Tarmo, Nyyti, Huisku, riihitonttu, hiirinaamaria kantava hahmo, pari jänistä(joista ainakin yhdellä oli korkkiruuvikiharretut viikset) ja suuri joukko muita metsän ja pihapiirin eläimiä etsivät parasta paikkaa kallioreunan esiintymislavan välittömästä läheisyydestä. Tarmo vilkuili hymyillen ympärilleen ja huomasi samalla kaikkein synkimmässä reunassa istuskelevat lepakot. Yksi niistä oli hieman muita suurempi, tämän täytyi olla Renni. Lepakot näyttivät innostuneilta, ne supisivat toisilleen herkeämättä. Jopa Renni tuntui hymyilevät hiukan. Kaikki istuivat mukavasti juuri samalla hetkellä, kun Pohjantähti heitti sumuviitan yltään ja alkoi valaista lavan yläpuolella niin kirkkaana, että Tarmo joutui jopa hieman varjostamaa silmiään.
Ensimmäisenä esiin marssivat kiiltomadot. Ne olivat hieman kohmeisen oloisia, koska eivät yleensä kuljeskelleet lumihangessa. Tulle oli varmasti patistellut madot lämpimästä kotikolostaan hyiseen iltaan juuri tätä esitystä varten. Ne kiilsivät vihertävää valoaan, joka loi yhdessä Pohjantähden tuikkeen kanssa metsän ympärille jännittävän säihkeen. Sitten alkoi kuulua jonkinlaista kurnuttavaa ääntä, joka sai seurakseen hieman epävireisen .. laulun. (Kai sitä on lauluksi kutsuttava, vaikka raakkuminen saattaisi olla oikeampi termi. Itätuulen tarinassa tämä oli kuitenkin laulua, joten olkoon niin.)
Tulle hyppäsi ensimmäisenä lavalle ja heti perässä esiin lennähti Vlad. He tanssivat, lauloivat, hyppivät, kierivät, pyörivät ja esittivät selvästi harjoiteltuja liikkeitään musiikin tahtiin. Tähdestä ja kiiltomadoista lähtevä tuike heijastui molempien silmistä.
Lopulta koko yleisö intoutui mukaan ilonpitoon, jopa Renni, joka tanssitti lauluvarpusta ja esitteli tälle karvaisia siipiään. Nyyti oli työntänyt sormensa hiirinaamarihahmon taskuihin pitääkseen ne lämpiminä, kun he tanssivat yhdessä. Riihitonttu oli ottanut hatun päästään ja pyöritteli sitä ilmassa niin että tämän kalju päälaki heijasteli valoa discopallon tavoin. Tarmo hymyili ja vilkutti Vladille ja Tullelle.
Yön laskeutuessa juhlatunnelma alkoi hiipua. Jänikset lähtivät ensin, varmaan etsimään sähköjohtoja järsittäviseen. Sitten poistui Huisku, jonka oli mentävä valmistautumaan huomiseen jouluaaton lahjanjakoretkeen. Tarmo näki, että Renni jutteli hetken aikaa Vladin kanssa, taputti tätä sitten tuttavallisesti olkapäälle ja kietoi karvaisen siipensä hihittävän varpusen ympärille ohjaten tätä lepakkoluolaa kohti. Tulle hymyili ja tarjoili viimeiset rippeet mehukannunsa pohjalta. Kiiltomadot lähtivät ryömimään takaisin luolaan. Niiden loisto oli jo lähes sammunut joten nyt oli korkea aika mennä takaisin lämpimään lataamaan akkuja. Sammakkoherra aukoi suutaan mutta ei saanut sanottua pihaustakaan. Se oli kurnuttanut koko illan, eikä edes mehu saanut ääntä enää kulkemaan. Kurnuttajan silmät pyörivät villisti, kun vanha varis lennähti sen luo. He lähtivät yhdessä jatkamaan matkaansa sinne, minne metsän muusikot yleensä menivät onnistuneen konsertin jälkeen.
Sinä iltana Tarmo nukkui keittiön komerossa, sokeripussin ja siirappipurkin välissä, nähden unta joulumielestä, iloisesta juhlasta ja talvisesta maisemasta. Sitten koitti jouluaattoaamu..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti