Aamupala

Huomenta. Oon havainnu, että tällee aamulla kahvimukin äärellä tää blogin pitämine on kaikista hauskaa. Toine vaihtoehto tietty illalla ginitonikin äärellä, mutta ku se pääs tosiaa loppumaa :D

Noni, no eiks bloggaukseen kuulu oleellisena osana ruokakuvat. Tässä nyt heti kärkee kuva miu aamupalasta. Tavallaa se on lavastettu, koska söin töissä jo joskus 6 jälkee ekan kerran mut nyt kotiin tullessa on taas aika vähä ruokailla. Keräsin nuo mustikat matkan varrelta. Siis kotimatkan. Olin pyörällä liikenteessä. Varmaa jonku Musti-koira on mennessää virtsannu noihi, ku en jaksanu just hirveen pitkälle poiketa polun reunasta, ku tää ei ollu sellanen virallinen mustikkaretki. Vielä.

Sit tuo kiivi on oikeestaa vähä niinku kuvausrekvisiittaa, en o vielä varma aionko syyä sen. Se ois oikeesti pitäny olla halkastu!(..mut menköö nyt.) Sit on näkkäriä. Huomatkaa mite mie oon oikee sisustanu ne. Näkkärit siis. Koska tässä on vähä sama homma ku siinä Nutellan levityksessä, että koko leipä pitää olla päällystetty. Sit ku joku hahmo oli ostanu meille sellasia epämääräsen mallisia, ohuen ohuita juustoviipaleita, ni niitähä joutu iha kunnolla asettelemaa, että sai ensinnäki kaiken pinnan peittoo ja toisekski, että siihe tuli tarpeeks paksu kerros sitä! Huomatkaa myös muumilautane :D

Tosta näkkileivästä piti mainita, että oikeestaa en ikinä muista sen olemassaoloa mutta jos sen joskus sattuu havaitsemaa sielä leipähyllyssä, ni onhan se ihanan nostalgista! Tuossa ei nyt o kyseessä Koulunäkki-merkkinen tuote, vaan joku perus Vaasan tekele. Mut tietysti ajatuksena, jos siihe lisäis vähä porkkanaraastetta kylkeen ja poistais tuon juuston, ni tulis iha yläasteen lounasruokailu mieleen! Voi niitä aikoja..

Oho, tuli aika vahvaa kahvia. Useat miu kolleegat keittää nii laihaa kahvia, että se näyttääki iha teeltä. Vastapainoks tuo meillä asuva hahmo keittää nii mustaa kahvia, että voisin värjätä tukkani sillä ja hyvä tulis. Tää oli välihuomio.

Tässä terveiset miu kiiviltä. Ja Mangolta.. Tuo Mango on siirtyny jo manalan majoille aikoja sitte. Se maistu iha oksennukselta. Tai siis hitto, eihä se o mikää Mango vaan Papaija. Tuo kiivi näytti aluks sellaselta ilosen viekkaalta mut ku sitä piti vähä tummentaa, ni nyt se on vaa tollane.. no, vähä onnelline. Sen nimi on kai Rauno. Papaijalla ei o nimee.

Eräs miu rakas ystävä osti kerran kaalin. Tämän tapahtuman jälkeen, siis kauppareissun, tuli tekstiviesti,  joka meni suunnilleen näin: Ostin kaalin. Kotimatkalla annoin sille nimeks Anton. Kui mie voin nyt sen teurastaa? Muistaakseni Antonista tuli kaalilaatikkoa. Tää tapahtu around vuoden 2003 kieppeillä. Anton elää silti ajatuksissani! (Miettikää hei, että miu mieleterveys on sellasen ihmisen käsissä, joka eka inhimillistää kaalin ja sit tekee siitä kaalilaatikkoo.. No, jälkensä on jättäny miuhunki!) 

Aatelkaapa ite, ku se kaali jököttää(käytän tarkotuksella tällästä vähä häiriintynyttä verbiä tässä kohtaa.)siinä auton etupenkillä, ku ajelet kotii. Eka et ehkä kiinnitä siihe mitää huomioo mutta yht´äkkiä huomaat pohtivas jotai asiaa äänee. Tyylii vaikka säätä. Sit jotai toista asiaa. Vilkaset sitä kaalia. Se mulkasee takas. Liikennevaloissa katot jo kunnolla sitä kohti ja kerrot sille että siu pitäis oikeestaa täyttää veroilmotus tai että et o jaksanu vastata siu kaverin tekstiviestiin. Kaali kuuntelee ja ymmärtää.(Oisko sille pitäny laittaa turvavyö?) Loppumatkasta oot varma että se jo vastailee. Nostat sen hellästi etupenkiltä syliin ja kannat kotiin. 

Seuraavana päivänä siitä tulee kaalilaatikkoa.