Äitityypit

Hei äidit ja äidinmieliset! Tänään miula on taas kerran aihe, josta en tiiä juurikaan mitään. Mie ideoin tän aiheen about ekojen asioiden joukossa, ku aloin näitä blogijuttuja kirjotella mutta en o kehdannu julkasta sitä. Toisaalta, jos verrataan siihe miu synnärijulkaisuun, ni ehkä tää on vielä vähä kevyttä kauraa. Ja toki kaikki muistaa, että tää kaikki on hyväntahtoisella huumorilla kirjotettu, koskaan en tarkotuksella haluu loukata ketään. Eli suomeks sanottuna: "kevyttä viihdettä luettuna aifounin ruudulta, samalla ku suorittaa aamuistuntoa huussissa."

Eli oon siis kirjottanu kiukku- ja miestyypeistä, nyt on vuorossa äitityypit. Nää ei o suoraa miu lähipiiristä, eikä välttämättä edes elävästä elämästä mutta kenties äidit tunnistaa osittain jotain piirteitä.. ;)

KOTIÄITI

Tämä äitihahmo ei ole välttämättä pelkästään kotiäiti, hänellä voi olla myös kodin ulkopuolinen työ mutta todennäköisesti hän on viettänyt lastensa kanssa paljonkin aikaa. Lapsia vähintään 3-5, ei uskonnollisista syistä, vaan iha vain, koska kotiäiti pitää lapsista. On hankkinut viimeisen iltatähtensä puoliväkisin miehensä tahtoa vastaan. Miehelle luvannut ottaa päävastuun viimeisestä toukasta. Miehen mielestä vaipat ja yöheräämiset ovat jo mennyttä aikaa varsinkin, kun nuorin on jo ala-asteikäinen mutta kotiäidillä on tarve hoivata vielä yhtä ihmisenalkua. Eikä hänellä oikeastaan ole kiire töihinkään.. Kotiäidin lapset ovat hyvinkasvatettuja. Veitsi oikeassa, haarukka vasemmassa kädessä, kiitos, anteeksi ole hyvä ja lautaset mennessä tiskikoneeseen. Kotiäidin lapset eivät väitä vastaan ja elo heidän kanssaan on vaivatonta. Tulevat kasvatetuksi kuin itsestään. Kotiäiti on hyväntuulinen ja pullantuoksuinen, jollain asteella jopa hieman tylsä hahmo. 

Kotiäiti on ollut saman miehen kanssa 14-vuotiaasta. He eivät juurikaan koskaan riitele mutta halailevat sitäkin enemmän. Heillä on hyvä ja turvallinen perheauto, jolla pääsee lomilla Puuhamaahan ja jolla on aikanaan hyvä opettaa perheen lapset ajamaan autoa. 

Kotiäiti ei harrasta, korkeintaan pieniä käsitöitä tai käy kerran viikossa kansalaisopiston lavatanssikurssilla. Hän ei juurikaan meikkaa, ostele uusia vaatteita tai laittaudu, käy joskus kampaajalla. Onnistuu silti aina näyttämään hyvältä ja energiseltä. 

Kotiäiti on lähes aina kotona, kun lapset tulevat koulusta. Hän tekee näiden kanssa läksyjä ja on aidosti kiinnostunut kuinka koulu sujuu, mitä lasten kavereille kuuluu ja onko kaikki muutenkin hyvin. Tämä äitityyppi on se, joka puhuu lapsilleen seksistä, huumeista, kuukautisista, visvasyylistä, verokortin täyttämisestä, lomasuunnitelmista ja teeveeohjelmista yhtä luontevasti. Hän hakee lapset ryyppyreissulta kotiin, peittelee sänkyyn, asettaa vierelle ämpärin ja vesilasin sekä särkylääkkeen ja paistaa aamuksi tuoreita sämpylöitä. Kotiäidin lapsista kasvaa tasapainoisia aikuisia.

URAÄITI

Tekee lapsia, koska niin kuuluu tehdä. Lapset tulevat tilauksesta tietyn elämänvaiheen kohdalla, eivät liian aikaisin, että ehtii kunnolla opiskella, ei liian myöhään, että kroppa ehtii palautua raskauksista(jotta jakkupuku näyttää edelleen hyvältä) ja jotta on sopivasti työkokemusta mutta uran luominen ei ole vielä liian tiivistä.

Uraäiti hoitaa bisneksiään synnärillä. Ponnistaa älypuhelin kourassa ja päivittää sosiaalisen mediansa lukuisat kanavat ennekuin lapsi on vetänyt kunnolla ensimmäisen kerran henkeä. Uraäidillä ei ole juurikaan kokemusta lapsista. Hän ei osaa ollenkaan varautua yövalvomisiin, kuolaan, banaanimössöön pöydän pinnassa tai alati kasvavaan pyykkivuoreen. Hän palkkaa au pairin heti kun lapsi on tarpeeksi vanha, eli n. 9 päivän ikäinen. 

Uraäidin lapset harrastavat niin perhanasti. Uraäiti maksaa kausimaksut, peli- ja kisareissut, uudet varusteet ja harrastusvälineet mukisematta mutta ei ole koskaan käynyt katsomassa mitä se juniori siellä kentällä/ladulla/konserttisalissa/missälie oikeen puuhastelee. Hän ei tiedä lastensa lempiruokaa, mieliohjelmaa, kengännumeroa tai kavereiden nimiä. Lapset kasvavat au pairin kanssa. 

Seksiasiat opetellaan netistä ja alkoholikokeilut kavereiden kanssa. Uraäiti ei kerro näistä asioista, koska ei voi ymmärtää, että kenelläkään olisi aikaa tavata mahdollisia seksikumppaneita tai hillua puistossa juomassa alkoholia, koska aamulla on kuitenkin aikainen kokous. 

Uraäiti ei halaa eikä ehdi kuunnella murheita tai liimata laastareita, sitävarten on palkattuna aupair. Hän ei tee sitä ilkeyttään, uraäiti ei vain ole koskaan kasvanut ajatukseen, jossa uran ulkopuolella on elämää. Lapset tulevat luonnollisesti kesätöihin ja lopulta viralliseen duuniinsa perheyritykseen, jossa heitä kohdellaan kuin ketä tahansa työntekijää. Kuinkas muuten? Uraäiti kokee tehneensä kaiken mahdollisen lastensa eteen ja kuolee tyytyväisenä vuotavaan vatsahaavaan hieman yli 50-vuotiaana.

TEINIÄITI

Ei aina ihan jaksanut istua kaikilla terveystiedon tunneilla, joilla kerrottiin miten ja mistä niitä vauvoja tulee. Eihän nyt ensipanosta voi tulla raskaaksi? Tai näin nuorena? Tai eikai sitä nyt voi yhden illan jutusta mitään seurata, eihän? 

Ei ensin huomaa olevansa raskaana, menee outojen vatsakramppien takia sairaalaan ja saa kuulla tulleensa synnyttämään. Hups. No, ei hätää, ovathan vauvat iki-ihania. Onhan hän hoitanut naapurin Nico-Petteriäkin. Ja niille voi sitten ostaa kaikkia ihania vaatteita ja työnnellä vaunuissa ympäri kyliä! Ihkua! 

Käy oman äitinsä(joka on myös saanut hänet kovin nuorena)kanssa ostelemassa kivat vaunut ja ihania pitsisiä vaatteita ja muutamia leluja. Ja hoitoalustan. Ja vaippoja ja tuttipulloja ja ja.. Ihanaa shoppailua! 

Harmi kun ei ehtinyt niitä baby-kutsuja pitää, no, josko heti kun pääsee vauvan kanssa kotiin. Kutsutaan kaverit juhlimaan. Hiukan vaikea olla juomatta alkoholia ja polttamatta. Sitä kun ei oikein katsota hyvällä, kun on juuri synnyttänyt.. No, jos nyt pari röökiä ja yksi, tai kaksi, tai kolme kaljaa. Isoäiti vahtii vauvaa silläaikaa. Ensimmäiset viikot ovat muutenkin mahtavia, vauva nukkuu ja kaikkialta tulee ihailevia katseita ja huomiota. Sitten alkaa arki. Vauva on paljon isovanhemmilla hoidossa, koska lapsen isä ei ole ihan varmasti tiedossa tai häntä ei juuri nyt innosta, kun on se amiskin kesken. 

Vuodet vierii ja teiniäiti on enää henkisesti teiniäiti. Hänellä on pari, kolme mukulaa, kaikilla eri isä, joka on toki sillä hetkellä ollut teiniäidin elämän rakkaus. Joku vaan aina menee suhteessa pieleen, vaikka on tehty lapsi ja leikitty kotia ja kaikkea. Kaikesta huolimatta lapsilla on aina ollut kaikki hyvin. Osittain isovanhempien huolenpidon takia mutta kuitenkin. Teiniäidistä tulee isoäiti alle 40-vuotiaana..

SUORITTAJAÄITI

On aina tiennyt montako lasta haluaa, mitä sukupuolta nämä edustavat ja millä ikäerolla putkahtavat maailmaan ja on valinnut heille myös nimet vuosikausia sitten. Hän toteuttaa suunnitelmansa kellontarkasti, Luojalla, luonnolla, biologialla tai miehellä ei ole tähän mitään sanottavaa. Tekee kaiken tämän joko yksin tai kumppaninsa kanssa. (Ja onnistuu aikatauluissaan..)

Suorittajaäiti päättää kaikesta lapsiin liittyvästä, isällä ei ole sanavaltaa. "Ei se kuitenkaan osaa". Soittaa synnäriltä tuoreelle isälle lapsen synnyttyä ja ihmettelee olisiko tämä muka TOSIAANKIN halunnut olla mukana synnytyksessä, miksi ihmeessä? Kesken työpäivän? Kyllä tämä hoitui ihan näinkin. 

Tämä äitityyppi hoitaa lapsensa itse niin kauan, että nämä tulevat toimeen omillaan. Laittaa vaatteet valmiiksi, tekee eväät, hoitaa neuvolat, lääkärikäynnit, vanhempainillat, koulun naamiaiset ja lasten syntymäpäivät. Jättää jälkikasvunsa isän vastuulle vain äärimmäisessä tilanteessa. (Lapsilla ja isällä on noina hetkinä rentoa keskenään, tilaavat pitsaa ja katselevat elokuvia, sekä valvovat vähän liian myöhään, vaikka aamulla on koulua. Tätä ei tietenkään kerrota äidille!)

Suorittajaäiti suorittaa elämäänsä lastensa kautta. Kuskaa harrastuksiin, käy katsomassa kaikki ottelut, kilpailut, matsit, konsertit, pelit.. Analysoi suorituksia jälkeenpäin ja pohtii mitä voisi vielä parantaa. Valmentaa lapsiaan suoriutumaan elämästä ja unohtaa samalla elää omaansa..

LUOMUÄITI

Luomuäiti on aatteiltaan ja toiminnaltaan vegaani tai vähintään kasvissyöjä. Luomuäiti on tavannut lastensa isän puutarhanhoitotapahtumassa. He asuvat vanhassa mummonmökissä, joka on rempattu vain luonnonmateriaaleilla. Seinät on maalattu öljymaalilla, raot tiivistetty sammaleella ja ruokapöydän ympärillä on viisi erilaista tuolia. Pihalla on kasvimaa.

Luomuäiti päättää luomusynnyttää kotona, koska tahtoo kokea kaiken ja koko tapahtuman sellaisenaan. (Ottaa kuitenkin lopulta sen puudutteen, eikai se nyt niin pahasti vie pohjaa tältä kokemukselta..). Luomuäiti nimeää lapsensa isoäitinsä mukaan "Martaksi" tai "Maireksi".

Luomuäidin lapset syövät vain luomuvegeruokaa ja äiti on kovin tarkka tästä. Tekee säännöllisesti ratsioita päiväkotiin varmistaen näin, että hänen toivettaan kunnioitetaan. Lapset leikkivät käpylehmillä ja kivoilla puuleluilla, joita ei ole käsitelty millään myrkyillä. Karkkipäivänä lapset saavat kuivattuja hedelmiä, ei missään nimessä mitään liivatepitoisia irtokarkkeja! Lasten hiuksia ei saa leikata ja vaatteiksi kelpaavat ainoastaa isoäidin kutomasta pellavasta valmistetut vaatteet. (Talven tullen taipuu kuitenkin käyttämään jälkikasvuillaan toppahaalaria). Suorittaa vegeilyn, kestovaippailun, ekologisen elämäntavan ja kodinhoidon ihailtavalla energialla. Siinä missä normiäidillä menee hermo, luomuäiti hymyilee elämänraikkaana aamujoogansa jälkeen. Jälkikasvu onkin jo laittanut teen kiehumaan, kivaa, maistuisiko?

(Iskä, tossa lukee: Tapan sen, joka ikinä sanoi, että sinä olet adoptoitu)