Kierrätys?

Kierrätys ei enää ole sellanen ekoituhippeilyasia, jollaisena sitä ehkä joskus pidettiin, vai? Joskus edellisessä elämässä heppojen kanssa tuli kierreltyä pitkin metsiä ja sieltähän löytyi kaikkea mahdollista aina vanhoista akuista ja jääkaapeista auton romuihin. Vielä tänä päivänäki mietin miten hitossa se auto oli saatu sinne IHAN keskelle mettää, jonkin verran syrjään pienestä polusta, mustikkapensaiden syliin. Eikä se nyt iha mikää 50-luvun kosla ollu, että ois voinu aatella, että siinä ois joku tie menny joskus. En tiiä, ehkä ufot kaappas sen ja pudotti sitte siihe. Nii mie tahon uskoo :)

Se on kiva, että joku tollanen pikku ongelmajäte saadaan pois omista nurkista. Nyt kun kaikki Konmarit ja muut siivousraivaus-asiat on muodissa. Mitä sitte jos se nyt vähä luontoa saastuttaa, haittaako se jos 2000-luvulla syntyneille ei jää puhdasta luontoa. Marjathan saa muutenki Prisman pakastealtaasta(eikä jonku puolalaisen marjanpoimijan kuppanen virtsa, jolla ne on kasteltu, ole niin justiinsa..) eikä siihen Saimaaseen kukaan halunnukkaa mennä uimaan, ku ei tulevat sukupolvet kaikelta sometukseltaan moista ehdi tekemään. Ja kylmäähän se vesi on enivei.

Nooo, aiheeseen. Eli meiän taloyhtiössä asuu valveutunutta porukkaa. He eivät heitä roskiaan luontoon, vaan (oikean kierrätyspaikan selvittämisen ja sinne roudaamisen sijaan)he tuovat roinanasa yhteiseen roskakatokseen! Sieltä se jätemies sitten hyvää hyvyyttään keräilee ja kierrättää kaikkien roskat. Amen. Harmi että en saanu tähän hätään nyt kuvaa esim biojäteroskiksesta löytyneestä tauluteeveestä. (Sanooks kukaa enää tauluteevee, vai onks ne kaikki jo tauluteeveitä, että ne on niinku käytännössä vaa telkkareita? Miusta tauluteevee kuulostaa jotenki kantaaottavammalta!) Tuolta on löytyny myös lukematon määrä erilaisia pienhuonekaluja, kuten ikean hyllyköitä ja vastaavia. Ja tietty myös perus kahvinkeitin-mikroaaltouuni-linjaa. (Ne nyt ainaki sais viiä esim Prismaan ja ihan ilmasiks!) Tässä nyt muutamat:

Joku oli saanu ennakkojoululahjaksi Konmarin kirjan. (googlaa, jos et tiedä mikä se on. Miekä en o kyllä iha satavarma mutta miusta se on joku japanilainen eukko, jonka filosofia on, että sellasesta tavarasta, joka ei tuota siule iloa, pitää hankkiutua eroon.) Siinä on tainnu Pirjo-Anneli-Johannes-Mikael kasvaa jo senverran isoksi ja ollut lisäksi senverran raskas vauveli, että toista ei tule, joten hoitopöydän voi laittaa kierrätykseen. Koska feispuukin kirpparilla ei ollu sille markkinoita, niin sen voi viedä taloyhtiön roskakatokseen. Samalla vimmalla lähti paljon muutakin kamaa. Nuo aikanaa Hobby Hallista hankitut keltaiset sisustuspussukat(vai mikskä noita kutsuis?)ovat myös jo aikansa eläneet ja palvelevat viimeisen kerran tässä. Täynnä romua. Loput löytynevät noista muovipusseista. Tää ois jonku kodittoman paratiisi, siitä vaan penkomaan!

Suomihan on tunnetusti ämpärikansaa. En tiiä oliks nää ämpärit ehkä vaan unohtunu vai jätetty jopa tarkotuksella tuohon, että ota tästä. Ne oli kyllä hävinny siitä muutaman päivän päästä, että toivon että ne pääs johonki käyttöön..

Paistinpannu. Oliks se nyt niin, että nää sais viiä ihan vaan metallinkeräykseen? No, tuohon aikaan meillä ei vielä ollu moista tässä omassa yhtiössä, vaan lähin oli kilsan päässä. Pitkä matka, ymmärrän.

Pyykkitelineen voi aina huomaamattomasti piilottaa isomman jäteastian taa. Poissa silmistä, poissa mielestä! Ja mikä parasta, Ikeasta saa uuden pikkurahalla! Samalla voi hankkia ties mitä muuta hauskaa ja tarpeetonta mutta ah-niin-ihanan HALPAA!

Tuo pikkuinen, lähes pelokkaan näköinen asia tuolla nurkassa on termoskannu. Tekis mieli piirtää sille silmät, on se jotenki niin lutunen. En kyllä rehellisesti sanoen tiiä missä sen paikka ois mutta oon melko varma, että ei ainakaan jätekatoksen lattialla..

Tässä sitte vaan tällänen yleinen kuva, jossa näkyy pahvia. Ei sinällään väärin, että tuo pitsalaatikko on palavan jätteen astiassa, kyllähän se joo palaa. Mutta pahvinkeräys on tuolla taka-alalla. Toki sinne ois joutunu ottaa muutaman ekstra-askeleen ja jos on maha täynnä pitsaa, niin kuka sitä nyt jaksaa kävellä yhtää enempää ku on pakko! Pisteet kyllä siitä, että ei o heittäny tota roskaa esim ulko-oven eteen käydessään siinä tupakalla..

Minä täällä, yksinäinen sardiinipurkki, kuuleeko kukaan? 

Muoti muuttuu ja sisustustrendit vaihtuu. Sitten tulee vaan aika, että tää Zalandolta tilattu ihana lamppuhärpäke ei vaan enää sovi kodin muun zen-tilan kanssa. Vai oliko se feng shui? No, jokatapauksessa ruma on, joten poispois! Toteaa perheenäiti, sellanen vähän vähälahjanen elämänkoululainen. Mies lupaa hankkiutua siitä eroon.. Näin:

Miula oli jossai vielä kuva, jossa oli metallijätteitä muovipussissa ja pussi myös tuola jätekatoksen lattialla. Onhan se ihan hienoa, että kuitenkin oli metallit lajiteltu mutta harmi kun tuolloin ei tosiaan ollu vielä sitä metallikierrätystä tässä kotipihassa. Nyt vuoden alusta se on tullu, joten jes, ei hätää, maailma pelastuu! Eräs naapureistamme oli jo huomannu tän kierrätysmahdollisuuden ja roudannu grillin paikalle. Harmi sinällään, että grilli ei mahtunu millään siihen pikkuseen astiaan, niin se oli pitäny jättää siihen eteen. No, onhan sen grilligrillisen ulkokuori kai jotai metallia, eli ihan ymmärrettävää. 

Kaiken tän keskellä yritän pysyä positiivisena, että ainakaan ne elämänkoululaiset ei ole tyrkänny noita rojujaan mihinkään pusikkoon. *Huokaus*