Mustolassa, Mustolan matkassa

Päivä jotain, ei pysy enää perässä. Tää oli puhtaasti Leprapäivä. Paitsi että kävin Taipalsaarella ja Pulsassa, ne ei ehkä o iha Lepraa?

Miu aamu alko hienosti. Havaitsin, että tää vallitseva vaalihössötys on käyny nii pahasti miu iskän hermoon että meille meinas tulla sota Lauritsalan S-marketissa. Ja teille jotka ei tunne miu iskää ni kerrottakoon, että ku mei iskää "ketuttaa ku pientä oravaa" eli siis tiiätte fiiliksen, ku tekee mieli kiroilla kaikki maailman kirosanat ja karjua ja hyppiä tasajalkaa ja kaataa suolaa jonku aamukahviin, niin iskä sanoo: "Miuta oikee meinaa ärsyttää. Voi hitsin hitsi." :D Eli ei ole kovin tulisieluinen tapaus. Ja ne ketkä tuntee miut, ni mie kyllä kiroilen, karjun, itken, huudan, hakkaan nyrkkiä pöytään ja kieriskelen huutaen lattialla(no, tota viimestä teen vaan, jos joku näkee. Turha kiukkuilla, jos se menee täysin hukkaan. Tosin meillä kotona miu kiukkuilusta seuraa "kostokiukku", eli jos mie mökötän yhen päivän Wolverine mököttää sit kostoks kaks. Että tavallaan hukkaan menee seki, vaikka on se joskus sen arvosta!) mutta en sillee kovin julkisesti. Noh, tänä aamuna tapahtui seuraavaa:

Iskä: Voi voi, väärä puolue on menny *iskänsuosikkipuolue* ohi gallupeissa, voi voi.. Älä sinä J sitte koskaan äänestä sitä ja sitä puoluetta *minunsuosikkipuolueeni* on paras.

Minä: Hmm..joojoo..

Iskä: *jatkaa mutinaa puoluepolitiikasta*

Minä: *ei jaksa ottaa kantaa*

Noni, lähetääs sitte kauppaa. Ei päästä ku vihanneshyllylle, alkaa keskustelu:

Iskä: Otetaa banaaneja.

Mie: Joo, tässä o näitä..

Iskä: EI LUOMUBANAANEJA!!!

Mie: *naurahtaa hauskalle vitsille mutta tajuaa hetikohta, että se ei siis ollu vitsi.* Ööö, miks?

Iskä: Periaatteesta! *Menee ottamaan vihreitä riistobanaaneja(luomut oli sitäpaitsi keltasia, kypsiä) ja tadaa.. LAITTAA NE PUSSIIN!?* Ota vielä pari omenaa.

Mie: *Järkyttynyt* Joo. *Ottaa neljä omppua, laittaa ne vaa´alle ja siitä kärryyn.

Iskä: Hei, hei, ne pitää laittaa pussiin!

Mie: No ei tasan laiteta neljää omppua pussiin. Sie urpoilit jo noitten banaanien kanssa. Jonku täytyy yrittää säilyttää tasapaino tässä maailmassa. Etsie YHTÄÄ välitä millasen maailman sie jätät jälkees siu lapsenlapsille?

Iskä: En.

Mie: Hienoa.

Mennää kassalle, jossa iskä vielä mutisee jotai irto-omenoista hämmentyneelle kassatädille.

Että eikö o hienoa ku viherpipertäjä ja ei niin viherpipertäjä, jonka puolue o menettäny kannatusta viherpipertäjille, lähtee kauppaan :D Ja molemmat on vielä olemassaan hyvin rauhallisia sieluja. Ja ei, mie en provosoinu ketään.. hih.

Noni, no Lauritsalan S-marketin myyjän onneks myö pakattii tavaramme ja poistuttii.

Tässä o miu iskä. Se on ihan hyvä tyyppi :D

Sit sitä oltiinki jo ihan terapian tarpeessa. Tässä o miu terapeutti, seki on tosi hyvä tyyppi.

Mentii sen kaa legendaariselle(?) Pulsan asemalle kahville. Kaikki käy kuulema siellä, ni myöki sit mentii. Ihana paikka!

Nää o miu kotiseutuja..

..ja tää on paikallinen täältä-saa-kaikkea-rajakauppa :D (siellä shoppaillessa ois hyvä osata ainaki jonkin verran venäjää..)

Nyt miu iskä tekee pitsaa. Se tekee maailman parasta pitsaa. :)

Ei tää suomi-matkailu o oikeestaa yhtää hassumpaa!

Päivä neljä, still going strong

Joko suomimatkailu alkaa tympiä? Toivottavasti ei, sillä aion kertoo teille vielä pari päivää tätä ihanuutta..  

Tässä tällänen tyypillinen instapäivityslounaskuva, jossa on kaikki kohdillaan. Kuva on otettu ulkoterassilta keväisen auringon lämmittäessä. On iittalan lasit, joissa on hedelmäistä valkkaria, jonka maussa voi aistia kuulema lievästi jopa jasmiinia. (Viini on tietysti roudattu ruotsista, Haaparannan systembolagetista, että ei o siis mitää suomen alkosta haettua Huttusta!) couscous-salaattia ja huomatkaa nyt vielä nuo poronnahkaiset istuinsuojat! Eli kaikki kohdillaan.

Sit pääruokana oli feta-tomaatti-mustapapupastaa(siis juurikin sitä, joka tunnetaan tänä päivänä uunifeta-pastana. Tää on ollu K:n luottoresepti jo vaikka kuinka pitkään mutta nyt joku äityli on tehny siitä kuuluisan..), oli HYVÄÄ!

Sit oli miun aika palata kattomaa mitä miu iskä puuhaa täällä. Tää on miu kotitalo:

Käytin iskän sityllä lounaalla. Sit mentii autokauppaan ihan vaan haistelemaan uusia pösöjä. Melkei vahingossa ostin taas samalta mukavalta mieheltä auton ku viimeekski mutta tälläkertaa pystyin vastustaa kiusausta. (Voi johtuu siitä, että se yritti myyä miule Mazunin :D) 

Iltaan mahtu vielä Lepran room escape- pakohuonepeli. Ei onnistuttu pakenemaan (joten siitä ei o kuvamateriaalia..hih.) mutta ihan hauskaa meillä oli :) Huippua kuinka helposti pystyy saamaan tollasen neljän hengen porukan kasaan melko lyhyelläki varotusajalla, vaikka kaikilla on vuorotyö, lapsia, eläimiä, ne on mokomat muuttanu kaikki johonki hevon kuuseen Lepran laitamille.. Mutta jotenki kaikki saa aina ruumiinsa teleportattua keskustaan sillo ku mieki oon huudeilla. Ihania ootte :)

Tässä on miu tän illan iltahuvit. Tunnustan, että en muista oonko syöny koskaa aitoja möhnämunia? Olivat hyviä, vaikka en ookkaa iha varma onks ne kaiken sen hypetyksen arvosta..

Kohta saunaan ja huomenna matkailu jatkuu.. Olkaa mukana :D

                                                                 
                                                                 

Suloisessa Suomessaaaammeee...

..oisko maata armaampaa..

Päivä kolme. Eilisen siiderihuurut oli rapissu aamuun mennessä, aurinko paisto ja aamukahvi oli hyvää. Torniossa ei saa hyvää kahvia, en tiiä johtuuko se vedestä, keittimestä, keittäjästä vai tunnelmasta mutta täällä Zenossa siinä missä Siltamäessäki saa hyvää kahvia.

Sit lähettii luontoon. Ihanaa kuulkaa, kun hanki kantaa, linnut laulaa, tikka hakkaa puuta ja aurinko lämmittää.

Hanki kantaa

Jonku metsänpeikon koti?

kevät ja pajunkissat

Metsän asukkaat kulkenu jäällä

Nähtii myös oravien, mäyrien ja jänisten jälkiä. Miu kamera ei suostunu kuitenkaan tallentamaan niistä järkeviä kuvia. Aion mennä kesällä valokuvauskurssille ja ostaa oikeen kameran. Siihen asti näillä mennään. 

Näihin tunnelmiin. Kuunnelkaa tässä samalla tätä biisiä:

https://www.youtube.com/watch?v=H5_eNG-FnQ8

(se kohta, missä lauletaan aallot loiskuaa..(tai jotai sellasta.) kuuluu laulaa suurella paatoksella!)

Illalla pilatesta. Kerron siitä sitte huomenna lissää..

Nyt tomaattipastaa. Zeno ja Zeni vaikenevat tältä päivältä.

Kohteessa,day2

Oon ollu jo eilisestä asti. (Lue eilinen teksti eka, jos et ole siihen vielä tutustunu..)

Jos oisin sellanen feispuuk-ilmottelija, niin eilinen päivitys ois kuulunu: "Käy vähintään kerran vuodessa paikassa, jossa et ole koskaan käynyt." Ja sit "Jenni on paikassa Joutsenon rautatieasema." Sit jos miula ois se aifouni jolla saa hyviä kuvia iltahämärässä, ni tässä ois vielä kuva siitä. Mutta koska miu kameralla ei saanu hyvää kuvaa, ni korvataan se nyt tässäkohtaa kuvalla Lepran rautatieasemasta:

Tää oli ihan uus kokemus, ajaa junalla Lepran ohi! Matkalla oli niin monta nostalgista pysäkkiä, kuten Hämeenlinna, Lahti, Kouvola.. No, tuo viimeksi mainittu oli joo nostalginen mutta samaan aikaan toi paljon synkkiä muistoja mieleen. Kuvola on synkkä paikka, ei siitä mihinkään pääse. En suosittele sitä suomimatkailuna. Kenellekään. 

Noniin, no saavuin siis illalla kohteeseen. Miu host-emäntä nouti miut. Oli kiva tulla kun oli huonekki valmiina, iha ku parhaassa hotellissa!

Sit oli ruokaa ja kotipolttosta siideriä..

..joka piti avata tositosi varovasti. Janoiset leidit tietty yritti avata sitä vähä liian nopeesti sillä seurausella, että piti sitte vähä "jarrutella"..

Mummon marjamehusiideri. Hyvää oli!

Aamulla oli ihana aamupala katettuna, vähä niinku Siltamäessä konsanaan:

Päivään kuulu sitte vähä tutustumista lääketieteellisiin mestoihin.. Ei siitä tän enempää:

Lopulta ilta vei entiseen kantapaikkaani Totemiin. Ette kuulkaa rakkaat lukijani usko kuinka monet draamat tässä loossissa on ratkottu:

Tänään todettiin, että terapeutin eräs työhön liittyvä hahmo näyttää silakalta. Samalla katottii löytyykö tinderistä tuttuja ja pohdittiin, että ei kannata kutsua ketään ekoilla deiteillä kotiinsa. Ei siis tietty siinä mielessä, että tartteis pelätä jotai pahoinpitelyasioita, vaan siks, että jos se toine on jotenki onneton ja epätoivonen hahmo eikä suostu lähtemään kotiinsa :D Ajatelkaa, oisko kauhee tilanne, että oot kutsunu jonku nettideitin kotiis, teillä ei synkkaa yhtään mutta se toine ei vaan tajua sitä, eikä ymmärrä lähteä kotiinsa hienovaraisista tai jo vähä selvemmistä vihjeistä huolimatta. Ei hyvä.

Tää ja monet muut maailman murheet tuli pohdittua. 

Lepra, legendaarinen Lepra. 

Nyt Zenossa. Zeno vaikenee mutta vain ehkä vuorokaudeksi..

Matkustan ympäri maailmaa

Hei uudet ja vanhat lukijani. Olen Jenni, kakskyt ja vähän päälle ikäinen ihmisenalku. Iällä nyt ei sinällään ole väliä, eihän mutta tunteehan sitä nyt itsensä tositosi nuoreks, jos on vajaa kuukausi sitten päässy eroon hammasraudoista(no, melkein, retentiolangat on vielä vuosia ja keskiaikainen kidutusväline kulkee mukana seuraavat kuukaudet mutta suuremmat raudat on poistettu.), miulla ei o perhettä, asuntolainaa, oikeita huonekaluja tai vakituisia menoja. Voin siis ihanasti keskittyä matkustamiseen!(niijoo ja ei, kassissa ei o eväänä pillimehuja, vaan siideriä ja viinipullo! x) Nyt teitä hemmotellaankin oikein useamman päivän ajan kestävällä matkablogipäivityksellä. Reissan monta sataa kilometriä eri kulkuvälineillä aina lännestä itään ja takaisin. Hyppää matkaan! Huom. postaus sisältää tuotesijoittelua. Eiolluasiaa-blogi ei vastaa tuotteiden ominaisuuksista, VR:n aikatauluista, mangojen tuoreudesta tai ihmislapsimuonan luomuominaisuuksista.

Päivä yksi. Tornio. Oon pakkaillu jo pitkin viikkoa, koska oon niin innoissani lähdössä. Varsinaisena lähtöpäivänä en yhtään muista mitä kaikkea oon jo laittanu kassin pohjalle.. Noh, tärkeimmät näkyyki tässä kuvassa, eli tuliaiset miu ekojen öiden host´ lle, eli K:lle, sitte viiniä, nintendo-kalsarit ja matkaevääks Kinder-patukoita.

Junalla matkustamisessa on se hyvä puoli, että voi ottaa iha hulluna tavaraa mukaan, ei neste-tai kilomäärärajoituksia! Tässä lähdön tunnelmaa, eli ensimmäinen kulkuväline ja miu tavarapaljous:

Huomatkaa kuvan "huoleton" asettelu, erityisesti vesipullo ja lapaset tuossa kassin päällä. :D

Ja tässä kuskinani toiminut K "Wolverine" K. 

K jäi asemalle ja mie loikkasin junaan. VR oli tänä kauniin tuulisena maanantaiaamuna ajoissa, jopa vähän etuajassa! Mie olin ollu kaukaa viisas ja varannu itelleni junaliput jo melkei pari viikkoa sitten. Kaikki, jotka on joskus varannu itellee junalippua netistä tietää, että siellä on sellanen kohta, jossa voi valkata itelleen paikan. Lentoliikenteessähän se maksaa erikseen mutta VR:llä ei. Tää on aina se pienenpieni ikuisuusongelma, että mikä on paras paikka? Kun haluis olla mahdollisimman rauhassa, vessa sais olla vieressä mutta ei liian, ettei maaninen huussiorava tuu uniin. 

Tämä:

yläkerta on kiva mutta jos on paljon tavaraa, ne rappuset on vähä kapeet. Lemmikkivaunu ois paras, näkis elukoita mutta sit jos joku lemmikin kaa matkustava jääki ilman paikkaa siks, että mie tahon vaa seurustella jonku kissamatkustajan kanssa, vaikka miula ei o lemmikkiä.. Työskentelyhytti ois rauhallinen, sielä on vaa nörttejä mutta sielä ei tod.näk.saa olla yksin.. 

No, päädyin normivaunun vipoon penkkiin, ikkunapaikalle. Tämä ajatuksella, että ainakaa miu takana ei istu ketää (haisevaa)hahmoa. Olimpa näppärä.. En sitte kattonu, että siinä käytävän toisella puolella oleva "tyhjiö" ei o mikään miun mukavuudeksi jätetty penkitön paikka vaan..tadaa.. pygmivankkuriparkki! Ja onko se tyhjä näin maanantaiaamuna? Ehei, siinä on ihana ydinperhe, joka olis satavarmasti halunnu just sen miun penkkirivin mutta koska olin ehtiny varata sen jo aiemmin, olivat tyytyneet siihen miun edessä olevaan paikkaan. No, lapset oli ihan hiljaa, joten aattelin, että kai tää matka tästä Kemistä Ouluun taittuu tässä perhepaikallakin. Juna lähti liikkeelle ja huuto alko. Sitä kesti n.17minuttia ja 8 sekuntia. Sitte oli 6 minuuttia hiljasta ja toinen alotti. Sitte alko haista luomubona "muussia ja lihakastiketta ällöttävänä soseena." Nälkäkiukku tuntu helpottavan. Yritän nukkua mutta tunnen 7kk ikäisen ihmisen tuijotuksen penkkien välistä. Saavutaan Ouluun. Näen vielä saman pygmin tuijottavan, tälläkertaa jättimäisen äitiyspakkauksesta saadun toppahaalarin uumenista. Nousen junasta ja hyppään seuraavaan..

Hirveen mukavan olonen konnari tulee tsekkaa liput. Käyn moikkaa maanista oravaa ja teen ekan blogipäivityksen. Se on siis tää tässä. 

Tän päivän neuvona teille, jotka junalla matkustatte:

Kanna mukanasi aina käsidesiä. 

Seuraava pysähdyspaikka, Ylivieska. Kuka tietää missä se on ja mitä siellä tapahtuu? 

Matka jatkuu. Alan nyt kuunnella Muumi-äänikirjaa Yle areenalta. Pysykää tutkalla, niin tiedätte miten ja mihin miu matka jatkuu..

Nettideittailun helmiä

Noniinno. Miu pitää HETI tähän alkuun pahoitella, että oon ihan kauhee. Nettideittailu ja kaikenlainen deittalu ihan yleensäkin on tosi rasittavaa loppujen lopuks. Siinä on niin paljon kaikkia pieniä juttuja, jotka voi mennä pieleen. Yleensä se herättää jonkinlaisia tunteita molemmilla suuntaan tai toiseen ja pahimmassa tapauksessa kummankin osapuolen tunteet on vahvoja mutta eri suunnista :D Sit tilanne voi olla jotai tällästä:

Miula on yks kaveri, joka kävi just treffeillä. Alku näytti tavallaan lupaavalta(siis siinä ihan vaan viestittelyvaiheen alussa): vastapuolella ei ollu lapsia, hän oli kaikin puolin ihan sopivan oloinen ja työssäkäyvä normaali ihminen. Mikäs siinä, alkoivat jutustella jonku sovelluksen välityksellä..

Tässä pääsemme yhteen vaikeeseen osioon, että kenen kuuluu aina laittaa eka viesti, milloin, kuinka monta viestiä on ok, voiko soittaa ja jos toinen ei vastaa, niin voiko soittaa uusiks? Siinä sääntöviidakossa kahlatessa rohkeampikin Tarzan menee sekasin, onhan se ihan ymmärrettävää. Uskaltaisin silti väittää, että jokainen edes ihan vähän mistään mitään ymmärtävä ihminen voi ajatella, että jos mahdollinen tuleva vaimo/miesehdokas siinä alkuviestittelyn huumassa kertoo olevansa töissä, niin ei sille oikee voi soitella. Tai voi, mutta ei ehkä voi aatella, että se toinen voi vastata tai ainakaan kauheesti jutustella. Kaikkia deittailijoita tämä ei tunnu kuitenkaan hidastavan, vaan he soittavat sitten vaan puolen tunnin päästä uudestaan ja laittavat parikolme(toista) viestiä perään. "Soittelin tuossa.." (AIJAA, IHAN TOSI? Olen edelleen töissä..)Ettei ainakaan yrityksen puutteesta päästä syyttämään!

Kun puhelimella ei saada yhteyttä, ilmaannutaan tulevan vaimon/miehen työpaikalle stalkkaamaan mutta ei sitten kuitenkaan uskalleta tulla esittäytymään.. 

No, ei siinä. Tässäkohtaa keskustellaan asiasta (siis minä ja tämä nimeltämainitsematon ystäväni) ja mie yritän tsempata,että ehkä se hahmo on vaan just eronnu superpitkästä parisuhteesta, jostain henkilöstä, jonka kanssa ovat olleet yhdessä kaksitoistavuotiaasta. Että ehkä hän ei vaan silleen hallitse deittielämän (kirjoittamattomia)sääntöjä. Toki tää alko vaikuttaa jo vähä(paljon)tuhoontuomitulta ajatukselta enivei mutta en tietenkään halunnu lannistaa kaveria. Eihän se ensivaikutelma nyt aina kaikkea kerro? (Eipä x)

Noh, lannistumaton ystäväni päättää antaa hahmolle x mahdollisuuden ja he sopivat tapaamisen. Ei mihinkään keskustan kuppilaan, eikä sellaiseen paikkaan, missä ystäväni tutut saattaisivat nähdä tämän orastavan rakkaustarinan alkusoinnit. Joku hajuton, mauton, sityn laitamilla sijaitseva mesta, jossa on katto pään päällä ja edes pari tuolia. 

Tiesin mihin aikaan tämä tapaaminen tapahtuu ja olin iha liekeissä. Kohta tulee viesti, että deitti on myöhässä. Siitä tuli heti miinus. Toki ajattelin vielä, että ehkä hänellä on hyvä syy, niinku vaikka verisuoni katkes päästä tai jotain. 

Kuluu tunti, kuluu toinen.. Ei kuulu raporttia. Oli pakko laittaa jo viestiä, että onko se deitti paloittelusurmannu miu rakkaan ystävän. Hetken päästä soi puhelin. "Joo, täällä ollaan." Kuuluu tuttu ääni linjan päästä. "Ekana on pakko ihailla siu ajatuksenjuoksua, että eka ajatus siula on kun miusta ei kuulu, niin onko miun deitti tappanu miut, ei suinkaan se, että nyt ollaan otettu äkkilähtö Vegasiin ja laitettu pääsiäismunasta löytyneet sormukset nimettömiin ikuisen rakkauden merkiksi."

Taidan olla vähän kyyninen?

Siinä sitte tietty kysyin, että NOH? Tuliko teistä uusi julkkispariskunta? (En tiiä miks heistä tulis julkkiksia? Mut oishan se tavallaan hauskaa lukee heidän rakkaustarinastaan seiskan keskiaukeamalta.) Vastaus: Ei. Se hahmo oli ihan hirvee. :D

Tässä kohtaa taas, ANTEEKS kaikki rakkautta etsivät ihmiset, tää on tosi ilkeetä nauraa toisen epäonnelle mutta jotenki tän miun rakkaan ystävän treffit oli suoraan tositeeveeohjelmasta: Treffit helvetistä. 

Miu ystävä menee treffipaikkaan, kumppania ei näy. Hän on myöhässä. Hetken päästä tulee viesti: "Olen tässä parkkipaikalla, oletko jo sisällä?" Ööö, joo, kun kello on tapissa ja vähän ylikin.

No, hahmo uskaltautuu sisään. Hän lähestyy ja mitähelvettiä..tulee halaamaan! 

Sitten aloitetaan keskustelu:

Blaablaablaa...niin joo, mitä harrastat.. blaablaa..mitä teet viikonloppuna? Ystäväni siihen että "Töitä." "Aijaa, kun aattelin, että oisit lähteny mukaan, kun menen käymään kotipaikkakunnalla perheen luona." Hyvähyvä, suoraan asiaan, meet-the-parents heti ekojen kahvittelujen jälkeen(vaikka tää deitti ei edes juonu kahvia. Hän ei tarkemmin sanottuna ottanu mitään, edes vesilasillista.) niin näkee vanha(?)äitimuorikin sitten, että millainen puoliso se olisi haavissa. 

Yllättäen miu rakkaalla ystävällä oli koko ens viikko töitä. Ja seuraava. Ja sitäseuraava. 

Noni, no ei tullu sitte vuosisadan rakkaustarinaa siitä. Unohin itseasiassa kysyä, että millanen auto sillä henkilöllä oli. Jos se oli Toyota Corolla, niin sehän oli sitte viimenen naula toisen arkkuun :D

OLEN KAUHEE, TIEDÄN! Mut miula on myös yks kaveri, joka kavahti aikanaan ajatusta siitä, että miehen kaapista löytyis vaaleenpunanen paita. (tai että sillä ois valkonen perse mutta ei siitä nyt sen enempää..)

Tässä kaikessa kauheudessa, olen tässä laatinut pienet säännöt deittailulle. Hyvä rakas sinä, joka olet menossa treffeille, varsinkin ekoille, lue tämä:

1. Jos toinen sanoo olevansa töissä, hän todennäköisesti joko on tai sitten ei muuten vaan halua vastata puheluihisi. Hyväksy tämä äläkä hyvä ihminen pommita tulevaa lastesi toista vanhempaa kymmenillä puheluilla ja viesteillä. Hän vastaa kyllä kun pystyy. Nykypuhelimissa kun on sellainen toiminto,että siitä ruudulta näkee, jos joku on soittanu..

2. Käy suihkussa ennen tapaamista. Tää ei liittyny muute mihinkään mutta ihan vaan vinkkinä :D

3. Älä laita deittiprofiiliisi kuvaa, joka on otettu 15 vuotta ja 20 kiloa sitten. Totuus paljastuu kyllä, usko pois.

4. Ei, kukaan ei halua tavata vanhempiasi toisilla treffeillä, olivat he sitten kuinka mukavia tahansa.

5. Jos sovitte menevänne "kahville" niin ei ehkä kannata mennä vain pöytään istumaan tilaamatta mitään. Tätä katsotaan useissa ravitsemuslaitoksissa jopa vähän kieroon. Ota nyt vaikka lasi vettä seuran vuoksi, jos et kahvista välitä, limsa röyhtäyttää, hampaat ei kestä mehua ja tee saa sinut voimaan pahoin. Vesi on usein jopa ihan ilmaista. 

6. Kaikessa raadollisuudessaan muista tämä oman äitimuorini minulle aikanaan lausuma elämänviisaus, kun painin samojen ongelmien kanssa: "Se rakkaus joko osuu kohdalle tai sitten ei." 

Nih.

Laitetaanko pieneen pussiin?

"Joo, laita vaan se Martta-Annelin muoviauto pieneen pussiin, niin ei sitten naarmuunnu. Minä kun tässä laitoin tämän vesimelonin ja banaanitkin pieniin pusseihin. Yksittäin. Laitoin vielä sellasen tiukan solmun, että pussi on pakko repiä auki, eikä sitä näinollen voi käyttää enää uudestaan. Ja täällä Pattayalla kun ollaan, niin eihän jätehuoltoa juurikaan ole, joten ihan sama, jos tämä muovipussinpalanen tippuu maahan. Siitä se huuhtoutuu mereen, jossa merikilpikonna syö sen luultuaan sitä lihavaksi meduusaksi. Kilpikonna, joita on muutenkin vaan joku kahdeksan kappaletta koko maapallolla, tukehtuu hitaasti siihen pussiroskaan. Ja sen viimenenkin kaveri tukehtuu siihen Martta-Annelin pikkuautosta irronneeseen muovipyörään. Martta-Anneli kasvaa isoksi ja näkee kuvan merikilpikonnasta. Martta-Annelin biologianopettaja kertoo, että kilpparit kuoli sukupuuttoon suunnilleen niitä aikoja, kun Martta-Anneli opetteli olemaan ilman vaippoja. Ne kaikki vaipat on vielä olemassa maailman kiertokulussa mutta kilppari on jo maatunu merenpohjaan vuosia sitten. Että kyllä, laitetaan vaan ne kaikenmaailman melonit PIENEEN PUSSIIIN!

Argh!

Tää ei ollu miu naistenpäivän aihe mutta satuin kuulemaan tän pieneen pussiin-keskustelun kaupan kassalla ja koska on uusikuu ja aika on otollinen, niin se osu miuta pikkuseen pikkupussi-hermoon. Oon salaa ituhippi. Kaikki varsinki vieraammat ihmiset jotka kyselee miulta miks oon kasvissyöjä, saavat ympäripyöreen vastauksen jostain terveellisestä elämästä jne.. Mutta oikeesti oon ärsyttävä wanna be-maailmanparantaja, joka kuitenki lentää merten yli ja yksityisautoilee. Tää ei kuitenkaan laita banaaneja pieneen pussiin, vaan kerää metsästä mustikoita ja pakastaa ne monikäyttöisiin rasioihin.

Taas mie eksyin aiheesta :D

Naistenpäivä. Mitäs me naiset. Mie oon miettiny tänää miu naiseuden syvintä olemusta ja tulin tähä tulokseen: Työaamu(miula on niitä onneks vaan joka 4.päivä!), herätys, aamukahvi ja sit peilin etee tekemään itsestään ees vähä ihmisen näköstä. Miula on tällä hetkellä tukkakriisi. Se on liian pitkä, että siitä sais mitää järkevää kampausta, liian lyhyt yltääkseen kunnolla kiinni ja liian ohut jäädäkseen auki. Koska en o koskaa ollu muutenkaa mikää prinsessa, ni en anna sen asian juurikaan häiritä miu auran tasapainoa :D Asia on kuitenki niin, että kun siinä vähä laittelee pinniä päähän, että kaikki viis eri väli-ilmansuuntiin sojottavaa hiuskarvan tapasta lisäkettä asettuis johonki ja seuraavaks koittaa peittää pahimmat punoitukset naamasta, että näyttäis ees vähä nätiltä, niin tulee tunne että kyllä tää tästä. Se tunne on jotakuinki tällänen:

Kyllä tää tästä, tukka näyttää tästä edestä ihan kivalta, kulmakarvat symmetrisiltä ja jotenki tuo ripsarikaan ei nyt tänää paakkuuntunu silmiin mitenkään pahasti. Ihan jees.

Sit töihi. Eka keikka, jonka jälkeen pakko juosta paniikkikuselle. Siinä sitte kattoo itseensä ihan ohimennen työpaikan vessan peilistä ja mitä näenkään:

Mite se meikki on muka nyt jo levinny, eikä pinnitkään o pitäny yhtää? Sitte muistan, että täähän on ihan normaalia.. Siitä sellanen 12 tuntia eteenpäi, yön pimeinä tunteina keikalle. Heräät kesken oudon unen virven piipitykseen. Vaatteet päälle, pipo päähän ja autolle. Potilas pitää kuskata sairaalaan. Mummon mökin hämärässä on vielä ollu ihan hyvä olla mutta sitte tullaan lasaretin kirkkaisiin valoihin. Vastassa on inhottavan pirteä nuori sairaanhoitaja, jonka ripsenpidennykset näyttää siltä, kun hän olisi juuri ennen töihin tuloa käyny ne huollattamassa. (Ehkä onki?!) Hän katsoo minua ei-ollenkaan-väsyneiden silmiensä terävällä katseella ja räpyttelee muutaman kerran pitkiä, siroja ripsiään. Hänellä on häivähdys huulikiiltoa. Tukka on ponnarilla ja siinä heijastuvat vaaleat korostusraidat eivät välitä loisteputkilamppujen kovasta valosta. Ne suorastaan haastavat kirkkaan valon luomaan tervettä kiiltoa. Tukka on ku Pantenella pesty! Hoitaja hymyilee iloisesti kiiltohuuliensa noustessa ylöspäin. Hän kuuntelee kertomuksen potilaasta ja kertoo mihin tämän saa viedä. Seuraavaksi paikalle saapuu mukava lääkäri, joka ei vaikuta sen väsyneemmältä. Hän on kiinnostunut ensihoitajan raportista ja kyselee vielä tarkentavia kysymyksiä. 

Potilas luovutettu, takaisin asemalle. Pimeään, tunkkaiseen kämppään. Vielä vessareissu. Peilistä tuijottaa olio, jonka äiti oli sukua vuorenpeikolle ja isä todennäköisesti jonkinlaiselle tursaalle. Olion silmien ympärillä on sen muka-niin-huippuhyvän ripsivärin jäänteitä, kuin pieniä mustia roskia. Ne olivat siinä jo ennenkuin olio pesi kasvonsa ja ne ovat siinä vielä aamullakin. Nenän alle on ilmaantunut yskänrokko, herpes simplex, kuin varkain. Näyttää, kuin olion nenästä olisi vuotanut jotain eritettä. Kasvot punoittavat ja verestävät silmät tuijottavat olemattomien silmäripsien takaa, puoliväliin silmämunia ylettyvän pipon reunan alta. Valot pois. Niin on parempi.

Sitte on ne aamut, jotka alkaa ihan hyvin. (Nää ei siis o välttämättä työaamuja.) On rento fiilis, jopa vähä hassutteluun taittuvaa menoa ilmassa.. Tursaan ja vuorenpeikon rakkaudenhedelmä on elämänsä voimissa, jos ei nyt ihan prinsessa-ainesta vieläkään mutta iloinen ja hymyilevä:

..ja sitte meet Prismaan, jossa on äityli, joka "laittaa kaiken pieneen pussiin" ja kuinka ollakaan, fiilis latistuu raivoksi..

Se, että onko tää nyt vaan naisten ongelma, niin siihen en ota kantaa. Ehkä tää on vaan Zeniläisen filosofian ongelma..

Että ole tässä sitte! :D

Ihanaa naistenpäivää kaikille naisille ja itsensä naiseksi kokeville! Ootte kaikki tosi kauniita ja ihania. Älkää välittäkö niistä liian kauniista naisista, on niilläki varmasti jotai ongelmia. Esim jalkasieni tai hiertävät kalsarit :D

Tässä teille

Taideaarteita

Hei vaan taas hei!

Mie oon kyllä ihan linjoilla, vaikka en o taaskaan ehtiny päivittää tänne mitään. Työ ootte siellä ihan että "JENNII, tuu kertomaan mikä on kevään in-sisustustrendi ja mikä on nyt muotia!?" 

No, muodista en tiiä mutta kevään parasta antia on kun kohta on taas kansalaisopiston oppilaiden taidenäyttely. Tässä on nyt pari otosta. Eli jos kaipaat sisustukseesi uutta, hieman (paljon) häiriintynyttä ilmettä niin tästä lähtee!

Tässä eka maalaus. Meillä oli aiheena omakuva. Taulun nimi on "Masentunu muumio." Se kuvaa miuta. Oon tuo muumio tuossa :D

Sitte o oma tän hetken henk.koht.suosikkini, eli "Makke, maailman mielikuvituksettomin mustekala." Makke on jotenki nii liikkis. Toivottavasti se löytää itselleen hyvän kodin!

Miu rakas sisko on joskus aikanaan kirjottanu yhtee miun ystävänkirjaan että "Miksei kukaan kysy mikä Jenniä vaivaa??" Sitä mie tässä mietin edelleen.. 

Tällä rahalla saa tälläsiä taiteilijoita :D

Aamen.