”Tässä se jossain oli..” Tarmo mutisi yrittäen muistella minkä puun juurella Tullen kotikolo oli sijainnut. Vlad käänteli päätään epävarmana ja kietoi viittaansa tiukemmin ympärilleen. Huisku oli antanut tarkat ohjeet kuinka hän päätyisi takaisin Tullen luo mutta miksi Tarmo tuntui jälleen eksyneen. ”Tuolla!” Tarmo huudahti innoissaan nähdessään jotain karvaista vilahtavan puiden lomassa. Hän harppoi niin pitkin askelin, kuin lyhyet tappijalat vain suinin häntä kiidättivät lumimaton peittämällä metsäpolulla, Vlad olkapäällä keikkuen.
”Tulle!” Tarmon edessä pomppinut näätä pysähtyi ja kääntyi katsomaan taakseen hämmästyneen oloisena. Katse kirkastui kuitenkin heti tämän tajuttua kuka tulija oli. ”Tarmo! Finä tulit takaifin!” Tulle taputti käpäliään yhteen ja pomppi ketterästi lähemmäs. ”Hei Tulle.” Tarmo sanoi ja käänsi sitten katseensa oikean olkapäänsä suuntaan, jossa pieni lepakko istui viittaansa kääriytyneenä. ”Haluaisin esitellä sinut eräälle..” Tarmo ei saanut lausettaan loppuun kun Tulle jo hihkaisi: ”Voi kuinka hieno viitta! Voinko kofkettaa fitä? Onko fe filkkiä?” Tullen silmät hehkuivat ja se ojensi varovasti käpäläänsä kohti Vladia, joka nyökkäsi innoissaan. ”Pidätkö siitä?” Hän kysyi ja röyhisti hieman rintaansa samalla tavalla, kun oli nähnyt Rennin tekevän. ”Fe on tofitofi hieno!” Tulle sanoi haltioituneena ja kiersi pientä ympyrää Tarmon ja tämän olalla istuvan Vladin ympärillä nähdäkseen viitan joka kulmasta. ”Näytät aivan metfän haltialta!” Tulle riemuitsi ja Vlad hymyili koko ajan leveämmin.
”Kröhöm.” Tarmo yskäisi saadakseen puheenvuoron viitan ja sen hienojen ommelten ja ominaisuuksien ihastelujen väliin. ”Niin, tässä on Tulle, Tulle, tässä on Vlad.” Hän esitteli olennot toisilleen ja he kättelivät innoissaan. ”Vlad tarvitsisi paikan jossa asustella ja ajattelin, että teillä kahdella voisi olla paljonkin yhteistä.” Tarmo sanoi ja Tulle nyökytteli innoissaan. ”Voit afua minun luonani niin kauan kuin haluat! Pidätkö pihlajanmarjamehufta?”
”Voi pidän!” Vlad hihkaisi riemuissaan. ”Hyvä, tuleppa fitten.” Tulle taputti olkaansa ja Vlad lennähti vaivattomasti olalta toiselle. ”Tuletko finäkin?” Tulle katsoi Tarmoa pää kallellaan. ”Voi, se olisi ihanaa mutta minulla on paljon töitä. Joulu on ovella ja asiat ovat aivan sekaisin.” Tarmo kohautti harteitaan. ”Mutta tulen tervehtimään teitä jonain päivänä, ihan varmasti. Hyvää jatkoa molemmille.” Tarmo hymyili jäätyneen partansa uumenista ja Vlad vilkutti tälle niin että viitan liepeet heiluivat. Ja hymyili. Hymyili leveästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti