Joulukalenteri 1.12

 Noni, karvakorvat, tässäpä tämä!

Jos tää kuulostaa jonkun korvaan tutulta, niin KYLLÄ, tää on se sama teksti, jonka piti päästä ilmoille jo viime vuonna. Sillo näitä aikoja oli kuitenki sellaset energiat päällä, että tästä hommasta ei tullu mitää ja se poistui yhtä nopeesti ku oli tänne tullukki.. Ehkä tää tarina saa tänä vuonna onnellisen lopun..

En ota kantaa millaselle yleisölle tää on suunnattu. Aiemmat kalenterit ovat olleet aikalailla kaikelle joulumieliselle kansalle, ehkä tääki sit on.. Jos joku tunnistaa itsensä, tapahtumat, asiat tai jotain muuta tarinasta, se on sattumaa. Vai onko.. 😁 Jouluiloa! Tästä lähtee: 

                                                          ¤¤¤¤

”Iskua ei suositella, jos ei pulssia, jatka elvytystä.” Defibrillaattorin monotoninen ääni kaikui muutoin hiljaisessa asemarakennuksessa, jossa tilannetta seurasi vierestä vain muutama kyytiään odotteleva matkustaja. Suurin osa uteliaista silmäpareista oli jatkanut matkaansa edellisen junan kyydissä sen saavuttua lopulta Viljakylän asemalle puolisen tuntia aikataulustaan jäljessä. Siinä mielessä lattialla makaavalla hahmolla oli ollut tuuria, sillä jos tämä olisi ehtinyt nousta junaan, niinkuin tarkoitus oli, sydänpysähdys olisi tapahtunut keskellä pimeää metsätaivalta, eikä apu olisi ehtinyt näinkään nopeasti paikalle. 

Tuurista puheen ollen, ensimmäinen paikalle muutamassa minuutista ehtinyt ambulanssi oli viereisen isomman kaupungin hoitoyksikkö, joka oli palaamassa edelliseltä tehtävältään. Ensihoitajia oli kaksi ja lisäksi heillä oli mukanaan toisen vuoden sairaanhoitajaopiskelija. 

Yksikön kuski, Miko Miettinen, oli välttämättä halunnut pistäytyä matkan varrelle osuneeseen Viljakylän kuuluisaan karkkikaupaan, sillä joulu oli tulossa ja Mikon pojat tulisivat tänä jouluna vuorostaan hänen luokseen viettämään pyhiä. Hän halusi tehdä joulusta erityislaatuisen ja tarjota jotain, jota poikien äiti Ennea entinen Miettinen, nykyinen Laitila, ei pystyisi mistään loihtimaan. Sitä  herkkua sai vain Viljakylän makeispuodista, eikä Ennea varmasti edes tiennyt moisen herkkukaupan olemassaolosta!

Ajatus siitä, että Ex-vaimo saisi tyytyä olemaan yksin aattona, samalla tavalla kun hän oli ollut viime jouluna, sai Mikon hykertelemään. (Jostain syystä tämä ajatus lämmitti ensihoitajan synkkää mieltä enemmän kuin tieto siitä, että lapset tulisivat pyhinä hänen luokseen.) 

Viljakylän karkkikauppa oli toiminut samalla paikalla jo yli sadan vuoden ajan tarjoten joka vuosi jotain uutta herkkua niin jouluun, juhannukseen, pääsiäiseen kuin ihan tavallisen arkiseen viikonvaihteeseenkin. Perttulasta Viljakylään oli kuitenkin niin helvetisti matkaa(ensihoitajan mietteissä ainakin) että eihän sinne noin vain lähdetty makeisia hakemaan. Kohtalo oli kuitenkin heittänyt heille kuin ihmeen kaupalla keikan Viljakylän kunnantalon takana sijaitsevalle asutusaluelle, jossa oli tietojen mukaan suuri tulipalo. Viljakylän oma ambulanssi oli toisella tehtävällä joten "nakki napsahti" lähimmälle ambulanssille, Perttulan autolle, eli heille. Matkaa oli muutama metri yli kolmekymmentä kilometriä. Keikan piipatessa Mikoa oli alkuun ahdistanut lähteä ajelemaan pikkuteitä jonnekin metsän keskelle mutta ajatus karkkkikauppaan poikkeamisesta oli saanut mieheen uutta puhtia. Hän oli jopa jättänyt huomiotta innokkaan opiskelijan kommentit, jotka liittyivät jollain lailla käsillä olevaan ensihoitotehtävään. Opiskelija oli kollegan vastuulla ja hänen tuli vain sietää tämän läsnäoloa.

Pahoittelut, eksyin aiheesta. Palataan takaisin siihen vihreällä puuverhoilulla vuorattuun puiseen asemarakennukseen, jonka lasiset heiluriovet ja tahrainen linoleumlattia todistivat ensihoitajien ponnistelua. Jostain kaukaa kuului helikopterin tylsistynyt mörinä, joka sekoittui joulukuisen pohjoistuulen henkäisemään viimaan. 

”Toinen adrenaliiniannos meni kello kuustoista kolmeviis.” Ella, yksikön hoitovastuussa oleva ensihoitaja kirjasi ajan sinisen vinyylihansikansa selkäosaan muutaman muun merkinnän viereen. Hän tulisi heittämään niin sanotusti hanskansa tiskiin tai tässä tapauksessa roskiin ja joutuisi kaivamaan muistiinpanonsa aseman jäteastiasta energiajuomapullon ja myslipatukkakääreiden seasta mutta hän ei vielä itse tässä kohtaa tiennyt sitä. (Vaikka jokainen vinyylihanskaansa muistiinpanoja tehnyt hoitaja oikeasti tiesi, että näin tulisi tapahtumaan. Asiaa ei kuitenkaan koskaan ehtinyt miettiä sen tarkemmin, ennen kuin hanska oli jo lentäny roskikseen käsien toimiessa lihasmuistista, jotta aivojen ei tarvitsisi ajatella niinkään paljon.)

Ihan v*tun Zen

EI hitto, tekis melkei mieli laittaa kuva miu joulupannasta tännekki, koska paljastin sen pahimmalle(?) kilpailijallenikin jo (hyvässä kisahengessä puoliks juodulla valkkarilla ja kahella ginitonicilla oli osuuttaa paljasteluasiaan..) mut ei, se ois huijaamista! Sen verran voin kyllä mainita aiheesta, että kyllä, tästä tulee verinen taistelu, jälleen! Ja oon samaa aikaa sekä vähä huolissani, että tosi ylpee miu siskon huikeeta vauhtia kehittyneistä käsityötaidoista! Kuka ois uskonu, että sieltä se askartelija kuoriutuu kovan, siis kivikovan kuoren alta :D

No, se siitä. Stay tuned (käytinks mie tätä sanontaa jo edellisessä postauksessa.. apua, noloo jos käytin!) aiheesta mutta nyt mennää tän päivän juttuihin, eli.. 

V*tuttaako? (Vähä niinku se lapsuusajan sarja Pelottaako?) Jokaisella on omat keinonsa selvitä vaikeista ajoista, mielen sumuisista hetkistä ja siitä henkistä pääomaa kuluttavasta ketutuksesta. Miula on ihania ystäviä, jotka on kulkenu miu rinnalla kyllä läpi sellasten elämän myrskyjen että huh! Ne ihmiset kyllä tietää tämän, joten ei mennä tässä nyt siihen. Sensijaan miula on tässä nyt tarjolla ihan lyömätön hyvänmielen kirjasuositus teille, joita v*tuttaa!

Kirjan nimi on :

Tuo kuva on kirjan alkuaukeamalta. Taustalla miu batman-lakanat, joten tästä voikin arvata, että täytän tätä kirjaa aina sängyssä, illalla enne nukkumaan menoa. Eli sillo viimeistää pitää käsitellä kaikki aiheet, jotka vielä mieltä painaa. Viimeks eilen kirjottelin tätä, luin noita välitekstejä ja hymyilin :)

Kirjassa on tosiaan paljon kohtia, joihin kirjotellaan ite ja sit on kaikkia tälläsiä tärkeitä elämänohjeita: 

En nyt hirveesti paljasta miu syvimpiä vi*utuksen aiheita mutta tässä nyt tälläsiä haaveita, jotka voi kertoo koko maailmalle. Ja kyllä, aion toteuttaa nuo, ihan hetikohta kun saan rahaa ja lomaa :D 

Suosittelen tätä opusta kaikille, joilla riittää huumorintaju ja jotka on valmiita käsittelemään omia kyrpiintymisen tuntemuksiaan ja kirjottamaan niitä paperille. Ikäviä asioita kun pitää käsitellä, tavalla tai toisella. Ne ei mee pois sillä että niitä ei ajattele tai että yrittää vaa unohtaa ne. Ha, mikä klisee, vähä niinku Carpe diem ja sielä sekin vaa miu mukana kulkee..

Jätän nyt surut, murheet, huolet, vitutukset ja muut ikävät asiat taakse ja suuntaan salille nyrkkeilemään. Toivottavasti sielä ei olis ketää muuta! Haloo, kohtalo, puhun siule, toteuta tämä toive!

Tosiaan, nyrkkeily ja esim body combat on myös superhyviä tapoja työstää vihaa ja surua! Kokeilkaa..

Enskuussa alkaa Zenin legendaarinen joulukalenteri, joten olkaahan tutkalla!

Aini, ps ja sillee, miulahan on myös "salaisuuksien kirja". Se pitää laittaa miu mukaa hautaan, eikä kukaan saa lukee sitä. Sielä on suurempia salaisuuksia ku miu lapsuuden päiväkirjoissa.. 👀 Siitä ei tuu postausta mutta iha vaa halusin kertoo jos joku nyt innostuu lähtemään kirjakaupoille. Myös salaisuuksien paperille kirjaaminen keventää sydäntä :D

Näin.

 

Näin tehtiin vuoden 2023 voittajajoulupanta

 Noniin, tässä paljastetaan kuinka tämän vuoden voittajapanta kasattiin. Kaikki tarpeet löytyvät ihan suomalaisista kaupoista, tarvitset vain helvetisti hermoja ja teippiä, siis sellasta normaalia teippiä. Ei sillä, pakkausteipin kanssa taiteilu onnistuu todistetusti myös mikäli se iänkaiken mukana kulkenu teippi päättää loppua JUST SILLÄ SEKUNNILLA kun siula on inspiraatio päällä..

Oon tässä miettiny jo juhlapäivityspuheenki valmiiks, kiitän siinä kaikkia äänestäjiäni ja kanssakilpailijoitani (joita on ilmeisesti tänä vuonna enemmä ku aiemmi..?) ja otan vastaan tän voittopokaalin, joka on kaikkina aiempina vuosina suhmuroitu pois miu ulottuvilta. No, okei, ehkä viimevuonna saatto olla selkee homma mutta se johtu siitä että yhellä ei ollu tukkaa!! Varmaa se panta sit jotai erottu paremmin sieltä tai en tiiä. Mut tänä vuonna ei säälipisteitä jaella! Ehkä laitetaa kylän vanhin (tai nuorin) esittelemään kaikki pannat, se vois olla hyvä!

No, vielä enne miu voittoa on ratkaistava sellanen pieni ongelma ku äänestystapa. Kaikkina aiempina vuosina siinä on ollu jotai häikkää, ku vaikka kuinka selkeesti yrittää laittaa ohjeet niin suurin osa ei niitä osaa lukee. Kai se on tää somekäytös, kun ei enää ees keskitytä siihen mitä siinä näkyy tai lukee tai mitään, katotaan vaa että ai tuo on postannu jotai, siitähän pitää vaan periaatteesta tykätä. Ja sit mie ainaki, joka saan yleensä 5-11 tykkäystä oli postaus mikä tahansa, saan aina tuplamäärät jos kuvassa esiintyy joko ihmissusi tai vanhus ni johan räjähtää tykkäysmäärät puolella! On se vaan..

Mutta joo, aiheeseen, näin tehtiin voittajapanta..

HA HA HA, ettehä oikeesti luullu että paljastaisin miu hienot ideat kaikelle kansalle enne jouluaattoa! :D Tiedän että ainakaa osa kisaajista ei o vielä saanu pantaansa valmiiks, joten pysykää kuulolla, tää postaus päivittyy joulun pyhinä! ..tai tulee kokonaan uus.. 

Tässä odotellessa voitte toki miettiä oisko joku aihe josta haluutte lukee eiolluasiaa;n joulukalenterissa.. Viime vuonna just niitä aikoja puski sellanen stressi että kalenterista tuli niin paska, että se piti poistaa kokonaa kesken kaiken. Ehkä tänä vuonna siitä tulee hyvä :)

Stay tuned!

Mahtavat kirppislöydöt

Nonni, tässä nyt äkkiseltään parhaat (vai pahimmat,päätä ite..) kirpparilöydöt miu viimeaikojen kirppiskierroksilta.. Haluisin korostaa että se ei o tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa ja lisäks en o tokikaan täysin varma kaikkien tuotteiden todellisista hinnoista, että saatan tässä toki naureskella asioille vasten parempaa tietoani 🙄

Eli mites ois, huippuhieno magneetti, esittää ehkä kukkakaalia? Vain kaksi euroa! Ja tää oli sellanen peukalonpään kokonen pikku köntsä. Siis että jos ees voinu aatella että materiaali maksaa..

Pullo. 3,90e. Tässä sitä kaupanteon henkeä, asiakas ajattelee saavansa tän halvalla ku on just sen alle 4e. Jostai syystä ite aina ihmettelen kirppareilla tätä senttipeliä, miks ei voi laittaa tasarahahintoja??

Arabian purkki 18e. En tiiä onks tää joku löytö? Äkkiseltään tavallinen peltipurkki,toki iha ok kuntonen mutta että melkei 20e ni..

Yksittäinen Arabian lautanen 10e. Jälleen kerran, en o asiantuntija, ehkä tää o harvinaisuus mutta tää oli vielä sellanen pieni kahvilautanen..

Sit näitä ryss..venäjältä tuotuja peltilautasia, joita ainaki meillä pyöri lapsena sielä sun täällä. Nyt sellanen vähä kolhiintunu vaan 4e(kunto huomioitu)ja sit parempikuntonen 6e. Ehkä näitä vaikka keräillään?

Paskaa vai ei? Riippuu ottasitko tän purkin mielummi täytenä.. mutta tyhjä oli. 

Aaahahaa,tää oli niin paras, vintagetissiliivit 15e!!

Jonku lomakuvat 20 senttiä kappale, mikä tarjous!!

Tässä ei ollu muuta paskaa kun että tuo kansikuva on aika..spooky!!

Ei,en tiiä paljoks tää rikkinäinen lelu ois maksanu, en halunnu koskea siihen ilman hanskoja..

Pinkki koppi! Voi kai sitä fondue-pataa sellasekski kutsua..

Aiheesta tulee varmasti uutta postausta melko pianki.. 🤔

 

40 and still going strong!

Tiiättekö rakkaat lukijani sen tunteen, ku oot menossa kaikessa hyvässä uskossa ystävän mökille viettämään kesäviikonloppua ja siut viedäänki lapsuudenkotiin juhlimaan yllätys 40-vuotisjuhlia??! Joo, voin kertoo että miekä en tienny miltä se tuntuu ennenku itse koin!

Oltii suunniteltu K:n kanssa mökkeilyä jo vaikka kuinka kauan, siis tyyliin kevään räntäsadepäivistä alkaen. Olin tietty iha että "Ehä mie tiiä missä mie oon sillo töissä ja missä vuorossa ja vaikkajamitä" mutta koska olin nii innoissani päästessäni mökille (kyllä, olen mökki-ihminen, pidän nuotion savussa istumisesta, hyttysistä, ulkohuussista, siitä että ei o sähköä, siitä että on kylmä ja sataa ja ukkostaa mutta saa istua mökissä, juoda siideriä ja pelata ikivanhoilla korteilla ristiseiskaa..) olin päättäny saaha kyseisen viikonvaihteen vapaaks keinolla millä hyvänsä. (Koska ihan jo kahen vuorotyöläisen vuorojen yhteensovittaminen on hanurista ja siihe lisäks vielä kun ei o ihan täysin oma mökki, niin pitää huomioida muutki mökinkäyttäjät jne..) 

Tuli kesä, tuli (taas kerran)uus työpaikka, tuli tasaiseen tahtiin kulkevat 24h työvuorot ja kuinka ollakaan, miula oli "mökki"viikonlopun sunnuntai töitä. Olin jo varautunu että haen kortisonipiikin johonki alati tulehtuvaan niveleeni ja saan sillä saikkua, jos mitää muuta keinoa ei tarjoudu. Onneks mukava työnantajani oli päättäny muuttaa miut (miulta turhia kyselemättä) 2-vuorosta 3-vuoroon just samalla hetkellä, kun nää mökkijuhlat oli. Eli siinä sitte tarjoutu näppärästi ihan kokonainen neljän päivän vapaa just tän vklopun yli. Ei tarvinnu mennä piikiteltäväks, eikä anoa keneltäkään vuoronvaihtoa.

Olin aiheuttanu kuulema pieniä suunnitelmamuutoksia päättäessäni reissata Lepraan jo torstaina. Vissii järjestävä taho oli aikonu järkkäillä jotain jo sillo mutta miepä pelmahdin paikalle :D Lisäks olin huolehtiny ite nurmikon leikkuusta (jonka oisin tehny iha superpaljon huolellisemmin jos vaan oisin tänki tienny!).. Kuulin myös jälkikäteen, että olin ryöstäny pakkasesta sinne vaivalla haalittuja kylmäkalleja, koska tarttesin niitä "mökkireissulle" että saisin siiderit kylmään :D

No, eipä siinä, mie kruisasin K:n luo Zenoon perjantaina, syötii hyvin, käytii koirien kaa ulkona ja mikä parasta, istuttii hetki paikallisen pubin terdellä, pelattii jotai suomi-tietopeliä ja sit kruisattii takas kotiin kahella retropyörällä! Just sellasta ihanaa kesäillan toimintaa, jota voi muistella sadan vuoden päästäki. Miula oli siis ajatus, että seuraavana päivänä mökille paljuilemaa mutta..

Miu ihanat ystävät ja perhe oliki järkänny miule YLLÄTYSSYNTTÄRIT!!

K huijas miuta onnistuneesti aamulla, että mennää hakee keskustasta joku veneen osa. Marssittiin siitä sitte johonki kauneussalonkiin ja olin just ehtiny ajatella että ompa noloa, tultii johonki tälläseen mestaan vahingossa, niin sainki käteeni ihanan pinkin paidan, joka miu käskettii pukea päälle. Olin alkuu nii häkellyksissä, että en osannu muuta ku totella. Menin vessaan (miula oli iha aidosti kusihätäki siinä kohtaa) ja sielä tajusin sitä paitaa ja sen saumoja tuijotellessani, että sen täytyy olla mei äitin tekemä. Siinä samalla iski lumivyöryn lailla tajuntaan, että nyt on jotai tekeillä. 

Kun vihdoin viimein sain itseni koottua, paidan puettua ja järkytyksen rippeeni kaavittua kasaan, miule laitettiin ihana glitterimeikki. Tän jälkee miuta ootti supersankarinainen joka ojenti miule loput rekvisiitasta. Siitä ei sitte muuta ku nokka kohti keskustaa. Olin tässä kohtaa varma että kohta joukkoon liittyy lisää juhlijoita.. Joku tuli kysymään että onko miula polttarit :D

Miut roudattiin kuitenkin lopulta Olavinpuistoon, jossa miuta jo ooteltiin.. Arvasin kyllä jo matkalla, että sinne meillä varmaan tie on viemässä. Kuunneltiin radiosta huippuiskelmiä, kuten Tiikerihaita. Laitoin varuis volat täysille ku lähestyttii juhlapaikkaa. Sillo radiosta soi "Olet niin tosi hyvän näköinen.." 😎

Yllätys oli kyllä aika melkomoinen, kun näin kuinka paljon miula on ihania läheisiä ihmisiä, jotka uhraa kesäisen lauantaipäivänsä tulemalla juhlistamaan miu vanhenemista! Oon tosi onnellinen 💓 (Huomatkaa, että tässä vaiheessa löysin tän ohjelman hymiöt. Toivottavasti ne näkyy teilläki tollasina virallisina hymiöinä..)

Tässä sitä seisotaan ja yritetään saada järkytyksen kyyneltulvaa loppumaan..

Kaikki oli nähny niin paljo vaivaa tän päivän eteen! Tässä miu terapeutin taidonnäyte:

Miu rakas melko epäkäsityöorientoitunu sisko oli tehny miule tälläsen kukkaseppeleen. (kukat on muovia mutta tuntu tosi aidoilta?!) Oon TOSITOSI huolissani, koska siitä alkaa tulla liian hyvä. Tän joulun pantakisa täytyy alkaa ottaa nyt tosi tosissaan, koska joukkoon on ilmoittautunu uus haastaja!!

Olin joskus puhunu että järkkään vielä juhlat, joissa on avoin karkkibaari.. JA SIELÄ SE OLI!

..ja kyllä miu läheiset miut tuntee.. eli tarjolla oli myös GINIbaari! ..ja punkkua. Ja ananaslonkeroa 😁

Ihania lahjuksia.. Skidi oli just hetki aiemmin soittanu ja kysyny, että mitä se voi tehä tälle vanhalle arkulle, noi siis niinku pintakäsittelymielessä. Se oli siis miula joskus tallikäytössä ja ajautunu sitte heille. Oli tosi lähellä sanoa, että jos ne aikoo siitä joskus luopua, ni otan sen mieluusti takas mutta en sit kehdannu pyytää.. SIELÄ SE MIUTA OOTTI! Sisällä kaikkee ihanaa!

Ja tämä kuva ei periaatteessa selittelyä kaipaa mutta selitän silti hieman: GIni, joka on ekologisesti pahvipakkauksessa, sitte on Hendricks, joista joka pullosta istutetaan puu jonnekki Amazonille (ja perhana jos joku mölyapina istuu sen puun oksille enneks se on vähintää 200 vuotta vanha, ni meen ja kuristan sen apinan!) ja sitte o vielä loitsu-gin, jonka mukana tuli muinaisista loitsuista kertova kirja.. Kyllä miun kelpaa 💀

Suojeluskivi, joka kulkee nykysin aina miun käsilaukussa..

Ei, ei tarvittu ensihoitoa mutta eihän sitä nyt o juhla eikä mikään, ellei ambulanssi tule paikalle..

Ihmiset, rakkaat, ihanat ihmiset tekee juhlan! Kiitos teille! 

Illan hämärtyessä (paitsi kesäkuussa illat mitää hämärry, ainaka paljo, mutta se kuulostaa tässäkohtaa paremmalta) tuli vielä kakkutarjoilu kaikkien muiden ihanien herkkujen lisäks!

Musiikki soi, alkoholia ja syötävää riitti, Olavinpuiston vartija kuljetti ihmisiä ees taas pitkälle yöhön ja osa jäi vielä paikan päällekin torkkumaan. Tässä talossa on järkätty kyllä niin paljon kaikenlaisia juhlia mutta nää oli ehdottomasti yhet eniten mieleenpainuvat. 

KIITOS KOKO PORUKALLE, niin juhlijoille, kun kaikille järjestäville osapuolille. En unoha tätä ikinä 💓💀

Jääkää hyvälle mielelle!

 

Satumainen Sveitsi

Toinen matka-aiheinen postaus heti kärkeen! Ah, kun tuntuuki hyvältä olla taas bäk in bisnes! Tälläkertaa seikkailu tapahtui ihan manner-euroopassa, toisin sanoen Sveitsissä. 

Mitä teille tulee mieleen Sveitsistä? Toblerone? Alpit? Sveitsiläiset kellot? Kyyllä, sitähän se on. Tuohon kelloasiaan oli itseasiassa joku ihan selkee selitys, se liitty jotenkin siihen, että Sveitsissä oli joku hallitsijahahmo tms, joka ei antanu ihmisten koristautua mitenkään. Eli ei saanu olla koruja, meikkiä, hienoja vaatteita.. Mutta, kellot oli sallittuja! Siitäpä sitte alettii kehittää mitä hienoimpia kelloja ja sitäkautta on kehittyny myös laaja osaaminen aiheeseen. 

Suklaasta en tiiä miks Sveitsi on siitä tunnettu, ainaki mitä myö ostettii ihan herkkukaupasta suklaata ja maisteltii eri makuja ni ei ollu kyllä oikee mistää kotosin.. Huom, älkää tehkö päätelmiä miun yhden otoksen perusteella (itse tein kyllä varsin vakaviaki päätelmiä) koska esim valkonen tobleronehan on iha hullun hyvää! Tietty harmi vaan että se on nyt ostoboikotissa, koska jotenki se tukee Venäjää sodassa. Vai oliko se nyt niin, että se ei o suostunu poistumaan venäjältä, samoin ku Philadelphia-tuorejuusto ja Marabou. Neki kuuluu molemmat miu käyttämiin tuotteisiin ja niiden boikotti vaikeuttaa miu arkea. Onneks Oreot on iha halpoja kopioita Dominoista, ni ne saa jäähä senki puolesta kauppaan.

MUTTA APUA, ei miu nyt pitäny tässä mitää boikottipuhetta pitää. Ehkä pitäs tehä siitä aiheesta uus postaus asap mutta mennää nyt siihe Sveitsiaiheeseen!

Eli, myö ollaa kunnostauduttu pakettimatkailijoina, joten lähettii tällekki reissulle tutulla Albatrossin matkapaketilla. Aiemmat reissut Japaniin ja Portugaliin ovat olleet todella antoisia. On nii helppoo ku joku on jo päättäny mitä kohteessa kannattaa nähdä ja tehdä, millä välineellä reissata, mistä se lähtee ja milloin. Samalla joku kertoo siule paikan kielestä, kulttuurista, ihmisistä, historiasta.. 

Tästä nimenomaisesta reissusta jäi kyllä nyt kaikki sellanen pois. Toki opas opasti meiät aina oikeeseen junaan mutta siinäpä se. Tälläsessä sivistysvaltiossa, jossa ihmiset puhuu englantia, oltais varmaan selvitty moisesta haasteesta ihan itekki.. 

No, se siitä. Mitä meiän reissuun sitte kuului? Matka alkoi Luzernista. Voi, ihana, aurinkoinen, Luzern! Ei voi kun suositella!!

Maailmankuulu(?) Luzernin leijonamuistomerkki:

Kaupunki jossa on rantaa, kulttuuria, historiaa, shoppailua, hyvää ruokaa.. ja mikä parasta, se ei o vielä ihan täysin turismin valtaama, vaikka tietysti sielä turistejakin on. Ei kuitenkaan juurikaan suomalaisia!

Yksi Luzernin monista silloista, joiden yläpuolella voi nähdä ikivanhoja (?) maalauksia. Tässä niistä kuuluisin "Kuoleman tanssi"

Jostain syystä sillalla oli hirveesti hämähäkkejä. Niitä ei siis näkyny missään muualla mutta tuo vanha silta oli niiden valtaama. Tässä näkyy tarkkasilmäisimpien verkkokalvoille eräs pikku peto. (kyllä, se on tuo pieni piste tuola katonrajassa.. Se näytti isommalta luonnossa :D) Haluun uskoo että ne hämpit, jotka oli siis meilläpäin elelevien ristilukkien isoserkkuja, on yhtä vanhoja ku tuo silta. Eli useampi sata vuotta.. 

Kyllä en o rajannu näitä kuvia, koska.. tiiättekö kui vaikeeta on siirtää kuvat puhelimesta tietokoneelle?? Aivan oikein, täysin mahdotonta.. 

Joo, tässä vielä yks siltakuvaus.. Niissä oli kaikissa about sama aihemaailma :D

Kun saat mojiton, johon on panostettu :)

Alpit, turkoosia vettä. Siitä on Sveitsin maisemat tehty!

 

Täällä, kuten useissa muissakin maissa, on aina tärkeetä, että kirkossa on kaunista ja kaikki hyvin. Ihan sama onko tavallinen kansa nähty nälkää tuohon aikaan.. Villi veikkaus että on? Tai sit ei.. Mutta ainaki kirkossa on ollu prameeta!

Tää lasimaalauksen aihe pitäs kai olla uskonnollinen mutta näyttääkö tää hahmo teiänki mielestä vähä vampyyrilta? 

Hilpeet veikkoset vartioimassa jonku sukuhautaa. Jotenki näillä on nii hyvä meininki!

Sitte mentiiki kuulkaa Stansenhorn-vuoren huipulle. Käytiin myös ohjelman mukaisesti Rigi-vuorella aikaisemmin mutta tää oli tällänen extramaksullinen lisäretki. Kyllä, siis iha oikeesti mie maksoin extraa siitä riemusta että tuijotin jonku kurkkupurkkihissin lattiaa jossai puidenlatvojen yläpuolella ja taistelin alkavaa paniikkia vastaan. Ei, ei sovi korkeenpaikankammosille, ei, en muista millo viimeeks miula ois ollu noi lähellä sellanen ihan oikee ja aito paniikkikohtaus. Ja siis oon esim ollu melkei puol tuntia kahestaa kahen talidomi-ikäsin ihmisenalun kanssa pihalla sen aikaa ku niitten äiti kävi lähikaupassa. Ees sillo en ollu nii lähellä alkaa kouristaa ku mitä tolla reissulla.  

Parastahan tässä oli se, kun olin viimein selvinny kurkkupurkista kantavalle maaperälle, tajusin että miu pitää mennä sieltä samaa reittiä alas. Siitä selvitäkseen tarttesin kahta asiaa eli:

Alkoholia:

(kuvassa voi havaita miu lounaan, eli punaviiniä ja ranskalaisia, sekä sitte K:n lounaan, omenia ja mehua..)

..ja apua miu henkiauttajilta:

Tuo on joku pyhä paikka, jossa esim huippujoogit käy paljon hiljentymässä. Sielä on joku maaginen energia. Sen kyllä huomas!

Minä kun pääsin takas maanpinnalle:

Täältä pääsee Rigi-vuorelle: 

Vietettii sitte pari yötä Bellinzonassa. Siitä ei juuri mainittavaa, mitä nyt mentiin kyseiseen sityyn Panorama express- maisemajunalla, oikeen ykkösluokassa. Kokemushan se oli seki..

Käytii sitte vielä Bellinzonan markkinoilla ihmettelemässä eläinambulanssia. AIka liikkistä :D

Summa summarum Sveitsi on kyllä näkemisen arvonen paikka mutta tarviiko siihen Albatrossin palveluita, siitä voidaan olla montaa mieltä.. Hyvä reissu toki ja palaisin koska tahansa uudestaan Luzerniin!

Mitä tästä maasta on hyvä tietää, niin sielä on siistiä ja turvallista. Vettä voi tankata omaan juomapulloon hienoista lähteistä, joita on ympäri kaupunkia:

Hintataso on suomen luokkaa, ehkä ihan karvan verran kalliimpi mutta ei nyt niin paljon, että sen takia kannattais jättää menemättä! 

Maisemat on mahtavat mutta alkavat toistaa itseään neljännen päivän kohdalla. 

Sveitsiläinen käsityöläissuklaa on kallista ja pahaa. 

..ja kyllä, jodlaus ja alppitorvien töräyttely on sielä iha yhtä normaalia ku meillä manta-patsaalla uiminen jääkiekon mm-kultamatsin jälkeen..