Helmiä tekemässä

Noni tyypit, tässä tulee kertomus siitä ku käytii Pikku-H:n kaa tekee lasihelmiä :D

Kaikki alko siitä, että miu sisko kysy miulta haluunko mielummi joululahjaks jonku itsehemmottelulahjakortin vai jotai käsityötä. (Se on ihanasti omaksunu tän aineettoman lahjan antamisen ilon!) No sekunnin murto-osan pohdittuani päädyin siihen, että niin kivoja ku jotku hemmotteluhoidot onki, niin teen mielummi omin kätösin jotain, ku makaan jonku lääpittävänä. 

Koitti jouluaatto. En muista yhtää oliks tää lahjakortti pakattu kivasti hämäävään pakettiin, kuten Bon Jovin keikkaliput eräänä jouluna mutta kyllähän mie joka tapauksessa tiesin, ettei paketista paljastu koiranpentua tai itsetehtyä hilloa, vaan joku hieno elämyslahja.

Lamppuhelmikurssi Niina Halosen galleriassa. 

Ööö, mikä on "lamppuhelmi?" 

Voitte googlata ihan ite. Kuvahaulla löytyy vaikka mitä hienoa :D

Yritin alkuun kohteliaasti maanitella lahjan antajaa mukaani kurssille mutta helpotuksekseni tämä oli kuitenkin sitä mieltä, että "Ota vaan joku enemmä käsityöorietoitunu ystävä matkaan." Lupasi tulla sitte hätävarana, jos en saa ketään :D 

Onneks asun taas (vielä hetken)samassa paikassa sellasen hahmon kanssa, jonka vierellä oon opetellu erikoismaalauksen saloja. Tänään otin tämän menninkäisen matkaani ja mentii opettelee lasinkäsittelyä..

Tässä miun ja Pikku-H:n taidonnäytteitä eräältä tuuliselta maaliskuun päivältä:

Eka vaikein osuus, eli piti valkata värit. Vaihtoehtoja oli puolmiljoonaa. Alotettiin sellasesta helpoimmasta tekniikasta, jossa valkattiin pääväri ja siihen sitten tollasta lasimurskaa pinnalle. Tää on idioottivarma tekniikka saada eri värejä sen helmen pinnalle.

 

Sitte vaa tulet piippuun ja lasia sulattamaan!

Niina näytti ensin tietysti ite, miten tää homma tapahtuu. Pelonsekaisella kunnioituksella tuijotettiin miten tottuneissa otteissa lasi ja tuo tähtisadetikun näkönen pötkö, jonka ympärille se helmi muodostuu, pyörivät palavan liekin lämmössä. "Tästä tälleen vaa sulatellaan ja sitten ku se alkaa valua, pyöritätte tähän tikun ympärille.." Jotenkin tässä piti vielä huomioida että miten, milloin ja millä hehkunasteella se muotoutuva lasipallero siinä vuoroin lämpenee, vuoroin jäähtyy. 

Olin ihan varma, ettei tästä tuu yhtään mitään. Tässä miun tuotoksia kuitenki:

Värit ei pääse näissä kuvissa nyt ehkä ihan oikeuksiinsa mutta pääasia onki näyttää, että sain kuin sainkin jotain aikaan!

Kahen tunnin aika tuntui ehkä loppuvan ihan semisti kesken, vaikka siinä hartiat jumittaen, omassa pienessä kuplassa violetit suojalasit päässä kyyristellen, olikin ihan tervettä herätä jälleen todellisuuteen Niinan sanoessa että vielä kerkee yhen helmen tekemään ennenku aika on täynnä. 

Kenelle tää sopii? Melkein tekis mieli sanoo, että ihan kaikille, koska ei tää loppujen lopuks ollu niin super vaikeeta mitä alkuun tuntu. (Kurssin aikana olin kuitenki moneen kertaan iloinen siitä, että otin matkaani nimenomaan H:n enkä esimerkiksi rakasta siskoani..) Toisaalta, ehkä on ihan hyvä omata jonkinlaista pienenpientä sorminäppäryyttä, ripaus hermoja ja sitte kaupan päälle vielä armoa itseään kohtaan siinä asiassa, että ei tätä voi kerrasta oppia. Muistutuksena vielä yks elämänohje, jonka viisas (käsityötaitoinen!)äitini on kerran todennut: Käsityön jälki saa näkyä. Ja sehän näissä näkyy. Hyvällä tavalla siis! :)

Näillä eväillä! Menkää kokeilee, jos ikinä tulee mahdollisuus!

Ootteko koskaan aatellu..

 Kerron teille ihan lähipäivinä miten toteutin yhden miun saaman joululahjan.. Sitä ennen tällänen välispiikki, joka on nyt ihan vaan tylsästi kopsattu jonku toisen (City-lehden)nettisivuilta. Eli jänniä faktoja, joita et ehkä o tullu ajatelleeks. Varoitus, lopussa on kaks kuvaa(joista tää koko idea itseasiassa alun perin lähti mutta koska miu pitää lähtee tästä K:n kanssa alkoon shoppailee, en ehi työstää tätä tän tarkemmin, joten menin sieltä mistä aita on jo käytännössä kokonaan maassa..)joista ainakin toinen aiheuttaa miule lievää pahoinvointia, en tiiä miks :D Mutta sitä ennen on ihan hauskoja tietoiskuja..

Eli:

1. Mansikka ei ole marja, mutta banaani on

2. Avokadot ja vesimelonit ovat myös marjoja

3. Ketsuppia myytiin ennen lääkkeenä

4. Porkkanat olivat alun perin purppuranvärisiä

5. McDonald’s myy 75 hampurilaista sekunnissa, päivittäin

6. Kypsät karpalot pomppivat kuin superpallot

7. Ihmisillä ja banaaneilla on 50% sama DNA

8. Hunaja ei koskaan vanhene, 32 000-vuotias hunaja on syömäkelpoista

9. Maapähkinät eivät ole pähkinöitä, koska ne kasvavat maassa ja ovat siksi kasviksia

10. Kookos tappaa enemmän ihmisiä vuodessa kuin hait

11. Todennäköisyys, että juot lasin vettä jossa on vesimolekyyli, jonka myös dinosaurus on juonut on 100%

12. Hunaja koostuu nektarista ja mehiläisen oksennuksesta

13. Mehujään keksi 11-vuotias lapsi vuonna 1905

14. Omenat, päärynät ja luumut kuuluvat ruusukasveihin

15. Herneet ovat Brasilian suosituin pizzatäyte

16. Omenalajikkeita on yli 7500, ja kestäisi yli 20 vuotta maistaa kaikkia, jos maistaisi yhtä lajiketta päivässä

17. Pretzeleiden muoto on suunniteltu näyttämään käsivarsilta rukoilemassa

18. Juusto on maailman eniten näpistetty ruoka

19. Ensimmäinen löydetty resepti löytyi Mesopotamista ja se oli resepti oluelle

20. 1800-luvulla vangeille syötettiin hummereita, ja se nähtiin vastaavana rangaistuksena kuin jos heille olisi syötetty rottia

21. Valkosuklaa ei teknisesti ottaen ole suklaata

 Lähde: Buzzfeed, Buzzfeed/city-lehti

Tässä lupaamani kuvat, eli kuinka moni tiesi miten ananakset kasvaa? Ite opin tän hevostalli.net sivustolta, että siis ananas ei kasva puussa!

Ja sitten meillä on ihan järkeenkäypä fakta, jota en ole vaan koskaan ajatellu, vaikka pääkalloista tykkäänki.. Eli miltä leikki-ikäisen kallo näyttää? Eihän ne rautahampaat toki mistään ilmasta materialisoidu:

Ällöä? Hieman joo.

HBD to K eli kakkua kehiin

Muistatteko vielä nää riemukkaat hetket:

https://eiolluasiaa.blogspot.com/search?q=kakku

https://eiolluasiaa.blogspot.com/2018/02/moni-kakku-paalta-kaunis-osa-2.html

Voin kertoo, että tuo on sellasta hommaa, että ei siihen iha joka vuos taivu. Nyt on taas tarpeeks jauhoja lakastu keittiön lattialta ja vuodet on kuorruttanu tuskaset muistot voikreemillä, joten päätin ottaa jälleen tän haasteen käsittelyyn. K:n synttärit oli kyllä jo jokunen päivä sitten mutta se ite halus tän herkkuleivoksen vasta tällee vähä jälkikäteen. Se siis katto kalenterista millo voi taas pitää herkkupäivän. 

Tässä iha ekana pari huomiota ja vinkkiä teille, jotka ette myöskään o syntyny peukalo jauhossa:

*Kaikki leivonta aiheuttaa stressiä, ylimääräsiä kauppareissuja(jotain unohtuu aina, vaikka kuinka teet kauppalistan tai sitte sielä kaapissa ei ollukkaa sitä macadamia-jyrsijä-jauhoseosta tai silkkiruusu-uutetta, jota nyt kuitenki tarttee johonki iha peruskakkuun mutta sitä saa vaa special-leivontakaupasta. En tiiä mite meiän isoäidit on selvinny tästä kaikesta..)ja hirveen sotkun. Varmista siis, että oot ihan varma että haluut alkaa tähän turaamiseen just sillä hetkellä. Siis että siula on aikaa, rahaa, intoa ja inspiraatiota sekä tarpeeks kippoja, kuppeja, veitsiä, leivinpaperia ja tiskikone tyhjänä. 

*Munat tulee ihan oikeesti kanan perseestä ja siitä tulee joskus iha fyysinen muistutus:

                            

*Leivonnasta tulee puolet hauskempaa, jos piirrät munalle vähä luonnetta: 

                                               

                                                                  *käytä korppujauhoja:

                                                   

Sitte vaa leipomaan. Kakkuohjeita löytyy joka ikisen mirkun leivontablogista ja kaikilla heilla on oma tyylinsä ja reseptinsä. Ite konsultoin miu siskoa, joka anto parhaat vinkit. Eli kakkutaikinan pitää mennä vuokaan heti ku se on vatkattu, että siis jos teet tän yhdellä vuoalla kahdessa osassa(että tulee tarpeeks korkee kakku) sitä taikinaa ei saa jättä muhittelemaan kippoon siks aikaa ku eka satsi menee uuniin, eli se pitää vaan tehä kahessa osassa.

Tosiaan korppujauho auttaa siihen, että se kakku irtoo siitä vuoasta. Tää on ilmeisesti ihan itsestään selvä asia, sillä tätä ei mirkku kyllä mitenkää blogissaan painottanu. Onneks mie oon kotileipurin asialla ja huomautan siitä nyt tässä teille harrastelijaleipureille. Ei siis sillä että miula mitää korppujauhoja ois ollu mutta jos haluutte lähtee tässä kohtaa kolmatta kertaa kauppaan ni iha vaa tiedoks.

Tässä kuvasarja kakun valmistumisesta:

 

Kaks viimestä kuvaa on siis seuraavalta päivältä, koristeluvaiheesta. Tuossa tokavikassa kuvassa on levitetty voikreemi kakun päälle. Se miten se tapahtuu ilman että tuo kakun matsku rullaantuu sen kreemin mukaan, ni sen saatte ratkasta ihan ite. Jos teille käy niinku miule, että menee just yhtä putkee ku se kuuluisa Jeesuksen pääsiäinen, ni sitte vaa hitoksee paljo karkkia kaikkiin niihin kohtiin, mihin se kreemi ei tarttunu.

Summa summarum: EI ENÄÄ IKINÄ. Kiitos.

Talviloma

Ei sillä että miula mitää talvilomaa ois mutta tungin toisten lomasuunnitelmiin. Helsinkiläisillä alaikäsillä oli tää kulunu viikko lomaa. Mei piti lähtee porukalla (siis mie, pygmien äiti ja pygmi x2) Lepraan. Otin oikee yhen tasurivapaanki siihe. (Tasurivapaa on se, ku tekee liikaa töitä normaalin vuorokierron mukana ja sit saa joskus iha vaa olla menemättä töihin, jos on jotai parempaa tekemistä.) Viikkoa enne lähtöä tuli puhelu, joka on nyt litteroitu tähän melkein sanasta sanaan. Miu ajatukset näkyy vihreällä värillä, muu ääneen puhuttu asia normaalisti mustalla:

Puhelin soi puol 10 aikaa illalla.

Mie: No moi iskä.

*pitkä, väsyny huokaus* 

Iskä: No moi. Ootko kattonu tänää uutisia?

Mie: En? *Mitä on sattunu, kuka on kuollu, onnettomuus? Tulipalo? Ryöstö? Venäläiset on alottanu sodan??*

Iskä: No katohan kymppiuutiset.

Mie: *ainakaa iskä ei o kuollu ku se soittaa, varmaan se sanois jos soittaa sairaalasta, onko kuitenki joku iso onnettomuus jossai lähellä mutta ei ketää tuttuja kuitenkaa kuollu? Sittenki sota..?*

Iskä: Kun se korona nyt leviää siellä teillä tuppukylässä ni mitä jos ette tuliskaan tänne? S ymmärti ja ne ei ainakaan nyt tule.

Mie: ?? SITÄKÖ sie soitat? 

Iskä: Joo. Tai emmie tietysti voi kieltää siuta tulemasta mutta jos ei nyt o ihan pakko.

Mie: *Ei suuronnettomuutta, ei tulipaloa, sotaa, marssilaisten hyökkäystä, vaan ja ainoastaan korona, jota on ollu joka tuutissa viimesen vuoden päivät.* Joo, ei siinä, ei tulla. Katotaan ku sie oot saanu sen rokotteen.

Helpotuin kun ei mitään sen vakavampaa dramaattisesta puhelun alotuksesta huolimatta mutta sitte iski uus probleema. Mitä mie nyt teen loman aikana, siis sen loman jota miula ei oikeesti ees ole. 

Mennää kylpylään? Ei voi, ku sielä on muitaki ja sieltä saa silsan.

Mennään korkeasaareen? Ei voi ku se on kiinni.

Leffaan? Ravintolaan? Hoploppiin? Jonnekki? kts edellinen.

No mennää perhana luistelemaan! Se on nii vaikeeta, vaarallista ja tylsää, että sitä ei taho tehä kukaa pidempää ku pakollisen insta-päivityksen verran.

Välttelin tätä lajia ihan super pitkään. Keksin aina jonku syyn, miks en nyt sit just voikaan lähtee luitelee, vaikka S hommas miule niitten työpaikan löytötavaravarastosta luistimetki. Sit vaan tuli se päivä, ku tekosyyt loppu ja oli pakko lähtee jäälle. Laitoin kuitenki kypärän päähän. Oon nähny miltä aivovamma näyttää ja jos miula on joku keino välttää se, käytän tämän keinon. Tällä kertaa varautuminen oli ylimitoitettua, sillä pysyin pystyssä. Olin melkei yhtä nopee ku miu 7-vuotias kummilapsi. Paino sanalla MELKEIN :D

No mitä muuta täällä tuppukylässä voi sitte tehä olemattomalla talvilomallaan? Kaikki kiva on kielletty paitsi.. Tadaa, Lintsin Sea Life. Tai on seki varmaa jo nyt kielletty mutta ehittii just käymää siellä enne viimesetki huvipaikat meni kiinni. 

Se on sillee iha mielenkiintonen mesta aikuisellekki. Ekana meitä tervehti heti ovella tällänen hahmo:

En o varma onks tuo iha oikee sukellusasu mutta eiks ne joku tollanen pönttö päässä o joskus merenpohjia tutkinu? Menisitkö ite tuo päässä edes kylpyammeeseen? Niimpä.. Ehkä siellä oli joku sisällä? Käykää kurkkaamassa, jos tää maailma joskus vielä aukee yleisölle.

Seuraavaks miu huomio kiinnitty tähän aidon(?) merirosvolaivan pienoismalliin. Näitä on salettiin seilannu pitkin maailman meriä. Huomioikaa peloton kapteeni alemmassa kuvassa :D

Asiaan:

Ei, en laittanu käpälääni tuonne vaikka ei nuo ilmeisesti o ihmiselle varsinaisesti hengenvaarallisia.. Oli siellä toki myös sähköankerias, jonka tuottaa tarpeeks sähköä vaikka hevosen tainnuttamiseen.. Ei häiritty häntä sen enempää :D

Onko siustaki tuntunu joskus tältä?:

tai tältä:

Vedenalaista maailmaa on tosi terapeuttista tuijottaa. Suosittelen tätä sellasena hiljentymisen retriittipaikkana, jos se ainut kehä kolmosen vaikutuspiirissä oleva luonnonpuisto kuhisee lapsiperheitä, eikä siellä meditoinnista tuu mitää kaiken sen emmaljunga-vaunukonserton keskellä. Sea Lifessa o rauhallista, eikä sinne melko varmasti saa tuua minkäänlaisia vankkureita?

Onko sinulla stressiä? Ole kuin Jarno, Jarno vaan on.

Kierroksen jälkeen shoppiin, josta löyty tietty jotai kotiinviemisiä :D

Käymisen arvonen mesta, suosittelen.

Tänä viimeisenä lomapäivänä(joka ei siis ollu lomapäivä, vaan oon menossa yöks töihin mut ei nyt tartuta kaktuksenvarsiin) oon syöny lounaaks paketillisen Doris-keksejä ja mozzarella-tikkuja. Miu sisko kävi viemässä miuta vähä lenkille tuonne aurinkoon. Lisäks miula oli täällä ihana yövieras, joka lähti vasta myöhään iltapäivällä kotiin :)

Värillä ei o väliä, kunhan se on musta.

Ei siinä muuta kuulkaa rakkaat ku kevättä ja koronaa! Käykäähä vielä hiihtämässä, ens viikolla ei varmaa o enää lunta. Paljon ainakaan. Ei haittaa.

Kuvia,pictures,skullart

Arvaattekin varmaan missä mie oon.. oikein, eli töissä tietty. Yövuorossa. Kello on 4.19 eikä miuta nukuta,koska jouduin äske heräämään syvästä koomasta ja pelastamaan ihmishengen. Tässä sängyssä pyöriessäni muistin miks mie aikanaa perustin tän blogin. Ei siks, että voisin kirjotella tänne älyttömyyksiä(ajattelin julkasta näistä teksteistä ihan painetun kirjan,oisko hyvä!?) vaan siks, että voisin jakaa miu taidetta täällä. 

Tässä ois teille kallotaidetta miu lapsuuden maisemista. Teen arvatenkin tämänkertaista päivitystä kitisevällä kakkiaisella,joten tää on aika haastavaa. Tänä näkyy siinä että en esim tiiä mite nuo jo tänne ladatut kuvat saa poistettua tai mite niitten järjestystä saa muokattua. Myös kirjotusvirheitä lienee matkan varrella,ku eihän tää näyttö mee aina yksii sen kanssa mitä mie koitan täällä painella. Korjaan nää asiat ku päivä taas paistaa mutta just tähä hetkeen näillä mennää.

Tää postaus on iha yhtä paljo terapeutille aamukahviseuraks ku niillekki hahmoille,jotka ei käy instagramissa tsuumailee näitä laatuotoksia. 

Pidemmittä puheitta,olkaapa hyvät:

Kuvasarja. 

Nimi: Let it snow, antaa pyryttää

Tästä välistä puuttuu yks kuva mutta nyt miu psyyke ei kestä enää tuusata kitisevän kakkiaisen kanssa tähän yhtään enempää. Mut saatta ideasta kiinni..?

 nimi: Talvikallo

nimi: To be or not to be? Or what?

nimi: Ihmisen kämmenellä

Kuvasarja

nimi: Ulos, ylös

 

Potilastyypit

 Mie olin vielä ensihoitokouluun hakiessani eli vuonna 2010 sitä mieltä, että haluisin tehä töitä ihmisten kanssa, koska oon ollu niin paljon eläinhommissa. Että ois niinku vaihtelua ja sillee. Pidin itseäni ihmisläheisenä henkilönä ja olin varma, että miula ois jotai annettavaa hoitoalalle. 

Heti ekan lanssiharkan jälkeen olin vahvasti sitä mieltä, että miusta ei taida olla sairaanhoitajan hommiin, vaan nimenomaan sillä pullapakulla ympäri maakuntia ajelu ja juoppojen kuskailu on se miu juttu. Sairaalassa on liian siistiä, liian hierarkista, liian hygieenistä, liian kiire, liian monta potilasta ja kuten tuo vajaa vuosi päivystyshoitsuna osoitti, enhän mie pärjää siellä ylipäänsä noin niinku alkuunkaan! Onneks palasin siis juurilleni pakukuskiks ja vaikka puolivakavissani kattelen restaurointialan töitä aina silloin tällöin mol:n sivuilta, niin täällä sitä vielä ollaan. (yllättäen koskaan ei tule kovinkaan montaa osumaa haulla "erikoismaalari". Sanalla "artesaani" tulee vähä enemmän ja alkuun innostuinki siitä osumien lukumäärästä kunnes havaitsin, että keittiöhommissakin on jonkinlaisia artesaaneja töissä, että se ei ookkaa pelkkien käsityöläisten ala..)

Niiin, siis että sitä vaan, että en o enää nykyisin niin ihmisläheinen enkä empaattinen. Miula saattaa olla myötätuntouupumus? Tää ei nyt siis liittyny juuri oikeestaan mitenkään päivän aiheeseen. Päivän aihehan oli potilastyypit. Tää kategorisointi koskee nyt siis nimenomaan ensihoidon asiakkaita. Oletko joskus soittanut itsellesi ambulanssin? Kuulutko johonkin näistä ryhmistä?

Tyyppi 1, poliitikko-potilas

Ei vastaa suoraan yhteenkään kysymykseen, vaan kiertelee, kaartelee, välttelee ja vastaa tyylillä: Noseeeon, jooo seeeon sellasta. Ei osaa myöskään antaa vastausta haluaako hän nyt lähteä sairaalaan vai jäädä kotiin. Onko vaiva edelleen päällä tai helpottanut. Poliitikko-potilas sanoo lopulta, kun asiaa on jankattu suuntaan ja toiseen, kysytty vaimolta, mieheltä, naapurilta, siskonpojalta ja enovainaan kissalta mielipidettä "No tehän sen parhaiten tiedätte." Näin hänen ei tarvitse tehdä itse vaikeaa päätöstä.

Tyyppi 2, Matti Nykänen- potilas

Alkoholin käytöstä kysyttäessä vastaa "Ehkä otin, ehkä en."

Tyyppi 3, pieni merenneito Ariel-potilas

Omista jaloista ei ole tietoakaan ja puhekykykin on mennyt. Saattaa haista lisäksi fisulta.

Tyyppi 4, Harry Potter- potilas

On nähty varmuudella vielä aivan hetki sitten ihan tässä näin istumassa. Harry Potter-potilas on kuitenkin vetänyt näkymättömyysviitan ylleen ja kadonnut. Tätä potilastapausta esiintyy eniten yöaikaan, kun ensihoitaja olisi oikeastaan mielummin nukkunut asemalla edes sen parin tunnin pätkän mutta minkäs teet, kun kansalainen on toisesta huolissaan. Harry potter-potilas saattaa löytyä muutaman tunnin päästä maasta makoilemasta, jolloin viitan teho on hävinnyt ja potilas on helpommin havaittavissa.

Tyyppi 5, Lasarus-potilas

Häken lisätietojen mukaan potilas ei hengitä, ilmavirta ei tunnu ja ihan on kankeakin. Eli käytännössä ollaan menossa katsomaan ruumista. Kohteeseen päästyä ovella vastaan tulee mummo, olkkarissa pappa ja keittiössä iloinen kotihoitaja, joka kertoo kuinka "ruumis" ei sitten ollutkaan "ruumis" vaan ihmepelastuksen kokenut asiakas. Tätä tapahtuu myös ei-uskovaisten kodeissa, eli ei liittyne millään tavalla Jeesukseen, pääsiäiseen, kolmanteen pääsiäispäivään, haudanryöstäjiin tai saatananpalvontaan.

Tyyppi 6, prinsessa Ruusunen-potilas

Hieman samaa kastia Lasarus-tyypin kanssa mutta tässä kohtaa potilas ei ole ilmoittajan mukaan varmuudella kuollut, hän ei vain ole heräteltävissä. Mikään mahti maailmassa ei saa prinsessa Ruusunen-tyyppiä nousemaan, näin soittaja kertoo hätäkeskuksen tädille. Entisaikoihin tähän vaivaan tehosi prinssin suudelma, tänä päivänä riittää yleensä ihan jo se, että väsynyt ensihoitaja tulee ovesta sisään. Jos Ruusunen ei tähän havahdu, viimeistään kun häntä puhutellaan nimellä ja kosketetaan kevyesti olkapäähän. 

Tyyppi 6, Suomalainen mies-potilas

Älkää antako otsikon hämätä, sillä tämä potilas voi iältään, sukupuoleltaan, sotilasarvotaan tai kansalaisuudeltaan ihan mitä tahansa mutta ryhmä on saanut nimensä yleisimmän potilastyypin mukaan. Suomalainen mies-potilas on se, jonka omainen soittaa lopulta (salaa vessaan lukkiutuneena, potilaan vastustuksesta huolimatta) 112, kun potilaalta on vuotanut verta kurkusta jo kolmatta päivää, eikä tämä enää pysy jaloillaan tai kun tämän päässä oleva 26cm pitkä ja 9cm syvä haava ei vaan ota parantuakseen. Ensihoidon kohdatessa potilaan, tämä on harmaan kalpea, hikinen, pitelee rintaansa eikä pysty liikkumaan. Ainoat sanat, joita potilas pystyy sanomaan ovat: "Ei tässä ole mitään hätää, eikai tässä nyt sentään sairaalaan tarvitse lähteä."

Tyyppi 7, normaalit ihmiset

Normaalin ihmisen koti on niin siisti, että sohvallekin uskaltaa istua ilman että tarvitsee vaihtaa housuja kun menee takaisin autolle. Normaali ihminen vastaa kysymyksiin parhaan kykynsä mukaan, on asiallinen, sanoo päivää ja kiitos. Normaalin ihmisen kanssa kommunikointi on helppoa ja mutkatonta ja heidän kanssaan päästään järkevään, kaikkia tyydyttävään lopputulokseen. Normaali ihminen soittaa kun on hätä mutta ymmärtää että kynnen alle mennyt tikku, oven väliin jäänyt sormi, nyrjähtänyt nilkka tai unettomuus eivät ole syitä soittaa 112. Jotkut ensihoitajat kertovat kohdanneensa työssään useitakin normaaleja ihmisiä! Hieno juttu!

Ei, en vihaa työtäni, enkä vähättele ihmisten hätää. (mutta kuitenkin.)

Tissiliivit ja talvipäivän riemuja

 Mie kuulen tänne asti miten siun, just siun pahaa aavistamattoman henkilön aivokemia raksuttaa ihan ylikierroksilla ku mietit, että mite nuo otsikon asiat liittyy toisiinsa. No, päästän siut pahasta kertomalla, että ei mitenkään. Harmi ja helpotus samaan aikaan, eikö? 

Keksin ton otsikon ku kävin äske isossa marketissa hakee ruokatarviketta. Koska se on about ainut tän tuppukylän shoppailupaikka, jossa on (ilmanen)autohallipaikka ja miun oli pakko päästä vähä sulattelee pösöä tän lumikaaoksen keskellä, niin että siks menin sinne, enkä miu normaaliin boonusmarkettiin. No, eli miu piti viettää siellä aikaa, että auto saa aikaa kuoriutua kuurasta, joten kävelin koko marketin läpi. Ostin alerekistä parit tissiliivit ja euron sukkia. (Ei ollu pääkallokuvioisia mutta mustia kuitenki) Siinä sitte tuli mieleen tää tissiliivi-asia, kun miula on yks ystävä, jonka mielestä ei voi sanoo tissiliivi. Mietin siinä sit itekseni tätä mei aikanaa käymää keskustelua ja tuli mieleen, että tämä hahmo kuitenki käyttää sanaa "kyrvänsyylä" iha noi niinku arkikielessä ja iha vakavalla naamalla. Että tiiä sitte..

Tästä tissiasiasta tuli myös mieleen sellanen lohdutuksen sana kaikille, joita ei o millää Anderssonin tyttären tissivarustuksella siunattu, että olkaa kiitollisia edes siitä että teiltä otettu EKG-käyrä on melko vertailukelpoinen lähtien hetkestä kun se ekan kerran otetaan ja siitä vuosienki päästä. Ei roiku tissit edessä vääristämässä näkymiä :D Tästä tuli sit taas mieleen kun kävin aamulla hakee minipillereitä apteekista, että harmi etten voi syyä yhdistelmävalmisteita, koska oon joskus saanu auraoireen silmään ja kärsin päänsäryistä(vaikka ne ei liitykkään mitenkään yhteen). Migreeni ja e-pillerit on siis ehdoton nounou, koska siitä voi saaha veritulpan. Tää on harmillista, koska just niillä pillereillä ois saanu kasvatettua isommat tissit. Toki, jos pitää valita että makaako sairaalassa kuolaamassa puolihomeisen kurkun lailla, kun on saanu massiivisen aivoinfarktin mutta ois kuitenki isot tissit vai jatkaako tällee vähä vähemmällä varustelulla ja pystyy ite kävelemään, syömään ja juttelemaan, niin onhan se nyt vaikee valinta mutta tällä hetkellä valitsen toiminnallisuuden. 

TÄSTÄ päästiin tuohon talvipäivän riemuaiheeseen, eli siihen, että kävin tänää hiihtämässä ja haluun jakaa tän ilosanoman teille kaikille. 

Yritin tätä jaloa talvilajia jo n.viikko sitte, ku tänne etelään tuli ekat lumet mutta sillo oli vielä liian aikaista, eikä tuppukylän latuja ollu vielä aurattu. Vaikka oonki tosi urhee, niin umpihangessa luistelu on kuitenki vähä turhan extremeä, jopa minulle. Siihen ku lisätään n.2 numeroa liian pienet monot ja ladulla kaatuilevat kanssahiihtäjät niin..ei, ei ja ei.

Noh, hoidin asian hakemalla kokoa 41 olevat monot urheilukaupasta. (Kyllä, ei mahtunu kolmeysit enää millään miu kaikenmaailman varvasvaivoista kärsiviin jalkoihin!) Tässäkohtaa kokeneen ihmisvihaajan vinkki monojen ostoon, eli jos et haluu palvelua, mee pahimpaan ruuhka-aikaan sinne liikkeeseen. Sitte silmäile sillee nopeesti tarjonta läpi, nappaa eka oikeen näkönen mono, kokeile sitä jalkaan, jos se sopii, laita äkkiä omat kengät takas, ota oikee laatikko ja pakene kassalle. Näin urheiluliikkeeseen palkattu hiihtoexpertti-esa ei ehdi palvelemaan, etkä joudu keskustelemaan sen kanssa kaiken maailman monojen ominaisuuksista. *puistatus* Ekalla kerralla kävin jossai sporttikaupassa mutta siellä oli vähä liian hiljasta ja ne myyjät parveili siinä monohyllyllä ku piraijat saaliin vierellä. Nyt ku oli vähä ruuhkaa, ni sain asioida rauhassa!

Sitte luistovoidetta. Jossai varmaa sais voiteluttaa ne suksetki (tein sitä Torniossa mutta täällä o nii paljo enemmä populaatiota ja nyt ku korona o ajanu kaikki laduille, niin en varmaa sais niitä suksia takas enne pääsiäistä) mutta koska oon tee-se-itse(kannatti tai ei)-hahmo, ostin siinä samalla monokeikalla jotai liukuvoidetta. Siinä pullossa lukee, että sitä pitää laittaa luistaviin osiin(tai jotenki noin). Päättelin, että luistelusuksilla kaikki osat luistaa, joten vetelin koko pohjat sillä mönjällä. 

Tänään sitte uus yritys. Malmin lentokentän ympäri menee mukava, ei kovin paljon merenpinnasta kohoava latureitti, joka oli tällä kertaa aurattu. Epätasainen, jäinen ja liukas se oli mutta ei sentäs hanki! Lisäksi täällä on merkitty hiihtosuunta, joten ei tarvinnu väistää kun kerran yhtä onnetonta vastaantulijaa. Myöskään laturaivoa en kohdannu. Meinasin jopa kirjottaa alkuun, että en o ikinä kohdannu laturaivoa mutta muistin heti samalla, että OLEMPAS! Ja se ei edes ollu täällä tuppukylässä, jossa on muutenki ylivirittyneitä pääkaupunkiseutulaisia vaan ihan Lepran pusikoissa oli tämä. Kaiken hyvän lisäksi oltiin liikkeellä hevosilla, käveltiin ladun VIERESSÄ. Satavuotias emäntä tulee vastaan ja huutaa jo kaukaa, siis ihan sillee kirkumalla hysteerisesti että: "Hevoset pois ladulta! HEVOSET POIS LADULTA!!!!" Yritettiin huutaa takas, että eihän myö nyt ladulla ratsasteta. Ei auttanut. Ohi mennessään se eukko puhis jotain kuinka heittää hevosia suksisauvalla perseelle. Tää ei ollu tän tarinan hauskin osuus vaan se, että minä, siis minä, rauhallisuuden perikuva, joka en tuohon aikaan vielä edes vihannu ihmisiä, oon kuulema (todistajien läsnäollessa) todennu (sen eukon hiihdeltyä pois kuuloetäisyydeltä) että "kumpa ton akan oma poika ajais sen yli autolla." o_0 No en tiiä onks tää hauskaa. On se ehkä vähä..

Hauskoja hiihtohetkiä vaan. Muistakaa,että tää on vakava laji! :D

Tässä postauksessa ei o kuvia, ku kyllähän nyt kaikki on nähny jos ei omassa, niin jonku kaverin sosiaalisessa mediassa kuvan hiihtoladulta. Tissiliivikuvat nyt tuskin ketää kiinnostaa. Tai emminä tiiä. Laitan ehkä ens kerralla kuvia miu uudesta taiteesta..

Huijasin! On tässä kuva. Se on Kutna Horan kuuluisasta kirkosta.. Pitäs mennä joskus uusiks käymää..

Mitä tänään tehtäisiin ja syötäisiin?

Onko nyt niin, että on talvi, korona, tammikuu, tipaton, sokeriton ja ylipäätään ankeuttajien riemastuttama ajanjakso, jolloin kaikki on kiellettyä? NONI, no kattokaas rakkaat, kun mie kerron teille tässä nyt pari mukavaa vinkkiä, joiden avulla saatte tehtyä yhdestä päivästä hieman siedettävämmän. Varoitus: Tarina sisältää suolaa, rasvaa ja naurua.

Ratkaisu tylsään tammikuiseen lauantaipäivään on mäenlasku ja kotitekoinen pitsa!

Tee näin:

Aloitetaan mäenlaskulla, jota varten tarvitset vain:

-Jonkun mäenlaskuvälineen. Lapsuudesta tutut "kissannaamaliukurit" on päivitetty tähän päivään. Oliko ne meiän lapsuudessa Stiga-merkkisiä? Se nyt on kuitenki liukurimaailman Cucci ja Porche, eli sanomattakin selvää että hyvin luistaa! (80-90-luvullahan sitä laskettiin hätätapauksessa myös pelkällä muovipussilla. Tänä päivänä sellasta ei rinteessä näy, eli käy lähimmän Tokmannin tai jos et halua tukea uskovaisia, niin sitte Prisman kautta ja hae itelles pulkka..Tämä on nyt eiolluasiaa-blogin vahva suositus!) Huomioi, että välineet on aika kehittyneitä nykyään, joten jos et ole laskenut vuosikausiin, tollasella perusliukurilla pääsee hyvin vauhtiin. Jos laji tempaa mukaansa, hanki sitten sellanen superliukuri! 

-Sopivan karvaiset kengät, jotta räpylät ei jäädy. (Näkyvät Cucci-liukurin lisäksi kuvassa.) Myös lämpimät, Tornion talvessa testatut hiihtorukkaset sekä hilpeyttä aiheuttava pipo lisäävät viihtyvyyttä pulkkamäessä.

-Hyvä mäki. Tää on tärkee. Ei saa olla liian jyrkkä, liian loiva, liian jäinen, liian hiekkainen eikä liian täynnä lapsia. Tuppukylän Hakunila-nimisestä sivuhaarakeosiosta löytyy tosi näppärä mäenlaskupaikka mutta jos pidät silmät auki, niin saatat nähdä näitä tuntureita vähän siellä sun täällä. 

-Näiden pikku juttujen lisäksi kannattaa vielä tilata säiden jumalilta hyvät mäenlaskukelit, esim pikkupakkanen ja auringonpaiste :)

-Viimeisenä mutta tärkeimpänä mäenlaskupäivään tarvitaan rekvisiittalapsi tai pari! Itse käytin tässä kummilasta ja sen perhettä mutta hätätapauksessa mikä tahansa n.metrin mittainen olento käy. Oon kuullu ennakkotapauksia(huom, ei varmasti todistettuja!) joissa nuori pariskunta on tullut mäkeen kahdestaan laskemaan ja tämä on nähty ikäänkuin harjoitteluna tulevaa perhe-elämää varten. Tuolloin he ovat mahdollisesti olleet jo raskaana. Lähtökohtaisesti tämä on kuitenkin (jo olemassa olevien) lapsien aktiviteetti.

-Toki mäenlaskuun on hyvä varata myös rekvisiittalapsien huoltaja, joka laskee kanssasi, kun lapset menee kuitenkin siihen hurjimpaan hyppyrimäkeen. Lisäksi huoltaja ruokkii ja käyttää ne pygmit tarvittaessa pissalla..

-Edelliseen viitaten on hyvä varmistaa, että vakuutuksesi kattaa lonkkaproteesin, sijoiltaan menneen välilevyn paikalleenniksautuksen, pohjehieronnan tai ranne-/nilkkatukisidoksen. (Älkää antako tämän hämätä tai pelottaa, ihan vaan ensihoitajan vinkki varautumisesta..)

Pari tuntia mäessä vastaa kyllä ihan hyvin päivän liikuntasuosituksia. Illalla voi sitte hyvällä omatunnolla tehä pitsaa. Tässä Zenin salainen pitsaohje, jonka päätän jakaa nyt kaikelle kansalle.

Tätä varten tarvitset:

-Pitsapohjan. Kaupan valmisruokahyllyllä on sellasia putkiloita, joissa on pohja ja kastike. Opin ruotsissa ollessani käyttämään niitä ja voin sanoa, että ihan hyvin toimii! Itse olin kuitenkin tällä kertaa tositosi reipas ja tein sen itse. Se menee kutakuinkin näin:

Laita (n.desi tai vähän yli) lämmintä vettä sellaseen ammattimaiseen taikinavaivauskulhoon. Huom, LÄMMINTÄ vettä, ei kylmää, tai hiiva paleltuu ku alaston eskimo, ei kuumaa tai se kuolee yhtä varmasti kuin tamagotchi hoidon puutteeseen. Sitte sinne loraus oliiviöljyä, pussi kuivahiivaa ja ripaus suolaa (K, kyllä, oli pakko laittaa vähä, että hiiva saa syömistä!).

Kulho monitoimikoneen syleilyy, vispilä päälle ja sitte vaa mätät jauhoja nii kaua että se köntsä noi suunnillee irtoo sieltä seinämistä. Tähän on siis kehitelty pitsajauhoja mutta jos niitä ei nyt satu olemaan, niin sitte jotai-vaan-jauhoja. 

Kun köntsä(voit nimetä hänet jos tahdot! Ite en tälläkertaa jaksanu.) irtoaa, voit jättää hänet hetkeksi kulhoon kasvamaan eli aikuistumaan. Muista peitellä hyvin vaikka keittiöpyyhkeellä. Tee sillä aikaa täyte, eli:

Tarvitset paprikaa, tomaattia, valkosipulia, sipulia, paholaisenhilloa, pitsamaustetta ja.. No olihan sitä nyt siinäkin.

Paloittele paprikat ja tomaatit n.tuuma x puoltoistatuumaa x sentti- kokoisiksi paloiksi. Jos tämä aiheuttaa liikaa päänvaivaa, myös uhanalaisen kilpikonnan mallisiksi paloitellut paprikapalat toimivat yhtä hyvin! 

Jos sipuli itkettää, laita uimalasit päähän(myös paistamisen ajaksi!) niin säästyt kyyneliltä!

Eli sitten vaan paprikat, kuutioidut tomaatit, sipulit, valkosipuli ja joku sopiva määrä paholaisenhilloa(myös sweet chili-kastike käy, jos äitisi ei ei keittele sinulle hilloa, kuten omani tekee..) pannulle(laita jotai trendikästä öljyä siihen, oletin siis ettei tästä tartte mainita erikseen?) ja paista sillee pieni hetki. Ei tartte käristää!

Kauli taikina päättäväisesti leivinpaperille. Älä anna sen määrätä, vaan pidä jämäkkä ote. Kuten kaikessa leivonnassa, "köntsä" haistaa pelon ja ottaa heti vallan, jos käsittelet sitä epävarmoin ottein. Kun taikina on kaulittu ohueksi, laita se pellille(daa!) ja levitä päälle tomaattikastiketta. Koska olin reipas ja tein jo taikinan ite, ei miun elinaika riittäny enää kastikkeen turaamiseen. Jos oot nuori ja kaunis, voit tehä myös tomaattikastikkeen ite. Laita silloin hyviä tomaatteja, basilikaa, mustapippuria, öljyä, tomaattipyrettä ja ripaus sokeria tehosekottimeen ja aja murskaksi. Jos oot vanha ja väsyny, käytä Mutti-nimistä (joo, on joku riistofirma mutta antakaa nyt vähä armoa!) valmiskastiketta.

Eli siis kastike siihen pohjalle, sitte se pannulla muhinu mössö tasasesti, sit tärkein, eli Aura-juusto. Yks Aura-köntsä on ihan semisti liikaa pellilliseen mutta ei sitä pikku jämää oikee viitti jättää jääkaappiinkaan haisemaan, joten laita kaikki vaan. Sellanen valmis homejuustomuru ois toki kätevämpää mutta ilmeisesti se murustamisosuus on tehty suomaisena käsityönä, sillä se on jonkin verran kalliimpaa ku kokoköntti. Eli, budjetista riippuen tee niinku parhaaks näet.

Lopuksi pussillinen pitsajuustoraastetta. Ja kyllä, se yks pussi riittää just hyvin tohon pellilliseen, vaikka joka kerta ostan kaks pussia, koska en ikinä muista tätä faktaa. 

Alku:

*tässä välissä n.15 min iha hullun kuumassa uunissa..*

Loppunäytös:

Jos muistat ostaa basilikaa tai rucolaa, niin sehän toimii tossa päällä niinku vihreenä rehuna. Menee kyllä ilmanki.

Tarjoile Muumi-lautasilta Pommac-limsan kanssa. Jos et vietä alkoholitonta, ota punkkua. 

Palatakseni alkujohdantoon, jos vietät vähähiilihydraattista, alkoholitonta, gluteiinitonta, maidotonta, vegaanista ja kauratonta aikaa, voit tehdä pitsapohjan oman mieltymyksesi mukaan. Myös homejuuston voi korvata vegaanisella juustolla ja kaivaa makua vaikka urheilusukkien pohjasta. Itseasiassa koko pohjan voi tehdä pelkästä parsakaalijauheesta ja päälle voi laittaa hernemaissipaprika-sekoituksen. 

Tai jos tiedät kokevasi ruokailumorkkista moisesta herkuttelusta, koko pitsan voi korvata ateriankorvikkeella, joka tulee pussista, jonka kyljessä on kiinankielisiä merkkejä. Lisää vain vesi.

Te muut, nauttikaa elämästä :)

✊