Sama enkuks: Why, oh, why! Ja ruottiks: Varför, oi, varför!
Tuleeko kellekään muulle koskaa sellasta tunnetta, että "Miksi teit noin/miksi et tehny/miksi et sanonu ei/olikonyttaashyvä idea?" Pohdin tätä asiaa tänä aamuna, ku pääsin töistä. Ja siis nyt töillä tarkotan sitä, että oon tehny tossa naapurimaan puolella keikkahommaa lanssissa oman leipätyöni ohella. Ei, ei rahan takia, vaikka se onki kiva bonus (jos nyt joskus tältä byrokratian sademetsäliaanibanaani-viidakon pyörteiltä tuun koskaa mitää rahoja saamaa..)mutta ihan vaa oppiakseni kieltä. Ruottin kieltä. Hihi. Tää ei liity nyt aiheesee mutta voinette kuvitella miltä Kalixin akuuttihoitajasta tuntuu, ku se lukee miu ruotsiks kirjaamaa potilaskertomusta. Se on kirjotettu päivän yheksännen keikan jälkee puol kolmelta yöllä. Näen ja kuulen sieluni silmin, ku ne nauraa kahvihuoneessa miu tekstille :D No, ei se miuta haittaa, miusta on aina ilo viihdyttää tavalla tai toisella!
Nii, no siis se mite tää liittyy aiheesee, ni kohta yksi. Haluut oppia ruotsia. Joku muu ois menny vaikka kansalaisopiston kursseille.. Aini, meninhä mie. Olinko sielä mitenkää äänessä, että oisin saanu siitä parhaani irti? En. Tietenkää. Teinkö niinku aikanaa koulussaki, paikkana turvalline takarivi ja tarkkailuasemat, puhun jotai vaa pakotettuna. Tein. Opinko siitä jotai? No, kyllä kai nyt jotai? Mitäs sitte, mites sitä kieltä, hoitoalan kieltä oppii? No menemällä töihin tietty! Joku vähä heikkohermosempi ois saattanu alottaa vaikka jostai kiireettömältä vanhusosastolta mut mitä tekee Jenni? AIVAN, eiku kato mie meen ambulanssii ja teen siinä samalla vähä terkkarin päivystyksessä vuoroja! Kyyyllä, siitä se lähtee :D Äkkiäkös sitä oppii uudet lääkkeet, joita ruottin lanssissa on käytössä, niitten kirjausohjelmat ja työtavat. Samoin kaikki mahollinen hoidollinen homma, jota päivystyksessä joutuu tekemään mm. kattomaan potilaan korviin(kyllä, oon tehny sen kerran opiskeluaikana luokkakaverille, ei, miula ei o hajuakaan mitä sielä pitäis näkyä. Senverran tajuun, että ne hassut pikku kokkareet on vaikkua.)käyttämää jotai virtsarakkoultraäänilaitetta(never höörd), ottamaa verikokeita(harjotellu kerra luokkakaverille)ja jopa mittaamaa silmänpaineita! (Täähä luonnollisesti kuuluu suomen ambulansseissa ihan niihin perustutkimuksiin.. NOOT!). Ja jos tässä kaikessa ei vielä ollu tarpeeks haastetta, teen sen kaiken ruottiks. Noni. Sellasta.
Ei, mie en o edes perusluonteeltani mikää rohkee ihmine. Oon ujo, epäsosiaaline ja sisäänpäinkääntyny. En nauti stressitilanteista mutta jostai kumman syystä löydän itteni vaa millo mistäki uudesta paikasta, suomesta tai ulkomailta ja havaitsen, että hupsista, taas sitä mentii kohti uusia haasteita! Miksi? Pitäskö vaa majottua johonki hetkeks eikä olla koko aja menossa?
Mainittakoon, että miula soi just spotify´ssa J.Karjalaisen Mennyt mies, ku tätä kohtaa kirjotin. Siinä lauletaa: "Mä olen mystinen, hopeinen diskomies, mä olen kieltään lipova liskomies, mä olen uuden englannin nahkamies aina ilosta syntyvä uudestaan.." Ehkä mie vähä sit samaistun tuoho hopeiseen diskomieheen? Ei muuta ku meno jatkuu!
No, sitte kohta kaksi. Ei iha näi dramaattista mutta tiiätte tunteen ku kattoo ulos ikkunasta ja sielä sataa vettä. Laitatko kumisaappaat jalkaa? No et tietenkää, koska kyllähä ne lammikot pystyy väistämää? Oon just ostanu ihanat uudet kengät ja haluun ulkoiluttaa niitä.. Oliko hyvä idea, oliko? Oliko auton oven vieressä lammikko, jonka rinnalla Tyyni valtameri on vaan eturauhasvaivasen hyttysen pikku pissi? Niimpä.. ja sateenvarjoki on niin hankala raahata mukana. Siinä oot sitte iha että:
Entäs se, kun lankee johonki älyttömään houkutukseen? En tiiä onks muilla tätä mutta ku meet kaupassa ja näet alekorin. Sit alat heti nähä ne tavarat megatarpeellisina hankintoina. Huomaat todistelevas itelles, että kyllä se edellinen käsirasva alkaa kohta loppumaan, nyt voi ostaa jo uuden ku halvalla saa! Tai tää paita menee kivasti niitten punasten housujen kaa(joihi en o mahtunu viitee vuotee)ja niitä voi käyttää sit puolenvuoden päästä olevissa juhlissa! Jeij. Koko ajan pieni ääni pään sisällä sanoo, että maailma ei pe´kele pelastu tälläsellä menolla! Pystyn kyllä aika hyvi vastustamaa houkutuksia nykysi mutta kyllä sitä vaan aika ajoin tekee tyhmiä hankintoja..
Miksi, oi miksi miula on edelleen vaatekaapissa yks musta paita, joka kiristää mahan kohalta sillee, että se nousee aina toho navan yläpuolelle. Tuntuu hienolta, ku se talvipakkasen sävyttämällä kauppareissulla paljastaa paljaan ihon. Ja miks miula on ne punaset housut? Ja ainaki kahet korkkarit, joilla en ikinä kävele? (no, okei, toiset on vahinko-ostos väärän koon takia, ei iha menny jenkkikoot oikein ku tilasin netistä kenkiä..)
Miksi en tajuu sanoo ei oikeissa paikoissa? Jos joku tarjoo jotai älytöntä diiliä, esim lehtimyyjä jotai naistenlehteä ni miks en osaa sanoo ei kiitos? Sieltä se Kotivinkki, varmaa suomen turhin lehti, poksahtaa kerran kuussa postiluukusta. No,se kestää vessalukemisena just sen aikaa ku seuraava ilmestyy :D Joka vuosi samat laihdutusvinkit eka joulun jälkee, sit just enne kesää että ehtii bikinikuntoon. Kesäaikaan kuuluu sitte artikkeli aiheesta: "Tiesitkö, siiderissä on sokeria ja kaloreita!!" (ja vertailu eri siidereistä) Sit vuodenajasta riippumatta treenivinkit ja ihanat selviytymistarinat. Kauden kasvikset ja ruokaohjeet. Jouluna kalorivertailu joulusuklaista. "Näin monta spinningtuntia joudut käymään, että saat yhden Panda-rasian kulutettua" (Oikeesti tää o kuntosali FIX IT' n maksama piilomainos) Otat jonku reseptin taltee ajatuksena, että tuohan on kiva, kokeilen joskus ja silti löydät ittes joka hiton päivä pohtimassa, että miks ihmisen pitää syyä joka päivä, mitä sitä tänää laittais, onks tästä kui kaua, ku syötii spagettia? Toissapäivänä? Noni, no sitä sitte..
Miksi, oi miksi sitä tuntee huonoo omatuntoa, jos nukkuu vapaapäivänä pitkään tai syö ei-karkkipäivänä vähä herkkuja? Miksi, oi miksi, kysyy elämästä nautiskelija märät kengät jalassa..
Tuleeko kellekään muulle koskaa sellasta tunnetta, että "Miksi teit noin/miksi et tehny/miksi et sanonu ei/olikonyttaashyvä idea?" Pohdin tätä asiaa tänä aamuna, ku pääsin töistä. Ja siis nyt töillä tarkotan sitä, että oon tehny tossa naapurimaan puolella keikkahommaa lanssissa oman leipätyöni ohella. Ei, ei rahan takia, vaikka se onki kiva bonus (jos nyt joskus tältä byrokratian sademetsäliaanibanaani-viidakon pyörteiltä tuun koskaa mitää rahoja saamaa..)mutta ihan vaa oppiakseni kieltä. Ruottin kieltä. Hihi. Tää ei liity nyt aiheesee mutta voinette kuvitella miltä Kalixin akuuttihoitajasta tuntuu, ku se lukee miu ruotsiks kirjaamaa potilaskertomusta. Se on kirjotettu päivän yheksännen keikan jälkee puol kolmelta yöllä. Näen ja kuulen sieluni silmin, ku ne nauraa kahvihuoneessa miu tekstille :D No, ei se miuta haittaa, miusta on aina ilo viihdyttää tavalla tai toisella!
Nii, no siis se mite tää liittyy aiheesee, ni kohta yksi. Haluut oppia ruotsia. Joku muu ois menny vaikka kansalaisopiston kursseille.. Aini, meninhä mie. Olinko sielä mitenkää äänessä, että oisin saanu siitä parhaani irti? En. Tietenkää. Teinkö niinku aikanaa koulussaki, paikkana turvalline takarivi ja tarkkailuasemat, puhun jotai vaa pakotettuna. Tein. Opinko siitä jotai? No, kyllä kai nyt jotai? Mitäs sitte, mites sitä kieltä, hoitoalan kieltä oppii? No menemällä töihin tietty! Joku vähä heikkohermosempi ois saattanu alottaa vaikka jostai kiireettömältä vanhusosastolta mut mitä tekee Jenni? AIVAN, eiku kato mie meen ambulanssii ja teen siinä samalla vähä terkkarin päivystyksessä vuoroja! Kyyyllä, siitä se lähtee :D Äkkiäkös sitä oppii uudet lääkkeet, joita ruottin lanssissa on käytössä, niitten kirjausohjelmat ja työtavat. Samoin kaikki mahollinen hoidollinen homma, jota päivystyksessä joutuu tekemään mm. kattomaan potilaan korviin(kyllä, oon tehny sen kerran opiskeluaikana luokkakaverille, ei, miula ei o hajuakaan mitä sielä pitäis näkyä. Senverran tajuun, että ne hassut pikku kokkareet on vaikkua.)käyttämää jotai virtsarakkoultraäänilaitetta(never höörd), ottamaa verikokeita(harjotellu kerra luokkakaverille)ja jopa mittaamaa silmänpaineita! (Täähä luonnollisesti kuuluu suomen ambulansseissa ihan niihin perustutkimuksiin.. NOOT!). Ja jos tässä kaikessa ei vielä ollu tarpeeks haastetta, teen sen kaiken ruottiks. Noni. Sellasta.
Ei, mie en o edes perusluonteeltani mikää rohkee ihmine. Oon ujo, epäsosiaaline ja sisäänpäinkääntyny. En nauti stressitilanteista mutta jostai kumman syystä löydän itteni vaa millo mistäki uudesta paikasta, suomesta tai ulkomailta ja havaitsen, että hupsista, taas sitä mentii kohti uusia haasteita! Miksi? Pitäskö vaa majottua johonki hetkeks eikä olla koko aja menossa?
Mainittakoon, että miula soi just spotify´ssa J.Karjalaisen Mennyt mies, ku tätä kohtaa kirjotin. Siinä lauletaa: "Mä olen mystinen, hopeinen diskomies, mä olen kieltään lipova liskomies, mä olen uuden englannin nahkamies aina ilosta syntyvä uudestaan.." Ehkä mie vähä sit samaistun tuoho hopeiseen diskomieheen? Ei muuta ku meno jatkuu!
No, sitte kohta kaksi. Ei iha näi dramaattista mutta tiiätte tunteen ku kattoo ulos ikkunasta ja sielä sataa vettä. Laitatko kumisaappaat jalkaa? No et tietenkää, koska kyllähä ne lammikot pystyy väistämää? Oon just ostanu ihanat uudet kengät ja haluun ulkoiluttaa niitä.. Oliko hyvä idea, oliko? Oliko auton oven vieressä lammikko, jonka rinnalla Tyyni valtameri on vaan eturauhasvaivasen hyttysen pikku pissi? Niimpä.. ja sateenvarjoki on niin hankala raahata mukana. Siinä oot sitte iha että:
Entäs se, kun lankee johonki älyttömään houkutukseen? En tiiä onks muilla tätä mutta ku meet kaupassa ja näet alekorin. Sit alat heti nähä ne tavarat megatarpeellisina hankintoina. Huomaat todistelevas itelles, että kyllä se edellinen käsirasva alkaa kohta loppumaan, nyt voi ostaa jo uuden ku halvalla saa! Tai tää paita menee kivasti niitten punasten housujen kaa(joihi en o mahtunu viitee vuotee)ja niitä voi käyttää sit puolenvuoden päästä olevissa juhlissa! Jeij. Koko ajan pieni ääni pään sisällä sanoo, että maailma ei pe´kele pelastu tälläsellä menolla! Pystyn kyllä aika hyvi vastustamaa houkutuksia nykysi mutta kyllä sitä vaan aika ajoin tekee tyhmiä hankintoja..
Miksi, oi miksi miula on edelleen vaatekaapissa yks musta paita, joka kiristää mahan kohalta sillee, että se nousee aina toho navan yläpuolelle. Tuntuu hienolta, ku se talvipakkasen sävyttämällä kauppareissulla paljastaa paljaan ihon. Ja miks miula on ne punaset housut? Ja ainaki kahet korkkarit, joilla en ikinä kävele? (no, okei, toiset on vahinko-ostos väärän koon takia, ei iha menny jenkkikoot oikein ku tilasin netistä kenkiä..)
Miksi en tajuu sanoo ei oikeissa paikoissa? Jos joku tarjoo jotai älytöntä diiliä, esim lehtimyyjä jotai naistenlehteä ni miks en osaa sanoo ei kiitos? Sieltä se Kotivinkki, varmaa suomen turhin lehti, poksahtaa kerran kuussa postiluukusta. No,se kestää vessalukemisena just sen aikaa ku seuraava ilmestyy :D Joka vuosi samat laihdutusvinkit eka joulun jälkee, sit just enne kesää että ehtii bikinikuntoon. Kesäaikaan kuuluu sitte artikkeli aiheesta: "Tiesitkö, siiderissä on sokeria ja kaloreita!!" (ja vertailu eri siidereistä) Sit vuodenajasta riippumatta treenivinkit ja ihanat selviytymistarinat. Kauden kasvikset ja ruokaohjeet. Jouluna kalorivertailu joulusuklaista. "Näin monta spinningtuntia joudut käymään, että saat yhden Panda-rasian kulutettua" (Oikeesti tää o kuntosali FIX IT' n maksama piilomainos) Otat jonku reseptin taltee ajatuksena, että tuohan on kiva, kokeilen joskus ja silti löydät ittes joka hiton päivä pohtimassa, että miks ihmisen pitää syyä joka päivä, mitä sitä tänää laittais, onks tästä kui kaua, ku syötii spagettia? Toissapäivänä? Noni, no sitä sitte..
Miksi, oi miksi sitä tuntee huonoo omatuntoa, jos nukkuu vapaapäivänä pitkään tai syö ei-karkkipäivänä vähä herkkuja? Miksi, oi miksi, kysyy elämästä nautiskelija märät kengät jalassa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti