Kesäinen Japani

Noni karvakorvat, täällä taas! Haluutte varmaan ihan hulluna tietää mitä mie oon puuhastellu viimeset puoltoistaviikkoa..? No, okei, kerrotaan, kävin Japanissa.

Mitä teille tulee Japanista mieleen? Onko se ehkä..

Neonvaloissa välkkyvät suurkaupungin valot, jotka mainostaa animea ja mangaa ja mitänäitäsarjakuvasupersankarijuttuja nyt on..

Tuleeko teille mieleen Nagoyan linna, jonka vallihauta oli kuivahtanu?

Vai keräilylelut?

Entäs 300km/h kulkevat luotijunat, joiden vuosittainen myöhästymisaika lasketaan muutamissa sekunneissa. Siinä VR:lle vähä haastetta..

Godzilla?

Vai sushi?

Vai henkiolento?

Shintotemppelin portti?

Hitoksee modernit vessat..? (huomatkaa "flushing sound" eli huuhteluääni. Mei hotellin huusseissa oli myös istuimen lämmitin. Se oli hyvä olla olemassa 37 asteen helteellä..)

Lämmitetyn istuimen lisäksi julkisissa vessoissa oli usein pygmiparkki. Siihen vaan jälkikasvu istuimeen ja kas, voit lukee päivän Aku ankan ihan rauhassa, ei se Pirkko-Markku tuosta mihinkään karkaa. Muutamaan otteeseen mietin mite tää asia o itseasiassa järjestetty muualla maailmassa?

No, takas aiheeseen. Eli Japanista puhuttaessa mielikuva saattaa viitata myös autoteollisuuteen?

Tai ylipäätään kaikkiin kauniisiin asioihin?

Entäs Transformers? (Ja ei, tää ei o transformers ja kyllä, on tyhmä kysymys, jos tiedustelee vieruskaverilta onks transformerssit hyviksiä vai pahiksia.)

Tokion jännittävät metrot..

..vai Hachiko? (Jos et tiedä kuka tämä Japanin tunnetuin hahmo on, niin äkkiä googlaamaan..)

Japani on kyllä kaikkea tuota mutta mikä miule tuli yllärinä on että tää monen miljoonan asukin saarivaltio on myös..

Kauniita, hiljaisia ja erittäin siistejä puutarhoja keskellä miljoonakaupunkia.

Jännittäviä ostoskeskuksia..

Paratiisilomakohteita..

..joissa saa olla melko rauhassa rannalla. Kukaan ei tyrkytä mitään, tule iholle tai yritä varastaa siu tavaroita sillä aikaa kun käyt uimassa. Rannan hiekka on hienoa ja vesi kirkasta. Ei öttiäisiä tai möttösiä, ainoa vaara reilut aallot, joiden kuunteleminen illan pimeydessä hotellin parvekkeella istuen meni ihan meditaatiosta..

Ja sushia ei tosiaankaan ollu joka nurkalla, vaan ruoka oli enemmänkin jotain tällästä:

Missäs ne Taru sormusten herrasta-leffat olikaan kuvattu?

Hiroshiman pommituksen jäljiltä kaikki muu on uudelleenrakennettu mutta yksi rakennus seisoo pommituksen jälkeisessä asussaan muutaman sadan metrin päässä siitä, missä räjähdyksen keskipiste oli. Muisto tuhosta..

..ja muistomerkillä palaa ikuinen tuli, joka sammuu sinä päivänä, kun maailmassa ei enää ole ydinaseita..

En myöskään tienny, että Japanissa voi kohdata puolikesyjä peuroja..

tai että Japanilaiset nimeävät kauppaketjuja näin:

..tai että Japanissa kasvaa bambuja..

..ja Kioton geisha-korttelien teehuoneet on paikkoja, joihin pääsee vaan harvat ja valitut, eikä niitä juurikaan ulospäin mainosteta..

Kaiken tän keskellä, niin uskomattomalta kun se tuntuukin, voi aina lähteä pikku tripille. (Tää kuva saattaa olla myös lentokentän lasten leikkipaikan luona otettu, en o nyt iha varma..)

Japani on kaikkea tätä ja varmasti ihan tositositosi paljon kaikkee muutaki. Se on kaunis, siisti, turvallinen ja monipuolinen kohde, jossa ihmiset hymyilee ja ovat todella kohteliaita. Vaikka kaikki haluu varmasti nähdä kirsikankukkien kukinnan keväällä, voin kyllä suositella myös kesäaikaista matkustamista. Jos vaan kestää melkei 40 asteen helteen, niin sinne vaan! Tosin meiän retken aikaa sielä oli kyllä muutenki ennätyskuuma. Ei sielä normisti ole kun joku 32c :D

 Miuta meinas itkettää vaan kaks kertaa koko reissun aikana. Eka kerta oli kun kattelin menomatkalla lentokoneessa Baddington 2:sta. Siinä se raukka joutu vankilaan rikoksesta, jota se pieni karhuparka ei ollu tehny ja sit ekana iltana kukaa ei lukenu sille iltasatua. :( Toinen kerta oli, kun käytii Hatchikon patsaalla. Sen tarina oli kanssa niin liikuttava, kun toinen vaan odottaa aseman edessä isäntäänsä..

Ja niin paljon kun oonki aikanaan pakettimatkailijoille naureskellu, niin on se kuulkaa muruset vaan sellanen homma, että kun on eksyny jäätävän pakkasen paukkuessa "nopeella iltalenkillä" Latviassa, yrittäny liftata pikku kännissä poliisiauton kyytiin Tanskassa, kun on missannu viimesen junan ja kotii pitäs päästä, ajellu väärällä junalla väärälle asemalle väärään aikaan Saksassa(lisätään tähän vielä hitonmoiset kantamukset)ja meinannu myöhästyä lautalta ja ehtiny viime hetkellä mukaan jonku mukavan terminaalihenkilökuntamiekkosen kuskatessa huoltoautolla meiät laivaan jonku alakannen kautta niin on se vaan mukavaa, kun reissua johtaa joku, joka sanoo mihin mennään, monelta lähdetään, mikä kulkuväline, mikä pysäkki, mikä raide ja mitä nyt tapahtuu. Tällä reissulla pärjää jokainen! 

Jos kuitenkin mielesi tekee lihapullia ja halpaa kaljaa rantaravintolassa, mieti matkakohdettasi uudestaan. Niille on aikansa ja paikkansa mutta sen reissun nimi ei ole "Kesäinen Japani".

Viikonloppuhuveja pääkaupungin sykkeessä

Helsinki, tuo suomen suursity täynnä kaikkea! Miepä kerron mitä jännää sielä voikaan tehdä..

Menovinkki nro 1, Mummotunneli. Tunnetaan kuulema myös nimellä Suonikohjukanjoni. Ihan keltaisilta sivuilta löytyvää virallista nimeä en osaa sanoa mutta se on siis kuja, jonka varrella on baareja. Se kokoaa kesäisin yhteen hulvattoman joukon lähinnä keski-iän korvilla kolkuttelevia suomalaisia viettämään hauskaa iltaa livebändin soittaessa. Käytännössä tää tarkottaa sitä, että liian pieneen tilaan tunkee liikaa liian kännisiä ihmisiä. Ruuhka helpottaa vähän, kun bändi lopettaa.

Viime viikonloppuna koettua. Oltii siis siskon kanssa liikenteessä.

Bändi, joka jäljittelee jollain henkisellä tasolla Lauri Tähkää, soittaa lavalla. Laulaja ja keulahahmo, jonka vasemmassa nimettömässä loistaa vihkisormus jopa heikkojen strobovalojen ohitse, flirttailee edessä heiluville rouville. Perheenäitien vapaa viikonloppu, kun lapset ovat mummolassa ja mies kalastusreissulla Ivalossa. (Onko Ivalossa ees mitää kalastusmeininkiä?) On käyty tyttöjen kanssa syömässä trendiravintolassa ja juotu siinä muutama kuiva valkkarikin. Sitten Suonikohjukanjoniin tanssimaan niin että korkkarit kopisee! Naiset hymyilevät wannabe-Tähkälle ja sitten hihittelevät toinen toisilleen. Bändin muut jäsenet näyttävät perheen isiltä. Rumpali miettii kuinka volkkariin pitäisi ostaa uudet kesärenkaat ja kitaristi tekee jo mielessään listaa ensiviikonlopun mökkireissulle. Kumivene pitää kaivaa varastosta ja ostaa tänä vuonna sitä samaa sytytysnestettä, jota naapurin Kallella oli. Biisit ovat ikivihreitä ja tulevat selkärangasta.

Miun sisko on aina osannu pitää hauskaa ihan melko selvinpäinki. Ite oisin tarttenu siihe Kaihon karavaani-musaan ihan muutaman rentouttavan lisää ja kun eetteriin kajahti Mamban Vielä on kesää jäljellä, meni miulta viimesetki fiilikset, eikä ne oikee siitä sitte noussu. Mutta Skidi paino menemään muutaman muun mukana porukassa olleen leidin kanssa ku viimestä päivää. Kun ruuhka laski ja päästiin vähä hengähtämään, saatiin hyvä hengailupaikka yhen pöydän läheisyydestä. Siinä sitte sitä Rihanna-poppia sulatellessani tein havainnon. Paikalla oli saalistaja. Saalistaja oli n.50v uros, joka oli pukeutunut iltaa varten parhaimpiinsa, eli vaaleanpunaiseen kauluspaitaan ja suoriin housuihin. Illan viileyttä vastaan mies oli heittänyt olalle neulepaidan ja ei muuta kun radalle! Mies tanssii (omasta mielestään varmasti)hyvinkin rytmikkäästi ja yrittää saada tanssiin mukaan jonkun, kenet tahansa. Harmillisesti kukaan ei lämpene uroksen yrityksille mutta hän ei lannistu.

Saalistaja havaitsee tanssivan hahmon, jonka vieressä murjottaa joku outo hippi(se olen minä). Saalistaja tekee itseään tykö mutta nuori nainen kääntyy kohteliaasti poispäin jatkaen omaa tanssisarjaansa. Saalistaja menee hetkeksi hämilleen mutta palaa kohta entistä innokkaampana apajille. Naamalla oleva muutaman Jallukolan mukanaan tuoma virne ei haihdu pienen vastoinkäymisen takia, hän luottaa itseensä ja viehätysvoimaansa. Saalistaja tekee uuden liikkeen ja tulee lähemmäs, hän esittelee itsevarmana tanssitaitojaa. Nyt saalistuksen kohde osoittaa jo hieman selvemmin, ettei ole nyt herrasmiehen seuraa vailla eikä ole otettu tämän tanssitaidoista. Uros päättää ottaa tämän haasteena ja tulee vielä kerran lähemmäs. Eden napakasti päin naamaa tuhahdettu "Mene v*ttuun siitä" ei saa hymyä hyytymään uroksen turpeilta kasvoilta mutta kun nainen vaihtaa turvallisempaan tanssipaikkaan saalistaja toteaa perään: "Ai ei kelpaa vai?"

Baareissa käyminen ja varsinki tanssilattialla hengailu vie välillä miu viimesenki uskon ihmiskuntaan ja siinä jäätävän ihmismuurin läpi kohti uloskäyntiä tunkiessani muistuu mieleen, että oikeestaan mie vihaan suurinta osaa ihmisistä. Ihan vaa koska voin.

No, sunnuntaina meillä oli sitte hauskaa. Pakattii pygmit ja niitten hätää kärsimässä ollu isipappa kyytiin ja lähettii lintsille. Mie oli semisti enemmä innoissani ku kummilapseni ja sen sisko mutta kyllä myö kaikki saatii iha ilo irti. Tai suurin osa meistä ainaki. Onneks sielä oli huomioitu myös ei-niin-huvipuisto-orientoituneet:

Sielä se menee kohti pelastusta, ku Pietari taivaan porteista konsanaan. Myö painettii sitte vaikka missä. Ekana piti kyllä päästä karuselliin, että mie pääsisin sanomaa klassisen lauseen: Nyt pygmit kyytiin vaa, tää on ihan turvallista. Minä ajoin näitä hevosia, kun sinä olit vielä tuskanen jomotus isäsi palleissa." Ha!

Sitte sirkukseen, joka ei sopinu pellekammoisille.. Todella spooky paikka!

Nuo pääs molemmat sellasiin semi-isoille lapsille tarkotettuihin laitteisiin mutta eivät vielä ihan itekseen. Mukana piti olla joku vähintään fyysisesti aikuinen turvana. Siinä kolmatta kertaa pelletaloa kiertäessä alko tulla sellanen fiilis, että kuppi terästettyä kahvia vois olla paikallaan.. 

Hauskaa meillä oli, ei siinä! Lapset piti lahjoa tavarakaupan kautta poistumaan alueelta ja Jenni-tädillä fiilikset oli kutakuinki:

Mutta hei, mitä sitä ei tekis sen eteen, että sijottaa vanhuuteensa. Sakke ja Holgeri tuo miule sitte viinaa ja tupakkaa vanhainkotiin ja hoitaa miun kissoja, ku oon ite lonkkaleikkauksessa. Näi mie oon sen aatellu.

Aamen.

Päivän hyvä työ, vai oliko?

Tiiättekö, kaikkeen sitä voi töissä joutua. Niin jäätävä klisee kuin onkin, niin pakko todeta, että "koskaa ei tiedä mitä päivä tuo tullessaan." Mie olin eile ylimäärästä vuoroa töissä ja olin jo ihan aamusta alkaen ihan vahdittava. Miu työpari oli varmaa iha helisemässä jo enne lounasaikaa, ku miulta ei onnistunu mikää. Havaitsin tän seikan iha ite ja yritin tietty olla tosi skarppina mutta ei auttanu. Miula o viimeaikoina muutenki ollu sellasta matalapainetta, että tuntuu, ettei mikää onnistu. Nooh, ei onneks tapettu ketään eikä rikottu mitään liian arvokasta. 

No siinä yheltä keikalta suoriuduttuani havaittiin että Kemin sairaalan edessä palloili eksyny lintu. Tarkemmin asiaa selviteltyä(työpari lähetti yhelle lintutietäjälle tuosta vielä siinä kohtaa nimettömästä siivekkäästä kuvan sen älypuhelimella. On ne älypuhelimet kyllä käteviä, pitäsköhä iha itekki hankkia sellanen?) Vastaus oli, että se on merilokin poikanen. Se oli kenties pudonnu pesästään ja pitäis toimittaa nyt takas tuon rakennuksen toiselle puolelle, parkkipaikalle. Tässä tulee nyt päivän kysymys: Kuinka monta ensihoitajaa tarvitaan pelastamaan hieman sekaisin oleva Lenni-lokinpoikanen? En o iha varma vastauksesta mutta tällä kertaa näytti, että viis riitti. Mie lassosin sen lakanalla ja muut kannusti. (Se tietty ehti ryysiä jo päivystyksen eteiseen, josta saatiin se kiinni..) 

No ei siinä, otettii Lenni kantoon ja lokkeiltiin ensihoitokeskuksen läpi takapihalle. Sielä vapautettiin tää riehakas, hieman sekava yksilö takas luontoon. Tuossa heti kättelyssä se käänti päätään ja katto miuta suoraan silmiin sellasilla pikimustilla nappisilmillään. Se laitto selkeesti naaman mieleen. Oottelenki ilmaantuuko miu auton katolle erityisen paljon lokinpaskaa tulevina päivinä..

Tällästä meillä töissä. 

Tähän samaan eläinaiheeseen lisättäköön, että Ville-Veikolle on sattunu ja tapahtunu.. Ekana siitä tuli koditon. Tässä kävi niin hassusti, että VV:n vuokranantaja oli palkannu lapsenvahdin, vähän yli-innokkaan sellasen ja mummo oli sitte ottanu imurin kauniiseen käteen ja.. hupsista vaan! Ja pahinta tässä oli se, ettei heti pystyny saamaan minkäänlaista tietoa siitä, onko Ville-Veikkonen nyt imurin syövereissä vai pelastuiko tuholta. Tähän tuli toki myöhemmin vastaus, kun VV:n juopottelukaveri oli potemassa krapulaansa perheen päiväpeitteiden välissä. Se oli kai raukka luullu, että sielä sais olla rauhassa. VV:a ei kuitenkaan näkyny mutta kaverin mukaan olivat edellisenä iltana juhlineet kuitenki porukalla. 

Muutaman päivän päästä ikävä totuus sitte paljastu. Ville-Veikko ei ollu kestäny kodittomuutta vaan oli yrittänu hukuttautua takahuussin vessanpönttöön. Mutta on tässä tarinassa sillee onnellinen loppu, että onneksi Villen vuokranantaja oli sattunu paikalle ja havainnu pöntössä räpiköivän hämyn. Se ei siis loppujen lopuks kuitenkaa halunnu kuolla. Huh! Ville-Veikko sai samaa vauhtia kyydin pihalle, jossa se viimeisimpien tietojen mukaan on viihtyny ihan hyvin. Ehkä VV palaa taajuuksille, kun syksy saapuu.. Toivotaan ainakin. :)

Elossa 24 by K

Hihi, tiiätte varmaan sen sarjan Elossa 24h, jossa siis seurataan suomalaista terveydenhoitoa ja sen ammattilaisia 24 tunnin ajan. Kunnon realitysarja siis. (Aattelin muuten ehottaa, että josko joku tuotantoyhtiö haluis tehä hevosenhoitajien ja ylipäätään hevosihmisten arjesta tositeeveeohjelman. Parasta ois, jos siihe saatais mukaan niin kansainvälisiä kisaviikonloppuja kuin suomalaisen hevosseuran yhteismatka Horse showhunkin. En tiiä kummassa tapauksessa on villimpi meno mutta kyllä parasiittihotellit ja big brotherit kalpenis tuon matskun rinnalla..)

Tän päivän aihe on siis se, että mie tein tuossa perheelle ruokaa ja istahdin kaikessa rauhassa ruokailemaan sohvalle. Yritin muute yks päivä esittää asian, että voisko meille hankkia oikeet ruokailupöydän tuolit, niin vastaus oli, että "Mitä myö niillä tehtäis? " Noöö, vaikka syötäis joskus pöydän ääressä? No, suurin osa ihmisistä ei kuulema ruokaile pöydän ääressä ja koska myö halutaa olla mahollisimman normaaleja, niin jatkossakin ruokaillaan siis sohvalla.

Tää johdanto johdattaa nyt takaisin tuohon elossa-sarjaan. Telkkaristahan ei siis ylipäätään tuu juuri mitään miu mielestä kattomisen arvosta ja neki ohjelmat mitä mie katon, kattelen mielummi yle areenalta. (Ei, tämäkään ei ole maksettu mainos!) Nyt päädyin kuitenki telkun ääreen ja muistin about heti, miks mie en yleensä kato telkkaria, jos puoliso on kotona. Hoh hoijaa. Eipä sillä, tästä uutta ideaa ylelle: Elossa 24 h, KK näyttelee kaikki roolit.

Jos tämä asia ois keksitty ajoissa, tänpäivänen jakso ois ollu kutakuinki tällänen:

Turun saaristossa saaristolaislääkärinä: Potilas jutustelee hoidon aikana niitä näitä. Juttu kääntyy kirjavinkkeihin. "Nii, miula on kuule hyvä kirjavinkki!" No mikä? "Ootko kuullu sellasesta kirjasta ku Raamattu. Siinä on kuule hyviä tarinoita ja rankkaa tekstiä. Kannattaa lukee!" Höhöhöö!

Keskososastolla hoitajana: Nii, ettäkö mikä tässä meikäläisen työssä on raskainta? Joo, kyllä ne on nuo potilasnostot!

Elinsiirto-osastolla: Joo, kato sit tää munuainen, ni jos se tippuu tästä lootasta maahan, niin tässähän on se ihan sama 5 sekunnin sääntö, ku missä tahansa elintarvikealalla. Jossain päin se on jopa 30 sekuntia. Ja sit jos sattumoisin joku tallaa vaikka päälle, niin jos on sisäkengät jalassa, niin se ei ole niin justiinsa mutta ulkokengän pohjasta voi tulla jotain roskaa ja sillo se elin ois kyllä paras huuhdella ennen paikalleen laittoa.

Migreenistä kärsivien potilaiden vertaistukiryhmän jäsenenä: Joku valittaa särkyjään ja toinen sitten kertoo kameralle, miten tää on niin kiva tukiryhmä, kun täällä voi sanoo ääneen kaikkee sellasta, mitä ei muille ihmisille välttämättä voi kertoa. Ja ryhmä ymmärtää. K sielä kertoo kaikille vihaavansa vähemmistökansalaisia ja harmittelevansa, kuinka eräs entinen saksalainen johtaja oli niin kovin väärinymmärretty.

Näin meillä. Lisäks oli puhetta tänään aiheesta, että onko ok, jos panee suhteessa ollessaan, jonku julkkiksen kanssa, jos saa siihen tilaisuuden. Että se ois niinku sallittua, eikä sitä laskettais pettämiseks. K oli miettiny tän asian valmiiks ja se oli keksiny sitte meille YHTEISEN kohteen..



Tunnen olevani kuinteki vähä enemmä voittaja tässä kisassa ;)

Ja jos joku ei nyt tunne POLDARKIA, niin äkkiä ettimään sen aiemmat kaudet jostain. Ylellä menee jo neljäs kausi!

Ei miula muuta..

Ville-Veikon uusimmat kuulumiset

Noni, no tällänen pikanen kertaus, että Ville-Veikkohan asuu siis yksin. Ainakin suurimman osan ajasta hän asuu yksin. (Jos joku tonokki ei nyt siis tiiä kuka on Ville-Veikko, niin kato nyt hitossa äkkiä edellinen teksti!) Viimeaikoina VV:n seurassa on kuitenkin havaittu myös toinen, hyvin samanoloista rotua oleva yksilö. Meillä tietysti VV:n kämppiksen kanssa tuli mieleen kaikkee asiatonta, tyyliin ne on pariskunta ja kohta sielä vilisee pikku-Veikkoja vaikka kuinka. Ja jos se toinen puolisko on sattumoisin Piri-Pirkko, niin kohta sielä vilisee jokaista lapsihämyä kohden yks lastensuojelun täti. Sellanen iso ja karvanen, jolla on se varastomuna aina mukana. Tiiätte lapsuudesta niitä perushämppejä, joita tuli aina pihahietikolla vastaan. Ne käveli sillee hassusti, ku se muna oli mukana. Ja sitte välillä tulee kirjuriki sen tätihämyn mukana. Ne on niitä pitkäjalkasia lukkeja. Niillä on silmälasit ja pieni parta ja ne on tosi akateemisia. (Eivät tee pahaa.) Että ole siinä sitte!

No sitte tasa-arvon nimissä alettii pohtia myös, että mitä jos se kaveri ei olekaan Piri-Pirkko vaan Joviaali-Jone. Ja itseasiassa tarkemmin ajateltuna, kun tuota kuvaa kattoo, niin onhan nuo kyllä aika saman kokosia, eikö?

Tästä vois siis päätellä, että he ovat samaa sukupuolta. Ja koska VV on selkeesti mies, niin kai tuo toinenki sitte on. Tästä päästään nyt siis tän tarinan juoneen, eli tänään paljastu, että tuo toinen ei siis tietenkää o mikää Ville-Veikon loverboy vaan tuiki tavallinen kiinteistövälittäjä. Jos oikeen tarkkaa kattoo, niin voi nähä sen kaulassa sellasen pienen, vähä vinoon sidotun silkkijäjitelmää olevan lilan krakan ja kaikissa sen kaheksaan jalassa on sellaset käytännölliset, ei liian halvat kävelykengät. Sitte sillä on tummasankaset silmälasit sellanen pieni laukku olalla, johon mahtuu läppäri, pari kynää ja joku kommunikaatioväline. En siis yhtää tiiä mite hämähäkkikiinteistövälittäjät kommunikoi mutta eikai ne nyt mitää perusNokialaisia käytä? 

No, Siltamäen kämpässähän on yks yksiö vapaana ja tää hahmo(sillä ei o muute nimee!? Ei sitä voi Joviaali-Joneksikaan nyt kutsua, ku ei ne pane VV:n kanssa. Kai.) on ahkerasti siis esitelly sitä mahdollisille vuokralaisille. Välillä varaston nurkkaan rakennettu, peruskorjattu, ei homevaurioinen kämppä on ollu vapaa ja välillä siellä on ollu asukas. Edelliselle hämpille tuli niinsanotusti työtunnit täyteen. Se on jotenki niin surullinen tarina, että en haluu kertoo sitä tässä. Hänen kivuliaan lähtönsä jälkeen siellä ei ole ollut uutta asukkia. Vain kiinteistöhämis käy välillä varmistelemassa, että verkko on paikallaan (eikä imurin uumenissa, että kivavaan!) eikä kukaa talonvaltaaja ole käynyt sotkemassa paikkoja. Jäämme nyt mielenkiinnolla seuraamaan saako VV uuden, terveemmän ja karvaisemman naapurin, saapuuko lastensuojelu sittenkin ja päätyykö kiinteistövälittäjähämis kuitenkin lopulta Ville-Veikon verkkoon, jos tiedätte mitä tarkoitan ;)

Ha ha!

Ville-Veikko Veikkonen

Kuulkaas lukijat, miuta melkei harmittaa, että en o ottanu tätä aihetta aiemmin puheeks ja nyt on sen aika. Kuten otsikko kertoo, nyt teiän kaikkien on aika tutustua mukavaan veikkoseen nimeltä Ville-Veikko. Voi tuntua siltä, että nimi on keksitty jotenki kiireessä, että kun ei muka parempaa tullu mieleen, niin iloisen veikkosen nimi on sitte vaa tylsästi Ville-Veikko mutta ei se niin menny. Kuten kuvasta näkyy, onhan tuo tyyppi nyt ihan Ville-Veikon näkönen! 

Kuvaushetkellä hän vähän ujosteli, ei ollu kuulema ehtiny laittautua kunnolla ja kotipesän ulkopuolikin oli vähän viimeistelyjä vailla. Mutta kuten kaikissa henkilökuvissa ja kuvauksissa, aina on parasta jos kohde saadaan mahdollisimman omanhenkisessä tilassa ikuistettua ja tässä jos missä VV on ihan oma itsensä!

Kuka hän siis on? Ville-Veikko syntyi aivan tavalliseen hämisperheeseen osana 176 päistä sisarruslaumaa. VV:n isästä ei ole sen kummemmin jäänyt tietoa jälkipolville mutta pahat kielet kertovat, että VV:n äidillä olisi mahdollisesti jotain tekemistä tämän isän katoamisen kanssa. Elatusmaksuja ei ole näkynyt mutta kalliiksihan se olisi mahtanut tullakin. VV on kuitenkin joskus kaduilla kulkiessaan tavannut muita hämiksiä, jotka ovat jollain tasolla tutun oloisia olematta kuitenkaan samaa sisarrusparvea, josta tämä leppoisa hämy on itse lähtöisin. Ehkä he ovat kuin ovatkin Ville-Veikon kaukaisia sisarruksia. Niin tämä harmiton hahmo haluaa ainakin uskoa.

Nuoruudessaan Ville-Veikko oli melkoinen velikulta. Koti oli siellä, mihin verkon kutoi, ei huolta huomisesta, kunhan kärpäsiä riitti. Tässä yksi otos Veikkosen villeiltä nuoruusvuosilta:

Sittemmin VV on vakiintunut ja selkeästi rauhoittunut. Tällä hetkellä hän asuu tuiki tavallisen Helsinkiläisperheen alivuokralaisena Siltamäessä sijaitsevassa omakotitalossa. Tavallisesti Ville-Veikko ei häiritse ketään mutta toisinaan tämä unohtuu haahuilemaan ihmisten ilmoille. Tästä on hänelle huomautettu ja useimmiten hän poistuukin takavasemmalle, kun perheen äiti hänelle tästä muistuttaa. 

Ville-Veikko pelkää imureita. Kukaan ei tiedä mistä tämä järjetön fobia juontaa juurensa mutta oletettavaa on, että tämän koti on joskus joutunut imurin viemäksi. Siksi kämppikset eivät koskaan imuroi liian läheltä VV:n yksiötä, ettei verkko vaan lähde imuun. 

Päivisin, yksinollessaan, kun VV:lla on koko talo käytössään, hän pistää usein ranttaliksi. Käy lipastamassa likööripullosta hieman ilolientä, leikkii Legoilla, Ninja-ukkeleilla ja My Little poneilla sekä laulaa singstaria omaan pieneen mikrofoniinsa. Kun hän kuulee auton tai ihmisten ääniä, pakenee tämä harmiton pieni olento omaan verkkoonsa ja näyttää siltä, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kerran tämä onnistui näyttelemään niin hyvin, että kämppisten oli pakko varmistaa, että onhan VV vielä elävien kirjoissa. Tiedättekö mitään surullisempaa, kuin verkkoonsa muumioitunut hämy?? Aivan.. Aika tapaus on tämä luontokappale! Ville-Veikon edesottamuksia saamme seurata tulevaisuudessakin. 

Tässä Ville-Veikon kaukaiselta sukulaiselta pieni tervehdys, joka ehkä saa kaikille pientä miettimisen aihetta:

(Iskä: Mitäs jos se hämähäkki jonka tapoit, vietti koko elämänsä pitäen sinua kämppäkaverinaan? Mietitkö koskaan sitä? Et, mietit vain itseäsi.)

Mänttä-Vilppula

Tiiätteko tyypit rakkaat missä sijaitsee ystävällinen yhdyskaupunki nimeltä Mänttä-Vilppula? No ei hätää, emmiekää tienny vielä hetki sitte mutta voin kuulkaa kertoo muruset, että matkailu avartaa ja varsinki Suomi-matkailu on ihan aliarvostettua. Enskerralla ku mietitte lähteäkö johonki viemärinhajuseen miljoonakaupunkiin, jossa kaikki kadut on täynnä taskuvarkaita, punanenäsiä brittituristeja ja matkamuistomyymälöitä, niin suuntaappa mielummin vaikka Mänttään! (Hi hih..) Voin vannoa, että sieltä ei löydy mitään noista edellämainituista! Tai viemärin hajusta en o varma mutta ite en törmänny melkein kokonaisen vuorokauden aikana, jonka tuola vietin..

Nii, että missä se on ja miten sinne pääsee? No se on jossain Keuruun ja Tampereen välillä ja ainaki sinne pääsee paikallisjunalla, sellasella tositosi nysällä junalla Keuruulta. (Tiiän tän siitä, koska kävin ite kokemassa tän juna-asian ja se juna(muna, hihi)tuli siis Keuruulta.) Keuruulle taas pääsee ainaki bussilla. Keuruu on Jyväskylän lähellä ja Jyväskylä ei o keski-Suomessa, vaikka se niin kovin itseään sellasena paikkana mainostaaki! Nii, tosiaa, se Mänttä on n.80 km Tampereelta pohjoiseen. Sieltä varmaan kulkee myös junia Mäntän suuntaan. En o varma, kun itse kuljin Mäntästä Tampereelle päin mutta yleensä ne kulkee molempiin suuntiin. Jos ei siis o talvi ja lunta tai kesä ja kärpäsiä tai syksy ja lehtiä radalla tai kevät ja innostunu sonni keskellä katua, eiku latua, eiku rataa. Keskellä rataa!

Noni, nyt kun myö tiedetään missä tää unohdettu paratiisi sijaitsee, on aika miettiä mitä sellaista sielä voi tehdä ja kokea, josta kannattaa kirjoittaa päivitys päiväkirjan tuoksuville sivuille jälkipolvien löydettäväksi.

Mäntän torilta, tai tiiä sitte oliko se nyt ihan tori mutta joku aukio kuitenki, voi bongata tälläisen hahmon. Varmaan siinä kerrottii mikä tän tyypin tarina on mutta miusta se noi äkkiseltää näyttää vähä siltä, että siitä piti tulla joku esittävä muotokuva, mutta se tekijä joko kyllästy, sai hermoromahduksen, verensyöksyn, lapsen tai muuten vaa inspiraatio pysähty enneks se ehti veistellä tän iha loppuun? Tai ehkä sen vaa kuuluu olla tollane vähä..karu?

Kaikesta päätellen Mänttä-Vilppulalaiset ovat tosi taiteellista kansaa, vai mitä sanotte tästä elämän alkulähteille viittaavasta maalauksesta? 

Miusta tuohon tiivistyy jotenki kivasti koko ihmiselämän sellanen perusolemus. Vai mitä mieltä ootte?

Kovin ovat myös filosofista kansaa ja heidän kuolemaa suurempia pohdintojaan voi nähdä myös täysin maksutta, samalle seinällä ikuistettuna:

(iskä: Jesse on *jotain painokelvotonta*)

(Iskä: Pelti on kuollut mies kävelemässä)

Miusta nuo on jotenki tosi syvällisiä! Miu piti oikee pysähtyä miettimää onko Peltsi esim vielä keskuudessamme, vai onko hänelle tapahtunu jotai kauheeta tai dramaattista? Ja miten Jeesus suhtautuu tähän kaikkeen, kun kovin uskovaista aluetta tuntuu tuo seutu kuitenki olevan. Ja entäs Jesse sitten, mitä Jesse teki ansaitakseen tälläsen statuksen? Näihin kysymyksiin emme ehkä koskaan saa vastauksia ja jotenki se häiritsee miuta!

Entäs tää sitte:

Paska ja seinään liimattu terveysside samassa teoksessa. Tässä taiteilijassa jos kenessä on ainesta Kiasmaan! Liekö ehkä jo saanutkin jalansijaa taiteen, tai ainaki vaihtoehtotaiteen, saralla?

MänttäVilppula tarjoaa kulttuurin lisäksi.. No, nostalgiaa? Tai emmietiiä. Mikä hitto on "junasuorittaja"?

Viihtyisän kirpparin ja mukavan pikkukaupan lisäksi parasta mitä MänttäVilppulalla on tarjota on:

Aivan, eli pakotie.

Joku on lähteny kiireessä:

Kuvan nimi on: Vain kenkä jäi. Jatkoa viime joulukuussa kylpylähotellissa otettuun kuvaan "vain tukka jäi."

Käykäähän tutustumassa muruset möttöset pienoiset, suosittelen! Tässä kylässä oli sellasta kauhuelokuvien henkeä, jossa perhe osuu auton hajottua keskelle pikkukylää, joka on täynnä hymyileviä uskovaisia. Päivällä kaikki on hyvin mutta kun hämärä saapuu.. uuuuu.

J 

Outoja lakeja

Ne, ketkä on joskus pelannu Rappakalja-nimistä huippuhauskaa seurapeliä, muistavat siitä sen laki-kohdan. Se pistää aina miettimään, että onko jossain päi maailmaa oikeesti niin outoja ja hassuja asioita kirjattu ihan lakiin asti.. Ken tietää ihan todella mutta koska netissä (ja Rappakaljan korteissa)lukee niin uskottavahan se on! Mitäs sanotte näistä(yllättäen Jenkeistä ovat):

                                                                        Kentucky

Kentuckyssä et saa lain mukaan värjätä ankanpoikasia siniseksi ja sitten myydä niitä, paitsi jos sinulla on tarjota myyntiin enemmän kuin 6 sinistä ankanpoikasta kerralla.

No, ihan ymmärrettävää. Yksinäisestä sinisestä ankasta joku tekis pilaa ihan varmasti! Hieno ajatus miusta!

                                                                                                                                                            

New Jersey

Laki kieltää murhaamisen sonnustautuneena luodinkestävään liiviin. 

No tuoki on miusta ihan loogista siinä mielessä, että jos poliisi sattuu saamaan murhaajan verekseltään kiinni, niin helpompihan se on pysäyttää tarvittaessa ampumalla, jos se luoti uppoo suoraan vatsanahkaan? Mutta mitenköhän, jos se onki tappo tai hätävarjelun liiottelu? Saako sillo käyttää luotiliiviä? Tai jos se uhri on ärsyttävä tai ruma? Onko se lieventävä asianhaara? Miusta pitäis kyllä olla..

                                                                         Arizona

              Arizonassa on laitonta tarjota aasille nukkumapaikka kylpyammeesta.

Onko riippumatto ihan ok? Jos se on pihalla?


                                                                     Pennsylvania

Pennsylvaniassa yhdessä talossa saa lain puitteissa asua enimmillään 15 naista. Kuudestoista nainen samassa talossa tekee paikasta lain tulkinnan mukaan bordellin. 

Niino, bordellista en tiiä mutta kyllä se taitaa olla aikamoinen koitos laittaa jo ihan vaikka kymmenen naista samaa paikkaan asumaan. Jos haluu lisätä jännitystä, niin rakentaa sinne vaan yhen kylppärin..

Maine

Rajansa kaikelle, kuten joulun juhlimisella. Mainessa laki kieltää joulukoristeet 14. tammikuuta jälkeen. 

Tää ei välttämättä ole mikään huono laki. Vois toteuttaa suomessaki..

USA

Kinder-suklaamunien maahan tuominen mihin tahansa USA:n osavaltioista on laissa kielletty. Jos elintarvikkeen sisällä on jotain ruoaksi kelpaamatonta, niin sen pitää näkyä ulospäin. Kinder-yllätys kun ei ole näkyvissä, niin laitonhan se silloin on. Potentiaalisesti lapsen terveyden vaarantamisesta voi saada jopa 5 vuoden tuomion. Yllätys!

Siellä ei lapset sitte varmaa paljo Kinder-ylläreitä keräile. Onkohan meiän aikanaan saamat Hipot ja Kilpparit sielä kuumaa kamaa, kun kerran ovat niin kiellettyjä, vai eikö ne lapsiparat osaa edes kaivata moisia? Mitä ne syö pääsiäisenä?? Häh? Muistakaa tää jos meette joskus sinne pääsiäisen aikaan. Tai muutenkaan. Harkitkaa tuliaiset tarkkaan! Miettikää jos joutuis vankilaan Kinderin salakuljetuksesta! Hihi, no ei se ehkä ois nii paha, jos sen sais sit kuitenki syyä?

Tällästä.