sitten palkittiin? Näin hän itse kuvaa keksintöään: "Jouduin usein Ikeassa käydessäni laahustamaan perheellisten ihmismassojen perässä heidän tukkiessaan kapeat käytävät kärryineen, vankkureineen, mummoineen ja mikä pahinta shoppailuhaluttomine aviomiehineen. Tämä rasittaa ihmistä, varsinkin jos olet nopea shoppaaja ja haluaisit vain tehdä ennalta suunnittelemasi ostokset ja poistua pikakassan kautta ulos jatkamaan oikeaa elämääsi. Sen sijaan juutut Ikea-Zombi-ruuhkaan ja siinä vaeltaessa alat ajatella elämää ja kuinka lyhyt se lopulta on. Ruuhkavaellukseen käytetty aika voi alkuun tuntua pieneltä hetkeltä mutta 10 minuuttia kolme tai neljä kertaa vuodessa tekee jo lähemmäs tunnin elinaikaa, jonka voisit viettää vaikka ystäväsi kanssa kahvitellen." Zeni pohtii vakavana.

Zenin idea Ikea-fastlane-pikakaistasta sai heti kannatusta sinkkujen ja muuten vain nopeiden shoppailijoiden keskuudessa. Kaistaa on kokeiltu jo useammassa Ikeassa ja se on saanut jopa hieman yllättäen Ikean liikevaihdon nopeaan nousuun. "Ihmiset eivät useinkaan mene siihen perhehuonekaluhelvet*iin juuri siitä syystä, että tuon jättihallin syövereissä ei voi vain pikaisesti hakea tarvitsemaansa tavaraa. Aina joku jumittaa edessä. Uusi pikakaista on kuitenkin elämää helpottava keksintö, jonka ansiosta ei-Ikeaorientoituneetkin ovat uskaltautuneet tavarataivaaseen." Ikean pääjohtaja kertoo Suomen päälehdelle. "Kaista kulkee samaa reittiä kuin tavallinenkin mutta siinä on pysähtymiskielto ja nopeusrajoitus. Vauhtia on oltava vähintään normaalin kävelyvauhdin verran ja pysähtyminen on sakon uhalla kielletty. Kaistalla ei myöskään saa työntää minkäänlaista välinettä, eli rollaattorit ja kaikenlaiset vankkurit kuuluvat normaalille kulkuväylälle. Lisäksi kaistoissa on selkein värein kerrottu pikaisimmat oikoreitit ja lähimmän pubin etäsyys. Myös juokseminen on sallittua, kunhan muistaa, että takaa tulija on väistämisvelvollinen." Pääjohtaja jatkaa. 

Ikean fastlane-pikakaistan tultua markkinoille avioerojen määräkin on jo lähtenyt hienoiseen laskuun, kerrotaan kirkkoherranvirastosta. Zeni ei itse näe itseään ehkä aivan niin hyvänä maailmanrauhan parantajana, kuin mistä hän voisi hyvinkin ottaa kunnian. "Olen vain iloinen, että saan tästä edes haettua taulunkehykseni ja kukkaruukkuni nopeammin." Hän hymyilee arvoituksellisesti kuin Mona Lisa konsanaan. "Palkintorahoilla aion pelastaa kodittomia eläimiä ja maksaa kuntosalini ylläpitäjälle suojelurahaa siitä hyvästä, etteivät enää ikinä soita salilla energy- tai Kiss fm-radiokanavia."


SITTEN HERÄSIN!!