Uuttavuotta

Nii siinä kuulkaa kävi, että en saanu mistää bileseuraa=ryyppään kotona. Tai siis en tietenkää ryyppää, vaan nautiskelen sivistyneesti drinkkejä.

Kävin tänää aamusta tallilla. Sain ihanan elämyskokemuksen, kun hyppäsin "Yleis-Sirpalla." Tallilla on siis ihana tamma, joka on superturvallinen ratsu. Sirpalle käy kaikki. Se kuljetti miut esteiden yli ihan tosta vaan :) Jäi niin hyvä mieli, että leijailen vieläki vähä. Tosin se hyvä mieli pikkusen lässähti, kun piti tallin jälkee ajella Helvetin portille, joka siis myös Prismana tuttavien kesken tunnetaan. Mei lähiPrisma on ihan jees paikka. Mutta muutamana iltapäivänä vuodessa se kuitenkin muuttuu zombilandiaksi, jossa tahdottomat ihmismassat tukkii käytäviä, juoksee alennusmyyntien perässä, kahmii taisteluvankkurit täyteen herkkuja, lapsille limsaa, isille kaljaa ja Maija-tädille vissyä. (Kun se nyt vaan joka vuosi tunkee muiden mukana uudenvuoden juhliin, sinkku kun on mutta ei kuitenkaan vaihda koskaan vaihda vapaalle ja nautiskele alkoholia. Vissyä kuitenkin kuluu pienen ydinperheen vuosikulutuksen verran uudenvuoden aattona. Joskus Maija irrottelee ja ostaa makuvissyä. Onneksi Maija-täti on lähtökohtaisesti harmiton ja huomaamaton hahmo, joka menee limeviipaleilla koristeltuine kuplajuomalaseineen sohvan nurkkaan istumaan ja somettaa älypuhelimellaan. Hän ei poistu siitä edes vessareissulle. Kukaan ei ole viitsinyt kysyä, kuinka se on tuolla juomamäärällä mahdollista. Maija tulee kuitenkin katsomaan raketteja ja poistuu, ennenkuin kukaan ehtii kinuta häneltä kyytiä kylille. Hondan takavalot vilahtavat pihatiellä viimeisten rakettien savun hämyssä ja jäljelle jäävät vain tyhjät vissypullot.)

Nii. Mie oon aina ihmetelly mite ihmiset VOI hiihtää siellä kaupan käytävillä niin hitaasti! Sitte jos siihe sattuu useempi hidastelija mutta ne menee eri kaistoilla, ni yritä siinä sitte ohittaa. Välissä juoksee jonku rakkaudenhedelmä vastaan alekorista pöllimänsä legopaketti kädessä ja seuraavaks saa väistää sen perässä tulevaa mummoa(ne on pahimpia, koska niillä on kuulon alentuma ja silmänpainetauti, lisäksi korkee verenpaine, joka johtuu kahden tunnin yksinolosta alaikäisten seurassa.). Tää kauppahomma yleensä onnistuu sillee normipäivänä juuriki tallihommien jälkeen, ku mummot on jo käyny ja normaalia työtä tekevät nuoret aikuiset ovat vielä töissä (eli siis n.klo 13-14:30 aikaan)ja ne alaikäset on hoitolaitoksessa. Tänään oli kuitenki erikoispäivä ja kaikki oli päästetty vapaalle samaan aikaan. Ei käy kateeks Prisman henkilökuntaa. Luulen, että niille jaetaan joka joulu "erikoisherkkukori" jossa on suklaan tilalta vähä piriä jossai kauniissa purkissa.

Huh. Noh, oisinhan mie itekki voinu suorittaa kauppa-asiat jo etukäteen mutta mie vihaan ennakoivaa kaupassakäyntiä jopa enemmä ku (hitaita)ihmisiä, ni siks olin itekki siellä. Onneks oon nyt kotona ja kuuntelen ulkona olevaa myrskyä ja voin nyt jakaa (taas kerran) drinkkivinkin. Tässä tulee:

Puolukkamargarita:

Esivalmistelut: Jäädytä jäät.

Miula on tässä nyt tälläsiä ammattikäytöön tarkotettua pääkallojäitä mutta ei se o nii justiinsa. (Varsinki, ku ne ajetaan kaikki murskaks..)

Sitte sinä päivänä, ku aiot nautiskella juomaa, niin alota esivalmistelut, eli ota tarvittavat viinat ja lasi esille. Halutessasi käytä drinkkimittaa, tulee jotenki sellanen ruotsinlaiva-fiilis. :D

Toi punanen ei o jauhelihaa, vaan pakastemansikoista (ja äskeisistä jäistä)mössöks ajettua.. no, mössöä.

Siitä sitte vaa tekemään. Jos tahdot tehä niinku mie, eli vaikeella tavalla, toimi näin:

-Ota pari lusikallista mansikkamössöä molempiin laseihin.

-Mittaa (leikisti)molempia viinoja n.saman verran perään.

-Muista, että oleellisena osana margaritaa on se suolaraita lasin reunalla..

-Yritä kallistaa puolitäyttä lasia ja totea, että ei se toimi.

-Kaada laseissa olevat juomat jonnekki(ite käytin tässä viinilasia, kun se tuntu jotenki..no, oikeemmalta, ku nyt kuitenki drinkeistä on kyse. Mutta oikeesti luulen, että ei sillä o nii väliä, kunhan siinä kipossa pysyy neste.)

-Havaitse tässä kohtaa, että lime puuttuu. Kaiva se jääkaapista, lohkaise (Jos haluat lisää haastetta, tee se ensin ilman leikkuulautaa ja normaalilla voiveitsellä. Jos jännitystä on jo tarpeeksi, ota lauta ja oikee veitsi. Terävä, jos löytyy.)

-Ajele lasin reunat limenpuolikkaalla niin, että suola tarttuu n.puoliväliin lasin reunaa asti. (Ruotsinlaivalla ne tekee sen nii, että se suolarantu on sellanen..siisti..)

-Kaada juomat takas 50/50 tyylillä ja havaitse tässä kohtaa, että drinkki jää vajaaksi. LIME! Tähän pitäs tulla limemehua. Purista sitä sillee vähä molempiin juomiin. Jos oot tosimies, yrität jatkaa juomaa tequilalla(koska sitä on isompi pullo). 

-Päätä aloittaa koko turaaminen IHAN alusta ja tässä kohtaa voitte tehä sen helpon kaavan kautta eli:

Ota pakastemansikoita, joita voi sulattaa pikkusen mikrossa. Siis pikkusen! Sen verran, että ne irtoo siitä klimpistä.

Lisää mansikat, jäät, haluamasi määrä alkoholia, limemehua ja hyvää mieltä jonkinasteiseen blenderiin ja aja mössöksi. 

Suolaa lasit ja kaada mössö laseihin.

Juo ja humallu. 

HYVÄÄ UUTTAVUOTTA!

p.s. Vaikke ette uskois uudenvuoden lupauksiin, niin luvatkaa edes olla itsellenne armollisia tulevana vuotena. Tehkää jotai kivaa, tavatkaa vanhoja ystäviä, menkää seisomaan kesäsateeseen, syökää vähä suklaata ja tehkää ylipäätään jotain, joka tekee teiät onnelliseks ees pieneks hetkeks.

<3

napatequilaa..

Kyllä, tiiätte kaikki sen biisin, eikö? Mie mietin iha hitoksee pitkää, että mitä on napatequila. Tuli vaa kaikkee asiatonta mielee. Sitte ku kerran keskityin kuuntelemaan niitä sanoja, ni totuus selvis. Siinähän siis kaadetaankin napaan tequilaa. (Tässä kohtaa o mainittava, että vaikka oon kehittyny aika nopeeks kymmensormijärjestelmäkirjoittajaks, jopa ihan ilman että oisin ottanu yläasteella moiseen toimintoon valmistavan kurssin valinnaisena, niin silti q-kirjain pitää kyllä ihan erikseen ettiä täältä näppäimistöltä. )

Siinäpä johdatus kuulkaa, ku miu piti ihan tulla jakamaan tää hassun hauska sattumus tänne. Jos joku ei tienny, ni kohta on uusivuosi. Siis uudenvuoden aatto ja bileet ja kaikkee. Miula on sattumoisin vapaata koko aatto ja päivä ja vaikkajamitä mutta kuinka ollakaan, en saanu ketää juhlaseuraks. Menee vähä niinku taas yks hyvä syy juhlia hukkaan. Tästä riemastuneena päätin, että ainaki sitä voi ottaa alkoa, vaikka sitte yksin. Sain jälleen perinteeksi muodostuneen liköörin K:lta (Kai perinne nyt voi muodostua jo kahesta peräkkäisestä joulusta, eikö?) ja päätin, että teen aattona margarita-drinkin. 

Siitä on muuten jossain aiemmassa postauksessa juttua.. Tässä tulee nyt siis puolukka-mansikka-margarita. Ja se K:n lähettämä likööri liittyy siihen niin, että ei tartte ostaa quantreau´ta ku käytän tätä kotipolttosta. Mitäs muuta? Mietin ja mietin, että mikä se toinen alkoholi on ja päädyin, että se on rommia. Sensijaan, että oisin tarkistanu asian enne kauppaa lähtöä tai vaikka iha vaa koetellu alkon tätin drinkkitietämystä kysymällä siltä mikä se toinen viina margaritassa on(harkitsin tätä hetken jo vakavasti, ei luontaista miulle kysyä apua.)päädyin rommihyllylle. (Huomautetaan myös, että mikäli miula ois älypuhelin, oisin saattanu mulkasta siitä tätä asiaa..Onneks ei o. Elämä on paljo jännempää näin!) Mikää hälytyskello ei soinu siinä pohtiessa, että ykskää niistä rommipulloista ei näytä siltä, että meillä ois ollu sitä aiemmi. Siitä häiriintymättä päätin, että viina ku viina ja ostin tän:

Ei, tämä ei ole maksetttu alkon mainos ja kyllä, nuo Fazerin parhaat tuossa on vaan kuvausrekvisiittaa.

No seuraavana (tai niinku täällä pohojosessa sanotaan seukki)päivänä tarkistin asian netistä, ku K alko kysellä, että mitä lantrinkia siihen tulee.. No, ootas, katotaa resepti.. Tarvitset quantreauta, tequilaa.. Jeij ja miula o puol litraa rommia :D No, hätä ei ole tän näkönen, ei muuta ku takas kauppakeskuksee. Miula oli sinne muutenki asiaa, ku piti mennä ettii kalsareita alesta. Ei löytyny muuta ku jotai pitsihepeneitä ja ne hankaa perseen ruvelle esim ratsastaessa. Harmi että Seppälää ei enää o, sen valikoimii pysty aina luottamaa. Lisäks niitten kalsareissa oli kaikkia hauskoja mulkosilmäeläimiä.. Romanttista!

Nii, eli siis se alko. Menin ovesta sisää ja tadaa, siinä kassan takana istuu sama rouva ku eilenki! Ei perhana, en sit voinukkaa mennä sinne.. Menin ruotsin alkoo, jossa oli iha hirvee ruuhka. Siis ihan sellanen, että ovella tuli beibeä vastaan kahen siiderilaatikon kanssa ja poikaystävä hinautuu perässä kaljakeissi kourassa. Ihan ku viina ois loppumassa maailmasta. Sit ku menin ite sinne hyllyväliin ni havaitsin, että hakemani viina oli itseasiassa 12 egeä halvempi systembolagetissa. Että tavallaa ymmärrän sitte kuitenki ton ihmisryntäyksen..

Tässä kuvassa oikee pullo. Ois sillä ollu muutaki tequilaa mutta tuo hattukorkki jotenki kuuluu tähä näytelmää:

ja tässä pääraaka-aine:

Fazerit edelleen kuvausrekvisiittaa mutta ei hätää, niitä saa kaupasta karkkihyllyltä läpi vuoden!

Laitan sitte uutenavuotena teille kuvia miu drinkeistä :D

Zombi-mummi ja muita sattumuksia

Noni rakkaat, rikkaat, köyhät ja kipeet lukijani, se on joulut vietetty. Tai nyt on kyllä virallisesti vasta Tapaninpäivä, eli joulu jatkuu mutta koska mie oon viettäny sitä jo alkaen 21.12, ni miu pyhät alkaa olla siinä pisteessä, kun puoliso ajetaan lumihankeen ja ite sammutaan perässä samaan kasaan. Miula on kyllä myös sellanen tilanne että olin eilen töissä, joten katkes nää pyhät sillee just kriittisestä kohdasta ja puoliso saa olla rauhassa. Sitäpaitsi mie tykkään (salaa)joulusta. Töissä oon aina iha että "Nyt tää RadioNova pois ja City tilalle" mutta heti ku istun omaan autoon, ni äkkiä vaan Radio Aalto päälle ja joululaulut soimaan :D Tänä aamuna havahduin kyllä siihen, että joulu on ohi, koska Aalto soitti taas sitä samaa vanhaa humppaa ku aina ennenki. No, aika aikaansa kutakin. (Meneeköhän se sanonta ees noi? En edes tiiä mitä se tarkottaa mutta miusta se sopii nyt tähä hetkeen.)

No, mitäs jouluna? Miula oli tosiaan sellanen pieni missio tässä vielä enne joulua, kun sen perhanan pikku-een-suoritus. (Jos liityit vasta tässä kohtaa miun blogin pariin, niin lue hetki sitten tehty päivitys aiheesta "Jenni autokoulussa".) Onneks en taas tienny sitäkää etukäteen kui vaikeeta voi olla hankkia yks pikku-e-merkintä omaan ajokorttiin. VAIKEETA! Kaikki muu meni ykkösellä läpi mutta pikkueeajokoe ei. En osannu liikennesääntöjä. Kaiken lisäks se inssiukko oli oikeesti tosi asiaton. Aion ehkä laittaa sinne sellasen semiasiallisen palautteen, että jos ajot menee nii päi persettä, että siitä ei voi sanoo MITÄÄN hyvää, niin sanois nyt edes,että "On siula kuitenki ihan hienon värinen auto." (Tai jotai.) No, nyt se kortti on taskussa, perhana. Kuka lähtee miu kaa karavaanarireissulle ens kesänä?? Anyone? 

Mie kävin suorittaa sen (loppuun) samassa legendaarisessa autokoulussa, jossa oon ajokorttiniki saanu joskus aikanaan. (Piti mennä tääki asia hoitamaan Lepraan asti mutta tulipa hyvä syy käyä samalla tapaamassa vähä ystäviä siellä :) Kävin varuiks yhellä ajotunnilla enne sitä ja kui hauskaa meillä olikaa miu entisen autokouluopettajan kanssa. (Se oli vähä vanhentunu. Toisaalta en ihmettele yhtää, ku miettii mitä työtä se tekee!) Miu teki ihan tositositosi paljo mieli kysyä siltä muistaakse miuta tai möläyttää jotain tyyliin "Siehän se miut opetit aikanaan ajamaan autoo.." mutta en sit viittiny. En ehkä ollu mikää kaikkein paras oppilas aikanaan :D Mutta kyllä siinä taas huomas kuinka lepposia Karjalaiset ihmiset on! Oli niin hauskaa. No, sain kortin ja kaikki on nyt hyvin. 

Tehtii miu siskon kaa sellanen pikareissu Lepraan siinä joulun kunniaks. Meillä oli huippuhauskaa, ku kruisattii nostalgiareittiä Hki-Kuvola-Lepra. Pysähyttii oikee Pukarossaki ja kaikkee. Äitin Kirnulla mentii. Se on samanlaine ku miu muna oli aikanaan, ihana, urhee pikkuauto, joka on helppo parkkeerata supertäyteen Citymarketin parkkihalliin mutta jonka kanssa ei haluu lähtee yrittämää liian pieneen rakoseen, että kiihtyykö se enneks rekka ajaa yli.. 

Noni, no Pukaron Paronista vähä matkaevästä, eli lehmäkarkkeja, Raffeleita, Muumilimsaa ja Nessuja. 

Sit miu ajojen jälkee lounasruokailua..

Tuo tonttu tuossa kuvassa on se miu sisko. :D Miu ihanat ystävät K ja N (N=miu terapeutti mutta käytän tässä hänen omaa nimeään ihan vaa, että ette luule että sen oikee nimi on terapeutti. Miule oli nimittäi lapsena yllätys että mei mummin nimi ei oikeesti ole "mummi".. Mummista kohta lisää.) tuli meille lounasseuraks. Olivat molemmat kaivautuneet kotikoloistaan ihan vaan tullakseen moikkaamaan, ihanat <3 (Sillä ei ollu asian kaa mitää tekemistä, että houkuttelin niitä paikalle tarjoomalla lounaan. Ei, ne tuli ihan vaan hyvän seuran takia :D) Tässä myös lounasvinkki, jos joskus syystä x liikutte Leprassa lounasaikaan. Kehruuhuone on siihen hyvä mesta!

Seuraavaks suunta oli sitte Helsinkiin ja miu rakkaiden siskonpygmien luo. Ne alkaa olla aika hauskassa iässä. Tehtii niitten kaa pipareita, tässä mei tuotoksia:

Kuvan nimi: "Kuinka monta ranskanpastillia saan mahtumaan yhteen lumiukkopipariin?"

Tässä vähän ylivalottuneessa kuvassa meiän lopputuotos. Meinattii eka tehä piparitalo mutta totesin tässä, että kuinka paljon helpommalla pääsee, ku liimaa noita tyyppejä vaan tollee toho alustaan. Saa tehä ja koristella ilman sitä *#(%#RQ)R#""(/W/!!!: aa* Ton nimi on "Yksisarvistaikametsä." (Tai jotai sen suuntasta..)

Sitte on ihan miu oma tuotos. Tää on miu alter ego, se edustaa kaikkee sitä mitä mie haluisin olla mutta en oikeesti oo. Eli sillä on isot tissit, mekko ja kruunu :D Holger kutsui sitä tissiprinsessaks ja sehän se miu supersankari-minä olis. 

Holger 5v on myös käsittäny ihmisen kuolevaisuuden miusta aika hienosti. Se totes, että kun mei mummi nyt kerta on kuollu, niin siitä on tullu zombi. Joskus nää asiat naurattaa ja toisaalta en kadehdi yhtään aikaa, jolloin noille pygmeille tulee se varsinainen kyselykausi ja niille joutuu selittää että missä kärpäsen lapset on, kun niitä ei koskaan näe, kuinka iso avaruus on ja miks naapurin Penalla on aina isompi auto kun meiän isillä. No, toisaalta ootan aikaa, kun voin viettää noitten kaa pari päivää laatuaikaa ihan ilman vanhempia. Voidaan sit käyä loppuun se tänä jouluna vähän kesken jääny keskustelu aiheesta "kuka on Nasu-possu, jonka reisipala on sinapilla peiteltynä iskän lautasella" ja todeta, että Pandan konvehtirasia o ihan hyvä aamupala joulupäivän aamuna. 

Tähä välii yks kuva. Maailman pehmeimmät pehmolelut! Ei meinattu päästä pois jostai kaupan leluhyllyltä, ku piti vaa kosketella näitä ihania möttösiä..

Meillä yritetään pitää perinteitä yllä ja vieteltii sitte jos jonkinlaisia sukujouluruokailuja. Jostai syystä puheenaiheet meinaa aina karata johonki höpöjuttuihi.. Ei siinä sillee mitää, jos on ihan vaa oman perheen kanssa liikkeellä. Tai toisissa perheissä varmaan tyyliin syyään pöydän ääressä, istutaa nii kaua ku kaikki on syöny ja lautanen syödään tyhjäks. Meillä voi vaikka työntää viinirypäleen nenään ja leikkiä ravunkuorilla. Ei, alkoholilla ei ollu (kovinpaljon)tekemistä asian kanssa. Tää ei liittyny aiheeseen muuten, kun että huomattiin keskusteluissa ja vanhoja muistellessa, että mite se onki, että kaikki hauskat jutut ja puheenaiheet liittyy jollain tavalla alkoholiin ja sen vaikutuksiin? Meiän lapsuus oli ehkä vähä vapaamielinen. Tänä päivänä ois lastensuojelu oven takana jo aika paljon vähemmästä :D Mutta toisaalta, meiän suvussa ja tuttavapiirissä ei koskaa juotu rähinäviinaa, aina oli hauskaa.. Mutta mitä jos ei aina niitä viinajuttuja? Kai sitä nyt hauskoja juttuja tulee jostai muustaki aiheesta? *Pöytään laskeutuu hiljaisuus..* "No oli sellanen hassu juttu, ku Holgeri oli pieni ja se väänti sellaset ripulit, että sitä oli jokapaikassa ja siellä sitä huoltsikan vessassa yritettiin minimoida vahinkoja.." Haha. Eli kaikki hauskat jutut liittyy joko viinaan tai.. niin no. Tällästä joulua meillä.

Tässä vielä tiivistettynä tän joulun väsyneet tunnelmat. 

Onneks Sakke kävi peittelemässä väsyneen juhlijan. :)

Viininaama-Viivi ja Silmäpussi-Simo toivottaa R&ES-groupin puolesta hyvää joulua ja parempaa uuttavuotta. Tää kaksikko suuntaa nimittäi seuraavaks Tallinnaan Bon Jovin keikalle! HA!

It's my life 

It's now or never 

I ain't gonna live forever 

I just want to live while I'm alive… 

Bon Jovi

Joulun tunnelmaa

Heij vaan heij tyypit! En o ollu linjoilla aikoihin mutta nyt täällä taas! Haluutteko tietää miu autokoulusta? Joo, ette, hyvä.. Kerron siitä sit ehkä, ku käyn vielä koittaa iha vihoviimestä ajo-osiota sen pikku-een puolesta. Pitää seki mennä Lepraan asti suorittamaan, ku eihän se niin vaan onnistukkaan näillä leveysasteilla! Mitää dramaattista ei tapahtunu, vaikka se inssiäijä oliki sitä mieltä, että oon tosi hasardi kuski, eikä se lainais miule peräkärryään, eikä oikeestaan haluis muutenkaa olla miu kaa missää tekemisissä. Noh, sillä oli kai joulustressi tai jotai? Aion laittaa ajovarmalle palautetta mutta vasta jos saan joskus sen kortin haltuuni :D Muistuttelen heitä hampurilaispalautteesta, joka on siis ollu päivän sana ainaki sillo, ku mie opiskelin psykologiaa joskus lukiossa.

No, kerron mei Leprareissusta sit ehkä omassa tekstissä. Aiotaa lähtee rakkaan siskoni kanssa sinne ens to-pe. Otetaa äitin Kirnu alle ja ajellaa sillä. Ollaa yks yö ja tullaa sit joulun viettoon. Kiva nähä kavereita, tai ainaki osaa, ku eihän kaikkia ehi millään, Leprassa sillee pikaseltaa. Kavereihin ja siihen aiheeseen tässäki vois nyt vähä viitata (tai tviitata. Eiks tvitterii kirjottamine o tviittausta? Kirjottaako kukaa enää tvitteriin?)kun oltii siis just tuossa Helsingin sykkeessä juhlimassa miu lauman sisäisiä pikkujouluja. On niin huippua, että elämässä säilyy ihmisiä, joitten kanssa on kasvanu. Vaikka kaikilla on omat kiireet, eikä sitä ehi aina soittelemaan, menee pitkiäki aikoja että ei nähä mutta silti aina on sitte niin ihanaa ku ehitää näkemää, istumaa alas, juomaa vähä viiniä ja kaikilla on nii paljo asiaa, ettei meinaa ehtiä kertoo kaikkee mitä haluis :D

No, jouluun kuuluu pikkujoulujen lisäks joulukortit. Miulekki on tullu laatikkoon jo muutama aivan huippuvedos! Tässä pari niistä:

Harmi, että en osaa käyttää miu kameraa nii hyvi, että saisin tarkkoja kuvia, mutta tuo tonttuhahmo sanoo tossa lähteestä joudessaan: "En enää ikinä.." Haahahaa, tää on nii huippu! Jokaine voi mielessää miettiä mitä ja kenelle se siinä lupailee.

Sitte tuli toinen:

Tää on aika liikkis. :´) Ite tehty!

Tein perinteisiä(?)pipareita. Ajatuksena oli herätellä miu koristelutaitoja, että voin tänä vuonna voittaa meiän asemien välisen piparitaloskaban ni eikös käyny nii, ettei kukaa julistanu sitä kisaa tänä vuonna?? Enkä miekää voinu sitä tehä, koska sitä ois epäilty sopupeliks, jos(kun)mie oisin sen voittanu. Tälläsiä pipareita kuitenki puuhasin ja ei, ei perinteistä joulukikkelipiparia tänä vuonna. Toki vielähän tässä kerkee..

Nyt seuraa sitte äänestys, johon toivon vastauksia. (Ei liity jouluun, että jos et ole jouluihminen, niin voit kyllä lukea pidemmälle!) Eli kuvitelkaa tilanne, että ootte haaveillu jostai mättöruoasta ja monen mutkan kautta päädytte aasian bistroon syömään kärvähtänyttä leipää(siis ei mikään "vähän tummaksi paahtunut" vaan ihan musta! En tiiä onks se joku hipsterijuttu polttaa ruoka kunnolla mut eiks se ollu nii, ettei se o iha terveellistäkään? Karsinogeenit ja sillee..) ja pala mozarellaa. Nälkä jää, meette kauppaan ja päädytte ostamaan paprikan makusia tuc-keksejä ja brie-juustoa. Hotellilla ei ole kuitenkaan veistä, jolla tuhota juusto, joten päädytte käyttämään sellasta eräjormailuun tarkoitettua haarukka-lusikka-yhdistelmää. Noni, nyt tulee se kysymys, eli kummalla puolella on loogisempaa ottaa sitä juustoa, haarukka- vai lusikkapuolella??

Koska itsehän olen vahvasti sitä mieltä, että EI NÄIN:

Se kaikki möhnä jää tuonne lusikkaan kiinni. Mutta jokainen tyylillään, vai? :D

Tän tyylin lisäks K:lla on ainutlaatuinen ruokavinkki aamupalalle. Eli täysjyväsämpylä, siihen päälle juustoa, graavilohta ja mansikkahilloa. On kuulema se suolasen ja makean liitto, joka on omiaan tuossa yhdistelmässä. Hans Välimäki, saa ottaa listalle!

Harmi,että miula ei ollu kameraa mukana, että oisin saanu tuosta kuvan mutta tässä yks toinen tähä ruoka-aiheeseen liittyvä kuva. Mikä ei kuulu joukkoon:

Näin meillä. Tähän loppuun vielä Bärtilin ja kavereiden joulutervehdykset myös teille, jotka ette ole heitä postilaatikkoonne tänä jouluna saaneet. Olkaa kilttejä ja muistakaa tää lauantaiyönä Zetorin vessassa kuultu elämänviisaus: "Sie et voi olla kenenkään kanssa, jos et voi olla yksin." (Joku tyttö lohdutti toista, ku sillä oli jotai poikaystävähuolia.)

Olkaa varovaisia ja hyvää joulunodotusta! 

Jenni autokoulussa

Tää vois olla jonku lastenkirjan nimi. Siinä ois pikku-Jenni, joka menee suorittamaan ajokorttia. "Tänään on suuri päivä ja Jenniä jännittää." Alkaa kirjan ensimmäinen lause. Jenni marssii autokoulun ovesta sisään ja ilmoittautuu. Kirja seuraa n.kymmenen sivun verran sitä, kun Jenni käy ensin teoriatunteja homeisessa luokkahuoneessa istuen. Penkit ovat kultaiselta seitsemänkymmentäluvulta ja samalta aikakaudelta jäänteenä oleva tupakan haju leijuu seinillä. Sen voi haistaa jopa kirjan sivujen läpi. Iso setä (koska ei saa sanoo lihava) näyttää kalvoja ja kertoo liikennesäännöistä. Sitten Jenni menee ajotunneille ja kirjan viimeisellä sivulla hän hymyilee saatuaan ajokortin. Jennin äitiä hirvittää ensimmäiset 10 vuotta kortin saamisen jälkeen mutta Jennin isä antaa heti auton käyttöön ja naureskelee onnellisena takapenkillä pikku tuiskeessa. (Jenni on hakenut hänet satamasta, juuri rantautuneelta Viipurinristeilyalukselta) Hassun hauska kirja, joka luetaan iltasatuna monen monta kertaa.

Ha ha. Haluutteko kuulla todellisuudesta? Jenni menee autokouluun ajatuksena korottaa oma ajokorttiluokka perus henkilöautokortista B, luokkaan kevytkuorma-autokortti eli C1. (Jos oisin tosimies, oisin ajanu saman tien rekkakortin! ..mutta oon tyttö, ni näillä mennää.) Samalla vaivalla siinä voisi sitten suorittaa pikku-e:n, niin voidaan kesällä lähteä vaikka asuntovaunuretkelle. Mite aattelitte, että tää homma toimii? Netissä lukee asiasta näin: Ilmoittaudu autokouluun, täytä ajokorttihakemus, hommaa lääkärintodistus, vie ne katsastuskonttorille, maksa maksut, käy virtuaaliteoriat (enää ei istuta seitkytluvun tuoleilla, ei edes Ikeasta hankituilla, vaan omalla kotisohvalla luurit päässä nettikameraan tuijottaen.) aja parit ajotunnit, käy kirjalliset ja inssi, tadaa, kortti käteen. Pikku eetä varten ei tartte ku hommata kalusto ja mennä konttorille, kun teoria on suoritettu. Helppoa?

Kuten rakas avopuolisoni usein toteaa, "Mite se onki, että Jenni just SIULLE sattuu aina kaikkea hassua?" En tiiä mutta mie kerron nyt mite MIU autokouluasia menee:

Se alkaa ajokorttilupahakemuksella ja lääkärintodistuksella. Meen mukavalle työterveyslääkärille, jolla menee vain pieni hetkinen kun se kirjottaa todistuksen ja saan vielä kipuileviin niveliinikin apua. Sitten vien paperit katsastuskonttorille, maksan 35egeä ja hakemus siirtyy bittiavaruuteen. Täähän käy helposti, eiku..

Mennää autokoululle täyttämään papereita ja selvittämää muutenki, että mitä tässä nyt pitää tehä. Autokoulun opettaja sanoo, ettei tässä mitää tartte täytellä, senkus rekisteröidyt virtuaaliteoriatunneille ja alat käydä niitä. Sitte varaat tästä numerosta ajotunnit.

Okei, no mites, kun teidän nettisivuilla lukee, että teiltä saa myös pikku-e-opetusta. Ei sillä että sitä tartteisin, koska oon luonnonlahjakkuus peruuttamaan peräkärryä mutta ihan varuiks. (Luonnonlahjakkuus tässä kohtaa tarkottaa sitä, että sain jopa meiän iskän hermostumaan ku se istu vieressä ja yritti saaha miut tajuamaan mite sitä rattia käännetää. Mei iskä ei hermostu. Koskaan, missään tilanteessa. Se oli sen elämän eka kerta. Että sellanen luonnonlahjakkuus..)

"Joo, on meillä kalusto mutta siihenhän ei tartte mitää opetusta, senkun menee sinne konttorille suorittamaan." Mutta onnistuuko se teidän kalustolla sillee, että opeteltais sitä ajamista eka vähä? "Juu, onnistuu, mutta ei siihen tarvita mitää oppitunteja, senkun menee sinne konttorille.." No (VOI =)/#R%OQ"(/) mutta jos kutenki kokee, että tartteis vähä opastusta? "No sitähän voi ajaa ihan omalla kalustolla.." Mutta mitä jos ei oo omaa kalustoa? "No mihin sie sitte koko pikku-e:tä tarttet?" *autokoulun opettaja hymyilee hämmentyneenä tiskin takana* Öööö, no eihän miula o kuorma-autoakaan ja sitäki korttia oon tässä hinkumassa. Ajattelin, jos nyt samalla vaivalla ja ajokortin uusimisella, niin jos vaikka sitä joskus esimerkiks heppahommissa tarttee?

Arvatenkin ekalla ajotunnilla paljastuu, että koululta löytyy joo sellanen peräkärry mutta vetoauto pitäis olla omasta takaa. Ymmärrysongelma: Luulin, että "koululta löytyy kalusto" tarkoittaa koko kaulustoa. Noh, ei siinä.

Illalla soi puhelin ja autokoulun opettaja soittaa. Jennin yhteystiedot tartteis tähän sopimukseen. Hassua, kun vielä aamulla oltiin sitä mieltä, että ei tässä tartte mitää papereita täytellä, alat vaan käydä niitä teoriatunteja...

Eka ajotunti. En meinaa saaha auton pakkia päälle. Istun koko matkan takki päällä ja lopussa hikoilen niin paljon, että ei tartte illalla lenkille lähteä. Mutta en tappanu ketää, siitä pisteet.

Käyn virtuaaliteoriatunnit. Opettaja on ihan mukava heppu. Opin, että kolaripaikalle jos saa äkkiä jostain "sydäniskurin" (eli defibrilaattorin) niin sillä voidaan yrittää käynnistää uhrin sydän. (En tienny tätä! Meillä sitä käytetään vaan kammiovärinäpotilaan rytmin kääntämiseen, ei suinkaan traumapotilaan henkiin herättelyyn mutta enhän mie kaikkea tiiä, tietenkään!)

Ohjeissa sanotaan,että kun teoriat on käyty, ole yhteyksissä autokoululle. Saat sieltä todistuksen, joka pitää olla, kun menet teoriakokeeseen. Yritän soittaa autokoululle, ei vastausta koko päivänä. Iltapäivällä soitan toiselle ajo-opettajalle, joka ihmettelee asiaa ja lupaa yrittää itse soitella ko. hahmolle. Hän saa kuin saakin ko. tyypin kiinni. Hän soittaa minulle ja sanoo että siellä se tyyppi nyt on, toimistolla, pääsetkö hakemaa todistuksen. Juu, pääsen, miula kun oli muutenkin asiaa kaupungille. Meen toimistoon, jossa setä taas hymyilee kahvikupposensa takaa. "Onko siula se todistus, että olet käyny ne teoriat? Hän kysyy minulta. "ÖÖöö, ei kun sitä just tulin hakemaan täältä." Ajo-opettaja naurahtaa ja toteaa, että eihän hän nyt voi noin vain kirjoittaa jotain todistusta sen perusteella, että oppilas sanoo käyneensä teoriat. Hänpä tarkistaa ne netistä, että tuutko huomenna hakemaan vai toimittaako hän sen paperin suoraan katsastuskonttorille? No tulen hakemaan, kun meen toiseen kaupunkiin sitä tenttiä suorittamaan, kun täällä ei ollu sopivia aikoja.

Asia kunnossa.

Tulee huominen. Hahmo ei ole konttorilla aamupäivästä kuten sovittiin, joten soitan hänelle. "Juu, se siun paperi, se on siellä katsastuskonttorilla!" Aha okei, eli siellä ja siellä? Eeeei, kun täällä meiän konttorilla! "No kun siis tosiaan en saanu tänne aikoja vaan pitää mennä toiselle paikkakunnalle." Aijaa, minä kun luulin, että suoritat sen tentin täällä. (????) "No josko minä menen hakemaan sen sieltä konttorilta, ei hätää. Siinä se on miu kauppamatkan varrella."

Tässä kohtaa mainittakoon, että kaikki tää tapahtuu muutaman kilometrin säteellä miu kotoa. Ehkä alkais pienoinen lehmäntatti kasvaa otsaan, jos pitäis vaikka muutamia kymmeniä kilometrejä ajella turhaan tän asian takia.

Noh, meen konttorille. Tähä asti siellä on ollu sellanen varttuneempi rouva, jonka huumorikäyrä on miinuksella. Nyt siellä ilokseni istuukin nuorehko nainen. Jes, ehkä tää onnistuu. Käydään seuraavanlainen keskustelu:

M(inä)
K(onttoritäti)

M: Avuttomien autokoulun opettaja on toimittanu tänne todistuksen miu virtuaaliteoriatuntien suorituksista. Tartteisin sen paperin kun oon menossa toiseen konttoriin suorittamaan sitä tenttiä.
K: Kattoo miuta pitkään, ei sano mitään.
M: Se paperi on kuulema ko autokoulun kansiossa täällä. Tartteisin sen itelleni että pääsen siihe testiin. Teillä ei täällä ollu sopivia aikoja ens maanantaille.
K: Havahtuu, nousee ja menee kaapille. Niin siis Avuttomien autokoulu. Millä nimellä?
M: Nimi
K; *Kaivaa paperin esiin* Tässä.
(olin valmistautunu kaivaa henkkarit mutta eipä niitä kysytty. Periaatteessa kuka vaan ois voinu hakee sen paperin. En nyt kyllä äkkiseltään keksi miten kukaan ois voinu hyötyä siitä mutta enivei.)

M: Kiitos. Voitko vielä tarkistaa, että se on oikein täytetty?
K: Joo, sie tarviit tän mukaan sinne konttorille, kun meet tekee sitä kirjallista koetta.
M: Nii, mutta voitko tarkistaa, että se on oikein täytetty. Että siinä on kaikki vaadittavat tiedot? Kun meillä on sen autokoulun opettajan kaa ollu vähä vaikee ymmärtää toisiamme.
K: Siis, otat tän mukaan kun menet siihen kokeeseen, ilman tätä et pääse sinne. *Ei edes vilkaise paperia*
M: ??

Poistun konttorilta, otan miu uudenvanhan kännykän, jolla on supervaikee kirjottaa tekstaria(miu entiseen ei saa enää hands freetä kiinni. Mut tähä pystyy ehkä lähettää kuviaki!) ja näppäilen terapeutille viestin. Totean, että näköjää miu päässä pyörivät lauseet tulee sitte vaan ilmeisesti jotenki niin epäselvästi miu suusta ulos, että ihmiset ei vaan ymmärrä. Samaan aikaan miuta pelottaa, että nuo tarinassa esiintyneet hahmot on niitä, joitten leiman takana niin monen ihmisen ajo-oikeus on. En enää oikeestaan ihmettele miks tässä maailmassa on nii paljo urpoja kuskeja..

UGH!

p.s. Tarina päättyy siihen, kun miu avopuoliso, se ihmissuden näköinen, semisti pelottava hahmo menee hakemaan vielä yhden vaadittavan nimmarin siihen paperiin(jota se katsastuskonttorin beibe ei suostunu tarkistamaan.) autokoululta. Kotiin palattuaan hän kertoo antaneensa palautetta. Ei ollu kuulema lyöny nyrkkiä pöytään tai käyny kurkkuun kiinni. Iha hyvi meni siis :D

p.p.s. Löysin toisen autokoulun, jossa pikku-e pitäis hoitua. Tuun kertomaa sitte mite meni ja sainko mie koskaan uutta ajokorttia vai otettiinko entinenki pois..

Kauneudenhoitovinkki

Ha, nyt pääsin siihen omimpaan asiaani, eli kauneudenhoitoon. Kaikki miut tuntevat luonnollisesti tietää, että oon ollu syntymästäni asti se kaikkein kaunein, ihanin, ystävällisin ja ylipäätään täydellisin olento. Oon se vauva, jota kätilöt katto jo ihmeissään, että mistä tämä kaikki kauneus juontaakaan juurensa! Kuinka täydellinen on tuo kasvojen luusto ja poskipäiden keveys, mitkä pitkät silmäripset ja kuinka kauniisti kaartuva leuan muoto. Lapsena käytin vaan mekkoja ja leikin nukeilla. Kirmasin pitkä vaalea tukka hulmuten kukkakedoilla ja miusta otettiin tuhansittain valokuvia. Koulussa olin aina tanssiaisten kuningatar ja miule oli vaikeeta löytää prinssiä, joka ois täyttäny kaikki laatustandardivaatimukset. Oon aina hengaillu vaan kauniiden ja rohkeiden ihmisten ympärillä, siks miu kaveritki on nii hyvännäkösiä. Oon siis suomeks sanottuna ollu aina se koulun kaunein ja suosituin. (Lue: Olin ruma lapsi, josta ei tullu joutsenta. x)

Siinä pientä johdatusta teille rakkaat, rikkaat, kauniit ja rohkeat lukijani. Nyt tulee se oikee asia, olkaa tarkkana!

Eli ihan aikuisten oikeesti kauneudenhoitovinkkinä tässä teille kaikille vaiettu salaisuus, nimittäin.. Kahviporot. Tätä saa kyllä lukea kaikista naistenlehdistä ihan tasasin väliajoin mutta mieki haluan nyt hehkuttaa asiaa. Eli jos ette oo vielä kokeillu, ni kokeilkaapa ihmeessä! Eli keitä kahvit, juo kahvit(jos et juo kahvia, niin tässä on ylipäätään hyvä syy kutsua kaveri kylään kahville!), käy lenkillä (suklaanhakureissu lähikauppaan lasketaan. Ei ole sinun vikasi, jos lähikauppa on kirjaimellisesti lähikauppa, eikä matkalla ehdi tulla kunnolla hiki.) ja suihkuun mennessä ota kahvinporot mukaan. Nää toimii kuorinta-aineena koko ruumiille ja myös hiuspohjalle! Ite laitoin hiuksiin hieroessa mukaan vähä shamppoota=hiukset tulee kuorittua ja pestyä samalla. Sitte ruumiskuorintaan mukaan vähä jotai hyvänhajusta pesuainetta. Tässä toimii hyvin myös kookosöljy. Siis ota kookosöljyä ja kahviporoja räpylään ja eikun hieromaan nahkaan. Kahvin haju voi tuntua rajulta ja tuoda muistoja jostain ekasta työharjoittelupaikasta Penan korjaamolla, jossa kahvi oli pahaa ja vahvaa mutta ei se jää mitenkään iholle haisemaan. Kokeilkaa ja tulkaa kertomaan kokemuksia! Naaman kuorintaan tää saattaa olla vähä raju aine, jos on kovin herkkähipiäinen. Miuki pärstä on herkkä mutta raastan sitä silti tällä reseptillä :D

Noni, eikö ollukki kiva, ku miu blogissa oli aito kauneusvinkki aidolta kaunottarelta! Laitan tähä loppuun vielä ruokavinkin ihmissuden malliin:

Kyllä, siinä on kasvissosekeittoa, kalapuikkoja ja creme fraichea. Miula ei o tästä muuta sanottavaa..

Näin saat miehen

Mistä niitä miehiä oikeen löytää? Oli kyse sitten kumppanista, siis sellasesta elämänkumppanimiehestä, remppamiehestä, postimiehestä tai ylipäätään miehestä, ni tässä tulee pari vinkkiä miehen metsästykseen. Voitte sitte ite miettiä miten näitä paljastamiani vinkkejä voi hyödyntää tosielämässä, kun oikea hätä iskee..

No kliseiden kliseehän se on mutta aina niin toimiva keino, on heittää saalisverkot vesille työpaikalla. (Ja monet on näin varmasti tehnykki.) Jos kollegoista ei löydy sopivaa hahmoa täyttämään miestarvetta, niin jos olet asiakaspalveluammatissa, laajenna saalistusalaa asiakkaisiin. Tässä ihan noin niinku vertailun vuoks miun ja miun terapeutin kokemuksia aiheesta:

Miu terapeutti on huoltoasemalla töissä, mie kuskaan ihmisiä pakettiautolla sairaalaan. Tavallaa näillä kahella ammatilla ei o mitää tekemistä toistensa kanssa mutta kun tarkemmi miettii, ni onhan meillä. Kumpikin on täällä vastaamassa pienen ihmisen inhimilliseen avuntarpeeseen, joka vaihtelee tilanteen mukaan. Joskus se pieni ihminen tarvitsee bensaa, nestekaasua(onks nestekaasu sellanen asia, mitä saa huoltsikoilta? Vai onks se jotai teollisuudessa käytettävää myrkkyä, jota normi kansalainen ei tartte? Oli miten oli, se kuulostaa hienolta, ni käytän sitä tässä nyt.), suklaata, kaljaa, Hesburgeriateriaa, kotiruokalounasta, adrenaliinia, happea, elvytystä, taksikyytiä tai ihan vaan juttuseuraa ja samalla jonkun jolle purkaa pahaa oloaan. Näihin tarpeisiin myö vastataan sitte parhaan kykymme mukaan. Yhteistä meille on sillee erityisesti asiakaspalvelu. Siinä sitä taltutetaan inhimillistä hätää ja samalla voidaan heittää pikku small talkia aiheesta kun aiheesta. Sanotaan, että ihminen, se kuuluisa pieni ihminen, on hädän hetkellä aidoimmillaan. (Sanotaanko jossain noi? Ainaki Zeniläisessä filosofiassa sanotaan! Ja siis tässä kohtaa Zeni=minä)

Tässä harvinainen otos suorasta auttamistilanteesta:

Haava->pääkallolaastari->homma hoidossa!

                             

Noni, noh:

Kun terapeuttini tapaa asiakkaita, homma menee yleensä jotenki näin: Huoltsikan tiskille astelee hahmo, joka tulee ostamaan kahvia. Hänellä on mukanaan iso joukko ihmisiä, jotka vielä miettivät mitä heidän inhimillinen hätänsä tänään vaatii tyydyttyäkseen. Hahmo, potentiaalinen "Mies" on jo päätöksensä tehnyt, sillä hän käy täällä usein. Hänellä on yllään suorat housut, silitetty paita ja hieman liian mitäänsanomaton, hajuton, mauton solmio. Hän hymyilee tiskin takana puuhaavalle terapeutille, heittää pientä huumoria säästä, jättää tiskille pienen tipin ja käyntikorttinsa yhteystietoineen. "Ihan vaan, jos haluat joskus soitella." Hän vinkkaa vielä ja hymyilee. Hahmo on siis bussikuski, joka ajaa usein samaa reittiä viedessään seuramatkalaisia Imatralta kohti Länsiterminaalia ja Tallinnaa. (Johan se pitää Lepran kohdilla ekat päiväkahvit juoda!) Hän on tullut huoltoasemahenkilökunnan kanssa tutuiksi ja piristää usein niin omaa kuin henkilökunnankin päivää heittämällä pientä flirttiä nimettömässä kiiltelevän vihkisormuksen sallimissa rajoissa. Ja mikä parasta, hän tuoksuu ja näyttää hyvältä. No, ok, nyt tää juttu lähti vähä sivuraiteille, kun eihän sitä bussikuskimiestä voi tuosta napata, ku se on selkeesti varattu. Okei, tehää sillee, että kuvitelkaa ettei sillä o sitä sormusta sormessa. Noin, hyvä :D Terapeutti myy kahvin puoleen hintaan ja laittaa vielä pienen alennuksen päivän viineristä. Bussikuskimies menee pöytään lukemaan iltasanomia silläaikaa, kun matkalaiset arpovat ottavatko he sillivoileipää vai kuitenkin sellaisen ihanan vaaleanpunaisen munkin ja mikä tärkeintä, kenen vuoro on tarjota tänään?!

Kun mie tapaan asiakkaita: Meillä menee toisinpäin, mie meen asiakkaan kotiin. Asiakas ei kävele, vaan makaa sohvalla ja örisee.Todennäköisesti hänellä on päällä viimeviikolla sairaalasta kotiutuessa ylle jääneet tekokuituiset "firman housut" ja se "työmiehen hymy", jonka terapeutti näkee bussikuskin siistin puoliparran ympäröimänä, tarkottaa meille jotai ihan muuta.. Tämä mies ei ole ajanut minkäänlaista kulkuvälinettä aikoihin, sillä ei ole ollut kahdeksaan vuoteen ajokunnossa. Pientä kuolemanpelkoa lukuunottamatta hän kokee olevansa kuitenkin elämänsä kunnossa ja jaksaa muistuttaa kuinka kivaa on kun "nätti tyttö tulee häntä tänne katsomaan." Hän on tuttu asiakas, joka piristää keskiyön pitkiä tunteja tilaamalla itselleen kyydin keskustaan rintakipuoireen varjolla. Hänen ei tarvitse tarjoilla (kela)käyntikorttiaan, sillä "Miehen" henkilötunnus on iskostunut jokaisen tiiminjäsenen muistijärjestelmään, kuin silitysraudan polttama läiskä kauluspaidan helmaan. Päivän erikoinen on jotain kouristelua estävää lääkettä suoraan suoneen ja kaverialennus tarkoittaa, että annetaan "Penankin" puhaltaa alkometriin. Mukana kulkeva uskollinen lauma jää kohteeseen kiistelemään aiheesta kuka on juonut viimeisen kaljan ja kenen vuoro on käydä huomenna alkossa. "Mies" kertoo matkan aikana faktoja omista rakastajantaidoistaan, ihan vaan jos "nätti tyttö" vaikka kiinnostuisi. Tokihan hän voi huomenna saunankin lämmittää.

Mite miusta nyt tuntuu, että tää miu juttu ei taaskaa pysyny iha raiteillaan? En tiiä, tosi outoo. Mutta on miula yks ihan konkreettinen, joka naiselle (ja miksei tasa-arvon nimissä miehellekki)toimiva vinkki, joka liittyy ees vähä toho otsikkoonki. Eli tääki on miu terapeutin opetuksia: 

Tunnustan, en tienny että Motonetistä saa miehiä vuoronumerolla! Oikeesti! Eli sinne vaan, vuoronumero siitä koneesta käsiin ja odottamaan kuka tulee tekee siule palveluksia. Nyt on kyllä pakko heti mainita, että tässä, kuten kaikissa kauniissa tarinoissa on se PIENI MUTTA! Tiiätte, vähä niinku Tuhkimon vaunut muuttu kurpitsaks keskiyöllä, Lumikki ei saanu syyä omenaa(mutta söi kuitenki, urpo!), Ruusunen oli tositosi laiha ja kaunis ja ystävällinen eikä sen tukka ollu koskaa takussa mutta se vaan nukku.. Eli sitä miestä ei saa viiä sieltä firman tiloista ulos. Tää on tärkee sääntö. Sen (ammatti)taitoja voi hyödyntää siellä niin kauan ku tarve vaatii mutta (asiakas)palvelutilanteen päätyttyä mies pitää vapauttaa takas myymälään muiden käyttöön. (En tiiä mitä sille miehelle tapahtuu, jos sen salakuljettaa sieltä pois mutta jos vaikka noita aiemmin mainittuja esimerkkitapauksia miettii, ni en ottais kyllä mitää riskiä. Eiku hei, mite se tarina meni, se jossa se prinssi oliki sammakko? Olikoha se firman tiloista ulos salakuljetettu MotonetinMies??)

 Testattii tätä joskus, ku miulla oli joku pyyhkijänsulkaongelma ja terapeutilla joku toine, en nyt muista mikä autoon liittyvä asia se oli mutta varmasti joku huomattavasti äijämäisempi. Se kun nyt vaihtaa jotku pyyhkijänsulat vaikka vasemman jalan varpailla ja ties varmana minkä mallin sulka tulee mihinki ooppeliin jo ennenku osas edes lukee tekstiä siitä sulkapaketin kyljestä. Miule piti kuitenki saaha Motonet-Mies-kokemus, joten mentii sitte yhessä sinne. Otettiin vuoronumero ja alettiin tsuumata tarjontaa. Kuinka ollakkaan, myö saatii sieltä Nico-Kesäpoika (nimi muutettu), joka tuli palvelemaan meitä. Nico saatto olla jo hätäseen täysi-ikäinenki. Rakas terapeuttini kysyy Nico-kesäpojalta pystyykö tämä hoitelemaan kaksi naista samalla kertaa ja Nico päätti nikotellen ottaa haasteen vastaan. Hommat saatiin hoidettua ja kun poistutaan myymälästä palveluun tyytyväisinä, terapeutti ihan pokkana miettii mite se poikaparka oli jotenki niin hätäinen ja tärisiki ku haavan lehti syystuulessa. Ettei vaan ois jääny eiliset vappujuhlinnat päälle. En tänä päivänäkään nyt ihan varmuudella tiiä johtuiko Kesäpoika-Nicon vaivaantuneisuus vappukrapulasta vai ihan vaan kahesta sen työrauhaa häiriköineestä naisihmisestä, joista toinen ties autoista enemmä kun se tulee koskaan oppimaankaan.. 

HA!

Päivän sana

Ei, tää ei liity Raamattuun eikä Jumalaan. Eikä oikeestaan mihinkään muuhunkaan. Alunperin aattelin laittaa tän tekstin aiheeks "Rakas päiväkirja" mutta se o jotenki nähty. Miula ei siis o mitää asiaa just nyt mut koska miula ei o pitkää aikaa ollu mitää asiaa, ni aattelin tässä vaa kertoo miu arjesta. Tää aamu alko sillä, että juttelin puoliunessa työterveyshoitajan kanssa. Miu piti hakee influenssarokote aikaan x mutta sillä hoitsulla oli muitaki työasioita ku miu piikitys, ni se sitte koitti saaha aikatauluja sopimaan. Parin puhelun jälkee saatii aikataulut natsaamaan ja miu torkkuherätyssysteemi oli jo nii sekasi, että oli vaan parempi kokea ylösnousemus.

Sit miu elämässä tapahtuu just nyt jotai muutaki jännää, josta haluisin keskustella miu terapeutin kanssa mutta koska se luo uraa ja on kaiken lisäks rakastunu, ni terapiaistunnot on tietty ekat mistä karsitaan. KIVAVAAN! Meitsi on täällä tällee:

No, vaikka rakastuneet ihmiset on ällöjä ni seuraa siitä jotai kivaaki, nimittäi kesähäät! Saa järkkää polttarit, sit saa laittaa mekon ja huulipunaa ja korkkarit ja juua vähä liikaa skumppaa ja tanssia aamuyön tunneille ja tulla jollai oudolla porukalla kotii jalat kipeenä mutta yhtä huippuhauskaa kokemusta rikkaampana! Vitsit. Häissä kaikilla on kivaa, pidetää puheita ja itketään. Loppuillasta tukka on jo sekasi ja meikkiki vähä levinny mutta oot saanu jännittävän keskustelun aikaan bestmanin vaimon kanssa aiheesta, josta et oikeesti tiiä yhtää mitää. Ja oot tanssinu Irma-tädin kanssa Titanic-biisiä ihan kympillä kaikkien muitten häävieraitten katsellessa, että nuo on ihan hulluja. Ja sit saa hyvää ruokaa ja takakonttijuomaa. Aaaah, mie voisin alkaa järkkäämää häitä ammatikseni! 

Noni, no, siis häät on juhlittu ja siinä kohtaa rakkaus on jo tasaantunu ja ehtii soitella enemmä, enneks alkaa pikkulapsiperhevolvoarki, jota jatkuu n.19 vuotta. Sit on aikaa taas :D Ei mee enää kauaa.. Elämä menee sykleissä. Paitsi jos ei aio jatkaa henkisesti ja fyysisesti sairaita geenejään eteenpäi, ni sit elämä on helppoo. Voin kertoo miu elämästä: Oon joka neljäs päivä töissä muun ajan hengaan kotona, teen joululahjoja, syön liikaa suklaata (n.57% tästä tapahtuu salaa)juon arkena alkoholia, en huolehdi kenestäkään paitsi jos miula on nelijalkanen holhottava, siitä pitää aina vähä huolehtia. Reissaan, tuhoan maailmaa lentämällä paikasta toiseen, oon kipee mutta en kerro siitä feispuukissa, pelkään, että miu sisko ostaa miule älypuhelimen joululahjaks, fantasion siitä, että palkkaan meille au pairin laittamaa ruokaa, suunnittelen kolmen kissan hankkimista(yks karvaton, jonka nimeks tulee Göbbels ja sit kaks karvallista Päällikkö ja Professori eli proffa) ja totean, että en haluu ikinäikinäikinä enää lemmikkiä, koska en o vieläkä toipunu yhenkää edellisen kuolemasta, kirjotan blogia ja kirjaa, selaan Pinterestiä pääkallohaalari päällä, maalaan, paitsi tällä hetkellä miula on taiteellinen blokki päällä. Story of my life!

Mutta hei, miepä kerron teille "Tietäjästä." Tietäjä oli sellanen harmiton hahmo, joka tuli miu luo Tornioon K:n mukana. (Ei miu ihmissusi K, vaan K, joka o miu ihana aktiivikaveri, jota ei haittaa tää 700km välimatka, se tulee silti vierailee tasasin väliajoin. Ja kyllä, jos olit havaitsevinasi tässä passiivisaggressiivista piilovihjailua ja koet sen takia huonoa omatuntoa, niin hyvä! :D) Tietäjän alkuperästä ei ole varmutta mutta oletettavasti hän on syntynyt jonkun luomuajatusta kannattavan ja ilmastonmuutoksesta huolestuneen ekohippisuklaatuottajan hyppysissä. Suklaa ei ole tullut mistään riistoviljelmiltä vaan puristettu onnellisen oravan kesäkarvan jäänteistä, jotka on kerätty sammalmättäältä. Miu oli tarkotus tehä Tietäjästä ihan oma juttusarja. Hänestä piti tulla koriste meiän joulukuuseen, onnellinen pikku hahmo jolle ois voinu vaikka vähä jutella. Tietäjä kesti meillä vajaat neljä päivää, enneks se siirty manalan majoille miu suklaanhimon voittaessa. Vain kuori jäi

Rauha tietäjän sielulle. 

NÄIN MEILLÄ!

Päivän sana: "Pieru on mikroaggressio."

Ihmisen anatomiaa

Tulipa mieleen kun eräs ystäväiseni opiskelee alaa, jossa tarttee tietää jotai ihmisruumiista, niin tässä on vähän muillekin tärkeetä tietoa. Alotetaan muutamalla kiva tietää-asialla. Tää tieto ei tuu tekemään teistä juurikaan viisaampia noin niinku arkielämässä mutta jos vaikka joskus pelaatte haluatko miljonääriksi-kisaa, ni sielä saatetaan kysyä näitä. Eli laittakaanhan korvan taa nää muutamat ihmisruumiin latinankieliset nimet:

scapula=lapaluu
nasus=nenä
gingiva=ien
pollex=peukalo
cranium=(pää)kallo

Tää vaan sellasena johdatuksena aiheeseen. Arvatkaapa mitä mie sain hetkellisesti haltuuni? No, ette työ voi sitä arvata, joten kerron.. Yhestä vanhasta talosta löytyneen opuksen, jonka nimi on:
 Ihmisruumiin rakennuksen pääpiirteet ja terveysopin alkeet. Oppikirja kansaa ja kansakouluja varten. Ja parastahan tässä tietty on että tää kirja on varustettu T:ri Matti Helenius-Seppälän kirjoittamalla esityksellä alkoholin vaikutuksista ihmisruumiiseen. Viides painos, painettu Porvoossa vuonna 1912. 

Onkohan oppi muuttunu reilussa sadassa vuodessa? Katotaas..

Ekana tässä on otteita esipuheesta:

Terveydenhoito-oppi kouluihin, siinä nykyajan oikeutettu vaatimus, jota ei enää voi syrjäyttää, ken on saanut silmänsä auki terveysopin alalla suoritettujen tutkimuksien tuloksille. Käytännössäkin on jo moniaalla selvästi saatu kokea, mieten suuressa määrässä terveyssääntöjen osittainenkin noudattaminen voi vähentää tautien valtaa, lieventää kurjuutta ja enentää sekä yksityisten että koko kansojen elinvoimaa.. ...Kirjan erityisenä ansiona pidän juovutusjuomain vaikutuksen selvittämiselle suodun huomattavan sijan. ..Haapavesi 29 p. Kesäkuuta 1891 Konr. Relander

Vau. Hypätäämpä ajassa pieni loikka taaksepäin, kun terveystieto oli juuri saamassa jalansijaa opetuksessa.

Eka ihan perusasioita: Niin kauan kun kaikki elimet toimivat säännöllisesti, niin kauan pysyy ruumis terveenä. Mutta jos yksikin elin tekee työnsä huonosti tai kokonaan lakaa toimimasta, syntyy ruumiissa häiriö ja sekasorto.Silloin on ihminen sairastunut. Ja jos elin on tavallista tärkeämpi ja häiriö tavallista suurempi, voivat kaikki muutkin elimet lakata toimimasta. Silloin seuraa kuolema. (Kovi kuulostaa kyllä yksinkertaiselta tää ihmisen fysiologia.)

Sitte on asiaa ihmisen luistosta eli luurangosta. Ihan seikkaperäistä selostusta. Ja faktahan on että: Kovasta loukkaantumisesta saattaa luu murtua eli katketa. Tällä tavoin katkennut luu voipi kuitenkin jälleen parantua eheäksi, jos luun pinnat katkeamispaikasta sovitetaan jälleen yhteen. Tämä on aina jätettävä lääkärin tehtäväksi, jonka luo sairas viipymättä on vietävä. Mutta ennen sitä täytyy ryhtyä väliaikaisiin apukeinoihin...katkennut luu on tuettava päreliisteillä, kasvavan puun kuorikaistaleilla tai muilla sellaisilla käsiin sattuvilla esineillä. Tueliisteet on ovat ensin ympäröitävät jollakin pehmeällä aineella, rohtimilla, villoilla tai sammalilla.. (Tänpäivän vastaavassa kirjassa lukis tässä kohtaa että soita 112 ja tilaa ambulanssi.)

Nivelasiaa: Niveliä on ihmisruumiissa monta eri lajia. Toisissa nivelissä on liikkuvaisuus niin pieni, että sitä tuskin voipi liikunnoksi nimittääkään. (eli meikäläisen about kaikki nivelet :D)

Ruumiillinen työ synnyttää voimia ja terveyttä. Maamies, joka työskentelee pellolla, niityllä tai metsässä on tavallisesti ruumiinrakennukseltaan luja ja kestävä. (Mistä tälläsen maamiehen löytää??)

Noni, nyt tullaan ravitsemukseen.. On eräitä aineita, joita ruumiimme välttämättömästi tarvitsee ravinnokseen. Nämä aineet ovat munanvalkuais-aine, rasva, tärkkelys,sokeri, vesi ja muutamat kivennäissuolat. (Vapiskaa 2000-luvun ravintoterapeutit :D) ..Kirnumaito on hyvää ravintoa, joka soveltuu monelle vatsatautiselle..edelleen tarvitsee ruumiimme vielä vettä ja kivennäissuoloja. Vesi on se, joka tekee veren nestemäiseksi. Tavallisin kivennäissuola on keittosuola. 

Ja kaikki äiti-ihmiset, muistakaa tämä: Pienille lapsille ei pidä syöttää perunoita eikä aika-ihmisen purua. Aika-ihmisen ravinto ei sovi lapselle, sillä lapsen ruuansulatuselimet eivät pysty sitä sulattamaan. Purusta voipi lapsi sitä paitsi saada tarttuvia tauteja. (Tässä ei nyt selviä mitä tuo puru sitte on..?)

Ravinnon täytyy myöskin olla maukasta. Muutoin tuntuu meistä ruoka vastenmieliseltä. Sen vuoksi keitämme ja paistamme me ruokamme ja sekoitamme siihen monenlaisia maustimia... Maustimia käytettäessä ei saa liioitella. Liian väkevillä maustimilla höystetty ruoka pilaa ruuansulatuselimet ja synnyttää vatsatauteja. (Nih. Varovasti sen aromisuolan kanssa siellä kotikeittiöissä!)

Noni, nyt päästiin siihen alkoholikohtaan, jännää! Eli: Juovutusjuomat ovat nekin nautintoaineita. Lukemattomia ihmisiä ovat ne henkisesti ja ruumiillisesti turmelleet. ..Juopuminen ei ole muuta kuin ruumiin myrkytystä. (Eivät tainneet paljon seurustelujuomista puhua tuohon aikaan?)

Terve ihminen ei laisinkaan tarvitse juovutusjuomia. Ihmisen pitäisi sentähden jo nuoruudessaan tehdä luja päätös olla niitä kokonaan nauttimatta. (No, ei huono idea toisaalta..)

Hetkellisestä alkoholimyrkytyksestä pääsee kohmelolla (eli ei hätää!) Jonkun aikaa kestäneen pahoinvoinnin, päänsäryn, yleisen voimattomuuden, alakuloisuuden(kutsutaan tänä päivänä morkkiksesksi)tympeyden ja oksennuskohtausten jäljestä ruumis jälleen pääsee entiselleen.

Nykyään tiedetään, että väkijuomain käyttäjä ei turmele ainoastaan omaa ruumistaan väkijuomilla, vaan että hän voi jättää myöskin lapsilleen perinnöksi sellaisia tauteja kuin kaatuvatauti, hermoviat ja tylsämielisyys. (Viimeksi mainittu taitaa olla monilla verissä ihan muutenkin..)


Jos hermosto pitemmän ajan kuluessa tulee ylenmäärin rasitetuksi, niin se väsyy ja ihminen tulee heikkohermoiseksi. (No täähän selventää..)

Kulkutaudit eli tarttuvat taudit ovat saaneet nimensä siitä, että ne tarttuvat tautisiemenestä, joka ulkoapäin tulee ihmisen ruumiiseen..tavallisia tarttuvia tauteja ovat lavantauti, punatauti, keuhkotauti, keuhkokuume, kurkkumätä, isorokko, tulirokko, tuhkarokko, hinkuyskä, pilkkukuume ja ruusu. (Juu, ihan perussairauksia..) Tiedemiehet ovat tehneet sangen merkillisiä havaintoja kulkutautien synnystä. On nimittäin saatu selville, että kulkutaudit syntyvät äärettömän pienistä sienentapaisista kasveista. Näitä taudinsiemeniä nimitetään bakteereiksi eli mikrobeiksi. (Vau, meille jo niin tuttua juttua..)

On se vaan kuulkaa maailma muuttunu tässä vuosisadan kuluessa. Mitenköhän paljon meiän nykylääketieteelle naureskellaan tulevaisuudessa?

Tässä teille vielä kuva ajalta, kun olin nuori ja nätti. Ihan vaan torjumaan tylsämielisyyttä, jos kuitenki päätätte ottaa tänää yhen lauantaikaljan..

Ciao Italia

Muistatteko ku oli kirjeenvaihtoilmotuksia ja joskus ne alko "Ciao te kaikki nuoret tyypit sieltä ja sieltä.." Mie ihmettelin aina pienenä, että mikä hiton CIAO. (Lausutaan niinku kirjotetaan.) Onneks tänä päivänä oon nii sivistyny, että tiiän sen tarkottavan "Moi" Italiaks :D (lausutaan tsau)Ja sitähän myö tässä miu rakkaan siskon kanssa hoettiin viimeset pari päivää! Mie kerron nyt teille mitä myö puuhattii..

Lennettiin Milanoon ja otettii sieltä juna(muna)alle ja kruisattiin meiän pääkohteeseen, eli Firenzeen. Kaikki tietysti muistaa Leonardo da Vincin. Leo, tuo vanha veijari on veistelly aikanaan tälläsen patsaan, joka on hänen ajatuksensa täydellisestä miehestä. Omaan makuuni tuolla oli vähä liian isot kädet ja jalat ja muutenkin hän oli aika.. kylmähkö. Ja kovin vaalea! Ite tykkään jotenki tummemmista miehistä mutta makuasia. Tietty miesihanne on voinu muuttuaki tässä vuosisatojen saatossa. Nii, ja tuo on siis oikeesti kopio, tarkka sellanen. Ei jaksettu jonottaa puoltatoistatuntia kattomaan sitä Leon tekemää, ni otettii kuva tosta kopio-Daavidista. Nähtii kyllä kuvia aidosta ja ihan samalta se näytti!

Sit sielä oli ihan huippuhienoja katulappujen jalkoja. Kirjaimellisesti :D

..ja muumioita. Ja kaikkee muuta Egyptiläistä kulttuuria. Nää oli miusta reissun mielenkiintosimmat osiot, eikä ollu jonoa museoon!

Oli siel sit jotai rakennuksiaki..

Koska meillä oli aktiiviloma, ni välillä piti tankata..

Panostettii ja ostettii "se kalliimpi" tölkkiviini. Eurollaki ois saanu mutta maksettii 2,50e! (Ei oltu varmoja onko hotlan keittiössä korkinavaajaa, ni ei otettu mitää riskejä..)

Ja sit vielä vähä kulttuuria

Tää on jotenki..en tiiä, raaka? :D

Sit sielä oli toi joku tollanen silta? Oli vissii aika vanha. Ja tunnettu. Otettii kuva :D

Noh, myö luonnollisesti suoritettii 5 kaupunkia neljässä päivässä, eli lauantaina Firenze oli jo niin nähty että suunnattiin..

Siennaan..

..sieltä San Gimignianoon..

..ja (nyt tulee kuva-arvoitus)

Kyllä. Se torni on ihan perhanan vinossa!

Sunnuntaina suunnattiin Milanoon, kun mei lento lähti sieltä takas. Aateltii viettää iltapäivä siellä.. Oli kyllä yks tylsimmistä kaupungeista ever :D Tässä on Milanon paras ostos:

Vähä jännitti saanko mie tuua Taren kotii, että tuleeko siitä sanomista. Että K sanoo tyyliin se on joko Tare tai hän. Tehtii Saken kaa diili, että se adoptoi Taren sitte, jos se ei saa tulla meille. 

Huippureissu R&ES-groupilta taas. Tässä vielä pari havaintoa siitä, kun matkustaa perheenäidin kanssa:

1. Perheenäiti on leppoisaa matkaseuraa, sillä hän voi juoda viiniä ilman omantunnontuskia jo lounasaikaan, tämä siis, kun perhe ei ole mukana.

2. Perheenäidillä on hyvä järjestelykyky. Hän lukee karttaa ja pystyy tekemään suunnitelman koko päiväksi.

3. Perheenäidillä on uskomattomat unenlahjat. Kun hän nukkuu, hän nukkuu ja aamuyöstä toiselta puolelta meiän prinsessasänkyä alkaa kuulua jo mutinaa tyyliin: "Älä yritä esittää että sie muka vielä nukkusit." (Huomautettakoon, että kello oli soimassa tunnin päästä ja perheenäiti oli miuta hereille uhkaillessaan ehtiny jo somettaa sen älypuhelimella jo n.kolme varttia.)

4. Perheenäitin kanssa ei tarvitse jonottaa tuntikausia nähtävyyksiin, riittää kun käy museon ulkopuolella ottamassa pari kuvaa. (Siksi tässä nyt näitä meiän pärstäkuvia.)

Perheenäiti on parasta matkaseuraa :)

Loppukevennykseksi Pisan tornin juurella (selvinpäin) keksitty puujalaton vitsi:

Mikä on viemärin vastakohta?

Tuomari!

AAAAHAHAA! Ite keksin, oikeesti :D K oli iha vaikuttunu miu huumorista. 

Olen siis takaisin linjoilla, jatkakaa miu blogin seuraamista. Kiitos!