Tarmo hörppi mukin pohjalla olleet mehurippeet ja sanoi sitten Tullelle: ”Sinulla on kaunis koti ja perheesi on varmasti sinusta kovin ylpeä. Olisi hienoa tavata heidät joskus.” Tulle nyökytteli iloisena Tarmon kohteliaisuuksille.
”Minulla on kuitenkin paljon asioita selviteltävänä ja joulukin on tulossa, joten jos tarjoat minulle yösijan tulevaksi yöksi, jatkan sitten aamulla matkaani. Lupaan kuitenki tulla tervehtimään sinua ja perhettäsi vielä ennen joulua.” Tarmo totesi ja Tulle jatkoi nyökyttelyään. ”Voit nukkua tuoffa.” Näätä osoitti sirolla käpälällään kohti mukavan oloista nurkkausta pehmeän villan ympäröimässä kolossa. "Minulla ei olekaan käynyt yövieraita fitten.. en edef muifta! Oi, tiedätkö yhtään kummituftarinaa?" Tulle intoili ja katsoi Tarmoa. "On minulla yksi mielessä.." Hän hymyili ja kertoi karmaisevan sadun metsän peikosta, joka eli luolassa.
Saatuaan tarinansa päätökseen Tarmo asettui mukavaan asentoon lämpimän villapedin syleilyyn ja Tullekin kiertyi kerälle tämän viereen. Kiiltomadot sammuttivat kiilunsa ja koloon laskeutui yö, jonka humussa kuului vain kahden olennon, iloisen näädän ja asiansa sotkeneen tontun tasainen kuorsaus. Ulkona lumipyry tiheni peittäen metsää entistäkin valkoisempaan huntuun. Mustolanpellon laitamilla ei kuitenkaan nukuttu. Riihitonttu kiersi kehää ja mietti kuumeisesti mielessään, mihin ihmeeseen onneton Tarmo oli oikein joutunut. Hän oli tietoinen tämän harmaakarhuille jääneestä velasta ja oli hieman huolissaan. Metsässä oli kuiskailtu, että karhut olisivat tulossa perimään saataviaan vielä ennen joulua..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti