"Aivan älytön tositeeveeformaatti, miten kukaan haluaa tuhlata kokonaisen tunnin elämästään katsomalla moista moskaa!" Riva käänsi selkänsä sohvaa kohti, jossa hänen ystävänsä istuivat valmistautuneena illan jaksoon. He eivät välittäneen tämän tuhinasta, koska tiesivät Rivan ryömivän viimeistään alkutunnarin soidessa vanhalle korituolille, aivan popkornikulhon viereen, ahmimaan herkkuja loputtomaan kitaansa ja arvostelemaa ohjelmaa mitä mielikuvituksettomin sanankääntein. Se kuului yhtä suurena ja tärkeänä osana ystäväporukan tositeeveeillanviettoa, kuin ripuli korona-viiruksen oireistoon.
Riva yritti vielä kerran saada jonkun viidestä sohvan nurkkaan linnoittautuneesta ystävästään myöntämään, että Villasukkia, punkkareita ja kärpässieniä-ohjelma oli oikeastaan aivan tylsääkin tylsempi sarja. Sen osallistujat olivat päässeet ohjelmaan ainoastaan, koska osasivat leipoa kuohkeita sämpylöitä, ratkaista kolmannen asteen yhtälön ja tiesivät kuinka saada noroviruksen jäljet pois vaalean pöntön reunoilta ilman, että vessaharjaan jäisi yhtään roisketta. Huijausta, mietti Riva mielessään. Hän ei tietenkään ollut koskaan kertonut kenellekkään, että oli itsekin hakenut ohjelmaan kilpailijaksi. Ei niinkään rahan tai julkisuuden takia vaan koska oli aina halunnut maistaa kärpässieniä. Värisokeutensa ja hieman yksinkertaisen luonteensa takia hän ei ollut koskaan oppinut tunnistamaan niitä luonnosta, vaikka väitettiin, että niitä kasvoi kaikkialla. Sekin oli varmasti osa suurta huijausta. Lisäksi Riva epäili, että hänen otsallaan näkyvä kolmas silmänsä ei sopinut hienostoväelle, joka katsoi ohjelmaa. Yleensä kenenkään kolmas silmä ei näkynyt ulospäin, eivätkä ihmiset olleet monesti edes tietoisia siitä. Nykymaailmassa oli tilaa vain niille, jotka eivät erottuneet muusta massasta. Riva tuhisi mielessään ja asettui korituoliin. Onneksi popkorneissa oli mausteena pekonimurua. Se sai hänet hieman paremmalle tuulelle, vaikka kolmas silmä alkoikin aina vuotaa hänen syödessään jotain suolaista.
Muut olivat jo unohtaneet Rivan änkyröinnin ja alkoivat puhella entistä innostuneempina illan jaksosta. Kuka putoaisi kuiluun, kuka söisi kärpässienen, kenen tukka ajeltaisiin ja mitä se villasukka oikeastaan tuossa otsikossa edes tarkoitti. Ohjelman pirteä tunnusmusiikki tärähti soimaan ja ohjelman supersuosittu juontaja Kille Kaalikääryle kärrättiin paikalle. Tälläkertaa hänet oli aseteltu ikivanhalle antiikkilautaselle ja viereen oli aseteltu jonkinlaista hienostunutta yrttiä, jota Riva ei tunnistanut. Hän oli juuri kommentoimassa asiaa, kun häntä lähimpänä istuva Tintti hihkaisi innoissaan: "Katsokaa, Killen kanssa tarjoillaan tänään humppakaalia!" Muutkin yhtyivät riemastuneisiin huudahduksiin. Humppakaali oli päivän sana, siitä oli ollut juuri juttua uudessa Te Naikkoset-naistenlehdessä. Riva ei tietenkään ollut lukenut sitä, koska luki vain vanhoja bätmän-sarjakuvia.
"Tänään onkin tiukka kilpailu tiedossa!" Puhuva kaalikääryle intoili kultareunaiselta lautaseltaan ja Rivakin alkoi päästä tunnelmaan. "Tässä tulevat päivän kilpailijamme: Pesäraunioinen, kirjan väliin unohdettu entinen korttipakan kuningas, nykyinen pölyallergiasta kärsivä ruutukunkku, jonka yli ovat ajaneet niin Helsingin sanomissa julkaistavat sudokut, kuin tietokoneen ruudulla välkkyvät erinäiset pasianssipelitkin. Pesäraunioinen jaksaa kuitenkin pitää pakkaa pystyssä ja on nyt täällä tänään jahtaamassa hyvää trippiä ja pääpalkintoa!" Kääryle intoili niin, että sen sivusta valui hieman täytettä lautaselle.
"Seuraavana verhoista astelee oma henkilökohtainen suosikkini, nimittäin Reino Repsankeikka. Reino on wannabe 50-luvun tangolaulaja, vaikka ei erota popmusiikkia yöllisestä kuorsauksesta. Tai, itseasiassa niillähän ei taidakaan olla paljon eroa, joten pahoitteluni Reino, uskon mahdollisuuksiisi tässä kisassa!" Kille taputti olemattomia käsiään ja hymyili rasvaista hymyään ohjelman ohjaajan pyyhkiessä mahdollisimman huomaamattomasti lautasen reunalle valunutta jauhelihamössöä. Tällä menolla kääryle olisi tyhjä ennenkuin show pääsisi toden teolla edes vauhtiin.
"Tätä ette uskoneet näkevänne..kröhöm, saisinko hieman taustamusiikkia?" Kille piti pienen taidepaussin saadakseen katsojansa pidättämään hengitystään. Kuka seuraava kirpailija olisi? Epävireisen rumpumusiikin soidessa (tuotantoyhtiö oli panostanut kaikkeen muuhun paitsi taustaorkesteriin. Se oli koostettu Pönttölänmäen ala-asteen musiikkiluokkiluokan rinnakkaisluokalla olevien oppilaiden sisaruksista ja yhdestä alkoholisoituneesta talkkarista.) Cartsa ei enää pystynyt pidättelemään itseään vaan hihkaisi: "Ei ole totta!" Sohvalla kävi syvä henkäys, kun ystävykset näkivät seuraavan kilpailijan astuvan sisään. "Iivana Nyhtänköljä!" Sidi hihkaisi kuin ihastunut teinityttö konsanaan. "Minä luulin että hän on jo juonut itsensä hengiltä." Hän jatkoi kääntämättä katsettaan ruudusta. "Tuossa mies kuitenkin seisoo näyttäen siltä, kuin olisi tullut suoraan munasuojusmainoksesta. Hän ei näytä päivääkään yli 26-vuotiaalta." Muut nyökkäilivät ja Riva pyöritteli silmiään niin kovaa, että niistä kuului hiljaista rutinaa. Hän olisi lähtenyt Nyhtänköljän jatkoille koska tahansa mutta ei tietenkään sanonut sitä ääneen. Sen sijaan hän mutisi: "Minusta tuollainen puolipitkä tukka ja siinä roikkuvat sulat eivät oikein sovi yhteen noiden raidallisten housujen ja lipevän hymyn kanssa." Kukaan ei kuitenkaan kuullut Rivan herjaa.
Nyhtänköljä hymyili vielä kameralle ja siirtyi sitten istumaan Repsankeikan viereen. He mittailivat toisiaan katseellaan hetken aikaa mutta sitten kamera kääntyi jälleen nyt jo hieman vetiseksi muuttunutta käärylettä kohti. "Illan viimeisenä kilpailijana meillä on jo aiemmilta kausitakin tuttu, kivenkova vastus herrarouvasukupuoleton Pilar Hernandez!" Yleisö räjähti taputtamaan ja kamera kuvasi verhojen takaa astelevaa rotevaa hahmoa, jolla oli pitkä, kihara, olkapäiden yli karvaiselle rinnalle valuva tukka. Hernandez oli pukeutunut hiuspehkonsa lisäksi ainoastaan papukaijannahkaisiin hanskoihin, polveen asti yltäviin karvasaappaisiin ja lannevaatteeseen, joka jätti hänen sukupuolensa ainoastaan hyvin heikon mielikuvituksen omaavan henkilön arvailun varaan, muille asia oli hyvin selvä. Hernandez marssi Killen lautasen eteen, otti siitä kiinni kaksin käsin ja kippasi kääryleen suuhunsa. Hänen suupielestään valui pieni vana jauhelihatäytettä tämän nielaistessa kuuluvasti. Reino Repsankeikka nousi salamana ylös ja riensi Pilarin luo nuolaisten tämän leukaa pitkin valuvan vanan pitkällä kielellään.
Seuraavaksi ruutuun ilmestyi nuori mies, joka viittoili kilpailijoita siirtymään metsän puolelle. Olisi kärpässienihaasteen aika.
"Olipa mielenkiintoinen jakso!" Zupa sanoi ja kaivoi viimeisiä popkorninmurusia muovikulhon pohjalta. Muutkin olivat samaa mieltä ja Lepa totesi innoissaan: "Vaikka olisinkin jälleen suonut voiton Pilarille, minusta Pesäraunioinen oli kyllä tänään paras. Miten kukaan voi kutoa ruudulliset villasukat noin nopeasti käyttäen ainoastaan käyrää lusikkaa katkaravun kuoria apuvälineinä?" "Ei häntä turhaan kutsuta ruutukuninkaaksi." Tintti totesi vakavana ja muut nyökkäilivät.
Ilta oli ollut onnistunut. Muut lähtivät kotiin teleporttaamalla itsensä madonreiän läpi mutta Riva piti perinteisistä menetelmistä. Niimpä hän lähti tallustamaan hiljaista hiekkatietä pitkin kotiaan kohti. Hän oli niin syvällä omissa ajatuksissaan, ettei edes huomannut edessään kulkevaa hahmoa ennenkuin oli vain muutaman askeleen päässä. Riva nosti katsettaan, eikä ollut uskoa silmiään, Nyhtänköljä! Oliko tämä todella siinä?
Iivana kääntyi ja hymyili Rivalle ystävällisesti. "Hei ystäväiseni. Ota tästä vähän sientä, siitä tulee hyvä olo." Riva katsoi hetken aikaa tämän ojentamaa tattia ihmeissään, otti sen sitten käsiinsä ja haukkasi palasen.
Mitä sitten tapahtui? Se on toinen tarina se :D
Hyvää korona-karanteenia muruset!
J
Riva yritti vielä kerran saada jonkun viidestä sohvan nurkkaan linnoittautuneesta ystävästään myöntämään, että Villasukkia, punkkareita ja kärpässieniä-ohjelma oli oikeastaan aivan tylsääkin tylsempi sarja. Sen osallistujat olivat päässeet ohjelmaan ainoastaan, koska osasivat leipoa kuohkeita sämpylöitä, ratkaista kolmannen asteen yhtälön ja tiesivät kuinka saada noroviruksen jäljet pois vaalean pöntön reunoilta ilman, että vessaharjaan jäisi yhtään roisketta. Huijausta, mietti Riva mielessään. Hän ei tietenkään ollut koskaan kertonut kenellekkään, että oli itsekin hakenut ohjelmaan kilpailijaksi. Ei niinkään rahan tai julkisuuden takia vaan koska oli aina halunnut maistaa kärpässieniä. Värisokeutensa ja hieman yksinkertaisen luonteensa takia hän ei ollut koskaan oppinut tunnistamaan niitä luonnosta, vaikka väitettiin, että niitä kasvoi kaikkialla. Sekin oli varmasti osa suurta huijausta. Lisäksi Riva epäili, että hänen otsallaan näkyvä kolmas silmänsä ei sopinut hienostoväelle, joka katsoi ohjelmaa. Yleensä kenenkään kolmas silmä ei näkynyt ulospäin, eivätkä ihmiset olleet monesti edes tietoisia siitä. Nykymaailmassa oli tilaa vain niille, jotka eivät erottuneet muusta massasta. Riva tuhisi mielessään ja asettui korituoliin. Onneksi popkorneissa oli mausteena pekonimurua. Se sai hänet hieman paremmalle tuulelle, vaikka kolmas silmä alkoikin aina vuotaa hänen syödessään jotain suolaista.
Muut olivat jo unohtaneet Rivan änkyröinnin ja alkoivat puhella entistä innostuneempina illan jaksosta. Kuka putoaisi kuiluun, kuka söisi kärpässienen, kenen tukka ajeltaisiin ja mitä se villasukka oikeastaan tuossa otsikossa edes tarkoitti. Ohjelman pirteä tunnusmusiikki tärähti soimaan ja ohjelman supersuosittu juontaja Kille Kaalikääryle kärrättiin paikalle. Tälläkertaa hänet oli aseteltu ikivanhalle antiikkilautaselle ja viereen oli aseteltu jonkinlaista hienostunutta yrttiä, jota Riva ei tunnistanut. Hän oli juuri kommentoimassa asiaa, kun häntä lähimpänä istuva Tintti hihkaisi innoissaan: "Katsokaa, Killen kanssa tarjoillaan tänään humppakaalia!" Muutkin yhtyivät riemastuneisiin huudahduksiin. Humppakaali oli päivän sana, siitä oli ollut juuri juttua uudessa Te Naikkoset-naistenlehdessä. Riva ei tietenkään ollut lukenut sitä, koska luki vain vanhoja bätmän-sarjakuvia.
"Tänään onkin tiukka kilpailu tiedossa!" Puhuva kaalikääryle intoili kultareunaiselta lautaseltaan ja Rivakin alkoi päästä tunnelmaan. "Tässä tulevat päivän kilpailijamme: Pesäraunioinen, kirjan väliin unohdettu entinen korttipakan kuningas, nykyinen pölyallergiasta kärsivä ruutukunkku, jonka yli ovat ajaneet niin Helsingin sanomissa julkaistavat sudokut, kuin tietokoneen ruudulla välkkyvät erinäiset pasianssipelitkin. Pesäraunioinen jaksaa kuitenkin pitää pakkaa pystyssä ja on nyt täällä tänään jahtaamassa hyvää trippiä ja pääpalkintoa!" Kääryle intoili niin, että sen sivusta valui hieman täytettä lautaselle.
"Seuraavana verhoista astelee oma henkilökohtainen suosikkini, nimittäin Reino Repsankeikka. Reino on wannabe 50-luvun tangolaulaja, vaikka ei erota popmusiikkia yöllisestä kuorsauksesta. Tai, itseasiassa niillähän ei taidakaan olla paljon eroa, joten pahoitteluni Reino, uskon mahdollisuuksiisi tässä kisassa!" Kille taputti olemattomia käsiään ja hymyili rasvaista hymyään ohjelman ohjaajan pyyhkiessä mahdollisimman huomaamattomasti lautasen reunalle valunutta jauhelihamössöä. Tällä menolla kääryle olisi tyhjä ennenkuin show pääsisi toden teolla edes vauhtiin.
"Tätä ette uskoneet näkevänne..kröhöm, saisinko hieman taustamusiikkia?" Kille piti pienen taidepaussin saadakseen katsojansa pidättämään hengitystään. Kuka seuraava kirpailija olisi? Epävireisen rumpumusiikin soidessa (tuotantoyhtiö oli panostanut kaikkeen muuhun paitsi taustaorkesteriin. Se oli koostettu Pönttölänmäen ala-asteen musiikkiluokkiluokan rinnakkaisluokalla olevien oppilaiden sisaruksista ja yhdestä alkoholisoituneesta talkkarista.) Cartsa ei enää pystynyt pidättelemään itseään vaan hihkaisi: "Ei ole totta!" Sohvalla kävi syvä henkäys, kun ystävykset näkivät seuraavan kilpailijan astuvan sisään. "Iivana Nyhtänköljä!" Sidi hihkaisi kuin ihastunut teinityttö konsanaan. "Minä luulin että hän on jo juonut itsensä hengiltä." Hän jatkoi kääntämättä katsettaan ruudusta. "Tuossa mies kuitenkin seisoo näyttäen siltä, kuin olisi tullut suoraan munasuojusmainoksesta. Hän ei näytä päivääkään yli 26-vuotiaalta." Muut nyökkäilivät ja Riva pyöritteli silmiään niin kovaa, että niistä kuului hiljaista rutinaa. Hän olisi lähtenyt Nyhtänköljän jatkoille koska tahansa mutta ei tietenkään sanonut sitä ääneen. Sen sijaan hän mutisi: "Minusta tuollainen puolipitkä tukka ja siinä roikkuvat sulat eivät oikein sovi yhteen noiden raidallisten housujen ja lipevän hymyn kanssa." Kukaan ei kuitenkaan kuullut Rivan herjaa.
Nyhtänköljä hymyili vielä kameralle ja siirtyi sitten istumaan Repsankeikan viereen. He mittailivat toisiaan katseellaan hetken aikaa mutta sitten kamera kääntyi jälleen nyt jo hieman vetiseksi muuttunutta käärylettä kohti. "Illan viimeisenä kilpailijana meillä on jo aiemmilta kausitakin tuttu, kivenkova vastus herrarouvasukupuoleton Pilar Hernandez!" Yleisö räjähti taputtamaan ja kamera kuvasi verhojen takaa astelevaa rotevaa hahmoa, jolla oli pitkä, kihara, olkapäiden yli karvaiselle rinnalle valuva tukka. Hernandez oli pukeutunut hiuspehkonsa lisäksi ainoastaan papukaijannahkaisiin hanskoihin, polveen asti yltäviin karvasaappaisiin ja lannevaatteeseen, joka jätti hänen sukupuolensa ainoastaan hyvin heikon mielikuvituksen omaavan henkilön arvailun varaan, muille asia oli hyvin selvä. Hernandez marssi Killen lautasen eteen, otti siitä kiinni kaksin käsin ja kippasi kääryleen suuhunsa. Hänen suupielestään valui pieni vana jauhelihatäytettä tämän nielaistessa kuuluvasti. Reino Repsankeikka nousi salamana ylös ja riensi Pilarin luo nuolaisten tämän leukaa pitkin valuvan vanan pitkällä kielellään.
Seuraavaksi ruutuun ilmestyi nuori mies, joka viittoili kilpailijoita siirtymään metsän puolelle. Olisi kärpässienihaasteen aika.
"Olipa mielenkiintoinen jakso!" Zupa sanoi ja kaivoi viimeisiä popkorninmurusia muovikulhon pohjalta. Muutkin olivat samaa mieltä ja Lepa totesi innoissaan: "Vaikka olisinkin jälleen suonut voiton Pilarille, minusta Pesäraunioinen oli kyllä tänään paras. Miten kukaan voi kutoa ruudulliset villasukat noin nopeasti käyttäen ainoastaan käyrää lusikkaa katkaravun kuoria apuvälineinä?" "Ei häntä turhaan kutsuta ruutukuninkaaksi." Tintti totesi vakavana ja muut nyökkäilivät.
Ilta oli ollut onnistunut. Muut lähtivät kotiin teleporttaamalla itsensä madonreiän läpi mutta Riva piti perinteisistä menetelmistä. Niimpä hän lähti tallustamaan hiljaista hiekkatietä pitkin kotiaan kohti. Hän oli niin syvällä omissa ajatuksissaan, ettei edes huomannut edessään kulkevaa hahmoa ennenkuin oli vain muutaman askeleen päässä. Riva nosti katsettaan, eikä ollut uskoa silmiään, Nyhtänköljä! Oliko tämä todella siinä?
Iivana kääntyi ja hymyili Rivalle ystävällisesti. "Hei ystäväiseni. Ota tästä vähän sientä, siitä tulee hyvä olo." Riva katsoi hetken aikaa tämän ojentamaa tattia ihmeissään, otti sen sitten käsiinsä ja haukkasi palasen.
Mitä sitten tapahtui? Se on toinen tarina se :D
Hyvää korona-karanteenia muruset!
J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti