Onko tavaroilla sielu?

Onko kellää tai millään sielua? Joskus aikanaanhan joku tiedemies teki tutkimuksen, hyvin luotettavan sellaisen, että ihmisen sielu painaa n.21 grammaa. Eli joku oli kuolemassa, se laitettiin vaa´alle ja kuolinhetkellä vaaka keveni tuon verran. Sielu irtosi siis. Aika äkkiä se sielu jättää ihmisen! Viimesen henkäyksen mukana poistuu. No, toisaalta mitäpä sitä jäädä mätänevään ruumiiseen hengailemaan pitemmäksi aikaa kun on tarvis.

No, mutta onko tavaroilla sielu? Kysyin tätä just miu asuinkumppanilta ja se vastas hetken hiljaisuuden jälkeen, että "No ei niillä kyllä taida olla." Ei kuulema edes sellasta demonisielua. Höh. Ku mite miusta tuntuu, että kyllä osalla miu tavaroista on jonkinlainen persoona?

Otetaan ensiesimerkkinä Bärtil ja kaverit:

Tuo pieni siili tuola Bärtilin päänpäällä on Esa. Sitte tuo ruskee möhkö on Vesa. Miu ystävä, joka ei vastaa ikinä puhelimeen, teki sen miule koulun savityötunnilla. Hih. Ja sitte on Fantom. Näillä kaikilla on oma sielunmaailma. Bärtilillä nyt on tietty sellanen lievän kieroutuneen humoristinen. Siltä voi oottaa iha mitä tahansa. Se on myös ekojen tavaroitten joukossa, jonka pelastan, jos tää mei kaksio syttyy tuleen. No, Esa on kulkenu miu matkassa varmaa ainaki 12 vuotta ja Vesa kymmenen. Fantom liitty jengii nyt syksyllä. Rakas siskoni toi sen Saksasta. Sillä on takapuolessa sellanen nappi, jota painamalla sen silmät alkaa vilkkua :D Iha huippua. Toine joutu ekat hetkensä viettämää miu rakkaitten siskonpygmien raadeltavana, joten se oli alkuu vähä järkyttyneen oloinen. Nyt se on kuitenki päästäny oman hehkeän persoonansa valloilleen! Se on just noi häiriintyny,ku tuo kuva antaa ymmärtää! 

No, sit se miks mie aloin tätä sieluasiaa alunperin miettimää, on miu entine auto. Siittiö tai muna tuttavallisemmin. Se siis tosiaa lähti maailmalle nyt marraskuussa. Iskä tuli tuomaa miu uuden mopon tänne ja vei siittiön mennessään Lepraan. Piti perhana lähtee Leprasta asti ostamaa auto, ku täälä ei saanu autokaupassa palvelua! Leprassa oli mukava mies, joka näki miut potentiaalisena autonostajan ja siinähä myö sitte tehtii kaupat. Aion mennä sinne myös huollattamaa miu uuden auton, kun aika on. Sen nimi on muuten Galigula. Se on toisaalta vielä vähä sellanen sieluton/persoonaton auto.  Se on vähä niinku sellanen hyvin koulutettu kilpahevonen. Tekee kaiken mitä siltä pyytää, ei ryppyile tai pysähtele mutta ei omaa myöskään sitä hienoista pilkettä silmäkulmassa. (Tai autosta puhuttaessa ehkä etuvaloissa?) Mutta siittiö, se oli jotain! Se oli (tai on se toivottavasti vieläki!) sellanen pieni ja urhee mopedi. En ikinä unoha, ku iskä lähti sen kanssa ajelee kohti etelää ja tuli vielä käymään miu kanssa tuossa tallilla moikkaamassa miu silloista ratsua. Ajettii peräkanaa ja kattelin taustapeilistä, ku siittiö taittoi vanhaa Kemin tietä pikku renkaillaan. Se näytti niin urheelta, niin valmiilta lähtemään maailman myrskyihin, että meinasin tirauttaa pari lähdön kyyneltä. Se oli vähä niinku joku pikku koululainen, joka lähtee ekaa kertaa kohti suurta maailmaa. Reppu selässä ja valmiina kaikkeen mitä tuleman pitää. Sen etulamput loisti niin kirkkaasti, ihan ku kertoakseen, että sillä oli hyvä olla miu luona sen elämän ekat vuodet ja nyt on sen aika lähtee ilahduttamaan jotakuta toista auton omistajaa. Se selvis kyllä hommastaan hyvi. Tehtii pitkiäki reissuja, iha Hesaanki asti. Voi, miula on vähä ikävä miu pikku siittiötä. Eli vastaus miu alkuperäseen kysymykseen, ni kyllä, kyllä asioilla on sielu!

Nimiasiaa

Nyt tulee tajunnanvirtaa, ei mitää listauksia eikä hassunhauskoja letkautuksia. Nyt tulee pohdintaa. Tulin äske tallilta. Hyppäsin pienellä jääkarhun näkösellä ratsulla. Se on 4-v ja voin kertoa, että maailma tuntus olevan aika hitokseen jännä paikka tollasen neljä ja puol vuotta tätä palloa neljällä kaviolla tallanneen karvaturrin epämääräisestä näkökentästä nähtynä. Eka se ei meinannu tajuta, että mite hitossa tuosta puomista muka mennää yli mutta kun tajus, ni se oli oikeinki tyytyväinen itteensä. Siitä oikee huoku sellane itsevarmuus :D Hevoslapset on nii ihania ku niitä on nii helppo miellyttää. Tästä päästäänki aiheeseen ihmislapset. Ei, ei mitää lapsipäivitystä sen kummemmin, ihan vaa, kun lueskelin tuossa lehestä hassunhauskoja nimiä, joita nimilautakunta ei antanu vanhempien antaa lapsilleen. Mites, varsinki työ, joilla niitä lapsia on, oisko hyviä nimiä pojalle: Saurus? Saurus Mikael Möttönen? Lempimeltään "Hevi", hiekkalaatikolla väännetty Hevisaurus yhtyeestä..

Eikä se ollu edes pahin, mites ois: Soulio Pekka Virtanen. Soulio, suolio, suolisto.. mites se  menikään?

Rontti Matias Mäkinen. Onks se sun kissa? Ei, ku mun lapsi.. Haahahaa!

Miettikää sellanen pieni kikkare nukkumassa hienoissa vaunuissa ja äiti kutsuu häntä nimellä.. Tadaa: Rolandaxis! Tuon kun opit kirjoittamaan mummin joulukorttiin, ni vau! Toivottavasti jo rippikouluikäisenä luonnistuu..

Haades Järvelä. Juu, ihan kiva, jos tykkää vainajien jumalasta.. (Ite en näkis tätä nii pahana, koska meille tulee joskus karvaton kissa, jonka nimeks tulee Göbbels. Mutta että jonku "normaalin" ihmisolion lapsi, ni..?)

Moolok. Moolok Tappinen. AAAHAHAAHAAHAA!

Lexx Nieminen. Kun yxi äxä ei vaan riitä mihinkään!

Southerncross Virtanen. Juu, mun äiti tykkäs aika paljo kaikista 2000-luvun fantasiaseikkailuista ja nimesi minut etelänristiksi.

S. Lyhyestä virsi kaunis! Mikä parasta, tuohon on helppo keksiä sitten sisaruksillekin nimiä kuten: K. ja T. Ja siihen on myös näppärää yhdistää toinen nimi vaikkapa TH. tai ML. Mutta mitenköhän tuo sitten lausutaan? Äs? Ääs? Ei kiusata tätä muksua ala-asteella ekan enkuntunnin jälkeen, ei!

ja sitte vikana poimintana oma suosikkini: Pasintero. Miltäs kuulostas Pasintero Kivelä. Tätä kaavaa käyttäen miusta Janne-Karoliina ja Pirjopetteri ois kans ihan toimivia nimiä.. Pasintero, hei helou vanhemmat! Oisko joko Pasi tai Tero tai jos ne on pakko yhdistää, ni sitte Pasi Tero Virtanen? Nii, kuulostaa hölmöltä mutta nii kuulostaa Pasinterokin..

Entäs tyttöjen nimet, joita ei hyväksytty? Toisaa, Ammu, Ravenheart ja Hukka. Toisaa Korhonen. Mites ois ihan sitte vaa ronskisti Toosa Korhonen? Siihen vois yhdistää kauniisti jonku trendikkään vanhan nimen, kuten vaikka Martta? "Kastan sinut Toosa Martta Korhonen isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen.."

Ammu. Ei kommentteja.

Ravenheart. Tän veli on tuo aiemmin mainittu Southerncross. Korpinsydän Vehviläinen saattoi tuntua hyvältä idealta, kun Game of thrones oli valloillaan mutta tästä parikytvuotta, ni..No joo.

Hukka. Ja oisko sitte vaikka siskonsa Hikka?

Miula ois muutama muuki ehdotelma.. Miltä teistä kuulostais Lasol? Lasol Hennamariaannika Möttönen? Tai Purjo Caroliina Metsänen? Prutku Mikael/Johanna (se vois olla sellanen tulevaisuuden sukupuoleton nimi!?) ja ainainen kestosuosikkini, Toosan sisko SILSA! Tässä teille rakkaat vanhemmat pari ihanaa nimiehdotusta, jos siltä omalta jälkikasvulta puuttuu vielä oma, uniikki nimi. Saa käyttää vapaasti!

Aini, melkei unohtu. John Lennonin kirjallisuudesta poimittuna ois vielä muutama: Rujo, Kikkelä ja Valionpaari. Ei listättävää.

Tsiisus.

Noni, tästä tuliki näköjää oma kokonaisuutensa. Avaudun muista aiheista seuraavassa postauksessa..

Tässä vielä Risto Banaani. (Hän on siis naispuoleinen) Risto on menossa solariumiin. 

Miksi, oi miksi?

Sama enkuks: Why, oh, why! Ja ruottiks: Varför, oi, varför!

Tuleeko kellekään muulle koskaa sellasta tunnetta, että "Miksi teit noin/miksi et tehny/miksi et sanonu ei/olikonyttaashyvä idea?" Pohdin tätä asiaa tänä aamuna, ku pääsin töistä. Ja siis nyt töillä tarkotan sitä, että oon tehny tossa naapurimaan puolella keikkahommaa lanssissa oman leipätyöni ohella. Ei, ei rahan takia, vaikka se onki kiva bonus (jos nyt joskus tältä byrokratian sademetsäliaanibanaani-viidakon pyörteiltä tuun koskaa mitää rahoja saamaa..)mutta ihan vaa oppiakseni kieltä. Ruottin kieltä. Hihi. Tää ei liity nyt aiheesee mutta voinette kuvitella miltä Kalixin akuuttihoitajasta tuntuu, ku se lukee miu ruotsiks kirjaamaa potilaskertomusta. Se on kirjotettu päivän yheksännen keikan jälkee puol kolmelta yöllä. Näen ja kuulen sieluni silmin, ku ne nauraa kahvihuoneessa miu tekstille :D No, ei se miuta haittaa, miusta on aina ilo viihdyttää tavalla tai toisella!

Nii, no siis se mite tää liittyy aiheesee, ni kohta yksi. Haluut oppia ruotsia. Joku muu ois menny vaikka kansalaisopiston kursseille.. Aini, meninhä mie. Olinko sielä mitenkää äänessä, että oisin saanu siitä parhaani irti? En. Tietenkää. Teinkö niinku aikanaa koulussaki, paikkana turvalline takarivi ja tarkkailuasemat, puhun jotai vaa pakotettuna. Tein. Opinko siitä jotai? No, kyllä kai nyt jotai? Mitäs sitte, mites sitä kieltä, hoitoalan kieltä oppii? No menemällä töihin tietty! Joku vähä heikkohermosempi ois saattanu alottaa vaikka jostai kiireettömältä vanhusosastolta mut mitä tekee Jenni? AIVAN, eiku kato mie meen ambulanssii ja teen siinä samalla vähä terkkarin päivystyksessä vuoroja! Kyyyllä, siitä se lähtee :D Äkkiäkös sitä oppii uudet lääkkeet, joita ruottin lanssissa on käytössä, niitten kirjausohjelmat ja työtavat. Samoin kaikki mahollinen hoidollinen homma, jota päivystyksessä joutuu tekemään mm. kattomaan potilaan korviin(kyllä, oon tehny sen kerran opiskeluaikana luokkakaverille, ei, miula ei o hajuakaan mitä sielä pitäis näkyä. Senverran tajuun, että ne hassut pikku kokkareet on vaikkua.)käyttämää jotai virtsarakkoultraäänilaitetta(never höörd), ottamaa verikokeita(harjotellu kerra luokkakaverille)ja jopa mittaamaa silmänpaineita! (Täähä luonnollisesti kuuluu suomen ambulansseissa ihan niihin perustutkimuksiin.. NOOT!). Ja jos tässä kaikessa ei vielä ollu tarpeeks haastetta, teen sen kaiken ruottiks. Noni. Sellasta.

Ei, mie en o edes perusluonteeltani mikää rohkee ihmine. Oon ujo, epäsosiaaline ja sisäänpäinkääntyny. En nauti stressitilanteista mutta jostai kumman syystä löydän itteni vaa millo mistäki uudesta paikasta, suomesta tai ulkomailta ja havaitsen, että hupsista, taas sitä mentii kohti uusia haasteita! Miksi? Pitäskö vaa majottua johonki hetkeks eikä olla koko aja menossa?

Mainittakoon, että miula soi just spotify´ssa J.Karjalaisen Mennyt mies, ku tätä kohtaa kirjotin. Siinä lauletaa: "Mä olen mystinen, hopeinen diskomies, mä olen kieltään lipova liskomies, mä olen uuden englannin nahkamies aina ilosta syntyvä uudestaan.." Ehkä mie vähä sit samaistun tuoho hopeiseen diskomieheen? Ei muuta ku meno jatkuu!

No, sitte kohta kaksi. Ei iha näi dramaattista mutta tiiätte tunteen ku kattoo ulos ikkunasta ja sielä sataa vettä. Laitatko kumisaappaat jalkaa? No et tietenkää, koska kyllähä ne lammikot pystyy väistämää? Oon just ostanu ihanat uudet kengät ja haluun ulkoiluttaa niitä.. Oliko hyvä idea, oliko? Oliko auton oven vieressä lammikko, jonka rinnalla Tyyni valtameri on vaan eturauhasvaivasen hyttysen pikku pissi? Niimpä.. ja sateenvarjoki on niin hankala raahata mukana. Siinä oot sitte iha että:

Entäs se, kun lankee johonki älyttömään houkutukseen? En tiiä onks muilla tätä mutta ku meet kaupassa ja näet alekorin. Sit alat heti nähä ne tavarat megatarpeellisina hankintoina. Huomaat todistelevas itelles, että kyllä se edellinen käsirasva alkaa kohta loppumaan, nyt voi ostaa jo uuden ku halvalla saa! Tai tää paita menee kivasti niitten punasten housujen kaa(joihi en o mahtunu viitee vuotee)ja niitä voi käyttää sit puolenvuoden päästä olevissa juhlissa! Jeij. Koko ajan pieni ääni pään sisällä sanoo, että maailma ei pe´kele pelastu tälläsellä menolla! Pystyn kyllä aika hyvi vastustamaa houkutuksia nykysi mutta kyllä sitä vaan aika ajoin tekee tyhmiä hankintoja..

Miksi, oi miksi miula on edelleen vaatekaapissa yks musta paita, joka kiristää mahan kohalta sillee, että se nousee aina toho navan yläpuolelle. Tuntuu hienolta, ku se talvipakkasen sävyttämällä kauppareissulla paljastaa paljaan ihon. Ja miks miula on ne punaset housut? Ja ainaki kahet korkkarit, joilla en ikinä kävele? (no, okei, toiset on vahinko-ostos väärän koon takia, ei iha menny jenkkikoot oikein ku tilasin netistä kenkiä..)

Miksi en tajuu sanoo ei oikeissa paikoissa? Jos joku tarjoo jotai älytöntä diiliä, esim lehtimyyjä jotai naistenlehteä ni miks en osaa sanoo ei kiitos? Sieltä se Kotivinkki, varmaa suomen turhin lehti, poksahtaa kerran kuussa postiluukusta. No,se kestää vessalukemisena just sen aikaa ku seuraava ilmestyy :D Joka vuosi samat laihdutusvinkit eka joulun jälkee, sit just enne kesää että ehtii bikinikuntoon. Kesäaikaan kuuluu sitte artikkeli aiheesta: "Tiesitkö, siiderissä on sokeria ja kaloreita!!" (ja vertailu eri siidereistä) Sit vuodenajasta riippumatta treenivinkit ja ihanat selviytymistarinat. Kauden kasvikset ja ruokaohjeet. Jouluna kalorivertailu joulusuklaista. "Näin monta spinningtuntia joudut käymään, että saat yhden Panda-rasian kulutettua" (Oikeesti tää o kuntosali FIX IT' n maksama piilomainos) Otat jonku reseptin taltee ajatuksena, että tuohan on kiva, kokeilen joskus ja silti löydät ittes joka hiton päivä pohtimassa, että miks ihmisen pitää syyä joka päivä, mitä sitä tänää laittais, onks tästä kui kaua, ku syötii spagettia? Toissapäivänä? Noni, no sitä sitte..

Miksi, oi miksi sitä tuntee huonoo omatuntoa, jos nukkuu vapaapäivänä pitkään tai syö ei-karkkipäivänä vähä herkkuja? Miksi, oi miksi, kysyy elämästä nautiskelija märät kengät jalassa..

Onnellisia asioita

Miusta tuntuu, että kirjotan tosi paljo kaikkee negatiivista? Taian olla aika ankee persoona, vaikka feikkaanki iloista :D No, tässä ois nyt yks tällänen lista, johon oon kirjannu iloisia, positiivisia ja huippuja asioita, joita miu elämässä tapahtuu tai sitte asioita, joilla saa itelleen hyvän mielen :)

1. Osta reissuhammasharja jossa on koalan kuva. Tai suden. Tai valaan. Mitä niitä nyt on. Niissä harjoissa on vieläpä toisessa päässä sellanen imukuppi, jolla sen saa vaikka peiliin kiinni. Huippua, jos viivyt vaikkapa samassa hotellissa kaks yötä. Liimaa se hammasharja keskelle vessan peiliä tai seinää-> piristät myös siistijän päivää :D

2. Kun käy hammaslääkärissä paikkauttaa reikää. Se ei sinällään o hauskaa mutta se on, ku puudutus vaikuttaaa niin, että myös puolet nenästä puutuu. Vinkee tunne!

3. Syödä pussillinen, sellanen ISO pussillinen Kina-rakeita. Kerralla. Myös Suffeli puffit, Kismet-pallerot tai vaikka minipätkikset käy. Parasta on se käden ja suun jatkuva yhteistyö joka alkaa siitä, ku pussi aukee ja loppuu siihen, ku karkit loppuu. Siitä voi tulla pikku morkkis mutta se on sen arvosta!

4. Kun käyt lääkärillä ja saat helpotuksen vaivaan. Oli se sitte reumakipu, vammaileva olkapää tai hiivatulehdus. Ah sitä tunnetta, kun olo helpottaa!



5. Jos pyörän kumi menee puhki, se on ikävää mutta jos sen korjaa joku hyvännäkönen mies, se ei o enää ollenkaa nii ikävää :D

6. Joku lähettää postikortin, odottamatta. Sielä se laskujen välissä pilkottaa! OIJOI!

7. Joku tulee kylään. Vaikka mie asun täälä hevon kuusessa ja varmaan kohta vielä kauempana ni jotkut ne aina vaan tulee käymään. Ihanaa :) Sit sen kaverin kaa voi olla iha että:

8. Radiosta tulee joku hyvä biisi kaikkien sannien, hannien, annien, jannien ja roope salmisten joukossa. Luksusta!

9. Puhut ruotsia ja huomaat käynees kokonaisen keskustelun kaupan kassalla niin, että se toinen on ymmärtäny siuta! Tyyliin:
Minä: Heij
Kassa: Heij.
Kassa: 29.60 kronor.
Minä: jag betalar med kort.
Kassa: Tack.
Minä: Tack.
Kassa: Heijdå.
Minä: Heijdå.

10. Joku potilas sanoo kiitos avusta. Se on harvinaista mutta tuntuu sitäkin mahtavammalta! Sitä tuntee olevansa loppupäivän iha ekstaasissa tyyliin:

 Nautiskellaan elosta niin pitkään, kun sitä riittää!

Ambulanssikuskina olemisen riemuja

Meinasin eka laittaa otsikoks: "Kuinka saada ensihoitaja hermostumaan" mutta todellisuudessahan myö ei hermostuta. Koskaan. Ei ainakaa näytetä sitä. Tässä nyt vaan pieniä hassuja havaintoja arjesta. Kuten aina, nää ei o mitää vakavasti otettavia asioita, pelkkää viihdettä..

1. Soita hätäkeskukseen, että nyt on ambulanssin tarve syystä x. Kun ensihoito tulee ovesta, sano päivää ja ilmoita seuraavassa lauseessa, että et sitten aio lähteä sairaalaan. No, jaa, no ei siula sitten varmaan sellanen oikea hätä ollutkaan, käännytäänkö ovella ympäri?

2. Tää jalostuu tuosta ykköskohdasta, eli sano päivää ja ilmota, ettet aio lähteä sairaalaan jonottamaan. Sano soittaneesi ambulassin paikalle, koska näin ei tarvitse lähteä päivystykseen moneksi tunniksi kökkimään. "Työhän voitte antaa jotai lääkettä/pistää sen piikin/rokotteen/tikata haavan/uusia reseptit/pestä meiän vessan/tehä lumityöt/siivota marsuhäkin?" Hyvä rakas sinä, joka teet näin. Siun laiskuuden takia joku voi menettää henkensä, kun apu ei ehdi paikalle ajoissa. Mutta hei, ainakaan siun ei tarvinnu käyttää kallisarvoista aikaasi jonottamiseen, niinkuin meidän muiden kuolevaisten!

3. Tilasin ambulanssin, kun tällä pääsee jonon ohi ja nopeemmin hoitoon. Jaa, niinkö? Vinkki: Jos menet omalla kyydillä päivystykseen ja kiemurtelet siinä luukulla, näyttelet kivuliasta ja tirautat vielä pari kyyneltä, voit saada hyvinkin paljon nopeammin huomiota päivystyksen hahmoilta. Jos ensihoito tutkii siut ja havaitsee, ettei siula ole hengenhätää, päivystyksessä luotetaan meiän ensiarvioon ja pahimmassa tapauksessa saat oottaa paaaaaljon kauemmin sielä verhon takana pera-pulsun örvellystä kuunnellen. Mietippä sitä.

4.Suutu, jos laitetaan siut menemään taksilla. "Kyllä minä voin tälläkin kyydillä mennä." tai "Samaan suuntaanhan työ ootte menossa." Ymmärrän, että ajatus on mielestäsi kamala. Olet "tilannut" itsellesi ambulanssikyydin ja nyt et pääsekkään hoitoon pakettiautolla, vaan tavallisella taksi-Mersulla, niin kyrpiihän se. Mutta yritä edes ymmärtää kun selitän sinulle, miten tällätavoin sinä pääset hoitoon ja meidän yksikkö vapautuu mahdollisia kiirellisempiä keikkoja varten. Kaikki voittaa, jee! (Sitäpaisi sinä et voi millään tietää mihin suuntaan myö oltii menossa..)

5. Suutu, jos joudutaan poistumaan kotoasi kiirellisemmälle keikalle. Vaikka sinä olit "tilannut" itsellesi ambulanssin mutta jos vaivasi on senluontoinen, että se ei vaadi välittömiä henkeä pelastavia toimenpiteitä, meillä on valitettavasti velvollisuus lähteä vaikka kesken kaiken kiireellisemmän potilaan luo. Meille, tai kohteeseen jälkeemme tuleville kollegoillemme aiheesta on turha ryppyillä, osoita valituksesi johtoportaalle. Ehkä he palkkaavat lisää henkilökuntaa ambulansseihin?

6. Suutu, jos kysyn sinulta mikä olikaan nyt se viimeinen niitti, mikä sai soittamaan ambulanssin. Minun pitää kirjata käynnin syy ja jos vastauksesi on kysymykseen, mikäs teitä vaivaa, on: "No olo ei ole nyt normaali, sairaalaan pitää lähteä." "Jaa, kerrotteko vähän tarkemmin." "No ei tässä nyt juttelut auta, sairaalareissu tämä on." En voi myöskään helpottaa oloasi millää, jos et kerro mikä on hätänä! Urpo!

7. Suutu, kun en suostu kuskaamaan sinua "suoraan keskussairaalaan" vaan soitan lääkärille ja varmistan, että ensisijainen kuljetusosoite on terveyskeskus, josta tarvittaessa jatkot eteenpäin. "MINÄ TAHDON NYTJUURIHETI KESKUSSAIRAALAAN!" No, ota taksi hyvä ihminen! Myö ei voida siuta sinne viedä mutta jokaisella kansalaiselle on tietenkin oikeus marssia sairaalan ovista sisään. Toki riskinä on, että virka-aikaan se tiskin takana istuva triagehoitaja, kuin siltaa vartioiva peikko konsanaan, käännyttää siut takas sinne mistä tulitki..

8. "Tilaa" ambulanssi keskellä yötä suorittamaan terveystarkastus, jotta voit nukkua levollisesti. Ehkä se kuolema ei olekaan tulossa, kun nyt on tutkittu ja kaikki elintoiminnot hyväksi havaittu. Tiedoksesi, ei sillä, ettenkö olisi valmis helpottamaan henkistä painolastiasi tulemalla keskellä yötä mittaamaan verenpaineitasi ja toteamaan arvojen olevan kunnossa, se ei silti tarkoita sitä, ettetkö voisi kuolla yön aikana. Iha tuosta noin vaan. Kuka vaan meistä voi. Olemme vain ihmisiä.

9. Tilaa ambulanssi keskellä yötä kivun/vaivan/olotilan takia, joka on jatkunut 4viikkoa-10vuotta. EN KESTÄ ENÄÄ, NYT PITÄÄ PÄÄSTÄ HOITOON! "Onko tilanne nyt pahentunut?" " Ei ei, tätä tää on ollu koko ajan." Vinkki: Tässä kohtaa voisit sanoa, että joo, on pahentunu tunti sitten. Selkeesti.

10. "Mikäs täälä on hätänä?" Sitäjasitäjasitä vaivaa. On pakko päästä sairaalaan, eikä miula ole autoa, eikä ketään, joka voisi viedä. En pääse millään muulla! jaahas. Kts kohta 4.

11. Älä kerro oireistasi, lääkkeistäsi, sairaushistoriastasi, allergioistasi, alkonkäytöstäsi rehellisesti. Vähättele tai liioittele. Älä vastaa selkeisiin kysymyksiin, kuten: "Onko kipua ja koska se on alkanut?". Kiertele: "Ei minulla ole kipua! Tai on, alkoi eilen. Tai oikeestaan toissaviikolla, tai siis on sitä ollu vuoden verran. Mutta ei nyt. Paitsi vähän." Parasta on että tokaiset: "Kyllä ne näkyy sielä koneella kaikki!" Fakta: Eivät näy meidän tietojärjestelmissä. En myöskään pääse pääsi sisään katsomaan mikä tilanteesi on, joten jos tahdot hoitoa, kerro rehellisesti missä kipua on, oletko allerginen kipulääkkeille, paljonko alkoa olet juonut(se on ihan rehellinen päihde, ei tarvitse paria saunakaljaa tai kokonaista viinapullon nautiskeluakaan minulle selitellä, jos olet täysi-ikäinen ihminen. Juo hyvä ihminen vaikka tolua mutta jos tahdot vaivaasi apua, kerro mikä tilanne on!)

12. Tule vaatteet päällä ulko-ovella vastaan iloisena. "Kyyti tuli!" Selitä autoon noustessasi kuinka miehesi Mara ajaa lanssin perässä omalla autolla, niin on sitten kyyti takaisin kotiin. Kts kohta 4.

13. Vähättele. "Ette työ jaksa nostaa, ette työ jaksa kantaa, ette työ saa miule tippaa.." Kiitos luottamuksesta. :D

14. Ärhentele meille, jotka yritämme auttaa. "Tehkää nyt jotain!""Ei noin, ei näin." "Ei tähän jäähä nyt mitää kyselemään/mittailemaan/selvittämään tilannetta, suoraan sairaalaan." Hätä on ymmärrettävää ja kipu on hanurista, tottakai. Minä kyllä ymmärrän ja tiedän, että silloin tulee sanottua pahasti. Yritä sinä kuitenkin käsittää, että minä kyllä ammattilaisena tunnistan koska minulla on aikaa selvittää potilaani henkilötunnus ja mitata tämän verenpaine ja milloin tilanne vaatii pelkästään äkillisen kuljetuksen. Älä raivoa minulle. Kiitos.

Kaikesta huolimatta nautin työstäni :)

Äitityypit

Hei äidit ja äidinmieliset! Tänään miula on taas kerran aihe, josta en tiiä juurikaan mitään. Mie ideoin tän aiheen about ekojen asioiden joukossa, ku aloin näitä blogijuttuja kirjotella mutta en o kehdannu julkasta sitä. Toisaalta, jos verrataan siihe miu synnärijulkaisuun, ni ehkä tää on vielä vähä kevyttä kauraa. Ja toki kaikki muistaa, että tää kaikki on hyväntahtoisella huumorilla kirjotettu, koskaan en tarkotuksella haluu loukata ketään. Eli suomeks sanottuna: "kevyttä viihdettä luettuna aifounin ruudulta, samalla ku suorittaa aamuistuntoa huussissa."

Eli oon siis kirjottanu kiukku- ja miestyypeistä, nyt on vuorossa äitityypit. Nää ei o suoraa miu lähipiiristä, eikä välttämättä edes elävästä elämästä mutta kenties äidit tunnistaa osittain jotain piirteitä.. ;)

KOTIÄITI

Tämä äitihahmo ei ole välttämättä pelkästään kotiäiti, hänellä voi olla myös kodin ulkopuolinen työ mutta todennäköisesti hän on viettänyt lastensa kanssa paljonkin aikaa. Lapsia vähintään 3-5, ei uskonnollisista syistä, vaan iha vain, koska kotiäiti pitää lapsista. On hankkinut viimeisen iltatähtensä puoliväkisin miehensä tahtoa vastaan. Miehelle luvannut ottaa päävastuun viimeisestä toukasta. Miehen mielestä vaipat ja yöheräämiset ovat jo mennyttä aikaa varsinkin, kun nuorin on jo ala-asteikäinen mutta kotiäidillä on tarve hoivata vielä yhtä ihmisenalkua. Eikä hänellä oikeastaan ole kiire töihinkään.. Kotiäidin lapset ovat hyvinkasvatettuja. Veitsi oikeassa, haarukka vasemmassa kädessä, kiitos, anteeksi ole hyvä ja lautaset mennessä tiskikoneeseen. Kotiäidin lapset eivät väitä vastaan ja elo heidän kanssaan on vaivatonta. Tulevat kasvatetuksi kuin itsestään. Kotiäiti on hyväntuulinen ja pullantuoksuinen, jollain asteella jopa hieman tylsä hahmo. 

Kotiäiti on ollut saman miehen kanssa 14-vuotiaasta. He eivät juurikaan koskaan riitele mutta halailevat sitäkin enemmän. Heillä on hyvä ja turvallinen perheauto, jolla pääsee lomilla Puuhamaahan ja jolla on aikanaan hyvä opettaa perheen lapset ajamaan autoa. 

Kotiäiti ei harrasta, korkeintaan pieniä käsitöitä tai käy kerran viikossa kansalaisopiston lavatanssikurssilla. Hän ei juurikaan meikkaa, ostele uusia vaatteita tai laittaudu, käy joskus kampaajalla. Onnistuu silti aina näyttämään hyvältä ja energiseltä. 

Kotiäiti on lähes aina kotona, kun lapset tulevat koulusta. Hän tekee näiden kanssa läksyjä ja on aidosti kiinnostunut kuinka koulu sujuu, mitä lasten kavereille kuuluu ja onko kaikki muutenkin hyvin. Tämä äitityyppi on se, joka puhuu lapsilleen seksistä, huumeista, kuukautisista, visvasyylistä, verokortin täyttämisestä, lomasuunnitelmista ja teeveeohjelmista yhtä luontevasti. Hän hakee lapset ryyppyreissulta kotiin, peittelee sänkyyn, asettaa vierelle ämpärin ja vesilasin sekä särkylääkkeen ja paistaa aamuksi tuoreita sämpylöitä. Kotiäidin lapsista kasvaa tasapainoisia aikuisia.

URAÄITI

Tekee lapsia, koska niin kuuluu tehdä. Lapset tulevat tilauksesta tietyn elämänvaiheen kohdalla, eivät liian aikaisin, että ehtii kunnolla opiskella, ei liian myöhään, että kroppa ehtii palautua raskauksista(jotta jakkupuku näyttää edelleen hyvältä) ja jotta on sopivasti työkokemusta mutta uran luominen ei ole vielä liian tiivistä.

Uraäiti hoitaa bisneksiään synnärillä. Ponnistaa älypuhelin kourassa ja päivittää sosiaalisen mediansa lukuisat kanavat ennekuin lapsi on vetänyt kunnolla ensimmäisen kerran henkeä. Uraäidillä ei ole juurikaan kokemusta lapsista. Hän ei osaa ollenkaan varautua yövalvomisiin, kuolaan, banaanimössöön pöydän pinnassa tai alati kasvavaan pyykkivuoreen. Hän palkkaa au pairin heti kun lapsi on tarpeeksi vanha, eli n. 9 päivän ikäinen. 

Uraäidin lapset harrastavat niin perhanasti. Uraäiti maksaa kausimaksut, peli- ja kisareissut, uudet varusteet ja harrastusvälineet mukisematta mutta ei ole koskaan käynyt katsomassa mitä se juniori siellä kentällä/ladulla/konserttisalissa/missälie oikeen puuhastelee. Hän ei tiedä lastensa lempiruokaa, mieliohjelmaa, kengännumeroa tai kavereiden nimiä. Lapset kasvavat au pairin kanssa. 

Seksiasiat opetellaan netistä ja alkoholikokeilut kavereiden kanssa. Uraäiti ei kerro näistä asioista, koska ei voi ymmärtää, että kenelläkään olisi aikaa tavata mahdollisia seksikumppaneita tai hillua puistossa juomassa alkoholia, koska aamulla on kuitenkin aikainen kokous. 

Uraäiti ei halaa eikä ehdi kuunnella murheita tai liimata laastareita, sitävarten on palkattuna aupair. Hän ei tee sitä ilkeyttään, uraäiti ei vain ole koskaan kasvanut ajatukseen, jossa uran ulkopuolella on elämää. Lapset tulevat luonnollisesti kesätöihin ja lopulta viralliseen duuniinsa perheyritykseen, jossa heitä kohdellaan kuin ketä tahansa työntekijää. Kuinkas muuten? Uraäiti kokee tehneensä kaiken mahdollisen lastensa eteen ja kuolee tyytyväisenä vuotavaan vatsahaavaan hieman yli 50-vuotiaana.

TEINIÄITI

Ei aina ihan jaksanut istua kaikilla terveystiedon tunneilla, joilla kerrottiin miten ja mistä niitä vauvoja tulee. Eihän nyt ensipanosta voi tulla raskaaksi? Tai näin nuorena? Tai eikai sitä nyt voi yhden illan jutusta mitään seurata, eihän? 

Ei ensin huomaa olevansa raskaana, menee outojen vatsakramppien takia sairaalaan ja saa kuulla tulleensa synnyttämään. Hups. No, ei hätää, ovathan vauvat iki-ihania. Onhan hän hoitanut naapurin Nico-Petteriäkin. Ja niille voi sitten ostaa kaikkia ihania vaatteita ja työnnellä vaunuissa ympäri kyliä! Ihkua! 

Käy oman äitinsä(joka on myös saanut hänet kovin nuorena)kanssa ostelemassa kivat vaunut ja ihania pitsisiä vaatteita ja muutamia leluja. Ja hoitoalustan. Ja vaippoja ja tuttipulloja ja ja.. Ihanaa shoppailua! 

Harmi kun ei ehtinyt niitä baby-kutsuja pitää, no, josko heti kun pääsee vauvan kanssa kotiin. Kutsutaan kaverit juhlimaan. Hiukan vaikea olla juomatta alkoholia ja polttamatta. Sitä kun ei oikein katsota hyvällä, kun on juuri synnyttänyt.. No, jos nyt pari röökiä ja yksi, tai kaksi, tai kolme kaljaa. Isoäiti vahtii vauvaa silläaikaa. Ensimmäiset viikot ovat muutenkin mahtavia, vauva nukkuu ja kaikkialta tulee ihailevia katseita ja huomiota. Sitten alkaa arki. Vauva on paljon isovanhemmilla hoidossa, koska lapsen isä ei ole ihan varmasti tiedossa tai häntä ei juuri nyt innosta, kun on se amiskin kesken. 

Vuodet vierii ja teiniäiti on enää henkisesti teiniäiti. Hänellä on pari, kolme mukulaa, kaikilla eri isä, joka on toki sillä hetkellä ollut teiniäidin elämän rakkaus. Joku vaan aina menee suhteessa pieleen, vaikka on tehty lapsi ja leikitty kotia ja kaikkea. Kaikesta huolimatta lapsilla on aina ollut kaikki hyvin. Osittain isovanhempien huolenpidon takia mutta kuitenkin. Teiniäidistä tulee isoäiti alle 40-vuotiaana..

SUORITTAJAÄITI

On aina tiennyt montako lasta haluaa, mitä sukupuolta nämä edustavat ja millä ikäerolla putkahtavat maailmaan ja on valinnut heille myös nimet vuosikausia sitten. Hän toteuttaa suunnitelmansa kellontarkasti, Luojalla, luonnolla, biologialla tai miehellä ei ole tähän mitään sanottavaa. Tekee kaiken tämän joko yksin tai kumppaninsa kanssa. (Ja onnistuu aikatauluissaan..)

Suorittajaäiti päättää kaikesta lapsiin liittyvästä, isällä ei ole sanavaltaa. "Ei se kuitenkaan osaa". Soittaa synnäriltä tuoreelle isälle lapsen synnyttyä ja ihmettelee olisiko tämä muka TOSIAANKIN halunnut olla mukana synnytyksessä, miksi ihmeessä? Kesken työpäivän? Kyllä tämä hoitui ihan näinkin. 

Tämä äitityyppi hoitaa lapsensa itse niin kauan, että nämä tulevat toimeen omillaan. Laittaa vaatteet valmiiksi, tekee eväät, hoitaa neuvolat, lääkärikäynnit, vanhempainillat, koulun naamiaiset ja lasten syntymäpäivät. Jättää jälkikasvunsa isän vastuulle vain äärimmäisessä tilanteessa. (Lapsilla ja isällä on noina hetkinä rentoa keskenään, tilaavat pitsaa ja katselevat elokuvia, sekä valvovat vähän liian myöhään, vaikka aamulla on koulua. Tätä ei tietenkään kerrota äidille!)

Suorittajaäiti suorittaa elämäänsä lastensa kautta. Kuskaa harrastuksiin, käy katsomassa kaikki ottelut, kilpailut, matsit, konsertit, pelit.. Analysoi suorituksia jälkeenpäin ja pohtii mitä voisi vielä parantaa. Valmentaa lapsiaan suoriutumaan elämästä ja unohtaa samalla elää omaansa..

LUOMUÄITI

Luomuäiti on aatteiltaan ja toiminnaltaan vegaani tai vähintään kasvissyöjä. Luomuäiti on tavannut lastensa isän puutarhanhoitotapahtumassa. He asuvat vanhassa mummonmökissä, joka on rempattu vain luonnonmateriaaleilla. Seinät on maalattu öljymaalilla, raot tiivistetty sammaleella ja ruokapöydän ympärillä on viisi erilaista tuolia. Pihalla on kasvimaa.

Luomuäiti päättää luomusynnyttää kotona, koska tahtoo kokea kaiken ja koko tapahtuman sellaisenaan. (Ottaa kuitenkin lopulta sen puudutteen, eikai se nyt niin pahasti vie pohjaa tältä kokemukselta..). Luomuäiti nimeää lapsensa isoäitinsä mukaan "Martaksi" tai "Maireksi".

Luomuäidin lapset syövät vain luomuvegeruokaa ja äiti on kovin tarkka tästä. Tekee säännöllisesti ratsioita päiväkotiin varmistaen näin, että hänen toivettaan kunnioitetaan. Lapset leikkivät käpylehmillä ja kivoilla puuleluilla, joita ei ole käsitelty millään myrkyillä. Karkkipäivänä lapset saavat kuivattuja hedelmiä, ei missään nimessä mitään liivatepitoisia irtokarkkeja! Lasten hiuksia ei saa leikata ja vaatteiksi kelpaavat ainoastaa isoäidin kutomasta pellavasta valmistetut vaatteet. (Talven tullen taipuu kuitenkin käyttämään jälkikasvuillaan toppahaalaria). Suorittaa vegeilyn, kestovaippailun, ekologisen elämäntavan ja kodinhoidon ihailtavalla energialla. Siinä missä normiäidillä menee hermo, luomuäiti hymyilee elämänraikkaana aamujoogansa jälkeen. Jälkikasvu onkin jo laittanut teen kiehumaan, kivaa, maistuisiko?

(Iskä, tossa lukee: Tapan sen, joka ikinä sanoi, että sinä olet adoptoitu)