Miu ihana ystävä pitää blogia. Sitä on kiva lueskella. Vähä niinku ois mukana toisen arjessa mutta ei kuitenkaa samalla tavalla ku feispuukissa. Mie en oikee osaa käyttäytyä feispuukissa. Osaan siis toki ladata sinne kuvia miu kamerasta ja osaan päivittää sitä mutta miula ei o lapsia, hevosta, kissaa, koiraa, puutarhaa, edes pihaa, ihanaa sisustusta ja miu käsityöinnostuski tökkii, koska ei tässä meiän kaksiossa voi mitää kässäillä, eikä maalailla, ku kaikki jälet pitää siivota kun inspiraatio menee ohi. Ja mikä tappaa inspiraation paremmin tälläseltä semiluovalta hahmolta kun se, että tietää, että joutuu kuitenki levittää kaikki matskut n.hehtaarin kokoselle alueelle ja sit ne pitää minuutin tai kahen pinnistelyn jälkee korjata. Jooei. Eli en siis oikee voi ottaa kuvia miu luovista tuotoksistakaa. Ainut luova, tai ees vähä jännä asia mitä voi tehä ilman sotkuja, on kirjottamine. (Älkää ymmärtäkö väärin, miusta iha vaikka vesiputouksen tuijottamine on jännää, testasin just Norjassa, mut siitä myöhemmi. Tää tarkottaa nyt siis luovaajännää.)
No, koska suurin osa ihmisistä elää nykyisin netissä, ni miksipäs mieki en alkais tehä tällästä virtuaalista pohdintaa. Hassua, miettikää, että meiän aikalaiset lukee jotai kärvähtäneitä bergamentteja, jotka löytyy jostai hikisestä luolasta ja sitte joku koittaa tulkita niitten ikivanhaa kieltä. Myö kirjotetaa juttuja nettii, jotka jää sinne ikuisiks ajoiks. Kahen tuhannen vuoden päästä joku kaivaa ne esii jostai bittiluolasta ja pohtii että mitähä 2000-luvun alkupuolella eläneet ihmisraukat tarkotti mm.lyhenteillä LOL, EVVK, KVG, VMP.. (nuo on suunnillee ainoot lyhenteet, jotka tiiän. Tuo viimene ei o ehkä(?)kaikille tuttu, se tarkottaa Vitsi Mitä Paskaa.)
Mitenköhän tähä blogiin muute luodaan joku käyttäjäprofiili? Miu oli itseasiassa ajatus pitää tää sellasena anonyyminä, mutta hittojako miu elämässä tapahtuu mitää nii ihmeellistä, etteikö sitä vois joku satunnaine kulkija mulkasta iha miu nimen kanssa :D Mutta tuolla käyttäjäprofiililla siis meinaan jotai sellasta, kun: Kerro jotain itsestäsi. Mistä olet kotoisin, kuka olet, mitä teet, minne meet ja miks? Ehkä se löytyy. Miehän en vielä o ees iha varma mihi tää miu teksti päätyy.. Tai siis millasee muotoo. Mutta, jos tätä joku joskus lukee ja on lukenu siis näinki pitkälle, ni älkäätte hättäntykö, kyllä tähä tulee iha järkevääki pohdintaa, kunhan mie pääsen vauhtii..
Voisin tässä toki heti vaikka alottaa. Olin just lomalla. Se ei sillee normaaleille ihmisille o mitenkää ihmeellistä, mutta mie kun tällee joitai vuosia yli 30:senä vietin toista oikeeta kesälomaani, ni miule se o vieläki vähä jännä, sellane aikuismaine tapahtuma. No, ei miu siitä pitäny muuta sanoo, kun että olin lomareissussa. Tarkemmi sanottuna laivalla, joka oli Italialaisen varustamon laiva. (Ei kuitenkaa sen Costa Concordian mikää sisaralus, joka jämähti sinne rannikolle..) eikä siinäkää mitää sen ihmeempiä mutta sielä botskilla oli tietty aina aamupala ja se mitä mie tollaselta keski-etelä-enivei-Eurooppalaiselta aamupalalta ootan on se, että mie saan syyä jonku vaaleen leivän, jossa ei o yhtää ravintoarvoja, kuiduista puhumattakaan ja sitte siihe päälle Nutellaa. (Jos joku tulevaisuuden ihmine ei hitto vie tiiä mitä on Nutella, ni KVG, nih.)
No, Nutella on tietenki "kallista"merkkituotetta, joten tuola botskilla, jossa kaikki ruokailuun liittyvä oli miusta aika kaukana mistää "aidosta Italialaisesta"keittiöstä, oli korvattu jollai halpispähkinäkremellä. No,eihä se miuta haittaa, kunhan on sokeria. NYT päästää aiheesee. Eli siinä sitte aamupalalla, kun tietty sielä oli joku muukin, jouduttii jakamaa pöytä joittenki Saksalaisten kanssa. Yritin tietysti aina paeta mahollisimman väljille vesille(pöydille) mutta miu matkakumppani oli sitä mieltä, että turhaa ettiä kauempaa tyhjää pöytää, vaan istutaan, jos ei muuta ni iha vaa muittenki ruokarauhaa rikkoaksemme, lähimpiin vapaisiin tuoleihin. Näin tehtiin.
No miettikääpä tilanne, ku oot ottanu tietty kaks niitä sellasia pikkurasioita, joihin se pähkinäsuklaalevite on pakattu. (Siis niinku voinapit, mutta vähä isompia.) Sit on ensinnäki pitäny miettiä tarkkaan, että monta leipää haluu syyä juuston ja kurkun kanssa, monta juustopalaa pitää ottaa ja sit mitkä kaikki leivät jää Nutellalla päällystettäväks. Tän tasapainon löytämisee meni lähes koko seittemän aamua, jotka tuota risteilyaamiaista maistelin. (Olin lopulta aika tyytyväine tasapainon löydyttyä! Havaitsin myös noin neljäntenä aamuna, että ne croisantit oli oikeesti nii kumisia, että niitä oli turha käyttää vatsantäytteenä.) No sitte ku on aika siirtyä siihe Nutellahommaan, ni se pitää tietysti tehä sillee muka tosi välinpitämättömästi. Näyttäen niille Saksalaisille, että meillä on suomessaki iha normaalia syyä suklaalevitettä leivän päällä aamusin, ei tää o miule mikää iso juttu. (Vaikeinta oli peittää se oma into, varsinki ekoina aamuina.) Sitte seuraavaks se Nutella pitää saaha kahmastua sieltä muovijätepurkin pohjalta sillee mahollisimman isosti. Eli mahd.paljo tuotetta yhellä veitsenheilautuksella. Sinne voi palata vielä toisen kerran mutta sit ei oikee, näyttää siltä, että yrität epätoivosesti kaivella kaiken Nutellan sieltä pohjalta..
Ja viimenen haaste oli saaha levitettyä se mönjä siihe leivälle mahollisimman vähällä laamimisella. Täytyy tehä tosi tarkkaa, tasasta työtä, nii, että sitä on hyvi joka paikassa mutta sen täytyy näyttää huolettomalta leivän voitelulta. (huom, välinpitämättömyys!) MUTTA, tietysti pitää kiinnittää huomiota siihen, että johonki kulmaa jää sillee eniten sitä töhnää, koska se tulee syyä sit iha viimesenä. Ja sit niistä tyhjentyneistä Nutellaroskista pitää pystyä luopumaan muun aamupalajätteen joukkoon ilman, että vielä kerran nuolasee sieltä viimeset rippeet.
Tällästä. Voisin tietysti avautua vielä monistaki ruoka-aiheista, esim siitä, miks AIKUISET ihmiset ottaa esim hotellin (tai laivan)aamupalalla nii paljo ruokaa, etteivät sit kuitenkaa jaksa syyä esim sitä viimestä kananmunaa tai leipää. Ymmärrän, jos joku tuote maistuiki pahalle mutta kyllä nyt pitäs pystyä ymmärtämää, että montako leipäpalaa syöt. Jos epäilyttää, ota yks ja tuu sit hakee toine. Tai kananmuna. Se on kuitenki kanan munasolu :D Nih.
Nyt loppu ruokakeskustelut hetkeks. Meen viettää juhannusta sohvalle. Yksin. Selvinpäin. Hienoo.
No, koska suurin osa ihmisistä elää nykyisin netissä, ni miksipäs mieki en alkais tehä tällästä virtuaalista pohdintaa. Hassua, miettikää, että meiän aikalaiset lukee jotai kärvähtäneitä bergamentteja, jotka löytyy jostai hikisestä luolasta ja sitte joku koittaa tulkita niitten ikivanhaa kieltä. Myö kirjotetaa juttuja nettii, jotka jää sinne ikuisiks ajoiks. Kahen tuhannen vuoden päästä joku kaivaa ne esii jostai bittiluolasta ja pohtii että mitähä 2000-luvun alkupuolella eläneet ihmisraukat tarkotti mm.lyhenteillä LOL, EVVK, KVG, VMP.. (nuo on suunnillee ainoot lyhenteet, jotka tiiän. Tuo viimene ei o ehkä(?)kaikille tuttu, se tarkottaa Vitsi Mitä Paskaa.)
Mitenköhän tähä blogiin muute luodaan joku käyttäjäprofiili? Miu oli itseasiassa ajatus pitää tää sellasena anonyyminä, mutta hittojako miu elämässä tapahtuu mitää nii ihmeellistä, etteikö sitä vois joku satunnaine kulkija mulkasta iha miu nimen kanssa :D Mutta tuolla käyttäjäprofiililla siis meinaan jotai sellasta, kun: Kerro jotain itsestäsi. Mistä olet kotoisin, kuka olet, mitä teet, minne meet ja miks? Ehkä se löytyy. Miehän en vielä o ees iha varma mihi tää miu teksti päätyy.. Tai siis millasee muotoo. Mutta, jos tätä joku joskus lukee ja on lukenu siis näinki pitkälle, ni älkäätte hättäntykö, kyllä tähä tulee iha järkevääki pohdintaa, kunhan mie pääsen vauhtii..
Voisin tässä toki heti vaikka alottaa. Olin just lomalla. Se ei sillee normaaleille ihmisille o mitenkää ihmeellistä, mutta mie kun tällee joitai vuosia yli 30:senä vietin toista oikeeta kesälomaani, ni miule se o vieläki vähä jännä, sellane aikuismaine tapahtuma. No, ei miu siitä pitäny muuta sanoo, kun että olin lomareissussa. Tarkemmi sanottuna laivalla, joka oli Italialaisen varustamon laiva. (Ei kuitenkaa sen Costa Concordian mikää sisaralus, joka jämähti sinne rannikolle..) eikä siinäkää mitää sen ihmeempiä mutta sielä botskilla oli tietty aina aamupala ja se mitä mie tollaselta keski-etelä-enivei-Eurooppalaiselta aamupalalta ootan on se, että mie saan syyä jonku vaaleen leivän, jossa ei o yhtää ravintoarvoja, kuiduista puhumattakaan ja sitte siihe päälle Nutellaa. (Jos joku tulevaisuuden ihmine ei hitto vie tiiä mitä on Nutella, ni KVG, nih.)
No, Nutella on tietenki "kallista"merkkituotetta, joten tuola botskilla, jossa kaikki ruokailuun liittyvä oli miusta aika kaukana mistää "aidosta Italialaisesta"keittiöstä, oli korvattu jollai halpispähkinäkremellä. No,eihä se miuta haittaa, kunhan on sokeria. NYT päästää aiheesee. Eli siinä sitte aamupalalla, kun tietty sielä oli joku muukin, jouduttii jakamaa pöytä joittenki Saksalaisten kanssa. Yritin tietysti aina paeta mahollisimman väljille vesille(pöydille) mutta miu matkakumppani oli sitä mieltä, että turhaa ettiä kauempaa tyhjää pöytää, vaan istutaan, jos ei muuta ni iha vaa muittenki ruokarauhaa rikkoaksemme, lähimpiin vapaisiin tuoleihin. Näin tehtiin.
No miettikääpä tilanne, ku oot ottanu tietty kaks niitä sellasia pikkurasioita, joihin se pähkinäsuklaalevite on pakattu. (Siis niinku voinapit, mutta vähä isompia.) Sit on ensinnäki pitäny miettiä tarkkaan, että monta leipää haluu syyä juuston ja kurkun kanssa, monta juustopalaa pitää ottaa ja sit mitkä kaikki leivät jää Nutellalla päällystettäväks. Tän tasapainon löytämisee meni lähes koko seittemän aamua, jotka tuota risteilyaamiaista maistelin. (Olin lopulta aika tyytyväine tasapainon löydyttyä! Havaitsin myös noin neljäntenä aamuna, että ne croisantit oli oikeesti nii kumisia, että niitä oli turha käyttää vatsantäytteenä.) No sitte ku on aika siirtyä siihe Nutellahommaan, ni se pitää tietysti tehä sillee muka tosi välinpitämättömästi. Näyttäen niille Saksalaisille, että meillä on suomessaki iha normaalia syyä suklaalevitettä leivän päällä aamusin, ei tää o miule mikää iso juttu. (Vaikeinta oli peittää se oma into, varsinki ekoina aamuina.) Sitte seuraavaks se Nutella pitää saaha kahmastua sieltä muovijätepurkin pohjalta sillee mahollisimman isosti. Eli mahd.paljo tuotetta yhellä veitsenheilautuksella. Sinne voi palata vielä toisen kerran mutta sit ei oikee, näyttää siltä, että yrität epätoivosesti kaivella kaiken Nutellan sieltä pohjalta..
Ja viimenen haaste oli saaha levitettyä se mönjä siihe leivälle mahollisimman vähällä laamimisella. Täytyy tehä tosi tarkkaa, tasasta työtä, nii, että sitä on hyvi joka paikassa mutta sen täytyy näyttää huolettomalta leivän voitelulta. (huom, välinpitämättömyys!) MUTTA, tietysti pitää kiinnittää huomiota siihen, että johonki kulmaa jää sillee eniten sitä töhnää, koska se tulee syyä sit iha viimesenä. Ja sit niistä tyhjentyneistä Nutellaroskista pitää pystyä luopumaan muun aamupalajätteen joukkoon ilman, että vielä kerran nuolasee sieltä viimeset rippeet.
Tällästä. Voisin tietysti avautua vielä monistaki ruoka-aiheista, esim siitä, miks AIKUISET ihmiset ottaa esim hotellin (tai laivan)aamupalalla nii paljo ruokaa, etteivät sit kuitenkaa jaksa syyä esim sitä viimestä kananmunaa tai leipää. Ymmärrän, jos joku tuote maistuiki pahalle mutta kyllä nyt pitäs pystyä ymmärtämää, että montako leipäpalaa syöt. Jos epäilyttää, ota yks ja tuu sit hakee toine. Tai kananmuna. Se on kuitenki kanan munasolu :D Nih.
Nyt loppu ruokakeskustelut hetkeks. Meen viettää juhannusta sohvalle. Yksin. Selvinpäin. Hienoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti