Karhu oli niin innoissaan kiiluvasta timantista, että tämä tuskin huomasi velkaantuneen kotitontun ympärillän hehkuvaa, aaveen muotoista joulumieltä. Tarmo sen sijaan ymmärsi sittenkin, mitä Aikamieli oli tullut hänelle kertomaan. Tonttu sulki suunsa ja ajatukset rikkauksista ja nettikasinoiden vilkkuvista valoista pirstaloituivat hänen päässään pieniksi hehkuiksi, jotka häipyivät unholaan.
Aikamieli katsoi kotitonttua ystävällisesti ja hymyili. Se osasi lukea ajatuksia ja näki, että tonttu oli juuri saanut suuren lahjan, se oli tajunnut ettei rikkauksien tavoittelu tuonut lopulta onnea, ehkä jopa päin vastoin. Sen sijaan, että olisi jäänyt keskustelemaan äkkirikastumisesta metsän velkojakarhun kanssa, Tarmo totesi: ”Eiköhän velka ole tuolla kuitattu, eikö niin. Kerro kotipesääsi terveisiä, että me emme varmaankaan enää tapaa.” Karhu ei kiinnittänyt pikkuiseen ukkeliin enää mitään huomiota, kääntyi vain kannoillaan timanttia tuijottaen. Sen kuono loisti kilpaa kirkkaiden silmien kanssa sormuksen valossa. ”Hyvää joulua vaan.” Tarmo huudahti karhun perään saaden tältä vastaukseksi nopean käpälän heilautuksen tämän kadotessa kuusikkoon.
”Teit oikein.” Aave aikamieli sanoi. ”Toivottavasti olet oppinut tästä jotain.” Tarmo oli käynyt läpi niin suuren tunnemyrskyn, että tämä alkoi helpottuneena itkeä suureen ääneen. ”Olen! Lupaan etten enää ikinä pelaa uhkapelejä, en lainaa rahaa enkä varsinkaan pakoile ongelmia, kun niitä tulee kohdalle!” Tonttu itki niin että tämän punainen nenä muuttui entistä punaisemmaksi ja kyyneleet lensivät kaaressa tämän jalkojen juureen. Aikamieli antoi tontun itkeä helpotustaan ja jatkoi sitten: ”Asiat järjestyvät aina tavalla tai toisella mutta eivät niin, että annat niiden kasautua mustaksi taakaksi mielesi sopukoihin.”
Tarmo pyyhki nenäänsä märkään lapaseensa ja nikotteli: ”Kiitos. Minä menen nyt kotiin.” Sen sanottuaan kotitonttu ampaisi juoksuun. Poniaitauksen nurkalle saavuttuaan hän vilkuili, ettei Vlad ollut sattumaltakaan palannut. Pikku lepakkoa ei kuitenkaan näkynyt. Hyvä niin. Ehkä sekin oli tehnyt asiat oikein, vaikka se oli vaikealta varmasti tuntunutkin. Nyt Tarmo menisi hetkeksi lämmittelemään ja alkaisi sitten suorittaa kesken jääneitä askareitaan. Joulumielikin oli palannut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti