torstai 22. helmikuuta 2018

Moni kakku päältä kaunis osa 2

Huomaa, että kannattaa lukea tän postauksen osa ykkönen tosta alempaa ennenku tartut tähän osioon. Tää on kirjotettu ihan vaa kahvin voimalla..

En o kuullu vielä terapeutista. Se oli vielä eilen illalla töissä, joten se ei varmaankaa o vielä heränny. Äitistäkään ei o kuulunu. Ehkä se ei koskaan palannu sieltä pilatestunnilta? Mutta kakku on valmis ja mies herätelty. Sen mielestä kakku oli iha jees. Miu mielipide on about se, että ei se täydellinen ollu mutta ei tolla nyt ois masterseffistä vielä pudottu. Ei haitannu varsinaisesti, että ne banaanit unohtu puoliks ja kakkuki oli aika hyvi kosteutunu.

En taaskaa näköjää jaksanu vatkata kermaa iha tarpeeks mutta kyllä se ajoi asiansa.. Tässä todisteet:

Eka tätä edustuspuolen sivukuvaa:



Sitte toiselta puolelta:



ja ylhäältä:



ja tässä vielä:


Ja tärkein, eli sisus:



Tunnen jollai sairaalla tavalla sellasta äidillistä ylpeyttä tän asian suhteen. Kai se on aina se esikoinen jotenki tärkee..?

K ei osannu oikee sanoo miltä nyt tuntuu. Ei kuulema tuu mitää asiallista mielee. No, se on vielä ehkä vähä sekasi tästä kaikesta :D




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti