Hyvä rakas sinä, joka soitat hätäkeskukseen "tilataksesi ambulanssin", mieti onko se nyt varmasti tarpeellista vai oletko kenties jo auttamattomasti myöhässä..
Elävästä elämästä, tapaus 1:
Hilma-mummo asuu pikku mökissään maalla. Hilmalla on kissa ja pari kanaa. Hilma tykkää kuunnella aamuradiosta jumalanpalvelusta ja käydä marjametsällä. Tosin viimevuosina Hilma on tyytynyt maksamaan muutamasta mustikkalitrasta tutulle opiskelijatytölle, joka käy hakemassa marjat torilta, kun Hilman jalat eivät oikein jaksa kantaa epätasaisessa metsämaastossa. Onhan se ryhtikin jo painunut kasaan, eikä muistikaan ihan aina pelaa täysillä. Onko se toisaalta ihme, kun ikää on jo yli 80 vuotta. Kotihoito käy onneksi antamassa lääkkeet kerran päivässä ja varmistamassa, että kaikki on hyvin. Vanha kollikissa pitää huolta, etteivät myyrät ja hiiret pääse tiluksille rellestämään. Tuohan se välillä saalistaan emäntänsä rappusillekin, näytille. Saa siitä kehuja ja tilkan kermaa. Onnenkatti. Sellaista se elo on.
Tulee joulu ja Hilman sukulaiset tulevat kylään. Asuvat kaupungissa, parin sadan kilometrin päässä(lue:valovuoden päässä, ei sieltä niin vain joka viikonloppu tulla moikkaamaan, vaikka vasta on vaihdettu vanha volkkari uuteen Audiinkin.)ja ovat nyt matkalla hiihtokeskukseen joulunviettoon mutta poikkeavat aatoksi Hilman luona. Siitä se lähtee, 112-ralli. "Miten se Hilma on näin äkkiä mennyt noin huonoon kuntoon?(vasta viime jouluna nähtiin, ei se silloin rollaa tarvinnut..) Eihän se täällä pärjää yksin! Mökissäkin on pirun kylmä. Mitä jos muori ottaa ja kaatuu, kotihoito käy vaan kerran päivässä, joten muorihan joutuu pahimmassa tapauksessa makaamaan vuorokauden lattialla! Ja tuo kattikin on roudannut jonkun raadon tuohon pihalle, ties mitä tauteja sekin kantaa mukanaan! Piikille vietävä mokoma karvakasa. Nyt soittakaa sille ambulanssi. Kävelykin mennyt noin huonoksi, eikä kuulokaan pelaa. Tutkimuksiin se on saatava."
Ensihoito tulee paikalle. Hilma istuu keinussa hyväntuulisena. Kahvi tuoksuu. "Mikäs se on hätänä?" Hilma ei saa suunvuoroa mutta sukulaiset kertovat kilpaa kuinka se Hilma-mummo ei täällä yksin pärjäile enää. Jalkakin sillä on kipeä, kun joutuu nyt rollan avulla kävelemään. Hoitoon se on saatava. Nyt. Heti. Ei sillä väliä, että nyt on joulu, jokapaikassa on minimimiehitys, eikä niitä osastopaikkoja noin vain tyhjästä taiota. Kotihoidon kirjauksista käy ilmi, että Hilman kaaduttua jalassa on ollut kipuja ja pientä turvotusta mutta vointi on jo selkeästi paranemaan päin. Muuten kaikki on ollut normaalia viimeisten kuukausien aikana. Hilman oma ajatus on, että hätäkös tässä valmiissa maailmassa. Joulukin on. "Ottaisivatko hoitajat kahvia? On se hyvä katti tuo Elmeri.(se vanha kollikissa.)Niin vain oli taas ison rotan napannut. Niitä kun tuppaa tulemaan tänne mökkiin, kun talvi on tullut." Haastelee muori. Verenpaineet ovat kohdillaan, eikä ensihoito löydä muutakaan vikaa muorista. Teräsmuori tuntuu olevan. Soitellaan lääkärille vielä omaisia rauhoittamaan. Lääkäri on sitä mieltä, että älkää nyt hitossa Hilmaa tänne roudatko, jos ei mitään uusia löydöksiä ole. Hilma on samaa mieltä. Kaikki näyttää olevan hyvin mutta omaiset nostavat metelin. Käydään keskustelua verorahoista, kuinka meidänkin palkka niillä maksetaan ja onsenytihme,ettei Hilma-muori apua saa. Onhan se vietävä, kun on noin huonossa kunnossa!
Jaa. No, josko laitettaisiin Hilmalle sitten kengät jalkaan ja takki päälle. Hilma kävelee kiltisti mutta hieman ihmeissään autolle. "Käydään pieni terveystarkastus. sitten pääsette kotiin." Omaiset lupaavat huolehtia Elmeristä. Ennenkuin lanssin perävalot katoavat tiheän metsätien mutkiin, mustan Audin ajovalot syttyvät jo Hilman kotipihalla. Omaiset päättelivät, että tässähän voi jatkaa jo matkaa kohti Leviä, kun Hilmakin on nyt huolehdittu hoitoon. Harmi, ettei voitu viettää yhteistä joulua Hilman kanssa mutta on nyt kuitenkin hyvä omatunto, kun oltiin tiukkana ja saatiin muori hoitoon. Onneksi Leviltä löytyi jo täksi yöksi vapaa mökki, niin ei tarvinnut tuossa kylmässä tuvassa yöpyä..
Tapaus 2:
Mirja-rouvalla ollut vaikkajamitä oireita jo pidemmän aikaa. On käyty omalääkärillä, kunnanlääkärillä, terveyskeskuksessa ja keskussairaalassa, jopa yksityisellä. Googlekin on kertonut muutaman diagnoosin, joista on pitänyt sitä nuorta lääkäriä ohjeistaa. Lopulta on vika löydetty ja aika varattuna toimenpiteeseen. "On se kuulkaa kumma homma täälä suomessa, kun ei meinaa apua saada!" Mirja-rouva kiehuu ensihoidolle. "Joo-o, se on välillä sellaista. Mikäs se on nyt vointi, on ilmeisesti huonompaan päin mennyt, kun apua soittelitte?" "No ei se nyt varsinaisesti, tätä se on ollut viimeiset vuodet, jatkuvaa vaivaa." Jaahas, no mitenkäs teitä voitaisiin nyt auttaa?" "No minä soitin(tai tilasin!)itselleni ambulanssin, kun pitäisi päästä sinne toimenpiteeseen." "No ettekös te juuri kertonut, että teillä oli ensiviikolle aika?" "Juu, juu mutta ei tässä nyt oikein jaksa odotella, josko teidän kyydillä pääsisin nopeammin." Tuota noin..
Tapaus 3:
Normaalikokoinen, -älyinen, -oloinen aikuinen ihminen(mies): Olen oksentanut tänään jo kahdesti ja/tai minulla on kuumetta, soitin ambulanssin ja tahdon sairaalaan. ööö.. Onko tämä ensimmäinen kerta kun sairastatte oksennustautia tai flussaa? Oletteko ottaneet kuumetta alentavaa lääkettä? Ette? (arvasin!).
Tapaus 4:
Erkki-Aatos, 70+ mies. Ikinä ei ole lääkärissä käynyt, eikä käy. Vaimolle valitellut rintakipua mutta ei ole antanut tämän soittaa ambulanssia. Ei viitsi vaivata, on niillä hoitajilla muutakin tekemistä, kun tälläisen vanhuksen takia tänne ajella. Vaimo on kuitenin huolissaan, kun mies on niin kovin kalpea ja hikinenkin. Hän menee salaa toiseen huoneeseen ja soittaa 112. Miehen tila tuntuu menevän vielä huonommaksi. Ambulanssin tullessa tämä ei enää hengitä. Vaimo seisoo neuvottomana vieressä ja sanoo Erkki-Aatoksen kaatuneen juuri tuosta sohvalta maahan, rintaansa pidellen. Ensihoito aloittaa elvytyksen. Tulee toinen yksikkö paikalle. Erkki-Aatoksen kylkiluista kuuluu rusahdus ja suusta tulee veristä vaahtoa. Vaimo ohjataan toiseen huoneeseen ja hetken päästä hänelle kerrotaan, ettei Erkki-Aatos tuosta enää nousisi muualle kuin taivaan porteille. Eläessään Erkki-Aatos ei juurikaan vaivannut ensihoitopalvelua, ei nuoria pojankloppilääkäreitä, eikä terveyskeskuksen hoitajia. Tietokoneellakin näkyy vain viime vuonna sattunut polkupyörälla kaatuminen, jolloin ohikulkija oli soittanut Erkki-Aatokselle ambulanssin. Tuolloinkin tämä oli jatkanut matkaansa, tosin jalan, koska pyörä oli vääntynyt sen verran solmuun. Sen saisi korjattua kotivajasta löytyvillä työkaluilla, oli Erkki-Aatos todennut. Hyväntuulinen ja hyvävointinen mies, lukee edellisvuoden ensihoitokertomuksessa. Sellainen mies oli meidän Erkki-Aatos.
Elävästä elämästä, tapaus 1:
Hilma-mummo asuu pikku mökissään maalla. Hilmalla on kissa ja pari kanaa. Hilma tykkää kuunnella aamuradiosta jumalanpalvelusta ja käydä marjametsällä. Tosin viimevuosina Hilma on tyytynyt maksamaan muutamasta mustikkalitrasta tutulle opiskelijatytölle, joka käy hakemassa marjat torilta, kun Hilman jalat eivät oikein jaksa kantaa epätasaisessa metsämaastossa. Onhan se ryhtikin jo painunut kasaan, eikä muistikaan ihan aina pelaa täysillä. Onko se toisaalta ihme, kun ikää on jo yli 80 vuotta. Kotihoito käy onneksi antamassa lääkkeet kerran päivässä ja varmistamassa, että kaikki on hyvin. Vanha kollikissa pitää huolta, etteivät myyrät ja hiiret pääse tiluksille rellestämään. Tuohan se välillä saalistaan emäntänsä rappusillekin, näytille. Saa siitä kehuja ja tilkan kermaa. Onnenkatti. Sellaista se elo on.
Tulee joulu ja Hilman sukulaiset tulevat kylään. Asuvat kaupungissa, parin sadan kilometrin päässä(lue:valovuoden päässä, ei sieltä niin vain joka viikonloppu tulla moikkaamaan, vaikka vasta on vaihdettu vanha volkkari uuteen Audiinkin.)ja ovat nyt matkalla hiihtokeskukseen joulunviettoon mutta poikkeavat aatoksi Hilman luona. Siitä se lähtee, 112-ralli. "Miten se Hilma on näin äkkiä mennyt noin huonoon kuntoon?(vasta viime jouluna nähtiin, ei se silloin rollaa tarvinnut..) Eihän se täällä pärjää yksin! Mökissäkin on pirun kylmä. Mitä jos muori ottaa ja kaatuu, kotihoito käy vaan kerran päivässä, joten muorihan joutuu pahimmassa tapauksessa makaamaan vuorokauden lattialla! Ja tuo kattikin on roudannut jonkun raadon tuohon pihalle, ties mitä tauteja sekin kantaa mukanaan! Piikille vietävä mokoma karvakasa. Nyt soittakaa sille ambulanssi. Kävelykin mennyt noin huonoksi, eikä kuulokaan pelaa. Tutkimuksiin se on saatava."
Ensihoito tulee paikalle. Hilma istuu keinussa hyväntuulisena. Kahvi tuoksuu. "Mikäs se on hätänä?" Hilma ei saa suunvuoroa mutta sukulaiset kertovat kilpaa kuinka se Hilma-mummo ei täällä yksin pärjäile enää. Jalkakin sillä on kipeä, kun joutuu nyt rollan avulla kävelemään. Hoitoon se on saatava. Nyt. Heti. Ei sillä väliä, että nyt on joulu, jokapaikassa on minimimiehitys, eikä niitä osastopaikkoja noin vain tyhjästä taiota. Kotihoidon kirjauksista käy ilmi, että Hilman kaaduttua jalassa on ollut kipuja ja pientä turvotusta mutta vointi on jo selkeästi paranemaan päin. Muuten kaikki on ollut normaalia viimeisten kuukausien aikana. Hilman oma ajatus on, että hätäkös tässä valmiissa maailmassa. Joulukin on. "Ottaisivatko hoitajat kahvia? On se hyvä katti tuo Elmeri.(se vanha kollikissa.)Niin vain oli taas ison rotan napannut. Niitä kun tuppaa tulemaan tänne mökkiin, kun talvi on tullut." Haastelee muori. Verenpaineet ovat kohdillaan, eikä ensihoito löydä muutakaan vikaa muorista. Teräsmuori tuntuu olevan. Soitellaan lääkärille vielä omaisia rauhoittamaan. Lääkäri on sitä mieltä, että älkää nyt hitossa Hilmaa tänne roudatko, jos ei mitään uusia löydöksiä ole. Hilma on samaa mieltä. Kaikki näyttää olevan hyvin mutta omaiset nostavat metelin. Käydään keskustelua verorahoista, kuinka meidänkin palkka niillä maksetaan ja onsenytihme,ettei Hilma-muori apua saa. Onhan se vietävä, kun on noin huonossa kunnossa!
Jaa. No, josko laitettaisiin Hilmalle sitten kengät jalkaan ja takki päälle. Hilma kävelee kiltisti mutta hieman ihmeissään autolle. "Käydään pieni terveystarkastus. sitten pääsette kotiin." Omaiset lupaavat huolehtia Elmeristä. Ennenkuin lanssin perävalot katoavat tiheän metsätien mutkiin, mustan Audin ajovalot syttyvät jo Hilman kotipihalla. Omaiset päättelivät, että tässähän voi jatkaa jo matkaa kohti Leviä, kun Hilmakin on nyt huolehdittu hoitoon. Harmi, ettei voitu viettää yhteistä joulua Hilman kanssa mutta on nyt kuitenkin hyvä omatunto, kun oltiin tiukkana ja saatiin muori hoitoon. Onneksi Leviltä löytyi jo täksi yöksi vapaa mökki, niin ei tarvinnut tuossa kylmässä tuvassa yöpyä..
Tapaus 2:
Mirja-rouvalla ollut vaikkajamitä oireita jo pidemmän aikaa. On käyty omalääkärillä, kunnanlääkärillä, terveyskeskuksessa ja keskussairaalassa, jopa yksityisellä. Googlekin on kertonut muutaman diagnoosin, joista on pitänyt sitä nuorta lääkäriä ohjeistaa. Lopulta on vika löydetty ja aika varattuna toimenpiteeseen. "On se kuulkaa kumma homma täälä suomessa, kun ei meinaa apua saada!" Mirja-rouva kiehuu ensihoidolle. "Joo-o, se on välillä sellaista. Mikäs se on nyt vointi, on ilmeisesti huonompaan päin mennyt, kun apua soittelitte?" "No ei se nyt varsinaisesti, tätä se on ollut viimeiset vuodet, jatkuvaa vaivaa." Jaahas, no mitenkäs teitä voitaisiin nyt auttaa?" "No minä soitin(tai tilasin!)itselleni ambulanssin, kun pitäisi päästä sinne toimenpiteeseen." "No ettekös te juuri kertonut, että teillä oli ensiviikolle aika?" "Juu, juu mutta ei tässä nyt oikein jaksa odotella, josko teidän kyydillä pääsisin nopeammin." Tuota noin..
Tapaus 3:
Normaalikokoinen, -älyinen, -oloinen aikuinen ihminen(mies): Olen oksentanut tänään jo kahdesti ja/tai minulla on kuumetta, soitin ambulanssin ja tahdon sairaalaan. ööö.. Onko tämä ensimmäinen kerta kun sairastatte oksennustautia tai flussaa? Oletteko ottaneet kuumetta alentavaa lääkettä? Ette? (arvasin!).
Tapaus 4:
Erkki-Aatos, 70+ mies. Ikinä ei ole lääkärissä käynyt, eikä käy. Vaimolle valitellut rintakipua mutta ei ole antanut tämän soittaa ambulanssia. Ei viitsi vaivata, on niillä hoitajilla muutakin tekemistä, kun tälläisen vanhuksen takia tänne ajella. Vaimo on kuitenin huolissaan, kun mies on niin kovin kalpea ja hikinenkin. Hän menee salaa toiseen huoneeseen ja soittaa 112. Miehen tila tuntuu menevän vielä huonommaksi. Ambulanssin tullessa tämä ei enää hengitä. Vaimo seisoo neuvottomana vieressä ja sanoo Erkki-Aatoksen kaatuneen juuri tuosta sohvalta maahan, rintaansa pidellen. Ensihoito aloittaa elvytyksen. Tulee toinen yksikkö paikalle. Erkki-Aatoksen kylkiluista kuuluu rusahdus ja suusta tulee veristä vaahtoa. Vaimo ohjataan toiseen huoneeseen ja hetken päästä hänelle kerrotaan, ettei Erkki-Aatos tuosta enää nousisi muualle kuin taivaan porteille. Eläessään Erkki-Aatos ei juurikaan vaivannut ensihoitopalvelua, ei nuoria pojankloppilääkäreitä, eikä terveyskeskuksen hoitajia. Tietokoneellakin näkyy vain viime vuonna sattunut polkupyörälla kaatuminen, jolloin ohikulkija oli soittanut Erkki-Aatokselle ambulanssin. Tuolloinkin tämä oli jatkanut matkaansa, tosin jalan, koska pyörä oli vääntynyt sen verran solmuun. Sen saisi korjattua kotivajasta löytyvillä työkaluilla, oli Erkki-Aatos todennut. Hyväntuulinen ja hyvävointinen mies, lukee edellisvuoden ensihoitokertomuksessa. Sellainen mies oli meidän Erkki-Aatos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti