Oon yrittäny selvittää mitä sellaset somemaailman päivityksillä elävät ihmiset sinne niitten tileille postailee? Mikä on sellasta mikä kiinnostaa suurta yleisöä niin paljon, että siitä riittää juttua ja mainostajatki innostuu? (Miula on vielä pari mainospaikkaa tyhjänä, iha vinkkinä vaan..) No, joku sano että ne tähtöset kertoo tai videokuvaa niitten tavallista päivää. En nyt kyllä tiiä mite se voi ketää oikeesti kiinnostaa mutta tässä tulee nyt kuvaus miun ihan tavallisesta sunnuntaista..
Heräsin miu älypuhelimen sieluttoman herätyskellon kilkatukseen. Siihen ei saa asennettua mitää hyviä soittoääniä ei puheluille, eikä herätykselle. En tiiä miks kaikki teknologia menee tavallaa eteenpäi mutta sit kaikki tollanen pieni käyttömukavuus unohtuu siinä sivussa. Varmaa jos latais jonku sovelluksen, ni sillä sitte? En lataa.
No söin aamupalaks eilisiä keksejä. Ne oli miu eiline jälkkäri, ku käytii ulkona syömässä ja sit kaupan kautta kotia hakee herkkuja. Ei ollu nii hyviä ku muistin mut toimivat myös aamupalana oikeinki hyvi. Yritin saaha aikataulujani sopimaan kaiken sen kanssa mitä olin tälle aamulle suunnitellu. Mie suunnittelen aina kauheesti kaikkee ja unohan, että en pysty suorittamaan kaikkia niitä asioita siinä ajassa. Että anteeks vaan kaikki ketkä tästä kärsitte, en voi luvata että asia tulis muuttumaan..
Noh, melkei lupasin lähtee perhehelvettiJumboon shoppailee 1/3 uusimaalaisväestön kanssa mutta onnistuin luistaa viime hetkellä, koska se ois ollu aikataulullisesti jo iha mahdotonta. Päädyin lähtemään siskon kanssa aamulenkille. Menin eka niille palauttaa miu juhlille varattuja tavaroita. Miula on ollu nyt aikamoista juhlaa tässä viimeaikoina. Mei luona o käyny tässä parissa kuukaudessa niin paljo porukkaa, että vaikka laskis KAIKKI vierailut Torniossa, ei päästäis ees lähelle tätä ihmisruuhkaa :D Kannatti se kai sit muuttaa kuitenki tänne ihmisten ilmoille. No, enivei. Tässä eka yks kuva joka liittyy juhliin. (Katosin heti aiheesta mutta sallin sen itelleni.)
Bärtil ja Pikkukallo odottaa vieraita. Ihanat tuparit oliki!
Eli tää liitty löyhästi siihe päivän aiheeseen, että palautin siskolta lainaamani tuotteet. Siellä se oli askartelemassa nuorison kanssa. Oisin ollu iha valmis vaa istumaa pöytää ja vapauttamaan sisäisen paskartelijani Saken kanssa mutta miu oli vastustettava tätä kutsua ja vietävä miu sisko ulos lenkille. Perheenäitejä on tärkeetä viiä vähä tuulettumaan sillo tällö, vaikka se tarkoittais käytännössä räntäsateessa rämpimistä kesälenkkarit jalassa. (Oon aatellu ostaa talvilenkkeilykengät ja -takin mutta en o saanu vielä aikaseks. Lisäks meillä tulee kauhee itku, jos ostaa jotai tollasta turhaa..)
Mut oikeesti, niillä oli pöydässä pehmeitä palleroita, munia, silkkinauhaa ja kaikkia glittereitä pienissä purkeissa:
Viimesessä kuvassa pikkukallon päällä näemme Saken tekemän "munanaisen" Se on tarjoilija. Muna-tarjoilija. "Ihan niinku äiti." Äitikin oli aikanaan tarjoilija. En tiiä liittyykö muna asiaan mitenkään?
Enivei, heitettii lenkki räntäsateessa ja puhuttii henkeviä. Muisteltii vanhoja ja vaihdettii uusimmat juorut. Sit supernopeesti kotiin, vartissa vaatteiden vaihto, meikit ja bussille. Ollappa mies, ni ei tartteis meikata! Menin siis äitin kaa käsityömessuille. Jo heti ovella oli ihana takki, jonka oisin ostanu jos miula ois ollut 500e ylimäärästä rahaa. Koska asun nykysi Helsingissä ja maksan superkallista vuokraa, ei miula enää o sellasia rahoja. Rikkaasta Torniolaisesta ensihoitajasta köyhäksi Helsinkiläiseksi ..hoitajaksi kädenkäänteessä! Tadaa, story of my life.
Pelkäsin että tästä tulee kalliit messut mutta onneks sielä myytii lähinnä lankoja(oon lankojenostokiellossa) ja täti- ja hippivaatteita. Toisen aikakauden oon jo ohittanu ja toine ei o vielä alkanu ni olin sillee turvassa. Messuilla oli kyllä hyvä pöhinä. Paljon sellasia virkkuukoukkus-tätejä ja muutama setäkin. Kaikki hypisteli kankaita ja ihmetteli uusia tekniikoita. Eräs kuuluisa suunnittelijakin oli pykänny oman kojunsa sinne. Kilpailu on nykysi nii kovaa, että on tultava alas rahvaan pariin esittäytymään tai uuden someosaajakyvyt vie viimesetki asiakkaat.
Loppupäivä meni lepposasti heti ku olin selvinny takas Tiksin Prismahelvetistä. Tuplapoonus se vaa saa kansan liikkeelle, ei siinä mitää. Tuplapoonuspäiviltä pitää aina ostaa tiski- ja hammasharjan vaihtopäivä, karvateriä, tiskiainetta, leivinpaperia ja tomaattimurskaa. :D
K oli leiponu miule pullaa. Oli hyvää.
Jos elettäis täydellisessä maailmassa miu ilta päättyis tähä:
Menisin Taren ja toisen karvasen kaverin vieree nukkumaa. Mutta ei, emme elä täydellisessä maailmassa, joten mie lähen yöks töihin. Ehkä eka koronavirustartuntatapaus piristää miu iltaa. Se ois hienoa se.
Kyllä, ihan tavallinen päivä. Kerronko huomisestaki? :D
Heräsin miu älypuhelimen sieluttoman herätyskellon kilkatukseen. Siihen ei saa asennettua mitää hyviä soittoääniä ei puheluille, eikä herätykselle. En tiiä miks kaikki teknologia menee tavallaa eteenpäi mutta sit kaikki tollanen pieni käyttömukavuus unohtuu siinä sivussa. Varmaa jos latais jonku sovelluksen, ni sillä sitte? En lataa.
No söin aamupalaks eilisiä keksejä. Ne oli miu eiline jälkkäri, ku käytii ulkona syömässä ja sit kaupan kautta kotia hakee herkkuja. Ei ollu nii hyviä ku muistin mut toimivat myös aamupalana oikeinki hyvi. Yritin saaha aikataulujani sopimaan kaiken sen kanssa mitä olin tälle aamulle suunnitellu. Mie suunnittelen aina kauheesti kaikkee ja unohan, että en pysty suorittamaan kaikkia niitä asioita siinä ajassa. Että anteeks vaan kaikki ketkä tästä kärsitte, en voi luvata että asia tulis muuttumaan..
Noh, melkei lupasin lähtee perhehelvettiJumboon shoppailee 1/3 uusimaalaisväestön kanssa mutta onnistuin luistaa viime hetkellä, koska se ois ollu aikataulullisesti jo iha mahdotonta. Päädyin lähtemään siskon kanssa aamulenkille. Menin eka niille palauttaa miu juhlille varattuja tavaroita. Miula on ollu nyt aikamoista juhlaa tässä viimeaikoina. Mei luona o käyny tässä parissa kuukaudessa niin paljo porukkaa, että vaikka laskis KAIKKI vierailut Torniossa, ei päästäis ees lähelle tätä ihmisruuhkaa :D Kannatti se kai sit muuttaa kuitenki tänne ihmisten ilmoille. No, enivei. Tässä eka yks kuva joka liittyy juhliin. (Katosin heti aiheesta mutta sallin sen itelleni.)
Bärtil ja Pikkukallo odottaa vieraita. Ihanat tuparit oliki!
Eli tää liitty löyhästi siihe päivän aiheeseen, että palautin siskolta lainaamani tuotteet. Siellä se oli askartelemassa nuorison kanssa. Oisin ollu iha valmis vaa istumaa pöytää ja vapauttamaan sisäisen paskartelijani Saken kanssa mutta miu oli vastustettava tätä kutsua ja vietävä miu sisko ulos lenkille. Perheenäitejä on tärkeetä viiä vähä tuulettumaan sillo tällö, vaikka se tarkoittais käytännössä räntäsateessa rämpimistä kesälenkkarit jalassa. (Oon aatellu ostaa talvilenkkeilykengät ja -takin mutta en o saanu vielä aikaseks. Lisäks meillä tulee kauhee itku, jos ostaa jotai tollasta turhaa..)
Mut oikeesti, niillä oli pöydässä pehmeitä palleroita, munia, silkkinauhaa ja kaikkia glittereitä pienissä purkeissa:
Viimesessä kuvassa pikkukallon päällä näemme Saken tekemän "munanaisen" Se on tarjoilija. Muna-tarjoilija. "Ihan niinku äiti." Äitikin oli aikanaan tarjoilija. En tiiä liittyykö muna asiaan mitenkään?
Enivei, heitettii lenkki räntäsateessa ja puhuttii henkeviä. Muisteltii vanhoja ja vaihdettii uusimmat juorut. Sit supernopeesti kotiin, vartissa vaatteiden vaihto, meikit ja bussille. Ollappa mies, ni ei tartteis meikata! Menin siis äitin kaa käsityömessuille. Jo heti ovella oli ihana takki, jonka oisin ostanu jos miula ois ollut 500e ylimäärästä rahaa. Koska asun nykysi Helsingissä ja maksan superkallista vuokraa, ei miula enää o sellasia rahoja. Rikkaasta Torniolaisesta ensihoitajasta köyhäksi Helsinkiläiseksi ..hoitajaksi kädenkäänteessä! Tadaa, story of my life.
Pelkäsin että tästä tulee kalliit messut mutta onneks sielä myytii lähinnä lankoja(oon lankojenostokiellossa) ja täti- ja hippivaatteita. Toisen aikakauden oon jo ohittanu ja toine ei o vielä alkanu ni olin sillee turvassa. Messuilla oli kyllä hyvä pöhinä. Paljon sellasia virkkuukoukkus-tätejä ja muutama setäkin. Kaikki hypisteli kankaita ja ihmetteli uusia tekniikoita. Eräs kuuluisa suunnittelijakin oli pykänny oman kojunsa sinne. Kilpailu on nykysi nii kovaa, että on tultava alas rahvaan pariin esittäytymään tai uuden someosaajakyvyt vie viimesetki asiakkaat.
Loppupäivä meni lepposasti heti ku olin selvinny takas Tiksin Prismahelvetistä. Tuplapoonus se vaa saa kansan liikkeelle, ei siinä mitää. Tuplapoonuspäiviltä pitää aina ostaa tiski- ja hammasharjan vaihtopäivä, karvateriä, tiskiainetta, leivinpaperia ja tomaattimurskaa. :D
K oli leiponu miule pullaa. Oli hyvää.
Jos elettäis täydellisessä maailmassa miu ilta päättyis tähä:
Menisin Taren ja toisen karvasen kaverin vieree nukkumaa. Mutta ei, emme elä täydellisessä maailmassa, joten mie lähen yöks töihin. Ehkä eka koronavirustartuntatapaus piristää miu iltaa. Se ois hienoa se.
Kyllä, ihan tavallinen päivä. Kerronko huomisestaki? :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti