Illan hämärtyessä Tarmo katseli pihatien varteen sytyttämiään pieniä lyhtyjä. Ne loistivat vasten tummaa yötä kuin urheat tähdet taivaalla. Eiväthän ne varsinaisesti jänisten tuhoamia ulkovaloja korvanneet mutta saisivat nyt kelvata tähän hätään. Pitäisi tiedustella Huiskulta osaisiko tämä korjata valojen sähköjohtoa. Huisku oli yleensä melko kätevä kaikissa pienissä korjaustoimissa.
Tarmo tömisteli töppösiään saadakseen varpaansa lämpiämään. Hänen pitäisi hankkia uudet kengät, vanhat eivät enää juurikaan lämmittäneet. Hän nosti vielä hetkeksi katseensa taivaalle, ehkä tähdenlento osuisi kohdalle ja toiveen voisi esittää suoraan sille. Yläilmoissa ei näkynyt jälkeäkään sen enempää kiertotähdestä, pakkasukon henkäyksestä kuin aave Aikamielen jättämistä jouluhuuruistakaan. Äh, parempi mennä sisälle ennenkuin varpaat jäätyisivät kiinni kuuraiseen maahan.
"Tarmo, Tarmo!" Joku kutsui häntä. Nyyti kiiruhti tallin takaa häntä kohti heilutellen jotain käsissään. Mihin tämä onneton oli jättänyt sormiensa lämmikkeenä toimineen lankarullansa? Tarmo oli kysymäisillään sitä mutta Nyyti ehti ensin ja ojensi pientä kirjekuorta Tarmolle. "Tässä, lue tämä."
"Meillä on ilo kutsua kaikki tämän pihapiirin asukit seuraamaan metsän hienointa jouluesitystä tänä iltana kun Pohjantähti alkaa loistaa. Tarjolla iloa ja isoäidin pihlajanmarjamehua.
Tarmo laski kirjeen käsistään ja hymyili tyytyväisenä. Hän oli arvannut että nuo kaksi keksisivät varmasti yhdessä jotain tälläistä. Heistä tulisi vielä kuuluisia! Mutta, voi apua, joko Pohjantähti oli noussut loistamaan? Tarmo katsahti taivaalle mutta ei nähnyt kirkasta loistetta missään.
"Kirjekyyhky oli unohtunut matkalla seuraamaan harmaakarhujen keskinäistä kinastelua, olivat painineet ilmeisesti jonkinlaisen helyn takia. Tilanne oli kuulema ollut niin mielenkiintoinen, ettei pulu ollut voinut millään jättää sitä näkemättä. Tiedäthän kuinka sensaatiohakuinen se on! Se lensi vasta aivan hetki sitten pihan ylitse ja pudotti tämän kutsun. Ajattele jos emme olisi saaneet sitä ajoissa!" Nyyti selitti tohkeissaan ja huitoi ilmaa paljailla käsillään. "Meillä on jo vähän kiire, että ehdimme näkemään shown ajoissa, tule. Muut odottavat polulla."
Nyyti ja Tarmo lähtivät kipittämään niin lujaa, kun pienistä kintuistaan pääsivät. He halusivat nähdä metsän hienoimman joulushown aivan alusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti