När går nästä buss till Slussen?

Ha, kaikki muistaa (no en tiiä muistaako kaikki mutta ehkä joku muistaa..) tuon klassisen lausahduksen ruotsin Linje-opintokirjoista ja se on nyt päivän teema. (Toinen lause jonka muistan ruotsintunneilta on "Tyst nu Tango!" Tango oli siis koira :D)

Eeenivei, mie kävin siis kuluttamassa muutaman vapaapäiväni ruotsinmaalla, tarkemmin sanottuna Tukholmassa. Ei, en ollu ruotsinristeilyllä(pelkästään) vaan ihan oikeet kaks yötä cityn sykkeessä. Kerron teille nyt tässä kuinka se sujui..

Kaikki lähti siitä, että kaima kyseli reissuseuraa. Kuinka ollakaan, sillä oli loma ja miula tarvittava vapaa SAMAAN AIKAAN, joten eikö se nyt ollu ihan selvä viesti kohtalolta, että reissuun vaan! 

Kateltiin mahdollisia lentoja esim Leprasta. Siis johonkin keski-Euroopan kaupunkikohteeseen. Halvalla, tietty. Sitte meitä alko vähä jännittää lentäminen, kun on sota ja joku kuitenki keksii ampua lentsikan alas siinä itärajan tuntumassa, jos ei muuta ni vahingossa.. Siinä jotenki sit päädyttiin siihen, että vois olla terveellisempää risteillä kohteeseen. 

No Viking Line muistuttelee miuta tasasin väliajoin, että nyt on kuule vaikka mitä jännää risteilymeininkiä tarjolla, ni miehän sit tartuin siihen! Piti heti kärkeen valita käytänkö tähän nyt S-boonuskorttia vai varaanko reissun Viking line-jäsenyydelläni, molempia en voi saada. Niin paljon ku mie boonuksista tykkäänki, niin totesin että reissu tuli vielä viikkarikortilla halvemmaks, joten päädyin siihen. Miulahan oli kertyny "venesaldoakin" jo edellisiltä reissuilta 119 kpl. Arvatkaa paljonko sillä ois saanu alennusta, jos ois halunnu käyttää ihan kaikki veneet tähän? 

...Kyyllä, melkei kolme euroa! :D Jätin ne veneet kuitenki vielä kasvamaan korkoa..

Noh, koska tää ei ollu mikää suosituin matkustusaika, niin hyttejä sai suht halvalla. Pistin vielä muutaman euron lisää ja otin meille ikkunallisen cabinin! Tätä ei o tapahtunu jälkeen lapsuusvuosien, jolloin se oli ihan selviö. Ikkunallinen hytti siis. (Sit joku poistui keskuudestamme/suvustamme/jotain, eikä saatu enää ilmaisristeilyitä ja oli lama ja kaikkee ja jouduttii maksaa ite reissumme=hytit oli autokannen alla. Siis sielä, missä voi alkaa laivan upotessa rauhassa juomaa tax freestä ostettuja viinoja, koska sieltä ei o mitää toivoa päästä enää pois. Onneks laiva ei koskaa uponnu :)

Noni, no siis lähettii synkästä Helsingistä (mite se kaupunki tuntuuki kerta kerralta jotenki aina tuskasemman tuhnusemmalta?!) ja herättii aamulla aurinkoisessa Tukholmassa:

En ees muistanu kuinka kivaa on aamulla heräillä ja katella ulkopuolella virtaavaa Tukholman saaristoa :)

Näppärät matkaajat heitti rinkat selkään (tosin kaimalla oli reppu, aika paljon pienempi ku miula. Mie olin pakannu liikaa tavaraa, koska näytän ihmisperseeltä 24/7, töihin eikä kauppaan tartte ikinä pukeutua, joten en pääse koskaa käyttämää miu korviksia tai t-paitoja. Otin ne about kaikki mukaan, koska pääsin nyt reissuun!) ja lähti tallaamaan kohti hotellia. Kaikki Tukholman reissaajat tietää, että se vanha kaupunki on ihan siinä kävelymatkan päässä viikkarin terminaalista, joten sinne oli suunta ihan ekana aamukahville.

Matkalla silmiin osui tää:

Tuollanen pieni kaappi, minikirjasto, johon voi jättää kirjan ja siitä voi ottaa vaihtaria. Aina ku käveltii siitä ohi, tarkistettii tilanne :D Välillä sielä oli kirjoja, välillä ei, joten vaihtuvuutta oli! 

Eka haaste oli löytää gluteiinitonta syömistä. Opin hyvin nopeesti, että se lausutaan sanan alkukirjaimia painottamalla GLUteinfri, ei suinkaan gluteiiiiiiinfri, kuten minä sivistymätön wannabe suomenruotsalainen sitä yritin sönkätä. Ekan kahvilan neitonen ei ymmärtäny miuta yhtään mutta hän näyttikin vähän siltä ku mie ekan työpäivän jälkee tältä reissulta palatessani, eli se metrinen jöijäri paistoi kyllä siinä otsalla ihan esteettömästi. Hänellä oli ehkä pieniä kommunikaatiovaikeuksia koko maailman kanssa. Eikä kello ollu vielä hädintuskin 11 aamulla..

En antanu tän asian masentaa, vaan jatkoin tiiviisti ruotsinopiskeluani koko reissun ajan. Hotellin respassa meni jo paljon paremmin. Täti kysyi ollaanko myö suomesta ja tultu tänne Viking linella. Ehkä se näki sen meiän varaustiedoista, arvas sen siitä että kyseinen scandikki oli viikkarin yhteistyöhotla tai sitte se vaa kuuli miu upeesta aksentista että oon suomesta :D Ymmärsin kyllä mitä se miule kerto, joten otin siitä vähä lisäpisteitä itselleni ja tulevalle ruotsalaisuudelleni.

Noh, majoittumaan. Hotellilla oli näköalahissi, joka alkuun vähä hirvitti..

Eka päivä vietettiin Södermalmilla, koska oltii saatu vihiä, että se on paikallinen Kallio. Pesunkestävät hipsterit Jenni&Jenni hakeutuivat siis omiensa joukkoon. Siinä missä Kallion kaupunginosa on epämääräistä betonilähiötä, Södermalmilla paistoi aurinko ja ihmiset oli jotenki tosi muodikkaita. Ja viini oli hyvää :D Tsekattii paikalliset second hand-liikkeet vaan todetaksemme, että sieltä sai ihan saman hintasta tavaraa, kun oikeestaki kaupasta, mutta vaan käytettynä. Meiän hipsteriys koki pienen kolauksen mutta ei tietenkää tunnustettu sitä ääneen vaa keskityttiin sen sijaan viinibaarin happy hour-tarjontaan.

Löydettiin ihana kauppakeskus, jonka vessatki oli hienommin sisustettu ku meiän koti ikinä!

Seuraava päivä oli pyhitetty museoille. Ostettii sellaset käy-niin-paljon-kuin-ehdit-museokortit ja alettiin suorittaa. Alotettiin jännimmästä, eli Vasa-laivasta ja se oli kyllä ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvonen. Tuntu ihan ku oltais pompattu suoraan Pirates of the Caribbeanin lavasteisiin!

Tää kohde on näkemisen arvoinen ihan kaikille ikään, sukupuoleen, kokoon, uskonnolliseen vakaumukseen tai poliittiseen suuntautumiseen katsomatta. Mieletöntä ajatella että tuo paatti on seilannu vesillä ja uponnu 1600-luvulla. Sitte se on nostettu 1960-luvulla ylös ja sielä sitä voi nyt käydä ihmettelemässä. 

Sitte oli vähä perinteisempää(?) homo(?)taidetta:

Viikinkimuseo, joka oli pienenpieni pettymys. Kaikki siitä kertovat kuvat oli otettu Vikings-sarjasta ja se sai sen tietty vaikuttamaan jotenki mystiseltä. Lasten kanssa matkailevalle joo varmasti oikein mukava kohde, varsinkin kun museon sisällä oli sellanen kummitusjunan tyylinen laite, jonka kyydissä pääs kokemaan yhden viikingin tarinan. Jos on aikaa ja on ostanu museokorttipäivälipun, ihan joo pistäytymisen arvoinen mesta. 

Museopäivän parasta antia oli kyllä spirit museum, jossa esiteltiin esim ruottalaisen ginin valmistusta. Otettiin tietty myös maistelulautanen, joka ei uponnu ei-gininystävään :D (Tosi harmi, mie jouduin juomaa 2/3 ginistä..)

(ei, en osaa enää rajata näitä kuvia tässä blogialustassa. En tiiä kyllä oonko koskaan osannukkaan?)

Museossa pysty myös kokemaa krapulan :D (huom: kuvattava ei kärsi kuvaushetkellä mistään alkoholin aiheuttamista haitoista, eikä häntä vahingoitettu kuvausten eikä matkan aikana.)

Illalla hakeuduttiin sieluttomaan Vapiaanoon syömään, kun mistään ei meinannu saada GLUteinitonta safkaa. Sielä ei taas tarjoilijan kanssa ymmärretty toisiamme på svenska niinku ollenkaan, joten hän kertoi meille enkuksi että pitää mennä pöytään istumaan, skannata koodi älypuhelimella, tehdä tilaus netissä ja sitte tarjoilija tuo sen pöytään. Oon semisti huolissani, että tarjoilijoille ei o kohta enää oikeita töitä..

Sellasta oli Tukholmassa, entäs laivaivalla sitte..

No, syy miks laivalle mennään, on buffetti ja vapaa viinihana. Ei sitä kannata kieltää. Eli vinkki teille, jotka ette o ikinä laivalla käyny, kyllä, buffetti kannattaa varata ja tosiaan mieluusti jo maissa, jolloin siitä saa vähän alennustaki. Yleensä ruoka on ollu hyvää, varsinki viikkarilla. Nyt oli vaan sellanen pieni ongelma, että lämmin ruoka ei ollu mikään noutopöytämalli, vaan valmiit annokset, joissa oli vaihtoehtona possuparka tai onneton kala.

 Valmiina. Annoksina. Mikä hemmetin noutopöytä se on!? En ees kysyny oisko niillä ollu jotai kasvisvaihtoehtoa (jota siis varmastikki ois saanu, jos ois uskaltanu kysyä) mutta en halunnu ottaa riskiä että sieltä ois tullu joku sienimössö, jossa on suolakurkkua ja quornia. Sit se ois vaan ollu pakko syyä, koska oon "tilannu" sen ja sit ei ois jääny nii paljo tilaa jälkkärille! Ja ei, siinä ei ollu tarjolla enkkulakuja, enkä siis päässy kaivelee sieltä niitä aniskarkkeja. (Muutenhan ne on iha hirveitä, yök!) Mutta oli juustoja, tosin yks niistä oli pierusavun makusta mutta pari muuta oli ihan jees. Ja sit oli kinuskikastiketta. Ja viiniä.

Kuvat siitä kun buffettiin on saavuttu.. Lautasella voitte havaita cesar-salaatin, jota oli vielä saatavilla. Lisäksi lautasen reunalla komeilee se pierusavujuusto, jonka makumaailmasta en siis vielä tässä vaiheessa tienny tuon taivaallista. Pakotin kaiman sitten syömää sen, ettei jäis jälelle, koska afrikan lapset.

Sielä saa istua 2 tuntia, joten yö oli jo langennu siinä kohtaa, kun päästiin jälkkäreihin..

Sittehän meillä onkin enää jäljellä laivan iltaohjelma.. Voi niitä aikoja, kun laivaisäntämme Rolf seisoi mikki kourassa keskellä tanssilattiaa, yllään ylisuuri valkoinen laivastoasu ja lipevä hymy. Sielä hän kertoi ensin suomeksi ja sitten sujuvalla suomenruotsilla, kuinka seuraavana esiintyy laivan tanssiryhmä sumbasamba! No, tää oli vähä niinku muisto siitä, valoshow magic ligth super dance show, suoraan Bulgariasta (en tiiä oliks ne Bulgariasta vai esim Puolasta?) Ja ei, Rolf ei seisonu tanssilattialla ja puhunu mikkiin, joko tanssiryhmän kuulutti sisään joku baarimikko, koska budjetti tiukoilla ja kaikki joutuu tekee kaikkee, tai sitte se tuli vaan suorana nauhotuksena jostain. Niin tai näin, laivan hämystä tunnelmaa, askelten hiljaista sointia kokolattiamatoilla kulkiessa, perstuntumaa, kun istuu yökerhon jättituoleissa tai eläkeläisten ikuista riemua hiljaisena maanantai-iltana, sitä ei kukaan voi viedä pois ei lapsuuden muistoista, eikä nykypäivästä :)

Pitkäperjantai oli pitkä, koska miula meinas olla vähä paha olo. Siis meinas. Hinauduttiin rantaan synkän Helsingin satamassa ja jouduttii näyttää koronapassit. Vannon, että yritin vaikka mistä selvittää onko tässä matkustaessa jotai koronatoimenpiteitä vielä, enkä mistään löytäny. Sitä hiljaa ääneen mutisten supisin ja näppärä virkailija, jolla ei siis ollu krapulaa, totes, että kyllä se sielä AIKA monessa paikassa lukee, ihan jo reissua varatessa, että kotiinpäin tullessa pitää näyttää passia. Siis koronapassia. Ajokortti sentää kelpas henkkareiks, kun en jaksanu kaivaa rinkan pohjalle hautautunutta passiani. Siis sitä matkustuspassia. 

Yritin vielä neuvoa venäläisellä tädille ruotsiks miten se pääsee Kamppiin. Yllättäen yleensä niin luotettava HSL:n sovellus ei keksiny tähän mitään kulkuvälinettä välille Viking linen terminaali-Kamppi. Ehdotin sille taksia mutta maksaa kuulema liikaa. Yritin ehdottaa sille lähintä näkemääni ratikkaa, sillä epäilin että se menee ainaki vähä sinne päin. Hän pohti että hänen pitänee mennä tien toiselle puolelle. Mie mietin mikähän päätepysäkki on på svenska, en keksiny. Lopulta täti kiitti ja luovutti. Mie puhuin eniten ruotsia koko matkan aikana Helsingin satamassa.

Käytii sitte pitsalla ja lopulta nappasin (helvetin kalliin)vr:n junan kotia kohti. Oon reissannu nyt vuoden verran väliä HKI-Salo ja noin joka kerta junasta joko puuttuu vaunuja, se on vaihdettu täysin toiseen junaan tai sitte ufot on kaapannu sen ja välin joutuu kulkemaan potkulaudalla, joka maksaa extraa. Tällästä miule ei ollu vielä sattunu mutta ompahan sekin koettu.. 

Arvatenkin miun paikka oli nro 8..

 Rankka reissu, ei voi muuta sanoa. Pian uusiks! :D
 

Anteeksi, onko teillä hetki aikaa puhua hoitajien palkoista?

Noni möttöset, nyt miula onki iha oikeeta asiaa :D Jos joku ei o vielä kuullu, ni hoitajat alotti lakon tänä aamuna. Oltiin pitkään sitä mieltä, että eihän tää nyt meitä ensihoitajia koske, koska myö mitää saaha lakkoilla. No, tavallaan koskee joo mutta ammattiliitto on luvannu suojelutyöhön hoitajia ja tää tarkottaa käytännössä sitä, että kyllä kaikki ambulanssit on ajossa ihan normaalisti. Päivystyksiä on kiinni, joten ne paikat mitkä vielä on auki, ruuhkautuu entisestään mutta se on sitte toinen tarina se..

On hoitajilla sen verran sitä kutsumusta taustalla, että ketään ei jätetä kuolemaan. Kuitenkin monessa paikassa ollaan huolissaan siitä, että ei saada tarpeeksi hoitajia tän lakon takia ja ihmishenkiä vaarantuu:

Jännä juttu :D

Monessa mediassa saa nähdä, että sari sairaanhoitajan peruspalkka ois keskimäärin yli 3000e/kk. En tiiä missä tälläsiä rahoja jaellaan? Oon ollu aika monessa eri yksikössä töissä ja kaikissa peruspalkka jää kyllä aika monta satasta ton alle. Eräässä edellisessä duunipaikassani peruspalkkani oli itseasiassa vain karvaa yli 2000e, ihan vaan rakkaudesta lajiin. Kyllä tällä palkalla elää, kunhan tekee yhden ylityövuoron/lista, valvoo öitä, työskentelee viikonloppuja ja juhannus- ja jouluaattoja sen sijaan, että viettäisi aikaa perheensä kanssa syöden ja mökillä rentoutuen..

En ota kantaa tässä nyt siihen, että mikä olis sopiva korvaus hoitotyöstä. Ymmärrän kaikkien huolen siitä, että jos nyt annetaan hoitajille rahaa, kohta pitää antaa kaikille rahaa ja siitäkös se riemu repee. Ei ole helppoa ei. Seuraan kuitenkin mielenkiinnolla tässä ympärillä vellovaa keskustelua. 

Parasta antia on lukea iltapäivälehtien kommenttipalstoja :D Tää on niin huippua! Leikin tässä nyt, että nää ois asiakaspalautteita ja mie vastaisin näille ihmisille ihan ilman, että joutuisin tästä mihinkään vastuuseen:

Palaute: Mikä tässä on pielessä, kun väkilukuun suhteutettuna meillä on todella paljon hoitajia? Toinen mitä tässä mietin, että kuinka niitä hoitajia tulee lisää jos palkkaa nostetaan. Luulis jäävän entistä vähemmän rahaa uusien palkkaamiseen, jos vanhoille annetaan enemmän. Kouluihin on tunkua ja hoitajia saadaan lisää lisäämällä koulutuspaikkoja.

Vastaus: No sitä en tiedä miten nuo väkiluku/hoitajajakaumat muualla menee, mutta esim monissa maissa perhe hoitaa paljon enemmän ikääntyneitä perheenjäseniään, eikä heitä työnnetä vuodeosastoille säilytykseen. Kouluihin ei ole ollut tunkua enää hetkeen ja voin kertoa, että se materiaali mitä sieltä valmistuu, jos edes valmistuu, ei todellakaan ole aina sitä, ketä haluaisit sinua hoitamaan jos satut sairastumaan. Mietippä sitä!

Palaute: Ymmärrän, että hoitoalalla jaksaminen on viety äärimmilleen ja hoitajat ovat väsyneitä. Mutta miten se väsymisen tulee paikatuksi rahalla? Kun saa tilipussiin rahaa sekö poistaa väsymyksen?

Eikö ennemminkin pitäisi puuttua työn rasittavuuteen ja työssä jaksamiseen?

 

Vastaus: Jos tietäisit saavasi vaikka miljoonan, etkö ehkä jaksaisikin hieman raskaampiakin päiviä? No, vitsivitsi, eihän sitä nyt rahallakaan jaksamista loputtomiin saavuteta mutta kyllä kunnon palkka motivoi jaksamaan. Lisäksi se tuo alaa houkuttelevammaksi, jolloin saadaan uusia, hyviä hoitajia ja työtaakka jakaantuu tasaisemmin. Lisäksi kunnon palkka alkujaan poistaa tarpeen tehdä ylitöitä ja kas vain, kun se jaksaminen siitä lisääntyy, kun saa pitää vapaat vapaina ihan hyvällä omatunnolla! Ei tarvitse tapella pyhävuoroista, vaan voi senkin ajan olla vaikka rentoutumassa perheen kanssa. Ihanaa!

Palaute: Hoitoalalle tulleet ovat tietäneet alalle hakeutuessaan alan yleisen palkkatason. Se ei ole romahtanut viime vuosina. Alan järjestön mukaan palkkakuoppa on ollut vuosikymmeniä. Kirjoitettiin myös, että sairaanhoitaja 3,5 vuoden koulutuksen jälkeen saa huonoa palkkaa. On olemassa maisteriopinnot vaativia ammatteja, joissa palkka on vielä huonompi. Meillä on mahdollisuus valita myös ammatti mihin hakeudumme/ryhdymme. Miksi hakeutua alalle, jos omasta mielestä palkka on lähtökohtaisesti liian pieni?

Vastaus: Kyllä, aina on joku joka saa huonompaa palkkaa mutta nyt puhutaan hoitajista ja hoitoalan palkoista. Tuskin kovinkaan moni hakeutuu hoitoalalle rahan takia, kutsumusammattihan tämä on! Se mitä monikaan kouluun hakiessaan ei tiedä, on se mitä tämä hoitotyö oikeasti pahimmillaan on. Jatkuva kiire, tunne ettei asioita ehdi tekemään kunnolla, kaikki on tehty vähän sinne päin ja vasemmalla kädellä, illalla kotiin mennessä mieleen hiipivät kolmospaikan mummo, joka ei koskaan saanut sitä lupaamaasi mehukeittoa, vitosverhon takana maannut esko, jonka kipua ei saatu hallintaan ajoissa, ne oksentevat juopot, jotka lopulta sammuivat yhteistuumin vessaan ja yrittivät lyödä vartijaa, tunne siitä, että saat noron, vaikka kuinka käytit suojavarusteita ja pesit käsiäsi.. Tätä tilannetta olisi helpottanut jo tositosi paljon se, että sinulla olisi ollut apunasi ylimääräinen käsipari jakamassa hommaa ja vastuuta.. Jos hoitoalalla ehtisi tehdä asiat hyvin ja toteuttaa sitä hoitoviettiään, kyllä tässä olisi varmasti tunne, että tästä maksetaan tarpeeksi. Mutta totuus on jotain ihan muuta..

Palaute: Sairaanhoitajien keskipalkka on yli 3300€/kk. Uusien vaatimusten jälkeen se noisisi noin tonnilla..

Vastaus: Kyllä, näihin keskipalkkoihin ja vielä vähän yli, päästään kun tehdään yöt, illat, viikonloput, pyhäpäivät ja ylityövuorot. Jos tähän summaan pääsisi pelkällä 8-16 päivätyöllä ja asianmukaisilla kahvi- ja ruokatauoilla ja vieläpä niin, että asiat ehdittäisiin tehdä kunnolla, kun olisi tarpeeksi henkilökuntaa,  niin eihän tässä kukaan mistään valittaisikaan!

Palaute: Ei muutakuin alanvaihtoa vaan, niin pääsee istumaan valvomoon jalat pöydällä ja pitkille vapaille. Olisi kiva kuulla mistä tämäkin "Sari Sairaanhoitaja" leikkaisi korotuksiin tarvittavat rahat.

Vastaus: Alanvaihtoahan tässä onkin moni jo suorittaut! Älä sitten valita, kun saat hoitajan tai lääkärin, joka ei puhu kunnolla suomea/jolla ei ole aikaa kuunnella sinun valituksiasi/joka ei tutki kunnolla/lähetä suoraan magneettikuviin/ei päästä sinua viikoksi vuodeoastolle lepäämään.. Hyvät hoitajat lähtevät muualle mutta ihmiset eivät lopeta sairastumista.. Se, mistä rahat otetaan, onkin toinen tarina. Kaikenlaiseen ilmastopolitiikkaan, eduskuntatalon täysremonttiin, yritystukiin, ulkomaanavustuksiin jne löytyy rahaa, enkä sano että ne olisivat yhtään sen huonompia rahoituskohteita, kysymys kuuluu vaan että mihin se olemassa oleva raha käytetään.. Varmaa on vain, että kohta ei ole enää hoitajia, ei varsinkaan niitä päteviä, jos jotain myönnytyksiä ei tehdä. Valitse itse, katseletko mielummin täysrempattua julkista rakennusta vai otatko vastaan hyvää ja pätevää hoitoa, kun olet sairastunut. Valintoja, valintoja..

Palaute: tässä pitkä teksti kaikkea.. Akuutit vaikeat loukkaantumiset, sairastumiset, kuka ja mikä takaa hoidon ja hengissä pysymisen kansalaisille, pistää aprikoimaan.

Vastaus: Kyllä ne akuutit asiat hoidetaan. Meillä hoitajilla kun ei ole mahdollisuutta heittää kokonaan hanskoja tiskiin ja jättää ihmisiä kuolemaan!

Palaute: ..Sairaaloiden käytävillä näkyy valtaosalla olevan hyvinkin kiireetöntä työelämää. Mahtaa olla niin, että muutamat kantaa taakan.

Vastaus: Tätä kuulee usein, että hoitajat vaan istuvat koneella, kävelevät rauhassa käytävillä, pahinta: NAURAVAT kollegan kanssa! Missä kiire? Loisiko se SINULLE turvallisemman ja tehokkaamman tunteen, jos hoitajat juoksisivat käytävillä, hosuisivat ja karjuisivat toisilleen?? Kiire ei aina näy ulospäin, se on sitä ammattitaitoa (jota ei kohta enää ole tarjolla..)

Palaute: Jos totta puhutaan hoitajien työ ei ole erityisen vaativaa ja palkkakin on hyvä moniin muihin töihin verrattuna. Ei tarvitse kantaa yrittäjän riskiä tms.

Vastaus: Oma henkilökohtainen suosikkini, Hoitajien työ ei ole erityisen vaativaa. (Yleensä tässä mainitaan vielä, kuinka lääkäri tekee päätökset ja hoitaja vaan toteuttaa..) Rintakipuinen potilas, jonka sydänfilmissä on selkeitä muutoksia, annan (helvetin kalliin) liuotuslääkkeen suoneen, tunnistan elottomuuden, elvytän, autan synnytyksessä, tunnistan henkeäuhkaavan tilanteen ja konsultoin lääkäriä, joka ei pääse paikalle, vaan hoidan tilanteen jossain hevon kuusessa työparini kanssa.. Lasken tiputusnopeuden infuusiolääkkeisiin ja seuraan potilaan tilannetta matkalla sairaalaan.. Kyllä sanoisin, että pienenpieni vastuu painaa hartioillani. Tehohoitajan silmien edessä menee vielä enemmän laitteita, ruiskupumppuja, letkuja, putkia.. Entäs syöpäpotilaiden sytostaattitiputukset? Munuaispotilaita hoitavat, dialyysikoneen käyttäjät? Leikkaussalihoitajat, anestesiaa valvovat hoitajat? KYLLÄ SIELÄ VASTUU PAINAA, usko pois. Ainut ero on siinä, että tässä on kyse ihmishengistä, eikä rahasta.. 

Aamen, kiitos kun sain avautua :D

Mikä siinä on..??

..että märäräiset syö ihmisen puolikuoliaaksi ihan yht´äkkiä, vaikka eivät ole aiempina kesinä olleet millään tavalla kiinnostuneita miun elimist(öst)ä? Että ulos ei uskalla mennä ilman täydellistä varustautumista? (Kuvasta puuttuu vielä laskettelulasit silmiä suojaamasta. En tiiä pystynkö ens kesänä menemään enää ollenkaan ulos, ku mäkäräiskausi alkaa!?

..Että ihmiset pelkää ja kriiseilee jostain olemattomasta asiasta, esim siitä, että 5G-verkko tuhoaa lepakoita tai korona-rokotteesta saa seurantasirun mutta samaan aikaan ei yhtään huoleta esim jäätävää vauhtia paheneva ilmastonmuutos (jota voitais hidastaa esim pitämällä yksikin kasvisruokapäivä silloin tällöin ja olemalla ostamatta halpaa kiina-krääsää/halpamaissa tuotettuja kertakäyttövaatteita..) tai se, että kännykässä on kaikki mahdolliset seuranta- ja jäljityslaitteet päällä lähtien sijaintitiedoista ja siitä, että käyttäjä antaa itsestään koko ajan tietoja esim päivittämällä profiilikuvansa milloin pride-lipulla, milloin Ukrainan väreillä ja klikkailemalla mainoksia..

..että ihmiset ottaa lemmikkejä mutta ovat kuitenki vieraantuneet niin paljon luonnosta, että eivät tajua mikä niille elukoille on normaalia? Esim koira tai kissa ei elä vegaanisella ruokavaliolla, normaali koira ei tarvitse takkia talvella, jollei ole jotenki erityisen kylmä ja koiralla kovin lyhyt karva. Sama hevosella, ei niitä tartte pukea vaan koska ihmistä paleltaa! Ja mikä oudointa, ei sitä kissan persereikää tartte peitellä millään korulla!?

..että ihmiset urpoilee kerrostalossa, eivätkä osaa ottaa huomioon muita asukkaita? Toisaalta kerrostalossa asuvat kyylät ovat oma lukunsa..

Lisäksi miuta on viimeaikoina ihmetyttäny nää perusasiat, eli miks tunkea kuntosalin pukukaapeilla siihen viereiseen kaappiin, jos koko rivi on tyhjänä? Syitä eivät ole näkösuoja(näkösuojaa on muuallakin, jos siis jännittää että joku näkee jotain, jos pukkarin ovi aukeaa) vessan läheisyys(molemmissa päissä käytävää on vessa) kaapin koko (ovat kaikki saman kokoisia) tai ympärillä oleva tila/penkki/peili tms. Kaappeihin pitää tuoda omat lukot, joten se näkyy kyllä, että mikä kaappi on varattu. Jos joku sielä nyt miettii, että olenko vaan ite tunkenu jonku viereen, niin en. Tarkistan aina, että viereiset kaapit on tyhjiä mutta aina kun palaan salilta, joku turaa (somettaa) siinä vieressä. 

Miks parhaan makuset härkikset on aina loppu ja jäljellä on vaan niitä hikisukkamakaran makusia bbq-maustettuja?

Miks ihmiset ei ylitä suojatietä reippaasti, vaan jäävät arpomaan siihen eteen vaikka auto hidastaa ja heillä on täysi oikeus jalankulkijana ylittää suojatie? Jos niin kovin jännittää, pitäisikö sitä ihan vaikka tilata taksi ja ajella sillä?

Miks kipuun ei voi ottaa kipulääkettä, vaan soitetaan 112, koska päätä särkee? Sitten suututaan, kun ei saada kyytiä päivystykseen ja sitten sielä päivystyksessä suututaan, kun sielä joutuu jonottamaan ja vaiva hoidettiin lopulta vaan buranalla..

Miks ne kivat astiat menee aina rikki mutta entiseltä työpaikalta saadut mainosmukit ne vaan kestää, vaikka mihin kivilattialle tippuisivat?

Miksi, oi miksi pahoja asioita tapahtuu hyville ihmisille..?

 

Kotikonnuilla

Kotikonnuillehan sitä pitää aina lähteä, kun sellanen mahis tulee. Toki täältä Salosta on ihan superpaljon nopeempi ja helpompi lähtee itään, ku mitä Torniosta, että eipä sekään oikee mikään selitys ole olla menemättä tarpeeks usein :D Enivei, tässä taas yhen viikonvaihteen tunnelmia:

Joku viisas joskus sanoi että kerran vuodessa pitäis käydä paikassa, jossa ei ole aiemmin vieraillu. Matkusta tässä sitte, ku kaikki rajat ja turistikohteet on kiinni, lentokentillä on vastassa ufoasuisia koronatestaajia tikut ojossa ja kohdemaassa joutuu reissun mittaseen karanteeniin. Ei, parempi pysyä kotimaassa edelleen. Mutta hätähän ei ole tämän näköinen, sillä täältäki löytyy mestoja, joihin en ole vielä jalallani astunu! Testasin yhtä tälläistä maaperää päivänä eräänä, tässä kuvatodiste aiheesta: 

(Jos joku ei tiedä, ni Imatra=Sumatra, sijaitsee jotain 35km Leprasta, ohi ja itäänpäin. Se on synkkä paikka, ei kuitenkaa mikään Kouvola :D)

Kyllä, VR oli kuin olikin ajoissa, aikataulu petti vaan jotai 5 minuuttia ja sehän lasketaan jo, että ollaan ajoissa :D Olipa outoa kruisata näin pitkälle tutun ja turvallisen Lepran aseman ohi! Oon menny kerran Zenoon mutta näin pitkälle, never! Hetken aikaa siinä junasta noustessa piti ihmetellä, että mihin suuntaan sitä lähdetään! Onneks miu hovikuljettaja oli parkkipaikalla odottamassa ja se soitti miule ohjeita ihan pyytämättä.. (En ois kyllä kuullu puhelinta mutta olin just ottamassa tätä kuvaa, niin oli se kitisevä kakkiainen siinä hollilla, kun tärkeä puhelu tuli.)

Kruisattii kauppaan hakee välipalaa ja siitä sitte hovikuljettajani nykyiseen kartanoon. Vahtikoira, joka oli matkassa mukana, sujahti saman tien rooliinsa talon isäntänä. Sulautuu taustaansa, kuin Jenni hippijoukkoon. 

Istuttiin K:n keittiössä, parannettii maailmaa kahvikupposen äärellä ja vaihdettiin kuulumisia. K lähti jumppatunnille ja heitti miut iskälle. Tähän kuvaan tiivistyy sellanen hyvänmielen perjantai-ilta:

Kuvitelkaa pitsan tuoksu, pöydälle avattu punaviinipullo ja radiosta soimaan "..kanssas Eeva tanssin kauas taivaan tähtitarhoihin.." Tälläsiä meiän lapsuuden viikonloput oli. Äiti oli viikon reissussa ja sitä odotettiin perjantaisin kotii. Iskä teki pitsaa ja ikivihreät hitit soi taustalla :D

Tänä päivänä sitä saa itekki vähä maistella punkkua, vaikka iskä jaksaa ihan joka kerta päivitellä sitä, kuinka hän nyt tässä isänä tarjoaa alkoholia lapsilleen, voi voi..

Tää rauha ja hiljaisuus rikkoutui tästä hetkestä noin tunnin päästä, kun pyörremyrsky nimeltä perhe Piironen hyökyi sisään ovesta. Saman tien keittiö oli täynnä älämölöä, hymyä, naurua, uusia kertomuksia ja tavaraa. Sellasta elämän ääntä :)

Seuraava päivä oli omistettu miu ihanalle terapeutille. Se tuli noutamaa miut kotoa ja vei sitylle. Eka syömää huippuhyvää omenakakkua ja sit tarinoiden pieneen suklaapuotiin, joka oli avattu Lepra-sitylle. 

"Otitsie sen kuvan jo?"

"Läikkynyt kahvikin on elämän makuista hyvässä seurassa." 

Kahvila Ihanuus, oli varsinainen ihanuus ja sen vessahuoneen seinällä vartioi tämä maaninen jänis:

..Ja sit sitä suklaata..

Iltapäivä meni lumilohikäärmettä ja lumienkeleitä turatessa:

Lohikäärme nimeltä Raivo ja se näyttää vähä krokotiililtä. Tehtii sitä yhessä penskojen kanssa, vaikka ne ei ollu ehkä läheskään yhtä innostuneita aiheesta ku mie :D Sain tästä lumitaiteilusta turvonneen ranteen, jonka diagnosoin melkein lääkärin ammattitaidollani "peukalonliikuttajalihaksen tulehdukseksi." Se oli vaan turvonnu ja kipee, kunnes keksin laittaa siihen buranageeliä ja teipata sen sellasella kinesioteipillä, joita fyssarit käyttää. Kahessa päivässä sain ranteeseeni turvotuksen lisäksi rakkuloita iholle, jotka kirvelee. Ei taida tulla miusta lääkäriä ei, mutta lumiveistäjä ehkä?

Harmi että seuraavana päivänä sato lunta ja vettä ja mummoja, niin Raivo sai jatkaa ikiuniaan jo vuorokauden päästä syntymästään. Hän elää muistoissamme ikuisesti <3

Illalla katottii kotivideoita vuodelta -88. Aiotaan pitää samalla videolla esiintyvien serkkujen kanssa katselutalkoot, mutta ei selvinpäin..

 

Tekniikan ihmelapsi testaa kuulokkeita, kuuluuko, kuuluuko?

Oletko harkinnut uusien kuulokkeiden hankkimista oman älylaitteesi jatkoksi? Kuulokkeiden viidakko on kuitenkin pitkä ja loputon ja oikeiden ja toimivien laitteiden löytäminen on kuin saisi lottovoiton kahtena lauantaina peräkkäin. Mutta, ystäväni, ei hätää, sillä minä olen täällä sitä varten että autan sinua tässä loputtomassa savotassa. Tekniikasta mitään ymmärtämätön, hyvää vauhtia tätiytymässä ja keski-ikäistymässä oleva hahmo, jolla ei ole nykyisin muuta elämää kun voivotella ihmisten uusavuttomuutta. (Onneks miule maksetaan siitä, toisin ku tästä testaushommasta.. Olen avoin diileille!) Minä olen antanut syntisi anteeksi, juonut viinisi ja testannut eri kuulokkeita puolestasi. Ota nämä tiedot ja sanat sydämeesi ja tutkiskele niitä mutta muista pitää oma järki mukana, mitä ikinä teetkin.

Asiaan.

Eli, miula on ollu testissä useita eri kuulokkeita. Tässä esittelen niistä neljä:

                                      Ensimmäisenä vanhat kunnon Sony-kuulokkeet. 

väri: possun pinkki

erityisominaisuudet: johdossa pieni nappula, josta voi vastata puheluun. Lisäksi puhelimeen kiinni tuleva tappiosa on valmiiksi 90-asteen kulmassa, joten tämän tulisi ilmeisesti vähentää johdon liitinosaan tulevaa painetta ja näin estää se ikävä tapahtuma, että musiikki kuuluu vain toisesta kuulokkeesta jonkinasteisen kosketushäiriön takia. Lisäksi mukana on johdon selvittäjä, eli tuo musta mötikkä, jonka ympärille narun voi kierittää ja se pysyy aina selvänä.

hinta: Nopealla guuglauksella näitä saa esim halpa-hallista(ei, uskikset eivät luvanneet minulle taivaspaikkaa tai seitsemää neitsyttä vaikka tässä mainostankin hieman heidän puljuaan..) alle kympillä. Prismasta varmaan boonuksien kanssa kannattavampi hankinta mutta ihan miten vaan, eivät ole kalliit. 

miten meni: Kulmaliitos ei estä kuulokkeen kosketushäiriötä, päin vastoin se tuntui tulevan jopa nopeammin kuin suoriin liitoksiin. Kuulokeosa on tositosi pieni mutta pysyy mitenkuten korvassa. Johdonselvitin toimii juuri niin hyvin kuin kuvasta näkyy. Väri on hieno ja erottuu kaiken muun roinan seasta kassin pohjalta. Toimiva peruskuuloke.

Seuraavana puhelimen kylkiäisinä tulleet kuulokkeet:

Väri: one and only musta.

erityisominaisuudet: Saapuivat kitisevä kakkiainen II:sen mukana. Tai ehkä kitisevä kakkiainen ensimmäisen? Joka tapauksessa miula oli näitä kahdet, joista toiset räjähti aika nopeesti. Lähes yhtä nopeesti ku miu eka älypuhelin, joka kesti siis miu käsittelyä vajaan puol vuotta. Enivei, näitä tuli kummassakin paketissa kaupanpäällisinä. Eivät sisällä mitään erityistä, ihan peruskauraa. 

Hinta: jotain 400- 500e välillä. Mukana tulee jättikokoinen puhelin, jonka akku ei kestä ees kahta päivää, painaa kun synti ja menee välillä jumiin. Mutta sillä voi soittaa ja päivittää instagramia. 

miten meni: Ottavat kovin herkästi kaikenlaista hankausääntä vastaan, esim mikrofonin osuessa takin kaulukseen. Ihmisäänen suhteen eivät kuitenkaan ole niin herkkiä. Eivät pysy korvissa varsinkaan jos oot just tullu suihkusta. Kumitulppapään vaihtaminen voi aluksi aiheuttaa lievän harhakuvitelman kuulokkeen istuvuuden paranemisesta mutta näin ei ole. Pienen väkivallan ja semivaikkuisen korvakäytävän salasuhteella saa luotua melko toimivat olosuhteet kuulokkeen käytölle. Tappi kestää yllättävän hyvin käsittelyä ja musa kuuluu edelleen molemmista korvista. (Toim.huom. en muista ihan tarkkaan miks nää toiset vastaavat räjähti mutta luulen että sillä oli just jotai tekemistä ton kuuluvuusongelman kanssa.. Mutta ei mennä siihen nyt tässä..) Johto on aina solmussa mutta se kuulunee asiaan. Kuulokkeen muoviosan hajotessa sen voi liimata pikaliimalla. (testattu)

testin kolmantena asiakaspalveluttomasta Gigantista joulupukilta saamallani lahjakortilla hankitut hermonraastajat:

Väri: Syntisen musta

Erityisominaisuudet: langattomat, vaativat bluetoothin toimiakseen ja toki sen laitteen jonka kanssa haluavat pariutua, jos sinä päivänä juuri sattuu huvittamaan. Joutuu lataamaan. 

hinta: karvaa alta 200e

miten meni: Näiden kanssa täytyy olla erityistarkkana kumpi on kumpaan korvaan. Eivät oikeaankaan korvaan osuessaan meinaa sielä pysyä mutta eivät varsinkaan jos työnnät L-merkinnällä olevan tapin R-puolen korvakäytävään. Tuolloin tippuvat varmasti. Spotify menee toisinaan itsekseen päälle näitä käyttäessä, miksi, tämä on itselleni vielä mysteeri. (puhelimen näyttö sanoo ettei yhtään sovellusta ole käytössä mutta sieltä se ääni vaan kuuluu. Tämä on erityisen ärsyttävää, kun esim kuuntelee podcastia, jonka on stopannut tiettyyn kohtaan, josta on hyvä jatkaa kun lähtee seuraavalla kerralla kävelemään työpaikkaa kohti. Homma menee munille, kun nauha alkaa pyöriä itsekseen kuin saatanan riivaamana.)

Suosittelen siis asentamaan tapit ensin syvälle korvaan ja vasta sitten laittamaan esim bluetoothin päälle puhelimestasi. Näin sinulle jää aikaa vaikka sammuttaa puhelin, jos suoratoistopalvelu alkaa tuottaa ohjelmaa, jota et ole vielä valmis kuulemaan. 

Nämä toimivat kosketuksella, joten korvasta putoavaa kuuloketta korjaillessasi varaudu siihen, että välillä ääni menee täysille, välillä kokonaan mutelle ja välillä puhelu katkeaa. Oma henk.koht. ennätykseni yhden puhelun aikana on 8 uutta soittoyritystä. Mutta hei, on tässä hyväkin puoli, eipä mene johto solmuun ei! Jos tähdet ovat oikeassa asennossa, korvissasi tarpeeksi vaikkua että kuuloke pysyy sisällä, etkä joudu sitä korjailemaan, bluetooth yhdistyy puhelimesi ja kuulokkeen välillä, saat äänenvoimakkuuden säädettyä ja puhelulinjan auki, niin kyllä näillä pystyy toimimaan ihan niinkuin millä tahansa kuulokkeilla. Se, kuinka paljon asteikolla 1-10 itseäni ärsyttää tähän paskaan tuhlaamani rahat, joilla olisin siis voinut ostaa ihan vaikka daim-karkkeja Gigantista.. ei mennä siihen.

Jätin viimeiseksi oman henk.koht.suosikkini. Kissakuulokkeet!

Väri: Iloisen turkoosi. Mukavana lisämausteena hienot kissakuvioinnit!

Erityisominaisuudet: Hienon ulkomuotonsa lisäksi kuulokeosa on hieman käyrä, siis ei silleen "EU kieltää käyrät kurkut"-tavalla käyrä vaan lievästi ihmisen anatomiaa mukaileva. Tämä takaa täydellisen istuvuuden korvakäytävään. Nämä kuulokkeet on hankittu ranskalaisen pikkukaupungin glitter-kaupasta aikaan, jolloin suomessa ei vielä oltu edes kuultu koko kauppaketjusta. Ovat kestäneet niin paljon aikaa ja kassin pohjalla hinkkautumista, että ei ole tosikaan. Eivät ole tästä vahingoittuneet millään tavalla. 

Hinta: ei kovinkaan montaa euroa. (Joo, nää on kyllä hankittu ihan euro-aikaan..)

miten meni: Nää löytyy aina parin vuoden välein jonku kassin pohjalta, matkalaukun sivutaskusta, meikkipussista, takin taskusta, naapurin aidanraosta.. Ovat aina käyttövalmiita ja toimivat. Johto menee solmuun nanosekunnissa siitä, kun sen on juuri selvittänyt mutta niin menee kaikissa muissakin. Jos olisin tuolloin tiennyt mitkä kultakimpaleet nää kuulokkeet on, oisin ostanu näitä loppuelämän tarpeisiin. 

                                       

Näillä vinkeillä rakkaat kanssakulkijani, jotka kuulokeviidakon pimeydessä vaellatte! Valoa ja armoa matkallenne!

Enskerralla kerron teille poliittisesti arveluttavia mielipiteitäni sarjoista, joita oon kattonu Netfliksistä. Ehkä. Tai sitten vaan valitan miu elämästä. Se on, se on.. 

 

Anpulanssikuski avautuu

  Niin, tai voi se olla sairaankuljettajakin tai anpulanssihoitaja tai niinku eräs kollega sanoi tittelinsä olleen ensimmäisessä kesätyössään "sairasauton apukuljettaja." :D

Hakeuduin alalle, koska olin tehny paljo töitä hevosten kanssa ja tuli tunne, että ois välillä kiva olla ihan ihmisten parissa. En tiiä mitä mie sillo ajattelin, kun en nyt ihan mikään teinityttönenkään enää tuolloin ollu. Jotenki ehkä tuli tarve vastata siihen henkiseen kutsuun, siihen paloon, haluun auttaa ihmisiä hädässä. Siis olla se tuki ja turva, se joka tulee paikalle, kun omat voimat ja keinot ei riitä. Tiiättekö niinku vaikka elvyttää perheenisää ruokakaupassa, kaivaa loukkaantunu lapsi pois kolariautosta, mennä synkimpään metsään hakemaan sinne kylmissään tuupertunutta mummoa, ajaa paikalle, kun jonkun omaisella on lonkka murtunut, jalka poikki tai käsi irronnu räjähdyksen seurauksena.. Niinku nyt kaikkien mielikuvat on, mitä ambulanssikuskit tekee.

Oon kuullu monelta taholta, että ensihoitajat (kyllä, se on se oikee termi, en enää jaksa keksiä uusia mukahauskoja titteleitä) on ylimielisiä, eivät kohtele potilaita (asiakkaita) hyvin, käyttäytyvät kuin Euroopan omistajat (joskus jopa ihan maailmanomistajan elkein) ja nostavat itsensä muiden yläpuolelle. Tätä saa siis lukea välillä tekstaripalstoilta, välillä eri kaupunkien feispuuk-puskaradiopalstoilta, välillä sitä kuulee ihan eri työpisteellä työskenteleviltä kollegoilta ja milloin mistäkin. Mie oon kohdannu ensihoitajia Meri-Lapissa, Rovaniemellä, Lahdessa, Hämeenlinnassa, Vantaalla, Keravalla, Helsingissä, Turussa, Jyväskylässä, Savonlinnassa, Kuopiossa, Salossa ja Haaparanalla. Ainakin. Siis ihan silleen, että olen nähnyt heitä potilastyössä, enkä vaan auton ikkunasta vilahtavia vihreäasuisia hoitajia. Ihan ok otos siis mutta hauska juttu, että en ole koskaan törmänny tähän paljon puhuttuun ylimielisyyteen. Asiaa mietittyäni, oon tullu siihen tulokseen, että voisko osa tästä ihmisten ärsytyksestä johtua siitä, että ensihoitaja näkee maailman eriväristen linssien läpi kun muut kanssakulkijat? Voisko olla, että tästä maailmojen törmäyksestä tulee väistämättä osalle kansalaisista sellanen tunne, että ensihoitaja (vaikka toimii kuinka annettujen hoito-ohjeiden ja käytäntöjen mukaan)on ylimielinen?

Haluatteko tietää 10 asiaa, jotka puolestaan ärsyttävät keikalle saapuvaa ensihoitajaa?

1. Henkilö soittaa HÄTÄkeskukseen 3 viikkoa jatkuneen jalkakivun takia. Asiaa on tutkittu, ensiviikolla on magneettikuvausaika, lääkäri on määrännyt kipulääkkeet. Potilas on sitä mieltä, että nytjustheti pitäisi päästä sinne magneettiin ja sen jälkeen kahdeksi viikoksi osastolle lepäilemään. Kivun kanssa ei nyt enää pärjää. Oletko ottanut kipulääkettä? En, kun ei se mitään auta. Ensihoitaja selittää henkilölle, että vain ohjeen mukaan otettu kipulääke auttaa mutta potilas ei ole edes hakenut määrättyä lääkettään apteekista. Ensihoitaja on perseestä, koska ei suostu kuljettamaan potilasta nytjustheti yliopistolliseen sairaalaan magneettikuviin ja sieltä osastolle, vaikka kansalainen onkin tilannut itselleen kyydin. Kansalainen avautuu paikallisella tekstiviestipalstalla aiheesta.

2. Henkilö soittaa HÄTÄkeskukseen, koska on ripuloinut ja oksentanut koko päivän. Hänellä on paha olla, eikä edes keltainen jaffa pysy sisällä. Hän haluaa päästä nyt päivystykseen. Ensihoitaja suosittelee potilaalle lepoa ja olon helpottuessa tämä voisi yrittää syödä tai juoda hieman jotain. Kotona, omalla sohvalla maaten ja suoratoistopalvelua tai Yle Areenaa katsellen olisi varmasti paljon mukavampi sairastaa, kun täpötäydessä päivystyksessä, umpihuonolla sängyllä kääntyillen jonkun humalaisen örveltäessä vierellä. Varsinkin, kun perus vatsatautiin kun EI OLE MITÄÄN IHMELÄÄKETTÄ!  Henkilö hermostuu, koska hän olisi halunnut päästä sairaalaan oksentamaan. Ensihoitaja on ylimielinen ja empatiakyvytön. Kansalainen avautuu saamastaan kohtelusta omaiselleen.

3. Ohikulkija soittaa ojassa makaavasta hahmosta. Hän ei suostu kysymään hahmolta mikä hätänä, hän ei suostu lähestymään hahmoa, eikä hän suostu tarkistamaan onko tämä ylipäätään elossa. Ensihoito saapuu paikalle, kysäisee hahmolta mikä hätänä ja saa tältä vastauksen, että on taidettu ottaa pari ryyppyä liikaa kossupullon pohjilta. Ensihoito pyytää torkkujaa ystävällisesti nousemaan ylös ja jatkamaan matkaansa tai muuten paikalle joudutaan hälyttämään (jo muutoinkin resurssipulasta kärsivä)poliisi, jonka kyydillä pääsee putkaan. Hahmo nousee ojasta ja jatkaa matkaansa. Kansalainen seuraa tapahtumaa hyvän matkan päästä ja kertoo ystävälleen, kuinka hän pelasti hahmon hengen. Tämä herättelytapahtuma maksoi veronmaksajille, eli myös minulle, ensihoitajalle, auton lähtöpaikasta riippuen jokusen satasen. 

4. Potilas tulee ovelle vastaan laukku pakattuna ja ihmettelee, kun esihoitaja pyytää tätä riisumaan toppatakin, jotta saadaan mittaukset tehtyä ja tilanne tarkastettua. "Miksi ihmeessä, hänhän on vain tarvinnut kyydin sairaalaan? Ei tässä tarvitse mitään terveydentilaa määrittää, kyllä hän itse tietää että nyt on tarve mennä lääkäriin." Ja et soittanut itsellesi taksia koska..??

5. Potilas ei ole tehnyt elettäkään sen eteen, että olisi valmis lähtemään sairaalaan. Ensihoidon todetessa, että nyt mennään, aletaan etsiä lääkelistaa, pipoa, kaulahuivia, pastillirasiaa, lastenvahtia.. kysellään, josko ambulanssi voisi odotella ihan vaikka puolisen tuntia, että potilas ehtii ensin laittaa makaroonilaatikon uuniin, ulkoiluttaa koiran, soittaa puolisolle, käydä tupakalla ja ratkaista maailman rauhaa koskevan kysymyksen. Kyllä vaan, sillä meillähän on täällä yksi ambulanssi/kotitalous ja tässä on aikaa odotella vaikka työvuoron loppuun asti. Eikun..?

6. Potilas ei vastaa itse, vaan kysyy puolisoltaan vastausta kysymyksiin: Koska kipu alkoi, missä se tuntuu, onko sellaista ollut joskus aiemmin, kuinka pahaa se on, voitko kuvailla sitä jonkinlaisella adjektiivilla..? (Ymmärrän tämän pienten lasten kohdalla mutta että aikuiset ihmiset..)Vastaavasti puoliso saattaa vastata potilaan puolesta ihan pyytämättäkin.. Lisäksi tarinaan tuo oman lisämausteensa naapurissa oleva eläköitynyt sairaanhoitaja, joka uhkaa tehdä ensihoidosta valituksen, jos he eivät nyt vie potilasta sairaalaan. Ihan sama onko tällä tarvetta päästä sinne vai ei, varsinkaan ambulanssikyydillä.

7. Potilas hermostuu, kun ensihoito toteaa ettei tämä tarvitse ambulanssikyytiä mutta että päivystyksessä olisi nyt hyvä mennä käymään. Soitetaan kela-taksi, jos lähipiiristä ei löydy ketään, joka voisi viedä sairaalaan. Ensihoitaja joutuu ravistelemaan pölyistä mutta ah niin tiukassa istuvaa käsitystä ettäkö ambulanssilla päivystykseen saapuvat potilaat pääsisivät jollain tavalla jonon ohitse tai nopeammin hoitoon. NÄIN EI OLE VAAN KAIKKI POTILAAT TUTKITAAN KIIREELLISYYSJÄRJESTYKSESSÄ!! Usko hyvä ihminen kun ensihoitaja kertoo sinulle, että kela-taksi on ihan saman hintainen kyyditysväline päivystykseen, kuin se keltainen pakettiautokin. Plussana mainittakoon, että siinä on ihan varmasti mukavampi matkustaa ja lisäksi pääset varmemmin suoraan päivystykseen kulkematta ensin elvytys-pysähdyksen tai tajuttoman juoppoasunnon kautta, johon kiireetöntä potilasta kuljettava ensihoitoyksikkö joutuu rantautumaan, jopa potilas kyydissä, jos sellainen tehtävä osuu kuljetusmatkan aikana kohdalle. Potilas avautuu feispuuk-ryhmässä aiheesta kuinka ambulanssi jätti kotiin ja potilas kuoli. 

8. Kansalainen soittaa HÄTÄkeskukseen tilatakseen itselleen kotiin terveystarkastuksen, sen sijaan että soittaisi vaikka päivystykseen ja tiedustelisi, onko näillä oireilla tarvetta tulla käymään. Vinkkinä, jos älykello kertoo, että syke on koholla, se ei ole syy soittaa 112, varsinkaan, jos et tunne minkäänlaisia oireita. Myös verenpaineen jatkuva mittailu saa sen 100%:lla varmuudella nousemaan! Monenmoiset mittarit ovat ihan kivoja mutta tunnustele nyt hyvä ihminen ensin onko sinulla jonkinlaista tuntuvaa oiretta! Kipu, huimaus, hengenahdistus, tajunnan menetys..? Ensihoitopalvelu ei ole mikään kotiin tilattava terveystarkastus! Sitä varten varataan terveyskeskuksesta lääkäriaika!

9. Potilas valittaa kyydissä kuinka peti on huono, auton jouset ovat huonot, kyyti heiluu, tyyny ei tue niskaa ja oma ikisuosikkini: "Eikö teillä tosiaan ole täällä mitään juotavaa, kun suuta kuivaa niin?" Ei, tämä ei ole Esson baari, tämä on pakettiauto, jolla kuljetetaan (hädässä olevia) ihmisiä sairaalaan. Kansalainen avautuu kansanradiossa saamastaan kohtelusta.

10. Se, kun yritän saada sen keltaisen pakettiauton pujoteltua kolaripaikalle/tapahtumapaikalle/elvytyspaikalle ja sinä rakas utelias kanssakulkijani olet parkkeerannut Volvosi siihen kulkuväylälle ja seisot itse kauempana kuvaamassa onnettomuutta. Vaarannat itsesi, auttamaan tulleet viranomaiset ja apua tarvitsevat uhrit olemalla tiellä ja häiritsemällä toimintaa. Ensi kerralla kun mielesi tekee kuvata kuorma-auton alle jäänyttä lasta tai hukkunutta vanhusta, mieti jos kyseessä olisi joku läheisesi? 

Kyllä, pohdin toisinaan palaamista hevosten pariin. Siinä sai tehdä ympäripyöreitä päiviä joskus jopa 2 viikkoa putkeen jollain kisamatkalla, työ oli fyysistä ja raskasta mutta hevoset ei ikinä hölmöile silleen ku ihmiset. No, pidän työstäni, koska miula on mukavat työkaverit ja joskus joku potilas sanoo kiitos. Sillä jaksaa! 

Kiitos ja anteeks. 

Joulupantakisan pettymyksiä ja muuta jouluista

Noni, se on joulut juhlittu ja kohta on paluu arkeen. Nii, paitsi että tänään on vuoden viimenen päivä ja joku on vissiin näistä korona-rajoituksista huolimatta aikeissa juhlistaa sitä tänään jotenkin. Itse menen huomenna töihin, joten tyydyn korkkaamaan tänä iltana vuosikertapommacin pakastepitsan kaveriks :D 

Mutta hei, mennään vielä hetki joulutunnelmissa, eikös? Ensvuonna voidaan siirtyä sitte jo johonki jännempään juttuun, voin esim pitää päiväkirjaa aiheesta "Jennin autoton kevät." 

Tässä ekana kuitenkin miun ja miun häiriintyneen perheen hauska jouluvitsi, josta tuli äkisti räjähtäen vakavamielinen kilpailu: JOULUPANTAKISA! (luetaan sellasella tuomionpäivän äänellä.)

Monissa paikoissa (en siis oikeesti tiiä mutta tää alotus vaatii nyt vähä tällästä pohjustusta)porukalla on joulun vietossa "ugly christmas shirt" eli ruma joulupaita. Ne on niitä (muovisia)neuleita, joissa on joku jättimäinen poron tai lumiukon kuva rinnuksilla. Meillä on siitä jalostunu muoto, eli pidetään paidan sijaan joulupantaa. Meistä 2/3 on käsityötaitosia, joten teemme pannat ite ja yks tilaa sitte alibabasta. Tästä seuraa se, että tää kisa on oikeestaan kahden titaanin taistelu mutta jotta tästä tulis vähä jännempää, ollaa otettu tuo ykski hahmokin mukaan. (Se tosin aikoo ensvuonna rakentaa ite pantansa, saa nähä tuleeko tästä jännempää sit!)

Tänä vuonna mie olin varma voittaja, ainaki omasta mielestäni. Olin vielä hetki ennen kilpailupäivää huolissani siitä, että kaikilla muilla ois valot ja mie jäisin sen takia kisassa hännille. Lopulta himmee jarrukin luopu valosarjasta, joten miun ei tarvinnu olla enää niin huolissani. 

Mitenkö miun hieno panta rakentuu? Tässä vinkkejä, jos tahotte vaikka ensjouluna itekki askarrella moisen. Eli tarviitte vaan:

Pannan. Mikä tahansa peruspanta käy.

Vanua tai muuta vastaavaa höttöä, joka simuloi lunta. Tätä voi löytyä vaikka jonku vanhan pehmolelun uumenista mutta ite ostin nyt ihan kaupasta uuden paketin, kun tartten sitä sit muutenki kaikkeen kauneudenhoitoon.

Koristeita, superliimaa, sakset..

Löysin kirpparilta tollasia pieniä lahjapaketteja, joita voi tarvittaessa vaikka valmistaa ite. (Riippuen siitä kuinka tosissaan tän pannanvalmistuksen ottaa ja kuinka paljon aikaa, rahaa ja tupakkaa on valmis laittamaan kiinni tähän askarteluun..)

Lisäksi askarteluun kuuluu se, että samalla syödään herkkuja. Itellä oli tässä tarjolla daimia, koska tykkään siitä, mutta voit syödä mitä mielesi sillä hetkellä halajaa. (Ite en suosittele lakuja, koska ne on jotenki häiriintyneitä mutta moni niistä vaan tuntuu pitävän, eli antaa kaikkien kukkien kukkia..perunanki. Vai miten se meni?)

Sitte ei muuta ku liimaa siihen pantaan, pumpulia päälle ja kiinnittelemään koristeita joko liimalla tai ihan vaan neulalla ja langalla. Lopputulos on suunnilleen tää:

Tässä kaikki kilpailijat:

Olin siis varma voitostani, vaikka huomasin heti että Himmee jarru oli taas laittanu vähä isomman vaihteen päälle viimevuoteen verrattuna. Tehtiin tästä feispuuk-äänestys ja viimevuodesta viisastuneena yritettiin tehdä äänestystavasta vedenpitävä: Peukku ylös=minä, ihastu-sydän=himmee jarru, nauruhymiö=alibaba. Eli siis painat sitä nappulaa, jota tahot äänestää. Ohjeissa sanottiin vielä, että jos oot meiän kaikkien kaveri, huomioi, että vaan yks ääni/hahmo. Ei, ei onnistunu, vaan useammassa paikassa oli painettu milloin peukkua, milloin sydäntä. Ei siinä muuten mitää mutta MIU VOITTO VIETIIN TÄN ASIAN TAKIA! Jury oli sitä mieltä, että olin saanu ylimääräsiä ääniä, koska peukku on yleisin reagointitapa ja sitä oli paineltu vähä sielä sun täällä. 

Nielin siis tappion karvaan kalkin ja vetäydyn luolaani muhittelemaan ensvuodelle sellasen discopannan, että himmee jarru jää telineisiin! Itseasiassa saatetaan alibaba-hahmon kanssa suunnitella jotain yhtenä rintamana! Enää pitää keksiä miten saatais äänestysuurnat vedenpitäviksi, ideoita?

***

Seuraavaks vipot joulutunnelmat meiän perinteisiltä piparinpaistopäiviltä. Tässä ei riitä enää pelkät daimit, vaan tarvitaan jotain vahvempaa:

Jokavuotinen piparitalo alkaa valmistua sillä, että tehdään hyvät kaavat, piirretään ne tarkasti viivottimella, taikina kaulitaan ja leikataan suoraan leivinpaperin päällä, että se taikinaseinä ei vääristy liikuteltaessa. Reunat raastetaan tasaseks ja sitte.. Se seinä heitetään lattialle että se särkyy tuhanteen osaan. Kyllä, vihaan leipomista ja joka vuosi saan jonku muistutuksen miksi:

No, parisataa kirosanaa ja tositosi paljon kaikenlaista sokerimassaa, niin kyllä siitä talo saatiin. Kummitustalo nimittäin!

Lapset oli ihan täysillä mukana tässä. Toinen teki zombien, jolla on silmät kädessä. Se asuu tuolla talossa, eikä sitä nyt näissä kuvissa näy.

Lisäks meillä oli mm:

Pääkalloprinsessa, joka on tehny itellee kruunun sen vihollisen sääriluista:

Kissa, jolla on peräreiän peittävä koru:

Kouvolalainen neito, joka on käyny virossa tissileikkauksessa. Vaan nännit jäi mutta on sillä rusetti päässä ja kaksoset tulossa. Leikkaushaavat vähä vielä vuotelee..

Sit vähä onnistuneempi versio. Ensvuonna pitänee siirtyä jo bärsseimplanttien puolelle, kun ei taida enää isompia tissejä paljon saada mahtumaan? 

Hei apua, pitäskö tähä laittaa joku ees vähä joulunen kuva? 

Nooo.. Perinteinen itämaantietäjäpingviini, jolla on pyssykkä mukana? Mikä sen joulusempaa tai perinteisempää :)

ja tässä vielä tätä joulun taikaa, Maria kantaa väsynyttä jeesusta harteillaan. Se on myös nykyaikaista tasa-arvoa, eli ei sen tartte aina olla mies joka kantaa naista vaan voi olla myös toisinpäin!

Ihanaa mennyttä joulua ja mahtavaa alkavaa vuotta. Ollaan kuulolla :D

 

Joulukalenteri osa 24

  Joulun tuoksu leijaili kotitontun nenään ja herätti tämän mukavasta unesta. Aattoaamu oli sarastanut ja talo täyttyi tutusta hälinästä. Ihmisiä hyöri ja pyöri joka suuntaan. Joulukuusta koristeltiin, valoja ripusteltiin, kynttilöitä sytytettiin, ruokaa laitettiin, paistettiin ja keiteltiin. Tarmo istui hyllyn reunalla, katseli tuttua kaaosta kaikessa rauhassa ja nuoleskeli sokerisia sormiaan. Kuinka hän pitikään tästä tunnelmasta ja varsinkin hetkestä, kun kaikki istuisivat samaan pöytään ja rauhoittuisivat nauttimaan joulusta. Tätä rauhaa oli kaivattu Tarmonkin sisimmässä jo usean vuoden ajan. Hän oli pakoillut harmaakarhuja, joutunut koko ajan kurkkimaan olkansa yli, eikä ollut saanut kunnolla edes nukuttua. Ei se ollut tontun elämää se. 

Onneksi se oli nyt mennyttä, Tarmo ajatteli. Hän oli tehnyt lupauksen olla enää ikinä sotkematta raha-asioitaan, sen enempää kuin muitakaan asioitaan. Tarkemmin ajateltuna, Tarmoa ei voisi vähempää enää kiinnostaa jännityksen hakeminen uhkapelien maailmasta. Hän näki nyt mitä todelliset rikkaudet olivat, eikä niitä voinut ostaa. Nyyti oli antanut Tarmolle itse kutomansa villasukat. Ne oli tehty punaisesta langasta, varmasti samasta, jonka lämmössä Nyyti piti kohmeisia sormiaan. Tarmon ihmetellessä asiaa tämä oli näyttänyt hienoja karvatumppuja, jotka hiirinaamarihahmo oli hänelle antanut. Ne olivat varmasti lämpimät. Riihitonttu oli saanut kirjan, jossa oli lueteltu koko riihitonttujen sukupuu alkaen aamuruskon alusta. Siinä oli paljon tonttuja! 

Iltapäivän hämärässä alkoi rauha laskeutua. Aave aikamieli leijaili kaikkien ympärillä luoden joulun tunnelmaa ja taikaa, sitä, jota koettiin vain joulun päivinä. Kohta juhlittaisiin uuden vuoden alkua, tehtäisiin taikoja, jotta tuleva vuosi olisi entistä parempi. Annettaisiin lupauksia, jotka unohtuisivat kevääseen mennessä. 

Tarmo katseli ikkunasta sisälle taloon vielä pienen hetken ajan ja lähti sitten tallustamaan kohti riihitontun työkaluvajaa. Taivaalla välähti jotain kirkasta, ehkä se oli Huisku poroineen, pukkeineen ja lahjoineen. Kenties se oli tähdenlento, joka otti vastaan toiveita. Tai sitten siellä kimalteli timantti, josta harmaakarhut kuulema edelleenkin taistelivat. Tonttu huokaisi raskaasti ja lähetti toiveen siltä varalta, että taivaan halki kulki tähdenlento. Hän toivoi, että myös karhut oppisivat etteivät rikkaudet lopulta tuoneet ikuista onnea, vaikka hetkellisesti varmasti auttoivatkin auvoisen elämän lähteille. Sitten hän toivoi pikaisesti vielä toisenkin toiveen, sen hän lähetti Tullen ja Vladin puolesta. Kumpa tämä kaksikko saisi tanssia ja laulaa yhdessä vielä monen monta kertaa, luoden ympärilleen hyvää mieltä. 

Ehkä joulun taikaa oli se, että kaikki olivat löytäneet paikkansa, puolikkaansa ja elämänsä tarkoituksen. Tarinan hahmot olivat saaneet uusia ystäviä, muistaneet vanhoja pienillä eleillä ja lahjoilla, päässeet talven ja joulun tunnelmaan, sekä irti vanhoista myrkyllisistä tavoistaan. Vai oliko tämä kaikki sittenkin vain sattumaa, eikä aaveita, tonttuja, hiirinaamaria kantavia hahmoja tai tanssivia näätiä ollut olemassa? Jos kuitenkin uskot satuihin, edes ihan pienen tähtihippusen verran, joulustasi saattaa tulla hieman taianomaisempi. Kokeile, se ei maksa mitään!

Ihanaa joulua tyypit, erityisesti miun aktiivilukija(t). Ens vuonna vähemmän pitkiä tarinoita ja enemmän sekoja tekstejä :D Syökää suklaata ja vaikka vihreitä kuulia, soittakaa kaverille, vetäkää viltti korviin ja kuunnelkaa joululauluja. Palataan taas :)

Joulukalenteri osa 23

 Tarmo, Nyyti, Huisku, riihitonttu, hiirinaamaria kantava hahmo, pari jänistä(joista ainakin yhdellä oli korkkiruuvikiharretut viikset) ja suuri joukko muita metsän ja pihapiirin eläimiä etsivät parasta paikkaa kallioreunan esiintymislavan välittömästä läheisyydestä. Tarmo vilkuili hymyillen ympärilleen ja huomasi samalla kaikkein synkimmässä reunassa istuskelevat lepakot. Yksi niistä oli hieman muita suurempi, tämän täytyi olla Renni. Lepakot näyttivät innostuneilta, ne supisivat toisilleen herkeämättä. Jopa Renni tuntui hymyilevät hiukan. Kaikki istuivat mukavasti juuri samalla hetkellä, kun Pohjantähti heitti sumuviitan yltään ja alkoi valaista lavan yläpuolella niin kirkkaana, että Tarmo joutui jopa hieman varjostamaa silmiään. 

Ensimmäisenä esiin marssivat kiiltomadot. Ne olivat hieman kohmeisen oloisia, koska eivät yleensä kuljeskelleet lumihangessa. Tulle oli varmasti patistellut madot lämpimästä kotikolostaan hyiseen iltaan juuri tätä esitystä varten. Ne kiilsivät vihertävää valoaan, joka loi yhdessä Pohjantähden tuikkeen kanssa metsän ympärille jännittävän säihkeen. Sitten alkoi kuulua jonkinlaista kurnuttavaa ääntä, joka sai seurakseen hieman epävireisen .. laulun. (Kai sitä on lauluksi kutsuttava, vaikka raakkuminen saattaisi olla oikeampi termi. Itätuulen tarinassa tämä oli kuitenkin laulua, joten olkoon niin.) 

Tulle hyppäsi ensimmäisenä lavalle ja heti perässä esiin lennähti Vlad. He tanssivat, lauloivat, hyppivät, kierivät, pyörivät ja esittivät selvästi harjoiteltuja liikkeitään musiikin tahtiin. Tähdestä ja kiiltomadoista lähtevä tuike heijastui molempien silmistä.

 Lopulta koko yleisö intoutui mukaan ilonpitoon, jopa Renni, joka tanssitti lauluvarpusta ja esitteli tälle karvaisia siipiään. Nyyti oli työntänyt sormensa hiirinaamarihahmon taskuihin pitääkseen ne lämpiminä, kun he tanssivat yhdessä. Riihitonttu oli ottanut hatun päästään ja pyöritteli sitä ilmassa niin että tämän kalju päälaki heijasteli valoa discopallon tavoin. Tarmo hymyili ja vilkutti Vladille ja Tullelle. 

Yön laskeutuessa juhlatunnelma alkoi hiipua. Jänikset lähtivät ensin, varmaan etsimään sähköjohtoja järsittäviseen. Sitten poistui Huisku, jonka oli mentävä valmistautumaan huomiseen jouluaaton lahjanjakoretkeen. Tarmo näki, että Renni jutteli hetken aikaa Vladin kanssa, taputti tätä sitten tuttavallisesti olkapäälle ja kietoi karvaisen siipensä hihittävän varpusen ympärille ohjaten tätä lepakkoluolaa kohti. Tulle hymyili ja tarjoili viimeiset rippeet mehukannunsa pohjalta. Kiiltomadot lähtivät ryömimään takaisin luolaan. Niiden loisto oli jo lähes sammunut joten nyt oli korkea aika mennä takaisin lämpimään lataamaan akkuja. Sammakkoherra aukoi suutaan mutta ei saanut sanottua pihaustakaan. Se oli kurnuttanut koko illan, eikä edes mehu saanut ääntä enää kulkemaan. Kurnuttajan silmät pyörivät villisti, kun vanha varis lennähti sen luo. He lähtivät yhdessä jatkamaan matkaansa sinne, minne metsän muusikot yleensä menivät onnistuneen konsertin jälkeen. 

Sinä iltana Tarmo nukkui keittiön komerossa, sokeripussin ja siirappipurkin välissä, nähden unta joulumielestä, iloisesta juhlasta ja talvisesta maisemasta. Sitten koitti jouluaattoaamu..