”Minun tarinani?” Tulle hymyili entistä leveämmin ja hörppäsi sitten juomaansa aivan kuin saadakseen lisää aikaa pohtia mitä sanoisi. ”Kukaan ei ole kofkaan kyfynyt minulta mikä minun tarinani on. En tiedä onko fe yhtä jännittävä kuin omafi.” Hän sanoi ja alkoi kuitenkin kertoa: ”Minä ja minun fifarukfeni fynnyimme tuoffa ihan lähellä olevan puun juurella. Kun olimme ihan pieniä, ilkeä varif tunkeutui kotiimme ja yritti viedä yhden meiftä mukaanfa. Onnekfi emo ehti paikalle ja ajoi varikfen poif. Fe ehti kuitenkin napata minua korvafta, joka vaurioitui hieman. Fikfi fe on valkoinen, vaikka fen ei kuuluifi olla. Mutta ei fe ole minua haitannut.” Tulle heilautti valkoista korvaansa ja jatkoi: Minun etuhampaanikin ovat hieman vinot mutta fekään ei haittaa. Erotun joukofta! Tulle hymyili leveästi korostaakseen omaa erilaisuuttaan. Se tuntui saavan Tarmoakin hieman paremmalle tuulelle.
Tulle jatkoi vielä hetken: ”Vietimme paljon aikaa yhdeffä pentueeffa ennenkuin lähdimme jokainen omaan fuuntaamme. Minä olen afunut täffä koloffa jo jonkin aikaa ja viihdyn täällä oikein hyvin. Nyt talvella käyn harvoin ulkona ja olo on toifinaan ykfinäiftä. Fikfi on hienoa faada finut tänne vieraakfi! Voit jäädä niin pitkäkfi aikaa kun tahdot! Minulla on paljon vitfejä, joita en ole kertonut aikoihin! Lifäkfi voimme leikkiä piilofta metfäffä ja mennä vierailemaan minun fifarufteni perheiden luona. Heillä on jo omia pentuja, jotka ovat aika ovelia." Tulle alkoi innostua aiheesta tosissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti