..pienen talon ja ison perseen." Vai miten se meni. Joku tollanen biisi oli joskus. Voi olla, ettei se menny iha noilla sanoilla mutta jotenki tonnepäin. Tajusin tänää olevani tavis. Tiiättekö, se tylsä tyyppi, jolla ei ollu mitää lapsuudentraumoja. Elin lapsuuteni ydinperheessä, jossa oli äiti, isä (kui niin nähtyä se o tänä päivänä! Jos haluisit olla jotai, pitäis olla joko kaks isää tai kaks äitiä tai sit toisen tai mieluusti molempien pitäis olla muunsukupuolisia. No, näillä mennää.) kaks lasta, Volvo (se ei ollu kyllä farmari mutta sellanen ministeri-Volvo enivei) ja kultanen noutaja. (Nojoo, seki oli kyllä vaa puoliks kultanen noutaja, virallisesti Lapin kullan noutaja, kun toinen puoli oli Lapin porokoiraa. Hi hi.) Asuttii omakotitalossa, käytii sillon tällön lomareissulla Virossa tai Kanarian saarilla. Joku kesä käytii Särkänniemessäki. Sit joka kesä oli jotku rippijuhlat tai ristiäiset tai häät tai jonku muutenvaanjuhlat. (Joita ei osannu sillo arvostaa mutta nyt ku ois niin kiva laittaa mekko päälle ja vähä meikata ja mennä syömään hyvi johonki kivoihi juhliin, ni onko niitä?? No ei! Miks ihmiset ei enää tajua mennä naimisii ja sit ne ketkä menee haluu järkätä jotku pienet ja intiimit hääjuhlat, eikä kutsu kaukaisia sukulaisiaan niihin. Kivavaan.)
Lisäks mie olin koulussa se tasanen kasin suorittaja(oon maininnu tästä ennenki mutta ihan vaan muistutuksena..)jota tasan ykskään opettaja, koulukaveri tai keittäjä ei muista. No, itseasiassa, koulun keittäjä varmaan muistaa, koska se oli meiän äitin oppilaana kansalaisopistolla ja huhu kertoo sen natsikeittäjän maininneen mei äitille, että "Ai ne on siu lapsia, jotka hernekeittopäivänä ottaa yhen herneen lautaselle." Oisit voinu äiti rakas siinä kohtaa mainita sille keittäjälle jotai hävikkiruoasta ja siitä, miten valistunu kuluttaja ottaa vaan senverran, kun voi kuvitella sitä moskaa syövänsä. Nih.
Ja ei siinä vielä kaikki. Miu taviselämä kiteytyy siihen, että miula on joku toiseks yleisin 1900-luvulla syntyneen naisihmisen nimi, koska miu vanhemmilla ei valitettavasti ollu yhtää mielikuvitusta.
Yritä tässä nyt sit erottua massasta! Hitto.
Ei tässä mitää. Kirjotin tän tekstin, että miu terapeutilla ois jotai lukemista aamukahvipöydässä. Tosin se tekee tässä just pelkkiä aamuvuoroja, jotka alkaa vielä aikasemmin ku miun (Ja hei miettikää, että mie herään kuitenki 5:30..) joten se tuskin aamukahvilla paljon mitää lueskelee. Mutta päiväkahvilla sitte. Oon juonu tänää skumppaa, vaikka huomenna on työpäivä. Ja aikanen herätys. Mut koska se pullo oli avattu ja siinä oli kultahippuja ja kaikkee, ni ei sitä voinu viemäriinkää kaataa! Miula ois vielä yks pullo jääny tupareista, kuka tulis miu kaa juomaa sen?
Oikeesti miu piti kirjottaa tosi jännä tarinanpätkä, jossa ei ois ollu mitää järkee :D Teen sen ehkä huomenna, ku käyn eka harrastaa toiseks yleisintä tavislajia heti ratsastuksen jälkee, eli vesijuoksua. Se on kiva laji, ku siinä voi juoruta siskon kaa samalla kaikki asiat, eikä se satu varpaisiin.
Kirjotan miu jännän tarinanpätkän hetimmiten. Oon kuitenki vielä tutkalla. Näin muute tänää töissä miltä näyttää ihan tositosi aito psykoosi. Haluisin videoida sen ja näyttää yläasteen huumevalistustunnilla, jos oisin opettaja. Ehkä miusta joskus vielä tulee sellanen? Tai ehkä mie oon vaa itekki vähä psykoosissa. Seki on tänä päivänä kai iha normaalia.
Noni, etin tähä loppuu jonku kivan kuvan ja meen nukkumaa, koska pyykkikone on kohta valmis.
Kyllä, miulla on tositosi kova ikävä tätä hommaa. Koska en o päässy tallille, oon alkanu harrastaa häiriökäyttäytymistä. Luulisin.
Lisäks mie olin koulussa se tasanen kasin suorittaja(oon maininnu tästä ennenki mutta ihan vaan muistutuksena..)jota tasan ykskään opettaja, koulukaveri tai keittäjä ei muista. No, itseasiassa, koulun keittäjä varmaan muistaa, koska se oli meiän äitin oppilaana kansalaisopistolla ja huhu kertoo sen natsikeittäjän maininneen mei äitille, että "Ai ne on siu lapsia, jotka hernekeittopäivänä ottaa yhen herneen lautaselle." Oisit voinu äiti rakas siinä kohtaa mainita sille keittäjälle jotai hävikkiruoasta ja siitä, miten valistunu kuluttaja ottaa vaan senverran, kun voi kuvitella sitä moskaa syövänsä. Nih.
Ja ei siinä vielä kaikki. Miu taviselämä kiteytyy siihen, että miula on joku toiseks yleisin 1900-luvulla syntyneen naisihmisen nimi, koska miu vanhemmilla ei valitettavasti ollu yhtää mielikuvitusta.
Yritä tässä nyt sit erottua massasta! Hitto.
Ei tässä mitää. Kirjotin tän tekstin, että miu terapeutilla ois jotai lukemista aamukahvipöydässä. Tosin se tekee tässä just pelkkiä aamuvuoroja, jotka alkaa vielä aikasemmin ku miun (Ja hei miettikää, että mie herään kuitenki 5:30..) joten se tuskin aamukahvilla paljon mitää lueskelee. Mutta päiväkahvilla sitte. Oon juonu tänää skumppaa, vaikka huomenna on työpäivä. Ja aikanen herätys. Mut koska se pullo oli avattu ja siinä oli kultahippuja ja kaikkee, ni ei sitä voinu viemäriinkää kaataa! Miula ois vielä yks pullo jääny tupareista, kuka tulis miu kaa juomaa sen?
Oikeesti miu piti kirjottaa tosi jännä tarinanpätkä, jossa ei ois ollu mitää järkee :D Teen sen ehkä huomenna, ku käyn eka harrastaa toiseks yleisintä tavislajia heti ratsastuksen jälkee, eli vesijuoksua. Se on kiva laji, ku siinä voi juoruta siskon kaa samalla kaikki asiat, eikä se satu varpaisiin.
Kirjotan miu jännän tarinanpätkän hetimmiten. Oon kuitenki vielä tutkalla. Näin muute tänää töissä miltä näyttää ihan tositosi aito psykoosi. Haluisin videoida sen ja näyttää yläasteen huumevalistustunnilla, jos oisin opettaja. Ehkä miusta joskus vielä tulee sellanen? Tai ehkä mie oon vaa itekki vähä psykoosissa. Seki on tänä päivänä kai iha normaalia.
Noni, etin tähä loppuu jonku kivan kuvan ja meen nukkumaa, koska pyykkikone on kohta valmis.
Kyllä, miulla on tositosi kova ikävä tätä hommaa. Koska en o päässy tallille, oon alkanu harrastaa häiriökäyttäytymistä. Luulisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti