Ja kaikkien muidenki kotieläinten. Kaikki lemmikinomistajat tietää, että se on maailman kauhein asia, kun pitää laittaa se oma möttönen ikiunille. Eläimen vanhentuessa alkaa miettiä koska se päivä tulee. Mistä sen tietää, koska pitää päästää irti ja millon on vielä edes vähän toivoa, joku hoito, kipulääke tai vaikka ihmeparantaja, jonka puoleen kääntyä. Mutta kyllähän sen näkee, kun askel on hidastunu, ruoka ei maistu ja silmistä on kadonnu se pilke, joka tekee elämästä elämää.
Mie hautasin miu viimesen lemmikin joulukuussa 2013. En ehkä ikinä hanki uutta, vaikka mieli tekis iha hirveesti. Niitten hautaaminen on vaa nii vaikeeta. Käyn sitte paijaamassa tallikissoja senki eestä. Ne on aika hyviä tyyppejä.
Tässä miu ystävälle:
"Et enää vieressäni kehrää illalla, olet nyt muiden siivekkäiden ystävien kanssa jossain kaukana, sateenkaarisillalla.
Rikastutit elämääni niin monella tapaa, on nyt aikasi olla kivuton, huoleton ja vapaa.
Pieni karvamöykkyni, olit mielessä reissatessani maailmalla, nyt torkut ikiunta Mustolan pihatammen alla.
Tulen aina muistamaan aikamme yhteisen, jäi siitä sydämeeni pieni jälki, kissan tassun muotoinen."
.. Ja tässä on vielä toinen runo. Tää on alunperin kirjotettu miu rakkaan terapeutin koiran poistuttua tästä todellisuudesta henkimaailmaan. Tässä se hieman vapaasti muokattuna, jos joku tahtoo käyttää sitä vaikka jonkun lohdutuksena joskus..
"En turhaan yritä sanoin lohduttaa, et niillä lemmikkiäsi kuitenkaan takaisin saa.
Mutta totean vain, että tiedän miltä tuntuu kun ystävä parhain, lähtee taivaan tarhoihin aivan liian varhain.
Yhä kuuluu tassujen rapina kotitiellä, vaikka hiljaista tiedätkin olevan siellä.
On meidän omistajien vastuulla tehdä päätös kipeä, vaikka ystävällemme lähtö onkin kivuton ja ripeä.
Uskon silti, että lemmikkisi sanoisi sinulle eläinten kielellä: "Äiti, älä ole pahalla mielellä."
Sanoisi: "Kiitos päätöksestä tästä, kiitos mukavista päivistä, leikeistä, reissuista, kiitos hyvästä elämästä!"
Nyt on kivut ja surut poissa, olen muiden kavereiden kanssa täällä ylhäällä eläinten taivaan karkeloissa."
Tiedän, että lemmikkisi on edelleen mukanasi arjessa, työssä, vierelläsi kulkee kylmässä talviyössä.
Älä siis säikähdä henkäystä pimeässä, se on vain hänen tapansa kertoa sinulle: "Olen tässä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti