Nyt kuulkaas ei tässä o taas mitää järkeä. Taidan iha kokeilla vaihtaa tähä jonku järjettömän fontin.. Vaikka näin: No ei tähä saa mitää kauheen villiä. Tylsää. Taidan vaihtaa takas.
Miula on siis jo pitkää pyöriny päässä postaus aiheesta erilaisuus. Erilaisuus on rikkautta, eikös sitä niin sanota. Tää tuli taas esille päivänä eräänä, ku olin salilla. Tää erilaisuus tulee miule usein mielee, ku käyn sielä hinkkaamassa. (Vaikka tavallaa inhoon sitä. En käy koskaa sielä puolella jossa on niitä kaikkia "laitteita". En tiiä suurimmasta osasta miten päin niihi pitäs käydä ja mite niistä pääsee irti. Puhumattakaan paljonko niihi pitäs laittaa painoa ja mite päi ruumista pitäs liikuttaa, että se tuntuu oikeessa paikassa. Ja ei, en kysy apua. Onneks sielä o sellanen "toiminnallinen" paikka, jossa on mattoja ja irtopainoja. Niitä mie osaan käyttää :D) Ja ei, en o mikää himourheilija. Miu "salilla" käynti on 10min juoksumatolla(ainut laite, jota osaan käyttää)sit meen alasalii, teen pari kyykkyä -> tuli kuuma, meen pois :D
Nii, eli menin pukkariin ja se oli täynnä jotai yläasteikäsiä beibejä. Heillä oli vissiin joku liikuntatunti? Pukkarissa hais Guccin hajuvesi perus hien ja tuskan sijasta. Oli siistiä! (Mainittakoon tässä kohtaa, että viime viikolla oli tanssimaraton, 2 tuntia lavista, zumbaa ja lattaria. Sillo pukkarissa hais Chanel 5)Vaihtelin vaatteet ja läksin juoksumatolle verkkaa. Tässä ei sinällää ollu mitää ihmeellistä PAITSI että: No, tää tarttee nyt pientä alustusta. Eli aikojen alussa, sillo ku mie olin yläasteella, urheiluvarusteet oli yhtä ku pieruverkkarit(raidalliset tai raidattomat, ne ketkä unohti verkkarit kotii, joutu jumppaamaa kukkakuvioisissa pitkissä kalsareissa)ja joku (vanha) t-paita. Varakkaimmilla oli sisäkengät!
Mie joskus pari (kymmenen?) vuotta sitte heräsin tähä jumppakauteen ja ostin kirpparilta oikeet jumppahousut. Harmi, että tää herääminen tapahtui vaan vähä viiveellä, pari vuotta liian myöhää ja ne venyvät perusmustat spökät, alaspäin levenevine lahkeineen ON NIIN NÄHTY! (Harmi, koska niitten levenevien lahkeiden takia perse näyttää niissä housuissa paljo kapeemmalta ja jalat jotenki pitemmiltä?) Ostin hieman myöhemmin kirpparilta myös sellaset taistelulajishortsit(oon tainnu näistäki kirjottaa jo johonki postauksee)jollaset oli kaikilla muillaki body compat-tunnilla. Miula oli sitte muutaman kuukauden tauko, että en sielä käyny ja seuraavan kerran ku menin, ni.. tadaa, ei, ei ollu enää shortseja. Neki o jo sou lääst siisön. MITÄÄH! Nyt pitäs olla sellaset sileet, persettä myötäilevät jumppahousut. Sellaset kuviolliset, ei siis edes sellaset yksväriset. Meinasin ostaa Kanadasta sellaset,niissä ois ollu kuviointina mustekalan lonkeroita. Ne oli NIIN härskit! Nyt oikee harmittaa että en ostanu..
Tää vie meidät takas asiaan ja aiheeseen uniikki lumihiutale. Hyvä johdanto, eikö! Eli menin siis sinne pukkarii ja olin jo kotosalla päättäny iha vaa ollakseni uniikki, laittanu ne taistelushortsin jalkaan. Ne on mukavan väljät, eivät kiristä perseestä! Ja ei, en ajellu säärikarvoja iha vaa kettuillessani. Saan siitä sairasta tyydytystä. (Käytän välillä myös K:lta, ei siis miu asuinkumppaniK:lta, saatuja JUOKSUhousuja salilla. Oon vähä kapinallinen, ku meen juoksuhousuissa jumppatunnille. Hih)
No sit kiipesin siihe juoksumatolle (Taistelulajishortsit jalassa, huom!)ja kaivoin puhelimen esiin. Kuuntelen aina radioo juostessa. Tässäkohtaa näin mite viereisen maton beibe katteli ku virittelin kuulokkeita ja pystyin näkee sen ajatuskuplan pään päällä: Onko tuo joku uus musiikkilaite? Sehän näyttää ihan vanhalta puhelimelta mutta eikai nyt kellään o enää tänä päivänä puhelinta jolla ei pääse nettiin? Hästäg-twitter-sovellus-maigaad? Hihi, miulapa on! :D
Mie oon töissäki aina se, joka istuu nurkassa ja neuloo, ku muut räplää puhelinta. Oon myös se, joka muuten pukeutuu pitkälti mustiin mutta onnistuu menemään goottifestareille pinkeissä housuissa ja kengissä.. (se oli puolittain vahinko)
Noniin, no siis. Miula on myös ihania, erilaisia ystäviä. Tässä on eka tällänen ystävyysmeemi, joka on miusta aika liikkis:
Miula on siis jo pitkää pyöriny päässä postaus aiheesta erilaisuus. Erilaisuus on rikkautta, eikös sitä niin sanota. Tää tuli taas esille päivänä eräänä, ku olin salilla. Tää erilaisuus tulee miule usein mielee, ku käyn sielä hinkkaamassa. (Vaikka tavallaa inhoon sitä. En käy koskaa sielä puolella jossa on niitä kaikkia "laitteita". En tiiä suurimmasta osasta miten päin niihi pitäs käydä ja mite niistä pääsee irti. Puhumattakaan paljonko niihi pitäs laittaa painoa ja mite päi ruumista pitäs liikuttaa, että se tuntuu oikeessa paikassa. Ja ei, en kysy apua. Onneks sielä o sellanen "toiminnallinen" paikka, jossa on mattoja ja irtopainoja. Niitä mie osaan käyttää :D) Ja ei, en o mikää himourheilija. Miu "salilla" käynti on 10min juoksumatolla(ainut laite, jota osaan käyttää)sit meen alasalii, teen pari kyykkyä -> tuli kuuma, meen pois :D
Nii, eli menin pukkariin ja se oli täynnä jotai yläasteikäsiä beibejä. Heillä oli vissiin joku liikuntatunti? Pukkarissa hais Guccin hajuvesi perus hien ja tuskan sijasta. Oli siistiä! (Mainittakoon tässä kohtaa, että viime viikolla oli tanssimaraton, 2 tuntia lavista, zumbaa ja lattaria. Sillo pukkarissa hais Chanel 5)Vaihtelin vaatteet ja läksin juoksumatolle verkkaa. Tässä ei sinällää ollu mitää ihmeellistä PAITSI että: No, tää tarttee nyt pientä alustusta. Eli aikojen alussa, sillo ku mie olin yläasteella, urheiluvarusteet oli yhtä ku pieruverkkarit(raidalliset tai raidattomat, ne ketkä unohti verkkarit kotii, joutu jumppaamaa kukkakuvioisissa pitkissä kalsareissa)ja joku (vanha) t-paita. Varakkaimmilla oli sisäkengät!
Mie joskus pari (kymmenen?) vuotta sitte heräsin tähä jumppakauteen ja ostin kirpparilta oikeet jumppahousut. Harmi, että tää herääminen tapahtui vaan vähä viiveellä, pari vuotta liian myöhää ja ne venyvät perusmustat spökät, alaspäin levenevine lahkeineen ON NIIN NÄHTY! (Harmi, koska niitten levenevien lahkeiden takia perse näyttää niissä housuissa paljo kapeemmalta ja jalat jotenki pitemmiltä?) Ostin hieman myöhemmin kirpparilta myös sellaset taistelulajishortsit(oon tainnu näistäki kirjottaa jo johonki postauksee)jollaset oli kaikilla muillaki body compat-tunnilla. Miula oli sitte muutaman kuukauden tauko, että en sielä käyny ja seuraavan kerran ku menin, ni.. tadaa, ei, ei ollu enää shortseja. Neki o jo sou lääst siisön. MITÄÄH! Nyt pitäs olla sellaset sileet, persettä myötäilevät jumppahousut. Sellaset kuviolliset, ei siis edes sellaset yksväriset. Meinasin ostaa Kanadasta sellaset,niissä ois ollu kuviointina mustekalan lonkeroita. Ne oli NIIN härskit! Nyt oikee harmittaa että en ostanu..
Tää vie meidät takas asiaan ja aiheeseen uniikki lumihiutale. Hyvä johdanto, eikö! Eli menin siis sinne pukkarii ja olin jo kotosalla päättäny iha vaa ollakseni uniikki, laittanu ne taistelushortsin jalkaan. Ne on mukavan väljät, eivät kiristä perseestä! Ja ei, en ajellu säärikarvoja iha vaa kettuillessani. Saan siitä sairasta tyydytystä. (Käytän välillä myös K:lta, ei siis miu asuinkumppaniK:lta, saatuja JUOKSUhousuja salilla. Oon vähä kapinallinen, ku meen juoksuhousuissa jumppatunnille. Hih)
No sit kiipesin siihe juoksumatolle (Taistelulajishortsit jalassa, huom!)ja kaivoin puhelimen esiin. Kuuntelen aina radioo juostessa. Tässäkohtaa näin mite viereisen maton beibe katteli ku virittelin kuulokkeita ja pystyin näkee sen ajatuskuplan pään päällä: Onko tuo joku uus musiikkilaite? Sehän näyttää ihan vanhalta puhelimelta mutta eikai nyt kellään o enää tänä päivänä puhelinta jolla ei pääse nettiin? Hästäg-twitter-sovellus-maigaad? Hihi, miulapa on! :D
Mie oon töissäki aina se, joka istuu nurkassa ja neuloo, ku muut räplää puhelinta. Oon myös se, joka muuten pukeutuu pitkälti mustiin mutta onnistuu menemään goottifestareille pinkeissä housuissa ja kengissä.. (se oli puolittain vahinko)
Noniin, no siis. Miula on myös ihania, erilaisia ystäviä. Tässä on eka tällänen ystävyysmeemi, joka on miusta aika liikkis:
(Iskä: Oi, Frank, Olen niin iloinen että olet elossa! Näin erään käsilaukun ja huolestuin kovin!)
Se, että ite on outo ja uniikki lumihiutale, tarkottaa, että ei tietenkään kelpuuta ystäväpiiriinsä ketää taviksia. DAA! Miu ystävät nyt on hassunhauskoja, outoja, väärän värisiä, väärässä paikassa väärään aikaan, väärään aikakauteen syntyneitä, vääristyneitä ja ah-niin- ihania! Yhellä miu ystävistä on koira, jolla on vähä vilkas mielikuvitus. Tällä koiralla on lelu, vihapuhejänis. Tääki on aika karua. Huomatkaa, että tuolla jäniksellä on kuitenkin pinkki rusetti. Ja veitsi :D Miusta tää on yks ihanimmista koiranleluista ever!
Kaltaiseni uniikki lumihiutale, joka erottuu massasta milloin mitenkin, juo tietenkin vain trendikkäitä juomia, kuten puolukkaginijuomaa. Ei siis mitä tahansa Golden capin teinisiidereitä! Ei sovi meikäläisen boheemille arvolle!
Onneks miu siskoki on ihan yhtä outo ja onnellinen!
ja entäs sitte tuo mies joka asuu meillä.. En tiiä onks tässä nyt varsinaisesti mitää uniikkia mutta jotai häiriintynyttä enivei:
Jätän teidät nyt miettimää söikö se tuon yhdistelmän tuollasenaan vai oliko tuo vaan kuvausrekvisiittaa..
Näihin kuviin ja tunnelmiin :D Laittakaa kommenttia, jos teillä on joku aihe mielessä, josta vois kirjotella. Saattais tulla jotai iha asiaaki välillä x) (nooot!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti