Aamun valjettua Tulle johdatteli Tarmon ovelle. Yön aikana satanut lumi oli kaunistanut metsää entisestään. Aivan kuin joku olisi ripotellut tomusokeria kaikkialle, Tarmo ajatteli mielessään ja veti pipoa tiukemmin harvojen hiustensa peitoksi. Tulle nuuhki ilmaa kuono väristen ja sanoi: ”Tuulee idäftä. Fieltä tulee aina hyvä tuokfu. Aivan kuin joku paiftaifi pikkuleipiä tai keittelifi kanakeittoa!”
Hassu valkokorvainen näätä sulki silmänsä ja haisteli vieläkin tiukemmin kuivaa pakkasilmaa. Silloin Tarmo tajusi, että tuoksun täytyi tulla hänen kotitalostaan! Emäntä oli varmasti jo aloittanut jouluvalmistelut ja paistoi kotoisassa keittiössään nyt vaikka mitä herkkuja. Yleensä tämä jätti Tarmollekin maistiaisia tuvan takaterassille. Voi kamalaa, jos hän ei ehtisi hakea herkkuja parempaan talteen niin sitten emäntä varmasti joko loukkaantuisi tai alkaisi ajatella, että Tarmo oli muuttanu pois. Siihen loppuisi herkkujen tarjoilu! Niin ei saisi tapahtua, ei missään nimessä! Tarmo kääntyi Tullen puoleen ja sanoi: ”Kiitos kovasti vieraanvaraisuudestasi ystäväiseni. Minun täytyy nyt mennä kotiin ennenkuin talon väki huomaa että olen ollut koko yön poissa. Aarretta tai ei, en voi jättää tehtäviäni kotitonttuna.
”Odota hetki!” Tulle sanoi ja katosi takaisi kotikoloonsa. Palattuaan hänellä oli mukanaan pieni pussukka, joka oli suljettu tiukalla solmulla. ”Täffä, ota tämä. Ehkä fiitä on finulle apua. Kentief löydät metfän aarteen fen avulla!” Tarmo yritti vastustaa näädän ystävällistä tarjousta mutta tämä tuputti pussukkaa hänelle. ”Ei, fe on finun. Löyfin fen fuuren fienen alta fykfyllä. Luulen, että fen fifällä on onnenamuletti. Minulla kuitenkin on jo fellainen, joten finä faat tämän.” Tulle hymyili vinoa hymyään, eikä Tarmolla ollut tarmoa vastustaa tätä. Hän ei oikeastaan olisi halunnut enempää tavaraa kannettavakseen mutta onneksi pussukka tuntui kevyeltä.
Tarmo otti lahjan vastaan ja laittoi sen pieneen kassiinsa. Hän kiitti mukavaa näätää ja kääntyi vielä katsomaan taakseen muutaman askeleen otettuaan. Tulle seisoi pesäkolonsa edessä ja vilkutti villisti Tarmolle. Pienelle, eksyneelle tontulle tuli hyvä mieli. Vaikka he elivätkin täysin eri maailmoissa, se ei estänyt toista olemasta hänelle ystävällinen ja auttamasta apua tarvitsevaa. Tarmo painoi mieleensä että tulisi vielä kiittämään Tullea. Nyt hänen pitäisi kuitenkin seurata tuoksua ja löytää tiensä takaisin kotiin! Siellä oltiin varmaankin jo huolissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti