Tuntuuko teistäki välillä siltä, että teiän ruumiissa asuu kaks eri persoonaa? Tai niinku miu tapauksessa aika montaki.. Sehän on vähä kiistelty psykologian muoto tuo sivupersoona. Sitä kun ei varmasti pysty kai oikee todistamaa, että onko jollai sivupersoona vai ei, niin sitä ei ihan suorilta tunnusteta todeksi.
No, miula on aika monta sivupersoonaa. Niitten kaikkien nimi on Jenni. Kui mielikuvitusköyhää, miettikää nyt! Niillä vois kaikilla olla joku hienompi nimi(eiks monilla ookki eri nimet eri persoonille?)mutta ei, miu massanimi seuraa miuta kaikkialle! Jos saisin päättää, yhen nimi ois Signe. Signe ois se, joka toteuttaa aina kaikki tyhmät päätökset, Signe ei kuuntele järkiminää, joka koittaa sanoa, että kannattais kiertää tietä pitkin, eikä ottaa oikopolkua kohti lähi-Siwaa. Matkaa on pisimmilläänki vaan n.250 metriä mutta hei, Signe rakastaa oikopolkuja! Olkoonki vaan, että on kevät, lumet sulamispisteessä, oikopolku muistuttaa lähinnä suomaastoa kaikkine vaarallisine suonsilmäkkeineen ja suohirviöineen ja jalassa on jo parhaat päivänsä nähneet tennarit, joissa on reikiä. Järkevä sivupersoona koittaa ylipuhua Signeä mutta tämä meni jo. Sisimmässään Signe tietää, ettei tää o hyvä idea mutta menee silti. Viimeistään siinä kohtaa, ku matkan puolivälissä on tullu upottua neljä kertaa, kengät,sukat ja housunlahkeet on iha läpimärät ja suohirviö on päässy pari kertaa jo liian lähelle, alkaa järkiminä päästä valloilleen. Päästyäni ulos Siwasta haisevan suohirviölimaisen nestevanan seuratessa askeleitani, järkiminä ottaa vallan. Ei enää oikopolkua. Tosin Signe yrittää vielä nostaa päätään, väliäkö sillä, kun jalat on jo ihan märät..? Muistan suohirviön ja menen kiertotietä kotiin.
Sitten tutustumme järkiminään. Sen nimi ois.. Lisbet Salander. Nimetty tietty SEN Lisbet Salanderin mukaan. Esikuvansahan on kovin peloton ja aktiivinen, just sellanen, kun järkiminäkin haluis olla salaa sisimmässään. Lisbet ei kuitenkaan ole peloton tai aktiivinen. Lisbet on kiltti ja kunnollinen. Se hajuton, mauton, epämielenkiintoinen yksilö, joka ei jääny yhellekään yläasteen opettajalle mieleen. Lisbet on se keskitason suorittaja, ei hyvä, eikä huono. Se massahahmo, joita otetaan kauhuelokuviin täytteeks, jotta tappajalla ois jotai matskua jota nirhata ennenku se päähenkilö(joka aina mystisesti selviää kaikesta)osuu kohalle. Lisbet tekee hyviä valintoja. Viettää paljon aikaa kaupan salaattihyllyllä pohtien kauden kasviksia, valitsee hyllystä täysjyvätuotteita ja käyttää käytännöllisiä kenkiä. Jos joku kuuntelisi Lisbetiä useammin, Signe ei olisi päässyt valtaan käyttämään suohirviön miehittämää oikopolkua, tai ainakin miula ois ollu kumisaappaat jalassa. Mutta eihän Lisbetiä kukaan kuuntele. Ajoissa ainakaan. Lisbet myös valkkais ulkomaanreissulle, jossa kävellään paljon, matkaan lenkkarit. Mutta hällä-väliä-minä, valkkaa sinne tennarit. Sitte on jalat kipeenä. Oispa joku kuunnellu Lisbetiä.
Hällä-väliä-minä, tunnetaan myös nimellä Tääeivoiollahyväideateensensilti-minänä. Sen nimi ois ehdottomasti jotai tosi hohdokasta, vaikka Kaitsu. Tai oikeestaa Caitsu.
Caitsu teki eka ja mietti sitte kannattiko. Caitsu usein myös arvaa lopputuloksen ennalta mutta ei välitä siitä, että se ei tuu päättymään hyvin. Caitsu on Signen alkumuoto sillä erolla, että Caitsu laittaa sen ajatuksen liikkeelle ja Signe toteuttaa. (Tässä vaiheessa taitaa olla hyvä muistuttaa, että myö puhutaa siis koko ajan oikeesti miusta ja miu sivupersoonista, joitten kaikkien nimi on todellisuudessa Jenni.) Caitsu päättää lähteä sinne oikopolulle, vaikka tietää selkeesti, ettei se o hyvä idea. Caitsu lähtee myös talvipakkasella ulos ilman pipoa, jos tukka on just hyvi laitettu. Kylmähän siinä tulee mutta hei, tukka ja tyyli ennenkaikkea! Caitsu myös työnti työreppuun päivänä eräänä sellasen pienen K-marketista ostetun pensasmustikkarasian, jonka kansi oli epävakaasti kiinni. Lisbet yritti kertoo, että tuo ei o hyvä idea mutta kuunteliko Caitsu, ei! Oliko se Lisbet joka keräili ne mustikat sieltä repun pohjalta töihin tullessa? Oli! Tsiisus sentäs! Elä sitte tässä sitte ittensä kanssa! Ja arvatkaa vaan oliko Caitsu äänessä, kun lehtimyyjä soitti tänään? No niimpä. Nyt miule tulee sitte hitto Kotivinkki(tai joku vastaava ihana kotilehti, saatto se olla Avotakkaki?)jonai kokeiluversiona muutaman kuukauden ajan. Ihme etten tilannu jotai koti ja puutarha ja sisustus ja meidänperhe-lehteä.
Sitten meillä on ystävämme Raivo-Rita. Raivo-Ritaan ootte tutustunu, jos ootte lukenu miu edellisen tekstin kiukkutyypeistä. Se oli omistettu oikeestaan kokonaan Raivo-Ritalle. Yleensähän noi sivupersoonat tulee sillee varovasti esille, vähä niinku huomaamatta vaihtavat "kanavalta toiselle". Raivo-Rita on kuitenki se ronski lähiökapakan pubiruusurouva, joka ei kumartele ketään. Ajatuksissaan Rita polttaa tupakkaa ja juo viskiä. Suhtautuminen vallalla olevaan tilanteeseen on kutakuinkin tämä:
Raivo-Rita tulee yllättäen. Välillä tilanne alkaa eskaloitua Raivo-Ritan suuntaan mutta usein Rita ilmestyy kuin tyhjästä. Edes Signe ei voi ymmärtää Ritaa. Miten muutoin niin rauhallisen ihmisen sielussa voi olla joku näinkin synkkä osa.. Ritaan ei kukaan halua törmätä pimeällä kadulla. Onneksi Raivo-Ritan esiintyminen vie kerralla niin suuren energian, ettei tämä pääse useinkaan valtaan, vaan joutuu keräämään voimiaan seuraavaa kohtausta varten. Kukaan ei myöskään uskalla kertoa Raivo-Ritalle, että tämä on tosielämässä kuitenkin melko säälittävä tapaus. Kovasta uhostaan huolimatta Rita ei käytä ikinä fyysistä väkivaltaa, eikä uskalla sanoa pahasti kenelleään. Sisimmässään Rita ei tahdo,että kukaan vihaisia häntä tai olisi edes tykkäämättä. Rita tahtoo kaikkien muiden persoonieni tapaan kuitenkin lopulta miellyttää kaikkia. Rita on kuitenkin se, joka fantasioi siitä päivästä, kun tiedän kuolevani huomenna ja tänään voin sanoa ihmisille suoraan asioista. Rita <3
Epätyylipersoona. Sen nimi ois jotai tosi epätyylikästä kuten vaikka Lauriina. (Anteeks kaikki Lauriinat, ei o tarkotus teitä mitenkää loukata, oli vaa pakko ottaa joku nimi, joka ei esiinny miu tänhetkisessä tuttavapiirissä.) Lauriina tekee ne ihanat tyyliratkasut, joita sitte katellaa parin vuoden päästä valokuvista ja mietitään, että olinko tuolloin väliaikasesti sokee vai oliko miu vaatekaappissa vaan tapahtunu joku vallankaappaus. Pätee myös hius-ja meikkaustyyleihin. Vaikka oon kyllä päättäny olla häpeemättä Lauriinan menneisyydessä tekemiä ratkasuja. Eihän se sen vika oo, jos nappiverkkarit ja lippis oli joskus muotia ja piireissä pysyäkseen niitä oli pakko käyttää. No ehkä lippistä käytin iha vaa ollakseni minä.. (huomioikaa tässä välissä, että en o koskaa väittänykkää olevani normaali!) ja mikä se permanettijuttu polkkatukkaan oli joskus 3-luokalla? Entäs yhdistää sininen megaiso huppari vihreisiin housuihin? Lauriina, come on! Olin tuossa alkukesästä lähössä reissuun ja olin äitin luona käymässä. Se anto miule Tallinnasta tuodut villasukat, jotka yhdistin näppärästi Norjan lipulla koristeltuihin, ilmeisesti muotimerkkiä oleviin(!)pieruverkkareihin ja mustaan pääkallohuppariin, sekä niinhin reikäsiin tennareihin. Miusta miu tyyli oli aika lyömätön ku kattelin itteeni peilistä. (Tässä kohtaa kerrottakoon, että sillo oli oikeesti kylmä, emmie muute ois niitä villasukkia laittanu! +miu matkalaukussa ei ollu hiirenpaskankaan mentävää tilaa, saati sitte tilaa pitkävartisille villasukille!) Rakas äitimuori katto miuta eka iha hiljaa ja totes sitte: "Jos et ois oma lapsi, vaan tulisit jossai kadulla vastaa, ni kattosin kyllä että mikä mörökölli tuola menee." Äidit <3 Ehkä teen äideille vielä oman stoorin joku päivä. Ja isille kanssa. Miu vanhemmat on nii erikoisia, että niistä sais kyllä aika paljonki juttua aikaan :D Mutta pointtina siis, että miusta tää ei esim ollu millää tavalla Lauriinan tekosia mutta tulevaisuudessa saatan olla eri mieltä. Jää nähtäväksi.
Niijoo, vieläkö jaksatte? Miula ois nimittäi vielä yks persoonallisuus.. Sekominä. Sen nimi ois, siis jos saisin valita, Mister TsupaTsupa. Tsupa on se, joka ei valtaan päästessään meinaa hiljentyä. Tsupa tanssii alasti zumbaa pitkin asuntoa suihkusta tullessa tai sinne menossa ollessaan, eikä välitä onko joku kotona vai ei. Tsupa puhuu hassulla äänellä, piirtää kauppalistaan kidutetun kanan kuvan ja juttelee jääkaapista tuijottaville kananmunille äidilliseen sävyyn piirtäessään niille naamoja. Tsupa taitaa kirjottaa tätäki postausta just nyt.. Pahoittelen. Tsupa liftaa tanskassa keskiyöllä poliisiauton kyytiin tai kesäfestareille Helsingistä Kuopioon. Tsupa juttelee liftausreissulla suvereenisti Lammin vedon-joukkueen pikkubussissa jonkun puhelimeen lonkerotölkki käsissä ja heittäytyy vaatteet päällä jääkylmään lampeen. Tsupa tanssii katusoittajien tahtiin ja laulaa ruotsinlaivalla karaokea. (Onneksi Tsupalla on ystävä, siis ihan tosielämän verta ja lihaa oleva ystävä, jonka koira tykkää kuunnella Reggae-rekka-biisiä ja hevosystävä diilasi aikanaan aseita yhen toisen ponin kanssa..) Ollappa Mister TsupaTsupa vähän useammin..
Tsupa ei kadu eikä häpeile.
Ihme että miula on niinki paljo pitkäaikasia ystäviä ja että miu perhe edelleen jaksaa miuta. Taitaa teilläki kaikilla olla vähä jakautunu persoonallisuus ;) Mister TsupaTsupa kiittää ja kuittaa!
No, miula on aika monta sivupersoonaa. Niitten kaikkien nimi on Jenni. Kui mielikuvitusköyhää, miettikää nyt! Niillä vois kaikilla olla joku hienompi nimi(eiks monilla ookki eri nimet eri persoonille?)mutta ei, miu massanimi seuraa miuta kaikkialle! Jos saisin päättää, yhen nimi ois Signe. Signe ois se, joka toteuttaa aina kaikki tyhmät päätökset, Signe ei kuuntele järkiminää, joka koittaa sanoa, että kannattais kiertää tietä pitkin, eikä ottaa oikopolkua kohti lähi-Siwaa. Matkaa on pisimmilläänki vaan n.250 metriä mutta hei, Signe rakastaa oikopolkuja! Olkoonki vaan, että on kevät, lumet sulamispisteessä, oikopolku muistuttaa lähinnä suomaastoa kaikkine vaarallisine suonsilmäkkeineen ja suohirviöineen ja jalassa on jo parhaat päivänsä nähneet tennarit, joissa on reikiä. Järkevä sivupersoona koittaa ylipuhua Signeä mutta tämä meni jo. Sisimmässään Signe tietää, ettei tää o hyvä idea mutta menee silti. Viimeistään siinä kohtaa, ku matkan puolivälissä on tullu upottua neljä kertaa, kengät,sukat ja housunlahkeet on iha läpimärät ja suohirviö on päässy pari kertaa jo liian lähelle, alkaa järkiminä päästä valloilleen. Päästyäni ulos Siwasta haisevan suohirviölimaisen nestevanan seuratessa askeleitani, järkiminä ottaa vallan. Ei enää oikopolkua. Tosin Signe yrittää vielä nostaa päätään, väliäkö sillä, kun jalat on jo ihan märät..? Muistan suohirviön ja menen kiertotietä kotiin.
Sitten tutustumme järkiminään. Sen nimi ois.. Lisbet Salander. Nimetty tietty SEN Lisbet Salanderin mukaan. Esikuvansahan on kovin peloton ja aktiivinen, just sellanen, kun järkiminäkin haluis olla salaa sisimmässään. Lisbet ei kuitenkaan ole peloton tai aktiivinen. Lisbet on kiltti ja kunnollinen. Se hajuton, mauton, epämielenkiintoinen yksilö, joka ei jääny yhellekään yläasteen opettajalle mieleen. Lisbet on se keskitason suorittaja, ei hyvä, eikä huono. Se massahahmo, joita otetaan kauhuelokuviin täytteeks, jotta tappajalla ois jotai matskua jota nirhata ennenku se päähenkilö(joka aina mystisesti selviää kaikesta)osuu kohalle. Lisbet tekee hyviä valintoja. Viettää paljon aikaa kaupan salaattihyllyllä pohtien kauden kasviksia, valitsee hyllystä täysjyvätuotteita ja käyttää käytännöllisiä kenkiä. Jos joku kuuntelisi Lisbetiä useammin, Signe ei olisi päässyt valtaan käyttämään suohirviön miehittämää oikopolkua, tai ainakin miula ois ollu kumisaappaat jalassa. Mutta eihän Lisbetiä kukaan kuuntele. Ajoissa ainakaan. Lisbet myös valkkais ulkomaanreissulle, jossa kävellään paljon, matkaan lenkkarit. Mutta hällä-väliä-minä, valkkaa sinne tennarit. Sitte on jalat kipeenä. Oispa joku kuunnellu Lisbetiä.
Hällä-väliä-minä, tunnetaan myös nimellä Tääeivoiollahyväideateensensilti-minänä. Sen nimi ois ehdottomasti jotai tosi hohdokasta, vaikka Kaitsu. Tai oikeestaa Caitsu.
Caitsu teki eka ja mietti sitte kannattiko. Caitsu usein myös arvaa lopputuloksen ennalta mutta ei välitä siitä, että se ei tuu päättymään hyvin. Caitsu on Signen alkumuoto sillä erolla, että Caitsu laittaa sen ajatuksen liikkeelle ja Signe toteuttaa. (Tässä vaiheessa taitaa olla hyvä muistuttaa, että myö puhutaa siis koko ajan oikeesti miusta ja miu sivupersoonista, joitten kaikkien nimi on todellisuudessa Jenni.) Caitsu päättää lähteä sinne oikopolulle, vaikka tietää selkeesti, ettei se o hyvä idea. Caitsu lähtee myös talvipakkasella ulos ilman pipoa, jos tukka on just hyvi laitettu. Kylmähän siinä tulee mutta hei, tukka ja tyyli ennenkaikkea! Caitsu myös työnti työreppuun päivänä eräänä sellasen pienen K-marketista ostetun pensasmustikkarasian, jonka kansi oli epävakaasti kiinni. Lisbet yritti kertoo, että tuo ei o hyvä idea mutta kuunteliko Caitsu, ei! Oliko se Lisbet joka keräili ne mustikat sieltä repun pohjalta töihin tullessa? Oli! Tsiisus sentäs! Elä sitte tässä sitte ittensä kanssa! Ja arvatkaa vaan oliko Caitsu äänessä, kun lehtimyyjä soitti tänään? No niimpä. Nyt miule tulee sitte hitto Kotivinkki(tai joku vastaava ihana kotilehti, saatto se olla Avotakkaki?)jonai kokeiluversiona muutaman kuukauden ajan. Ihme etten tilannu jotai koti ja puutarha ja sisustus ja meidänperhe-lehteä.
Sitten meillä on ystävämme Raivo-Rita. Raivo-Ritaan ootte tutustunu, jos ootte lukenu miu edellisen tekstin kiukkutyypeistä. Se oli omistettu oikeestaan kokonaan Raivo-Ritalle. Yleensähän noi sivupersoonat tulee sillee varovasti esille, vähä niinku huomaamatta vaihtavat "kanavalta toiselle". Raivo-Rita on kuitenki se ronski lähiökapakan pubiruusurouva, joka ei kumartele ketään. Ajatuksissaan Rita polttaa tupakkaa ja juo viskiä. Suhtautuminen vallalla olevaan tilanteeseen on kutakuinkin tämä:
Raivo-Rita tulee yllättäen. Välillä tilanne alkaa eskaloitua Raivo-Ritan suuntaan mutta usein Rita ilmestyy kuin tyhjästä. Edes Signe ei voi ymmärtää Ritaa. Miten muutoin niin rauhallisen ihmisen sielussa voi olla joku näinkin synkkä osa.. Ritaan ei kukaan halua törmätä pimeällä kadulla. Onneksi Raivo-Ritan esiintyminen vie kerralla niin suuren energian, ettei tämä pääse useinkaan valtaan, vaan joutuu keräämään voimiaan seuraavaa kohtausta varten. Kukaan ei myöskään uskalla kertoa Raivo-Ritalle, että tämä on tosielämässä kuitenkin melko säälittävä tapaus. Kovasta uhostaan huolimatta Rita ei käytä ikinä fyysistä väkivaltaa, eikä uskalla sanoa pahasti kenelleään. Sisimmässään Rita ei tahdo,että kukaan vihaisia häntä tai olisi edes tykkäämättä. Rita tahtoo kaikkien muiden persoonieni tapaan kuitenkin lopulta miellyttää kaikkia. Rita on kuitenkin se, joka fantasioi siitä päivästä, kun tiedän kuolevani huomenna ja tänään voin sanoa ihmisille suoraan asioista. Rita <3
Epätyylipersoona. Sen nimi ois jotai tosi epätyylikästä kuten vaikka Lauriina. (Anteeks kaikki Lauriinat, ei o tarkotus teitä mitenkää loukata, oli vaa pakko ottaa joku nimi, joka ei esiinny miu tänhetkisessä tuttavapiirissä.) Lauriina tekee ne ihanat tyyliratkasut, joita sitte katellaa parin vuoden päästä valokuvista ja mietitään, että olinko tuolloin väliaikasesti sokee vai oliko miu vaatekaappissa vaan tapahtunu joku vallankaappaus. Pätee myös hius-ja meikkaustyyleihin. Vaikka oon kyllä päättäny olla häpeemättä Lauriinan menneisyydessä tekemiä ratkasuja. Eihän se sen vika oo, jos nappiverkkarit ja lippis oli joskus muotia ja piireissä pysyäkseen niitä oli pakko käyttää. No ehkä lippistä käytin iha vaa ollakseni minä.. (huomioikaa tässä välissä, että en o koskaa väittänykkää olevani normaali!) ja mikä se permanettijuttu polkkatukkaan oli joskus 3-luokalla? Entäs yhdistää sininen megaiso huppari vihreisiin housuihin? Lauriina, come on! Olin tuossa alkukesästä lähössä reissuun ja olin äitin luona käymässä. Se anto miule Tallinnasta tuodut villasukat, jotka yhdistin näppärästi Norjan lipulla koristeltuihin, ilmeisesti muotimerkkiä oleviin(!)pieruverkkareihin ja mustaan pääkallohuppariin, sekä niinhin reikäsiin tennareihin. Miusta miu tyyli oli aika lyömätön ku kattelin itteeni peilistä. (Tässä kohtaa kerrottakoon, että sillo oli oikeesti kylmä, emmie muute ois niitä villasukkia laittanu! +miu matkalaukussa ei ollu hiirenpaskankaan mentävää tilaa, saati sitte tilaa pitkävartisille villasukille!) Rakas äitimuori katto miuta eka iha hiljaa ja totes sitte: "Jos et ois oma lapsi, vaan tulisit jossai kadulla vastaa, ni kattosin kyllä että mikä mörökölli tuola menee." Äidit <3 Ehkä teen äideille vielä oman stoorin joku päivä. Ja isille kanssa. Miu vanhemmat on nii erikoisia, että niistä sais kyllä aika paljonki juttua aikaan :D Mutta pointtina siis, että miusta tää ei esim ollu millää tavalla Lauriinan tekosia mutta tulevaisuudessa saatan olla eri mieltä. Jää nähtäväksi.
Niijoo, vieläkö jaksatte? Miula ois nimittäi vielä yks persoonallisuus.. Sekominä. Sen nimi ois, siis jos saisin valita, Mister TsupaTsupa. Tsupa on se, joka ei valtaan päästessään meinaa hiljentyä. Tsupa tanssii alasti zumbaa pitkin asuntoa suihkusta tullessa tai sinne menossa ollessaan, eikä välitä onko joku kotona vai ei. Tsupa puhuu hassulla äänellä, piirtää kauppalistaan kidutetun kanan kuvan ja juttelee jääkaapista tuijottaville kananmunille äidilliseen sävyyn piirtäessään niille naamoja. Tsupa taitaa kirjottaa tätäki postausta just nyt.. Pahoittelen. Tsupa liftaa tanskassa keskiyöllä poliisiauton kyytiin tai kesäfestareille Helsingistä Kuopioon. Tsupa juttelee liftausreissulla suvereenisti Lammin vedon-joukkueen pikkubussissa jonkun puhelimeen lonkerotölkki käsissä ja heittäytyy vaatteet päällä jääkylmään lampeen. Tsupa tanssii katusoittajien tahtiin ja laulaa ruotsinlaivalla karaokea. (Onneksi Tsupalla on ystävä, siis ihan tosielämän verta ja lihaa oleva ystävä, jonka koira tykkää kuunnella Reggae-rekka-biisiä ja hevosystävä diilasi aikanaan aseita yhen toisen ponin kanssa..) Ollappa Mister TsupaTsupa vähän useammin..
Tsupa ei kadu eikä häpeile.
Ihme että miula on niinki paljo pitkäaikasia ystäviä ja että miu perhe edelleen jaksaa miuta. Taitaa teilläki kaikilla olla vähä jakautunu persoonallisuus ;) Mister TsupaTsupa kiittää ja kuittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti