Suoraan sanottuna suurin piirtein..

..sellaista elämä on.

Ja entäs kuolema sitte? Millasta se on? Ei o kukaa palannu kertomaa.. Olin kerra meedioistunnassa. Miule ei tullu kukaa kertomaa viestejä tuonpuoleisesta. Harmi, se ois ollu mielenkiintosta. Ehkä miu lähipiirissä ei o kuollu ketää sellasta, jolla ois miule mitää asiaa. Mutta olkaaha tarkkana, jos mie otan ja kuolen, tai siis kun mie otan ja kuolen ja jos teistä on joku sillo vielä hengissä, ni pysykää kuulolla, miula tulee olemaa asiaa!

Oon tänää tosi filosofisella tuulella. (Joten jos ite luet tätä aamukiireessä, lähimpänä ajatuksena, että äkkiä vielä vessaa ja sit töihi/liikenneruuhkaan jonottamaan/asuntokaupoille/salarakkaan luo, ni suosittelen, ettet lue tälläerää pidemmälle.) Kuuntelen biisiä, jossa pohditaan elämää.

https://www.youtube.com/watch?v=bHTnzFq-PPA

Oon ehkä pohtinu elämää ja kuolemaa tässä viimepäivinä aika paljo. On ollut pari keikkaa, jossa nuorehko ihminen on kuollu äkisti. Siinä sitte yritetää löytää leskelle jotai lohduttavia sanoja. Ei niitä oo. Niinku miu hyvä työpari totes, että hän on ottanu linjan olla iha hiljaa tilanteessa, koska kaikki mitä hän päästää suustaan kuulostaa siinä kohtaa kettuilulta. En tiiä siitä mutta voin kertoo, että sanoja on aika vaikee ja toisaalta turhaki yrittää löytää. Kuollu mikä kuollu. Sydänkäyrä näyttää suoraa viivaa ja vaikka kaikissa elokuvissa siinäkohtaa sitä sydäntä yritetää käynnistää sähköiskulla, niin tosielämässä jos joku löydetään siinä kuosissa, ei se homma o enää meiän käsissä. Ei vaikka kui iskettäis. (Ja muutenki, se iskuhan nimenomaa PYSÄYTTÄÄ sydämen ja jos käyrä näyttää jo suoraa viivaa, se tarkottaa, että sydän on jo pysähdyksissä.. Ei auta iskut, ei rukoukset eikä papin aamenet, ei.)

Niin siis, oon tosiaa ajatellu, että elämää pitäis elää tosi täysillä koko aja. Se on ihan jäätävä klisee, että "Elä kuin viimeistä päivää" mutta se on vaa nii harmittavan totta. Nii monet ihmiset aattelee, että "Sit ens kesälomalla ja sit ens syksynä ja sit ku muutetaa isompaa asuntoo ja sit ku jäähää eläkkeelle ja sit ku lapset on isoja ja sitku ja sitku.."

Sit kun on se isompi talo, lapset maailmalla, on rahaa, aikaa ja statusta. Sit iskee reuma, alzheimer tai rattijuoppo, joka ajaa siu päälle suojatiellä. Sit siu puoliso on MS-taudin runtelema, eikä pääse enää liikkeelle, kuihtuu hiljaa pois ja vie tahtomattaan mennessään toisenki elämänilon. Tehää kuolemaa yhessä. Oispa tullu reissattua sillo, ku kumpikin vielä pysty siihen. Oispa tullu käytyä Alpeilla, kun polvet vielä kesti laskettelua. Oispa tullu lennettyä käymää New Yorkissa, kun munuaiset vielä oli voimissaan, eikä tarvinnu istua kiinni dialyysilaitteessa 6h joka kolmas päivä. Oispa tullu hulluteltua ja ostettua sitä kalliimpaa, hyvää kahvia, eikä aina sitä tarjousJuhlaMokkaa, josta meni maha sekasi. Mutta hei, kiva kuitenki jättää sukulaisilla perinnöks miljoona miljoonaa euroa. Tokihan se lämmitys ois ollu kiva talvipakkasilla kotimökissä mutta kun se oli niin kallista..

Hyvät, rakkaat ihmiset, ELÄKÄÄ! Irrotelkaa! Nauttikaa elämästä! Ostakaa välillä jotai liian kallista herkkua vaan koska se on hyvää ja sisältää liikaa sokeria. Ostakaa joskus luotolla jotai vähä liian överiä, jotai jota ette tartte, mutta joka tekee teiät ees hetkellisesti onnelliseks. Valvokaa kerranki ja kattokaa se hyvä leffa, jota ette oo nähny pitkää aikaa, vaikka aamulla pitäski herätä aikasi. Soittakaa sille naapurin mummolle vähä useemmi. Tai omalle mummollenne. Menkää rannalle, ku aurinko paistaa. Tai jätskikiskalle. Jättäkää työ, jossa ette viihy. Jättäkää ihmine, jonka seurassa ette viihdy. Oli se sitte sukulainen, ystävä, oma puoliso tai posteljooni, jos se ihmine tekee teille pahaa henkisesti tai fyysisesti älkää tuhlatko kallisarvosia elinhetkiänne sellasen ihmisen seurassa, jonka kanssa ei o hyvä olla. Se ei o reilua kenellekään mutta ei etenkään sinulle itselles. Elämässä on toki velvotteita, joitten mukaan pitää elää, eikä ketään saa tahallaan loukata mutta joskus pitää olla vähänpaljon itsekäs ja ottaa oma elämä hallintaan.

Muistakaa, ettei taivaan porteilla kukaan tiettävästi saa käyttää miljooniaan, ei pyytää anteeks riitaa ystävältään, ei halata ihanaa sukulaistaan, ei suudella puolisoaan, eikä käyttää sitä kaunista Arabian vanhaa kannua, joka vuosikaudet seisoi koristeena kaapin päällä, eikä koskaan käytössä ruokapöydässä särkymisvaaran takia. (Sinne se jäi nyt sukulaisten käsiin, myyvät sen huutonetissä hyvään hintaan, ehjäkin kun on!) Eläthän elämää, josta nautit, edes ajoittain? Arki on arkea, aina ei voi syyä suklaata eikä surffata Karibian aalloilla mohito toisessa, hyvännäkönen nuorimies toisessa kädessä mutta aika lähelle sitä pitää tavotella, eikö ;)