Riihitonttu oli sanomaisillaan jotain, kenties ehdottamassa jonkinlaista ratkaisua jolla auttaa onnetonta pikkulepakkoa mutta sillä hetkellä Tarmo keksi sen, täydellisen ratkaisun! Miksi hän ei tullut ajatelleeksi sitä heti?
”Hei, mitä sanoisit, jos esittelisin sinut innokkaalle näädälle, joka olisi varmasti yhtä innostunut esiintymään kuin sinäkin? Ehkä voisitte keksiä yhdessä jonkinlaisen shown, jota esittää metsän asukeille?” Vlad näytti miettivän hetken aikaa ja ennenkuin tämä ehti esittää huolensa siitä mitä näätä mahtoi ajatella jos hän ilmestyisi esitykseen pinkki viitta yllään, Tarmo jatkoi: ”Tulle, tuntemani innokas näätä jos kuka, ei varmasti välitä miltä sinä näytät tai mitä sinulla on ylläsi. Itseasiassa olen varma että te tulisitte Tullen kanssa hyvin toimeen, teissä on jotain samaa.. hmm.. erilaisuutta.” Tarmo katseli pientä lepakkoa, jonka silmissä alkoi kiilua innostuneesti. ”Niinkö?” Se vastasi hymyillen. ”Niin, niin se on.” Tarmo totesi.
Muut tontut vaikuttivat tyytyväisiltä ja helpottuneilta. Nyt pikku Vlad saataisiin turvaan ja he voisivat keskittyä tulevan joulun valmisteluihin. Huiskun piti etsiä jostain itselleen lämpimät varusteet ja porojen valjaat pitäisi rasvata ennen jouluyötä. Kulkuset pitäisi kiillottaa, reki öljytä ja lahjakassin pohja paikata. Se oli revennyt viime vuonna heidän törmättyään sähköpylvääseen. Huisku muisteli edelleen sitä nolona. Hän oli herpaantunut ihan vain pieneksi hetkeksi ja heidän ajolinjansa oli heittänyt muutamalla tossunaskeleella. Onneksi ei sattunut mitään sen pahempaa. Tänä vuonna tulisi olla tarkempi. Onneksi Tarmo oli nyt tuossa. Riihitonttu oli hälyyttänyt hänet hätiin, kun Tarmo ei ollut palannut illalla kotiin. Heidän oli tarkoitus lähteä etsimään tätä heti aamusta mutta tämäpä olikin ilmaantunut vajaan kaikkien onneksi.
He olivat keskustelleet Tarmon peliongelmasta juuri ennenkuin tämä oli tupsahtanut paikalle. He kaikki tiesivät, että tämä oli pistänyt viimeisestki roposensa nettikasinoihin. Eikä siinä vielä kaikki, vaan tuo höppänä kotitonttu oli mennyt lainaamaan kolikoita harmaakarhuilta. Metsissä huhuttiin, että karhut tulisivat minä hetkenä hyvänsä keräämään velkansa. Tarmolla ei varmasti ollut varaa maksaa karhuille. Niin hyväsydäminen olento kuin tuo tonttu olikin, raha-asioista tämä ei tajunnut mitään. Pihan tontut ja haltiat sekä kaikki muut taruolennot, joihin kukaan ei uskonut, olivat miettineet kuinka auttaa Tarmoa. Ehkä he vielä keksisivät jotain. He jatkaisivat kokousta heti, kun Tarmo lähtisi viemään Vladia Tullen luo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti