Juhannusta

Kenellä kaikilla teillä rakkailla lukijoillani tulee aina juhannuksesta mielee juhannussima juhannussima? Tää oli siis jossai Fingerporissa varmaan ja nyt mie en pääse sen asian yli. 

Noh, ei miula taaskaan tässä ollu sen kummempaa mutta koska jokainen itseään kunnioittava sometähti(kuten minä!) tekee tietty juhannuspostauksen lukijoilleen, niin tässä tämä. Nää todelliset blogitaivaan tähtöset on tietty ollu viettämässä juhannusta niitten räppäripoikaystävien mökeillä jossai veden äärellä, jossa he ovat käyskennelleet kedolla kukkaseppele päässä, istuneet mummon vanhassa nojatuolissa ja grillanneet vegemakkaroita. Näistä on sitte ihania tilannekuvia, sellasia "huolettomia" otoksia. Taustalla juoksee vaaleatukkainen lapsi(joka ei o koskaan kiukutellu) pellavapaidassaan ja pöydällä on suomalaisia luomumansikoita.

Ha! No tässä o miu juhannus. Tää o nyt sellanen köyhänmiehen versio.

Kukkasepelettä en vielä ainaka ehtiny tekee, ehkä tänää? Mut kävin kerää ojasta villejä lupiinejaaa.. (Miettikää mielessänne tähä se piisi piisinen, ei kuitenkaa Jorma Piisinen, hän on se remontti-reiska!)

Yritin lavastaa juhannuskuvan perheen ja sangria-lasillisen kanssa mutta ensinnäkin tuo asettelu meni iha munille (miu perhe ei käyttäydy nii hyvi ku sometähtösten lapset, en tiiä miks?) ja varjoki tuli kuvan tielle koko aja. Tätä ei siis voinu julkasta muute missää somessa mutta tähä sopinee sen verran, että pääsette tunnelmaan.

Sit C tuli tähä mei luo ja otettii vähä lisää sangriaa ja pikku syömistä:

Tästä voitte havaita kuitenki Pentikin astiat ja Ultima thule-merkkiset juomalasit. Lisäksi Arabian (muumi-)kannu :D En jaksanu asetella tätä nyt sellaseks hienoks asetelmaks, koska oon iha liian suurpiirteinen sellaseen hienosteluun. Tarkkasilmäisimmät voi bongata C:n kuvasta.

Noh, sitte sitylle. Käytii päivänä eräänä ostamassa samiskengät. Oon nii onnelline, että asun taas iha hitoksee monen vuoden jälkee paikassa, jossa miula on shoppailuseuraa tarjolla iha tosta noi vaa ex tempore! On tässä tuppukyläasumisessa puolensakki..

Nuo on kivat monot, suosittelen, jos paljasjalkakengistä tykkää!

Sity-juhannus on tietty aina vähä riski siinä mielessä, että ei tiiä kuinka moni mesta on auki. Oltas menty meiän kantakapakkaan(kyllä, meillä on jo sellanen!) mutta jostai syystä rokkaritki mökkeilee keskikesän juhlan aikaan, joten mesta oli kiinni. Jatkettii vähä pidemmälle ja löydettii avoin pubi. Mikä sen parempaa ku perinteinen lonkero tarjoiltuna perustuopista, jonka olutlogo on jo vähä haalistunu. Jotenki se juoma maistuu joskus vaan niin parhaalle just näin tarjoiltuna:

Tehtii tässä ehkä pikku alottelijoiden moka ja mentii seuraavaks puistoon juomaa mei juomat. Ois tietty pitäny jatkaa vielä terdelle ja ku ne meni kympiltä kiinni, ni SIT juua ne omat kantamukset pois. Varsinki ku oli superlämmin ilta ja miula o loma. Noh, tätä se on ku tälläset yli-ikäset perheenäidit ja muute vaa tähä maailmanaikaan sopeutumattomat hahmot lähtee liikenteeseen.. Enne myö osattii tääki. 

Mut ei siinä. Nyt mie siis oon aika vakuuttunu, että tiiän mikä ja suunnilleen missä on Kaivopuisto eli "Kaivari." Siellä oli paljon teinejä, jotka kuunteli sitä yhtä väsynyttä räppäriä. Katottii yhet luennat taroista ja poistuttii paikalta..

..tähtitorninmäelle. Se on siis iha siinä vieressä. Siellä oli tollanen symppis pikku möksä, jonka ovessa lukee Ursa. Lienee joku tähtien tähystyspaikka.

Näistä kuvista ei millään välity se ihana auringonlasku, jota saatii seurata..

Noni, no kuten sanottu, mei ilta loppu ku rosee loppu. Hinauduttii kiltisti kotiin. Miule jäi tästä maagisesta juhannusyöstä käteen paljon ihania muistoja ja yks elämänohje bongattuna jostai sähkökaapin seinästä:

Miehä siis myös tulkitsen kaikenlaisia pikku merkkejä ympärilläni. Väitän olevani aika hyvä ihmistuntija, siis että pystyn haistelemaan ihmisten tunnetiloja ja oloja ja näin. Sit esim ennustan tulevan työpäiväni sujuvuutta liikennevaloista työmatkalla. Eli jos pääsen helposti vihreellä aallolla, uskon, että työpäivä menee joutuisasti ja toisaalta jos koko aja tökkii, ni se ei ennusta hyvää. 

Palattii siis C:n kanssa kotiin ja se jäi matkasta vähä aikasemmin, koska sen kotitalo tuli ekana reitillä vastaan. Mie jatkoin vielä vajaan kilsan verran yksin ja kuinka ollakkaan ihan melkei jo kotipihassa miule valkeni miu elämän tosiasia ja se, miks en jotenki meinaa sopeutua tänne:

Siinä se oli selitys, suoraan nenän eessä :D Yritän tässä nyt loman aikana päässä jotenki linjalle.. Tuun sit raportoimaan miten se menee.

Nyt mie meen kastelee miu siskon kukkaset. Se valtuutti miut tekemää tän asian juhannuksen aikana, kun ite meni mökille. Oon iha ripulilla tän vastuun kanssa. Kerron ehkä teille huomenna mite meillä meni ja voitinko C:n frisbeegolffissa! :D

"Mikään ei ole ääretöntä paitsi..

..avaruus ja ihmisten tyhmyys, enkä ole ensimmäisestäkään aivan varma."

-Albert Einstein-

Oon Albertin kaa kyllä samaa mieltä. Miula o lisäks se etulyöntiasema, että oon nyt vähä pidemmällä tässä ihmismaailmassa mitä Albert, vanha kuomani, oli aikoinaan. Hänhän on siis kuollu jo joitakin vuosia sitten mutta mie oon vielä täällä.

Avaruudesta ei vieläkään paljon tiedetä mutta varmaan kuitenki enemmän ku hänen elinaikanaan. Ihmisten typeryydestä sen sijaan tiedetään vieläkin enemmän!

Miula on tässä nyt pari hermoja raastavaa esimerkkiä..

Turvatalo. Ei siis mikään panssaroitu, luoteja läpäisemätön bunkkeri, vaan ihan täällä tuppukylän peltoaukealla sijaitseva luhtitalo, joka on rakennettu varmaan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan niin turvalliseksi, ettei nykyihminen vaan vahingossakaan satuta itseään:

Hella: Se o joku hienostohella, sellanen, jossa ne levyt on upotettu sinne sisään. Sitte siinä on..tadaa.. KOSKETUSNÄYTTÖ! Se, kuten kaikki kosketusnäytöt toimii sillo ku sitä sattuu huvittamaan. Yleensä se hella menee ihan kiltisti päälle mutta sitte jos siihen säädölle tippuu esim vesipisara, se alkaa eka piipittää hätääntyneenä ja sitten se.. tekee mitä? Arvatkaa? Aivan oikein, SE SAMMUU! Koska onhan se nyt turvallisuusriski, jos vaikka nostat kattilan kannen ja siitä tippuu tippa sitä höyrystynyttä vettä siihen liedelle. On se parempi, että hella ihan vaan sammuu tässä kohtaa, jotta ei tapahdu tulipaloa. Tai jotain kaasuräjähdystä vaikka kyseessä onki kai ihan vaa sähköllä toimiva (tai siis "toimiva") kapistus?

Hauskinta tässä kaikessa on se, ettei se paskiainen suostu menemään uudestaan päälle, ennenkun oon kuivannu sen näppäimistön, omat sormeni, tanssinu lepyttelytanssin, kiertäny kämppää ympäri kolmesti pelkkä Tapparan tosifanien reikänen hikisukka vasemmassa jalassa ja menettäny hermoni. Siinä kohtaa vesi ei enää kiehu ja joudun alottaa kaiken alusta mutta OMPAHAN VAAN NIIN MAAN SAAKELIN TURVALLISTA! Kyllä, vihaan ruoanlaittoa, eikä tää paskiainen tee siitä yhtää miellyttävämpää. Mutta ku se on nii muodikas ja turvallinen kodinkone..

Ulko-ovi. Joillekki turvaovi vois tarkottaa jämäkkää ovea kunnon lukolla. Meillä se tarkottaa sitä, että saat olla varsinainen järjen jättiläinen ennenku keksit, miten se ovi menee lukkoon. Et siis voi vahingossakaan lukita itseäsi oven ulkopuolelle, sillä oven lukitseminen jopa halutussa tilanteessa (esim että oot lähössä terdelle) on haastavaa ja tarvitsee erityistä huomiokykyä asian tiimoilta.

Vessan hanasta ei tuu kuumaa vettä. Ei edes sen verran lämmintä, että sais ripsivärit pestyä. Ja se lähtee siis ihan 38-asteisella vedellä, että tässä ei haeta nyt mitään kiehuvan kuumaa puroa.. Halutessasi edes vähän lämpimämpää vettä, täytyy hanaa pitää toisella kädellä ääriasennossa vasemmalle. Heti ku siitä päästää irti, hana ponnahtaa takaisin keskelle ja vesi jäähtyy nanosekunnissa. Ei sillä, mie pystyn kyllä roikkumaa toisella kädellä hanan kahvassa ja pesemää naamaani toisella mutta sääliks käy jos tähä joskus muuttaa joku kädetön henkilö. Tai siis sellanen, jolla on vaan yks käsi käytössä. Noh, hän käyttää ehkä sitte ripsaria, joka lähtee kylmälläki vedellä..

Tietty saunan kiuas toimii ajastimella, kahvinkeitin sammuu enneks ehtii toista kupillista kaataa mukiin ja öljynä purkin pohjalla on miu maalausneste, jossa on sellanen perhanan TURVAkorkki, joka ei lähteny auki muute ku väkivallalla. Saksilla oli osuutta asiaan.

Mutta onhan se ihan kiva että ihmiset on turvassa. Tässä tulee vaan mieleen, että myö vaikutetaan siihen kuuluisaan luonnonvalintaan, joka normaalioloissa korjais sellaset vähä vähälahjasemmat yksilöt.. Ehkä se johtuu just tästä, että ihmiskunnasta on tullu entistä tyhmempi!?

Muita esimerkkejä mainitakseni, niin roskaus. Joka viikonlopun ja varsinki erityistapahtumaviikonloppujen jälkee saa lukee lehdestä, miten puistossa oli niin paljon roskaa että edes kanadan hanhet ei mahtunu nurmelle kakkaamaan. Tää on yks asia, jota mie en ymmärrä. En vaan mitenkään. Miusta ne puistot vois jättää viikoks siihen kuntoon ja kattoo kui moni haluis seuraavana viikonvaihteena tulla sinne istuskelemaan.. Siitä varmaan sit vaa syytettäis kaupungin työntekijöitä, kun eivät ole hoitaneet hommiaan. *huokaus*

Ah, miula ois niiin paljon asiaa vielä tähä liittyen mutta nyt miu pitänee rauhottua. Tein äske ruokaa ja jännitin sammuuko hella. Ei sammunu mutta n.15min sen jälkee ku olin jo saanu safkan tehtyä, se alotti sen piipittämisen. Sille saattaa käydä joku onnettomuus lähitulevaisuudessa.. Josta sain hyvän aasinsillan siihen, että mie en oikeesti pidä itseäni väkivaltasena ihmisenä. Miu mielestä kaikessa pätee se sääntö, että väkivalta alkaa siitä mihi viisaus loppuu. Tajusin kuitenki yks päivä, että jos tapaisin jossai jonku henkilön, joka kertois ihan suoraan esim ottavansa kesäkissoja tyylillä: "Joo, me otetaan joka kesä tonne mökille yks pentu ja päästetään sitten se syksyllä vapaaksi, kyllähän se siellä luonnossa pärjää." Saattaa olla, että miu viisaus loppuis siinä kohtaa..

Ah, kiitos kaikille jotka luitte tän avautumisen. Tässä ei ollu mitää järkee mutta helpotti. Ehkä ens kerralla tulee ihmisten tyhmyys osa 2 tai sitte kokemuksia tuppukylän mattolaiturilta.

Tässä vielä miu tunnelmia:

Toukokuun vika päivä..

..Ja kesä on ihan tässä näin! Voi kun kaikkee tätä alkavan kesän tuoksua ja tunnetta sais pieneen purkkiin, jota vois sitte sydäntalvella raotella ja muistella näitä ihania hetkiä :) Tiiättekö sen tunteen, ku tulee myöhään illalla kotiin jostai (vaikka töistä, koska miulahan ei nykysi o muuta elämää. Uskoakseni joskus oli?) ja on iha tyyntä, tuoksuu ruoho, pöly, tuomi, kevät. Ei tuule. Sellanen ihana rauha. 

Sitte on ne hetket, ku on päivä, aurinkoista ja haluu lähtee kaverin kaa eräjormailee. Se vaatii oikeesti kaikenlaista härpäkettä. Eräjormailu siis. Pitää olla ties minkälaista kauhaa ja kapustaa, keitintä ja levyä, laavua ja alustaa. Se o iha samanlaista välineurheilua nykyään ku kaikki muukin, josta on tullu muodikasta. Myö mietittii pitkään mitä kaikkee tarvittiin meiän päivävaellusreissulle.. (Lue: Läheteltii 8 min enne sovittua lähtöaikaa vielä viestejä, tyylillä: "Onko siula istuinalustaa, vesipulloa, reppua, kyypakkausta, rakkolaastaria, karhunkaatoon tarkotettua jouskaria, kenkiä joilla voi kävellä metsässä..?")

Päädyttiin tekemään päiväreissu Hyvinkäälle ja sieltä löyty sopiva kohde, vajaa 13km pitkä Mustan kiven kierros. Päädyttiin tähän retkikohteeseen tietty hienolta kuulostavan nimen takia ja toisaalta, koska sen kuvauksessa kerrottii sen nimenomaisen pätkän olevan haastavakulkuista. Ajateltii, että tää karsii enimmät lapsi- ja mummoperheet meiän reitiltä. (Koska meistä kumpiki vihaa nykysi ihmisiä. En tiiä mite tähä on tultu??)

Noh, eka pikku ajelut Hyvinkää-cityllä. Sehän on kuuluisa siitä ammuskelusta, joten aateltii, josko siitä kaupungista sais jotai muutaki mielikuvaa. Paikallisesta Jounin valinnasta eväät mukaan ja ei muuta ku pösön nokka kohti tuntematonta.

Kuten sanottu, itse vihaan kaikkea ennakkosuunnittelua ja tähän lasketaan siis myös kartan lukeminen. Onneks miu matkaseura C on vähä kokeneempi eräjorma ja tiedostaa, että karttaan on ihan hyvä tutustua etukäteen. Kerrasta oppineena ollaan havaittu, että siitä lähtöpaikalla olevasta kartasta kannattaa ottaa kuva omalla älypuhelimella, joten siitä voi sitte matkan varrella tarkistaa onko vielä oikeella reitillä. Nerokas vinkki, jota kehotan käyttämään!

Reitin varrella oli vaikka mitä jännää.. Esim (ryypät)kääpä:

..vai mikä lie sieni olikaan?

Upeeta suoaluetta:

ja tietty joku runkkari oli halunnu kieltää meitä menemästä JUST tohon risukkoon. Noh, pitäköön puskansa.

Eväät on tietysti retken tärkein osa. Tässä tulee the eräjormien vinkki nro 2. Tikkucroissant. Eli osta kaupasta sellanen valmiscroissant-pakkaus (löytyy ainaki Hyvinkääläisen marketin valmiskakkuosastolta, kylmähyllystä siis.) avaa nuotion äärellä, kääri löyhästi tikun nokkaan ja eikun paistamaan! Makeassa versiossa väliin voi kääriä loppuvaiheessa vaikka suklaata. Itse testasin Japp-patukkaa mutta ehkä joku perus Fazerin sininen toimis paremmin. (En saa rahaa tästä mainoksesta mutta Fazer, olen avoin yhteistyölle!)

Toki joku setä kävi kertomassa, että nyt on metsäpalovaara ja kaikenlainen avotulen teko on kielletty. Myö kerrottii sedälle, että tässä oli hiillos jo ku myö tultii, joten jatkettii sitä vaa siitä. Setä meni menojaan puhisten ja myö tytöt jatkettii grillaamista kaikenlaisia kipinöitä vahtien. Lopulta notskille tuli ruuhkaa, joten kerättii kamat ja jätettii tulet sityhipstereille. Heillä ei ollu eräjormatarviketta, vaan olivat enemmän sellasta marimekko-kansaa, joilla oli vauva (joka ei saanu olla savussa) ja koira, joka teki järvellä jotai tyhmää ja vauvan (ja varmaa sen koiranki) äiti, joka kuulosti olevan vähä vielä vauvahormoonihuuruissa ja isi, joka kanto vauvaa(joka ei saanu olla savussa)eturepussa ja sitte oli joku, joka söi soijanakkeja. Juttuun liittyy myös ylikallis pienpanimo-olut. (Jos joku siitä porukasta nyt tunnistaa itsensä tästä tekstistä, tältä päivältä, ni ei, en kirjota tätä millää pahalla teistä vaan sai mukavan lisämausteen tähä muutoin niin tyhjään erätarinaan..)

Tää liittyy miun ja C:n eväisiin. Se on ihan vaan peruslonkeroa, ei mitää hipsterimaustetta siinä.

Matka jatku tankkaustauon jälkeen. Bongattii vaikka mitä erilaisia metsätyyppejä. Oli peikkometsä, röllimetsä ja tässä kuvassa näkyvä keijukaismetsä. Tuo keijukaiselta näyttävä hahmo tuossa on C ja tuo on joku ihana virkistävä metsäpuro, jonka solinan saatte nyt vaa päässänne kuvitella. (Kuvitelkaa myös, että jossain tuolla ylempänä on keijujen huussi, sellanen pieni sienen mallinen puucee, jossa joku käy kusella ja sitte se jätevesi valuu alaspäin ja myö täällä ihastellaan raikasta puroa.. Ha!)

Ihana päivä, ihana retki! En miettiny kertaakaan työ- enkä miu tulevaisuusahdistusasioita KOKO päivän aikana, eli ihana nollaustauko. Kotiin päin tullessa haettii vielä huoltsikalta burgerit ja mentii paikalliseen pulsupuistoon syömään niitä. Siellä oli suihkulähde ja kaikkee. Oi sitä tunnelmaa! 

Päivän suurin ajatus oli kuitenki se, ku keksittii missä kimalaiset asuu! No tietenki hyönteishotelli air B´n´Bumblebeessä :D

Noni, nyt sitte jättäkää se iänikuinen Nuuksio rauhaan ja suunnatkaa välillä Hyvinkäälle. Siellä oli rauhallista ja myös metsäistä. Ja kallioita. Ja keijuja. 

Nih.

Tässä vielä päivän pääkallo:

Päivän sarjis

Kaikkee sitä toivoo mutta muistakaa, että toiveet saattaa joskus toteutua, joten olkaa varovaisia 😳

Niistä lasten nimistä taas..

Ihan tässä yövuorokrapuloissani lueskelen iltapäivälehtien tarjontaa ja bongasin jälleen yhen suosikkiartikkelini, eli lasten nimet, joita nimilautakunta ei hyväksynyt. Nyt siis täytyy tässä ihan lapsettomana, mistään mitään ymmärtämättömänä todeta, että ehkä tuo nimilautakunta on aikanaan perustettu ihan syystä. Ja hyvä niin! Ei sillä, saatan olla vähä katkera, koska haluisin ite olla uniikki lumihiutale ja mitä teki miu vanhemmat? Anto miule yhen maailman mielikuvituksettomimmista nimistä, joita 80-luvulla syntyny tyttölapsi voi saada. No ainakaa miuta ei kiusattu sen takia koulussa :D

Meillähän ei siis ole eikä tule perinteistä jälkikasvua mutta ollaa ajateltu perheenlisäystä nelijalkasten muodossa. Esim karvaton kissa, jonka nimeks tulis Göbbels, maakilpikonna, jonka nimi ois Päällikkö ja viimesimpänä mietin tossa just, että oispa kiva sellanen sileäkarvanen mäyräkoira, jolle antasin nimeks Raivo Lusifer L---i.

No näistä ajatuksista oon toki kirjotellu ennenki mutta hyvä vähä muistutella!

Tässä siis kuitenki taas näitä ajatusmaailman kukkasia vanhemmiksi tulleilta ihmisiltä. Toivon, että ainaki osa näistä on heitetty iha läpällä, kokeiltu kepillä jäätä. Että oikeesti ei ois sitte kuitenkaa nimetty lasta esimerkiks..



-Quorthon (Mite tuo ees lausutaa?)


-Marihuana (Oikeesti, vähä nyt mielikuvitusta! Spiidi ois sentää ollu ees vähä omaperäisempi!)


-Perusinssi (Mitäh??)


-Kapteeni (Tässä ei nyt sinällää mitää kauheeta, muuta ku miks joku haluis antaa lapselleen just tollasen nimen. Miksei vaikka matruusi tai perämies?)


-Bandida (Onks tää nyt sitte tytön vai pojan nimi? Vai sukupuoleton?)


-Kele (Tuleeko teille tästä enemmän mieleen Perkele vai sitte Keke??)


-Aqu (No tässäkään ei muuta ihmeellistä, en tiiä miks ei o menny läpi mutta herättäähän tuo sellasta myötähäpeän tunnetta, kun joskus 2000-luvun alulla oli muotia korvata K C:llä, esim Marco, Jannica.. niin nyt sitte K Q:lla. Omaperäistä? Ei, ei vaikka sinä Mirca Marjaana niin ehkä kuvittelit..)


-Hommahopo (Tää on varmana tällä listalla iha vahingossa. Eihän kukaan nyt OIKEESTI o aikonu nimetä lastaan tolleen. Tietenkään. Eihän?)


-Rufio Of The (Onko tästä jääny nyt jotai puuttumaan? Rufio on the..mikä? Ilmankos ei o menny läpi nimenä.)


-Jalofina (Tää rakkauden hedelmä on varmasti saanu alkunsa, ku vanhempansa ovat olleen Jalofiinan vaikutuksen alaisena..Mutta että pitääkö lasta rangaista siitä sitte?)


-Hoito Virhe (Tässä haettu Hoito etunimenä, Virhe sukunimenä.) (Niin että kuinka paljon sitä omaa lastaan voikaan vihata?)

Rakastaisko lastaan, vai tekiskö siitä ihan vaa oman ihmiskokeen. En tiiä. T: vanhemmat. 

DIY makramee

DIY=Do it yourself. Opin tän just joku aika sitten, siis että mitä tää lyhenne tarkottaa. Innostuin myös tässä iha hetki sitten aiheesta makramee. Jos joku ei tiiä mitä se tarkottaa, ni kannattaa tässä kohtaa googlata. Sattuneesta syystä miula ei nyt o kuvaa aiheesta..

Kaikki alko siitä, ku työkaveri näytti tyttärensä tekemiä ihania solmutöitä. Mie siinä sitte innostuin, että kuinka kiva, kerranki tollanen käsityö joka ei vaadi sen kummempaa tavaraa eikä matskuja, lankaa vaan ja ehkä joku keppi jonka ympärille alkaa tekemää sitä. Sitäpaitsi kui vaikeeta voi joku solmujen tekeminen olla?? No ennenku ryntäätte innolla tekemään "rentouttavaa käsityötä", ni miepä kerron pari faktaa aiheesta Mite Meni Noi Niinku Omasta Mielestä..

Harjottelin perussolmua käsityöorientoituneen äitini luona. Kaikki meni kivasti ja rennosti puolikkaan viinipullon jälkee ja suorastaan hyvi ku pullo oli kokonaan tyhjä. Käteen jäi hieno, suunnillee Saken ranteen ympäri menevä lenkki, joka oli tehty vaativalla perussolmutekniikalla. (Tää homma ois jäänyt kyllä kolmen sekasolmun yritteeksi, jos äiti ei ois pakottanu jatkamaan. Onneks pakotti. Miu aivot nimittäi nyrjähti vähä heti aluks.. Eli meni hermo.)

Tästä riemastuneena kotiutin äitiltä aiheeseen liittyvän kirjan, joka oli painettu kultaisella 80-luvulla. Siinä oli lisää hienoja solmuja tarkoissa mustavalkokuvissa. Selasin kirjaa kotona sen mitä viiinipäissäni harottavilta silmiltä pystyin. Aamulla herätessä inspiraatio iski pahemmin ku krapula. Nyt on se hetki, ku teen sen upeen makrameetyön!

Ylläri sinällään, varastoista ei löytyny lankaa sen enempää ku keppiä, rengasta tai mitää muutakaa matskua. (Meni hermo osa 2) Olin toki saanu äitiltä jotai alottelulankoja, joilla "ois voinu harjotella niitä solmuja enneks alkaa tekemään mitää oikeeta työtä." Koska kyse on miusta, minkäänlainen suunnittelu tai harjottelu ei tuu kysymykseen, siinä karisee inspiraatio pahemmi ku lateksimaali ladon seinästä. Ei muuta ku kaupasta kilotolkulla lankaa, metsästä keppi ja tekemään. Sen verran jaksoin, että mittasin määrän x samanmittasia lankoja.

Että mitenkö se sitte meni? Etin juutuubista ohjeita ja havaitsin,että jokaisella itseään kunnioittavalla mirkulla ja mirjamilla ja annelilla on oma juutuubikanava, jossa he näyttää mite just he tekee tälläsen ihanan amppelin tai seinävaatteen.

Näppäränä tyttönä laitoin työn roikkumaa keittiön kaappien ovista, koska roikkuvaa työtä ois toki helpompi solmia. Muistin tässä kohtaa, että eihä miu tietokonetta saa siihen keittiön pöydälle, koska miu nettipiuha ei riitä. (Meillä tulee netti talon puolesta, ni se o tällänen ei-langaton malli..) Yritin virittää kitisevästä kakkiaisesta siihe vieree opetusvideota mutta eihän siitä tullu mitää. (Meni hermo osa 3) Arvostan synnyttäneiden, pienten lasten äitien lisäksi niitä ihmishermoja, joitten psyyke kestää sen, että ainut netti on puhelimessa. En tajuu mite selviitte? Onneks C tuli just ovesta sisää ja kitisevä kakkiainen säästy fyysiseltä väkivallalta ja ainooks vaurioks jäi googlen agenttien kuulemat kirosanat..

No, tänä aamuna uus yritys. K näytti mite juutuubivideota saa hidastettua megahitaaks, siis sillee että ei tartte koko aikaa painaa pausea nähdäkseen mitä kautta se solmii niitä solmuja siihen, vaan video voi pyöriä aina vaikka 15 sekuntia kerrallaan ja silti ehtii mukaan.

Istuin koneen äärellä kaikkine lankoineni ja keppeineni.. Yks solmu, puretaan kaks, sit taas pari solmua, kelataa juutuubia takas, puretaan solmu, avataan lankojen päästäki yks mytty, solmitaan taas pari ja todetaan että eihän tästä tuu paskaakaan. Työ ei näytä lähimaillekaan samalta, ku mirkun kässäkanavan "helpot makrameetyöt aloittelijoille" videolla oleva solmutaide. Ja en ollu päässy siis kunnolla ees alkuun. (Meni hermo osa 4 3/4)

Sitte ei muuta ku yritetään työntää työ sellasenaan roskikseen mutta eihän se paskalta haiseva keppi mahu edes roskakaappiin. Ei muuta ku kunnon raivoa peliin, keppi katki keskeltä, tiukka ranneheilautus ja tadaa, "rentouttava solmutaidetyö" uppoaa sinne minne päivä ei paista. (Oon melko varma että tästä tulee vielä joku palaute Wolverinelta ku se huomaa ton mutta oon ehkä vähä rauhottunu siihe mennessä ja jaksan kierrättää miu "makrameen" osat oikeisiin jäteastioihin. Toistaseks olkoot siellä.)

Juu, ei kyllä tullu Zenistä hävittäjälentäjää, leipuria, kokkia, autonasentajaa eikä näköjää makrameetaiteilijaakaan. Miula ois täällä vajaa kilo makrameelankaa, kuka tahtoo??

Paistaako tästä päivityksestä se, että miu pitäs mennä suihkuu, mutta hiki on jo kuivunu. Miu jalkaa koskee, en o saanu tänää suklaata, oon juonu viimeaikoina liikaa alkoholia vaikka miu lääkitys vähä niinku ei tykkää siitä ja kaiken hyvän lisäks ostin helvetin kallista hoitoainetta, joka haisee iha steriileille haavataitoksille. Oon nukkunu huonosti yövuorojen jälkee ja miu aivot räjähtää kohta iha vaa koska en tiiä mihi miu elämä on menossa. Oon tuuliajolla, keskittymishäiriöinen, outo, laiska enkä tiiä mikä miuta vaivaa??


Huomatkaa, että miu sisko on miettiny tätä asiaa jo 11.12. 2004. Otos miu ystävänkirjasta:

En tiiä, pitäskö alkaa normaaliks? Hankkia joku siisti päivätyö, oikee koti jostai muualta ku täältä tuppukylästä ja kirjovehka joka asuis altakasteluruukussa. Nyt miula kasvaa joku, ehkä mandariini, pakasterasiassa. Ei jeesus sentää. 

Kliseebingo

Spoiler alert, jos et ole kiinnostunut tv-sarjoista, varsinkaan rikossarjoista, skippaa tämä teksti ja lue vaikka joku vanha postaus uutta matskua odotellessa. 

Hei tyypit, joko Netflixit, Ruutuplussat, Ceemoret ja mitänäitänyton, on hankittu torjumaan korona-tylsyyttä ja avaamaan ovet lukuisiin maailmoihin? Mie oon tässä kokeillu jo Netflixiä, Viaplaytä ja nyt o menossa Ceemore. Aina tuntuu, että se jonku suosittelema sarja on just sillä toisella palvelimella, jonka päätit lopettaa, koska "ei siellä o mitää kattomista." No, senverran voin paljastaa, että miusta tuo Viaplay oli eniten tyhjä arpa. Tää johtunee kyllä siitä, että edustan netflix- ja spotify-sukupolvea, eli miu keskittymiskyky on huonekärpäsen tasolla, enkä jaksa kokonaista leffaa kuin ääriolosuhteissa. Turvaudun siis sarjoihin.

Parhaita on tietty pohjoismaiset rikossarjat (poislukien suomalaiset, valitettavasti..) ja heti siitä laajennan kaikkiin muihin rikossarjoihin. Niitä paljon seuranneena oon kyllä havainnu tietyt toistuvat kliseet, joista ilmeisesti kuuluu ainaki osa löytyä, että sarja ois uskottava? Tässä siis sinulle, joka haluaisit viettää mukavaa perjantai-iltaa sen ihanan kultamussukkasi kanssa(kun olette eka käyttäneet koiran yhdessä korttelikävelyllä, sitten tehneet pitsaa ja siivonneet valkoiseksi sisustetun kaksionne) mutta kultamussukka haluaisi katsoa vaan sitä tyhmää jalkapalloa/hääohjelmaa. Eli siis että toinen puolisko joutuu joustamaan, koska ei niin kovasti innostu rikossarjoista. Tämä on nyt sitten hänelle. Pieni porkkana, jolla saada toinenkin siihen ruudun ääreen edes muutaman jakson ajaksi. (Yleensä 2-3 jaksoa riittää) KLISEEBINGO!

Idea on hyvin yksinkertainen ja uskaltaisin veikata että tuottaa riemunkiljahduksia myös melko nopeasti. Yritin saada tehtyä tätä teille valmiina kuvana, jonka oisitte sitte vaa voinu tulostaa mutta yllättäen tietsikkani vanha(?) kunnon(?)paint-ohjelma ei antanu miun luoda ku yhen tekstikehyksen siihen "kuvaan". Siis sain yhen ruudun kirjotettua ja se oli siinä. Eli pitäkööt piirto-ohjelmansa. Tää tuottaa teille tietty vähä lisävaivaa mutta oikeesti kyllä kai jokaisen kotoa löytyy yks tyhjä A4:nen ja joku kynä. (Miu kotoa ei kyllä meinaa löytyä koskaa peruspaperia. Tällee wannabe-taiteilijana aina yllätän itteni, että mite hemmetissä miula ei o ikinä tavallista A4:sta, vaikka kaikenmaailman akvarellipaperia löytyy kyllä..) Jos oot taipuvainen perfektionismiin, niin vinkkinä, ruutupaperi toiminee parhaiten, koska tässä tarttee piirtää siis ruudukko, jossa on yheksän ruutua. (Tai kakstoista.) Ruutupaperille piirtäessä voit käyttää niitä valmiita viivoja apuna että saat samankokosia laatikoita!

Eli idea on siis tehä bingo-ruudukko. En tiiä onko siinä virallisesti yheksän ruutua mutta tää on sellanen ihan vapaamuotonen peli, että voit(te)ite päättää(mussukkanne kanssa)montako ruutua teette. Sitte vaan kirjotatte jokaiseen ruutuun yhen näistä kliseistä(kattokaa kuitenkin, että laitatte kliseet eri järjestykseen eri ruudukoihin, koska muuten teille tulee "bingo" samaan aikaan, eikä se o ehkä nii kiva sitte. Paitsi jos haluutte saaha samaan aikaan bingon, ettei tuu paha mieli, sitte ehdottomasti.) rikossarja pyörimään ja bongaamaan! Hauskaa tekemistä koko perheelle. :D

Tässä nää ruudukon kliseet:

-Rikostutkija on vanha, kärttynen ukko.
-Rikostutkijalla on alkoholiongelma.
-Rikostutkijalla on teini-ikäinen lapsi, johon hänellä on jollain tavalla vähän vaikea suhde.
-Rikostutkija laittaa aina tutkinnann etusijalle, oli mikä tahansa perhejuhla tms.tämä kaivertaa hänen ja hänen puolisonsa välejä.
-Rikostutkijalla on taakkanaan jokin vaikea henk.koht.tragedia(puolison/lapsen/työparin kuolema tms.)
-Rikostutkija saa parikseen tuoreen/vastavalmistuneen/jostain toiselta osastolta tulleen poliisin, jota ei ainakaan alkuun arvosta ollenkaan.
-Rikostutkija on superhyvä työssään mutta liikkuu tutkimusmenetelmineen harmaalla alueella.
-Rikostutkijan pomo on vanhempi nainen
-Rikostutkija on haistanut yhteyden kahden murhan välillä/hyvän johtolangan, eikä pomo/työpari/muu tiimi usko häntä.
-Rikostutkija saa vainun murhapaikasta/syyllisen tai kidnapatun olinpaikasta ja menee sinne yksin tai korkeintaan työparinsa kanssa. Karhuswat-ryhmä saapuu juuri kun tilanne on ohi ja tekijä pidätetty tai ammuttu.
-Rikostutkijaa ammutaan olkapäähän.
-Ambulanssi takaovet auki, joku istuu sielä huopaan kääriytyneenä.
-Rikospaikalla rekvisiittatutkijat ovat suoja-asuissa mutta rikostutkijalla korkeintaan hanskat.
-Ruumishuoneella on hämärää.
-Kertaisku päähän tainnuttaa, paitsi viimeisessä taistelukohtauksessa.
-Sarjan alkuintrossa on järvi/meri.


Jos haluu vaikeuttaa tätä bingoa, niin suosittelen sellasta sarjaa kun Broadchurch. Ja ei, en edelleenkään saa mainosrahaa mistään :D

Koska oon joutunu olosuhteiden pakosta myös kattomaa (teini)kauhusarjoja, ni laitan teille tähä vielä pienimuotosen kauhusarjabingonki, vähä niinku extrana!

-Sarjassa on alkuporukka jossa on yks "bimbo".(kaunis, pitkätukkainen, isotiss..silmäinen)
-Sarjassa on bimbon komea poikaystävä.
-Sarjassa on yksi nörtti.
-Sarjassa on se kiva naapurintyttö/poika, joka jää henkiin tai ainaki kuolee iha viimesten joukossa.
-Sarjassa on yks vastarannankiiski, joka vänkää vastaan kaikessa. Ei kuole heti.
-Sarjassa on yks tai kaksi täytteeksi otettu(a) henkilö(ä), jo(t)ka kuolee heti ekojen joukossa.
-Sarjassa on yks friikki, jota luullaan murhaajaksi mutta ei sitä ole.
-Sarjassa porukka menee paikkaan x esim mökille, saarelle tai vaikka johonki pieneen kylään jossa alkaa sitte pikkuhiljaa tulla ruumiita.
-Eivät pääse pois paikasta, koska auto ei strattaa.
-Eivät pääse pois paikasta koska sää estää.
-Tulee myrsky.
-Puhelin ei löydä kenttää.
-Auton avaimet tippuu käsistä, kun murhaaja jahtaa ja tyyppi on pääsemässä karkuun autolla.
-Sarjan keskivaiheilla joku on viittä vaille pääsemässä pois mutta tulee jonkinlainen yllättävä tapahtuma esim rengasrikko, bensa loppuu, ajaa ojaan koska jänis hyppää tielle tai eksyy sumussa. Joutuu sitten palaamaan takaisin.
-Sen sijaan että juoksis hakemaan apua vaikka naapurista, juostaan yläkerran vessaan piiloon ja yritetään puolustautua hiustenkuivaajalla.


Nojoo, teinikauhusarjat nyt noudattaa aina tuota kaavaa, että se bingo saattaa olla vähä turhanki nopeesti taputeltu :D

Eli ei muuta kun bingoruudukkoa tekemään! Sopikaa palkinnoista, se tuo tähän vähä lisäjännitystä :D Ja muistakaa, että sitähän voi tehdä kerrallaan useammankin ruudukon.

Hauskoja katseluhetkiä mussukat.

Asiantuntija vastaa

Vallalla oleva tilanne aiheuttaa hämmennystä ja pelkoa. Olemmekin koonneet tänne eri alojen ammattilaisasiantuntijaraadin, joka vastaa lukijoiden eniten huolia herättäneisiin kysymyksiin. Nämä vastaukset luettuasi tiedät suurinpiirtein kaiken, mitä sinun täytyy tästä viruksesta tietää.

1. Sähköpostiini tuli toissavuonna viirus, joka siirtyi siitä sitten pikkuserkulleni lähettämäni hauskan vauvakuvan kautta toisen maailmasodan aikana rintamalla lottana palvelleen isomummoni naapuriin, voiko tässä käydä samoin?

Vastaajana Honas Honorexpertti, Telakkakujan tieto ja tekniikka-liikkeen varamyymäläpäällikkö.

"Kysymys on sinällään mielenkiintoinen ja ajankohtainen, että viirukset ovat siirtyneet superviisaiden nenä kiinni tietokoneruudussa istuvien nörttien toisilleen hassuksi pilaksi tarkoittamien vitsien lokerosta kaiken kansan ongelmaksi. Nämä pikku kakkiaiset liikkuvat tietoverkossa yleensä huomaamattomasti(virukset siis, eivät nörtit) ja siinä samalla, kun ihmiset jakavat hyvää hyvyyttään iloisia vauvakuvia kaikille tutuilleen, he tulevat tietämättään levittäneeksi virusta  "tässä MaijaOnniAnneli hymyilee osa 8"- otoksen saaneille tutuilleen. Eli vastauksena kysymykseen, kyllä tässä on nyt vaarana käydä samoin. Ei kuitenkaa hätää, sillä asia on helppo ehkäistä pysymällä kotona ja vähentämällä niiden toissavuoden takaisten ristiäiskuvien lähettäminen minimiin."

2. Auttavatko värikkäät villasukat ankeuden torjumisessa kotikaranteenin aikana, vai pitääkö niiden olla yksiväriset? Onko langan merkillä väliä?

Vastaajana kotoilu- ja hyggeliiton luottamussukupuoleton henkilö Meemi Itämerenranta.

"Väriterapia on monissa maissa hyväksytty terapiamuoto ja auttaisi nykyihmistä huomattavasti enemmän jos siihen uskottaisiin tosissaan. (Ja saataisiin Kelan kuntoutustukea!) Siinä, kuten missä tahansa terapiamuodossa pätevät kuitenkin tarkat säännöt ja lainalaisuudet, joita noudattamalla päästään parhaaseen lopputulokseen. Värikkäiden sukkien kohdalla voidaan turvallisesti todeta, että jos käytät valmista lankaa, voit kutoa myös värikkäitä sukkia. Tällöin lankatehtaan väriterapeutti on valmiiksi miettinyt värien yhteensopivuuden ja näin ollen vältytään mm.vastavärien hallitsemattomalla sekoittamisella aikaansaatujen psykoosien puhkeamiselta. Kaino viestimme kotiterapeuteille kuuluukin siis: Мikäli värisilmäsi on umpisokea älä sekoittele värejä itse, vaan käytä valmista lankaa. Ja kyllä, myös materiaalilla on väliä, sillä ne halpakaupan kiinalangat eivät kestä kulutusta, jos psykoosi kuitenkin poksahtaa päälle ja päätät juosta maratoonin keittiönpöydän ympäri. Tässä kuvatunlaisessa tilanteessa on kuitenkin yhdentekevää juoksetko riemunkeltaisissa vai paskanruskeissa sukissa."

3. Miten voin ehkäistä tartuntoja parhaiten? Auttaako valkosipulin liikasyönti tai avantouinti?

Vastaajana työhyvinvointiterveysintoilija, superlaihojen liiton postitusvastaava ja liikaterveiden elintapojen keskusliiton perustajajäsen Aune Anorek

"Tutkimusten mukaan ja jopa omiin kokemuksiini nojaten voin ylpeänä todeta, että mitä enemmän valkosipulia syöt, sen kauempana ihmiset pysyvät sinusta ja sen suuremmalla todennäköisyydellä et saa minkäänlaista tartuntaa mihinkään rööriin. Myös avantouinti vie ajatuksesi mukavasti pois somemaailmasta hetkeksi aikaa, joten myös kyberavaruudesta saatujen viirustartuntojen saamisen riski pienenee. Hip hei ja avantoon vaan!"

Sairasta. Toim.huom.

4. En päässyt viirustestiin, vaikka matkustin viime vuonna hiihtoloman aikaan aivan Italian rajalla sijaitsevaan pikkukylään ja hostellin aamupalalla oli samaan aikaan aivasteleva Japanilainen. Mihin voin lähettää valituksen ja kuinka saan korvaukset?

Vastaajana Keelan(Kaltoinkohdeltujen mutta kuitenkin Elämänhaluisten Ensisynnyttäjien Luvattu Auttamisorganisaatio) täti Sidi Piroinen. (Koska keelahan on se viimeinen oljenkorsi kaikessa.)

"Alkuun haluan lähettää syvimmät pahoitteluni kysyjälle. On ikävää tulla niin väärin kohdelluksi tälläisenä suurkriisin aikana. Ensimmäisenä kehoittaisin kysyjää ja kaikkia muita saman kokeneita perustamaan oman suljetun feispuuk-ryhmän. Muistakaa tehdä tarkat säännöt ja valvoa niiden noudattamista. Ryhmän väärinkäytöksistä alkuun vaikka kaksi varoitusta ja sitten bannit. Mehukkaimmat postaukset sitten feissarimokiin, jotta meillä tavallisilla ihmisillä olisi jotain viihdykettä virtuaalitodellisuudessa. Joukossa on voimaa, joten tehkää yhdessä kantelu lähimmälle viranomaiselle, jonka yhteystiedot löydätte vauva.fi keskustelupalstan melskeestä. Sitten vain keräätte joukon ja menette ko. viranomaisen luukulle vaatimaan oikeutta asiaan. Samalla voitte valittaa muistakin itseänne kohdanneista vääryyksistä. Laittakaahan viestiä milloin olette menossa, niin laitetaan täällä Keelan toimistolla sitten pannu kuumaksi. Tulkaa tätä kautta juomaan valituskahvit luontoa tuhoavista kertakäyttömuovimukeista. Tarjolla myös yksittäispakattuja, kovia keksejä, jotka on ostettu veronmaksajien rahoilla. Katsotaan niitä korvaushakemuksiakin siinä sitten samalla. Meillä täällä Kelassa kun rakastetaan kaikkia ja ovemme ovat aina auki. 

Hyvä ettei tää mee taas yhtää yli..

Viimeisenä kysymyksenä ehkä eniten huolta herättänyt pohdinta aiheesta voinko saada viiruksen uituani Itämeressä/Aurajoessa tai jos puhelimeni on pudonnut vessanpönttöön, johon viiruksen kantaja on tiettävästi eilen pissannut?

Vastaajana Liekolahden sairaalan osasto 666:sen laitoshuollon alipäällikkö Halli Kujalla.

"No tämä on siitä v'ttumainen viirus, että se voi tarttua mistä vaan, milloin vaan, kenelle vaan ja kuka vaan voi levittää sitä vielä pitkään tartunnan saatuaankin. Suomessa ei vielä ole tilastoituja tapauksia mutta maailmalla tiedetään useista haudoista löytyneen viirusta, kun ruumiit on haudattu liian lähelle toisiaan, eikä turvaväleistä ole välitetty. Tämä on ikävää omaisten kannalta, sillä kuka sitä nyt haluaisi saastuneen haudan äärellä vierailla. (Kivavaan!) Parasta olisi välttää kaikkea kontaktia niin eläviin kuin kuolleisiinkin. Ö-raudasta saa tänä päivänä peruswc:n melko huokeaan hintaan ja sen voi laittaa vaikka parvekkeelle, jos et esimerkiksi uuteen asuntoon muuttaessasi halua ottaa riskiä sairastumisesta. Mitä Aurajoessa uimiseen tai pönttöön pudonneeseen puhelimeen tulee, suosittelisin ettei saastuneista vesialueista poimittaisi mitään tai ketään ensimmäisen sadan vuoden aikana. Tämän jälkeen viirus on todennäköisesti jo toimintakyvytön ja puhelinta voi sitten taas käyttää turvallisesti. 

Tai mites ois että pestäis käsiä, pidettäis turvavälit, ei pärskitä avoimesti ja muistetaan hengittää välillä ihan vaan raitista kevätilmaa :)

Nämä viimeiset ohjeet antoi Jenni, ei minkään alan asiantuntija.

Aamen ja hyvää alkanutta pääsiäistä!

Villasukkia,punkkareita ja kärpässieniä

"Aivan älytön tositeeveeformaatti, miten kukaan haluaa tuhlata kokonaisen tunnin elämästään katsomalla moista moskaa!" Riva käänsi selkänsä sohvaa kohti, jossa hänen ystävänsä istuivat valmistautuneena illan jaksoon. He eivät välittäneen tämän tuhinasta, koska tiesivät Rivan ryömivän viimeistään alkutunnarin soidessa vanhalle korituolille, aivan popkornikulhon viereen, ahmimaan herkkuja loputtomaan kitaansa ja arvostelemaa ohjelmaa mitä mielikuvituksettomin sanankääntein. Se kuului yhtä suurena ja tärkeänä osana ystäväporukan tositeeveeillanviettoa, kuin ripuli korona-viiruksen oireistoon.

Riva yritti vielä kerran saada jonkun viidestä sohvan nurkkaan linnoittautuneesta ystävästään myöntämään, että Villasukkia, punkkareita ja kärpässieniä-ohjelma oli oikeastaan aivan tylsääkin tylsempi sarja. Sen osallistujat olivat päässeet ohjelmaan ainoastaan, koska osasivat leipoa kuohkeita sämpylöitä, ratkaista kolmannen asteen yhtälön ja tiesivät kuinka saada noroviruksen jäljet pois vaalean pöntön reunoilta ilman, että vessaharjaan jäisi yhtään roisketta. Huijausta, mietti Riva mielessään. Hän ei tietenkään ollut koskaan kertonut kenellekkään, että oli itsekin hakenut ohjelmaan kilpailijaksi. Ei niinkään rahan tai julkisuuden takia vaan koska oli aina halunnut maistaa kärpässieniä. Värisokeutensa ja hieman yksinkertaisen luonteensa takia hän ei ollut koskaan oppinut tunnistamaan niitä luonnosta, vaikka väitettiin, että niitä kasvoi kaikkialla. Sekin oli varmasti osa suurta huijausta. Lisäksi Riva epäili, että hänen otsallaan näkyvä kolmas silmänsä ei sopinut hienostoväelle, joka katsoi ohjelmaa. Yleensä kenenkään kolmas silmä ei näkynyt ulospäin, eivätkä ihmiset olleet monesti edes tietoisia siitä. Nykymaailmassa oli tilaa vain niille, jotka eivät erottuneet muusta massasta. Riva tuhisi mielessään ja asettui korituoliin. Onneksi popkorneissa oli mausteena pekonimurua. Se sai hänet hieman paremmalle tuulelle, vaikka kolmas silmä alkoikin aina vuotaa hänen syödessään jotain suolaista.

Muut olivat jo unohtaneet Rivan änkyröinnin ja alkoivat puhella entistä innostuneempina illan jaksosta. Kuka putoaisi kuiluun, kuka söisi kärpässienen, kenen tukka ajeltaisiin ja mitä se villasukka oikeastaan tuossa otsikossa edes tarkoitti. Ohjelman pirteä tunnusmusiikki tärähti soimaan ja ohjelman supersuosittu juontaja Kille Kaalikääryle kärrättiin paikalle. Tälläkertaa hänet oli aseteltu ikivanhalle antiikkilautaselle ja viereen oli aseteltu jonkinlaista hienostunutta yrttiä, jota Riva ei tunnistanut. Hän oli juuri kommentoimassa asiaa, kun häntä lähimpänä istuva Tintti hihkaisi innoissaan: "Katsokaa, Killen kanssa tarjoillaan tänään humppakaalia!" Muutkin yhtyivät riemastuneisiin huudahduksiin. Humppakaali oli päivän sana, siitä oli ollut juuri juttua uudessa Te Naikkoset-naistenlehdessä. Riva ei tietenkään ollut lukenut sitä, koska luki vain vanhoja bätmän-sarjakuvia.

"Tänään onkin tiukka kilpailu tiedossa!" Puhuva kaalikääryle intoili kultareunaiselta lautaseltaan ja Rivakin alkoi päästä tunnelmaan. "Tässä tulevat päivän kilpailijamme: Pesäraunioinen, kirjan väliin unohdettu entinen korttipakan kuningas, nykyinen pölyallergiasta kärsivä ruutukunkku, jonka yli ovat ajaneet niin Helsingin sanomissa julkaistavat sudokut, kuin tietokoneen ruudulla välkkyvät erinäiset pasianssipelitkin. Pesäraunioinen jaksaa kuitenkin pitää pakkaa pystyssä ja on nyt täällä tänään jahtaamassa hyvää trippiä ja pääpalkintoa!" Kääryle intoili niin, että sen sivusta valui hieman täytettä lautaselle.

"Seuraavana verhoista astelee oma henkilökohtainen suosikkini, nimittäin Reino Repsankeikka. Reino on wannabe 50-luvun tangolaulaja, vaikka ei erota popmusiikkia yöllisestä kuorsauksesta. Tai, itseasiassa niillähän ei taidakaan olla paljon eroa, joten pahoitteluni Reino, uskon mahdollisuuksiisi tässä kisassa!" Kille taputti olemattomia käsiään ja hymyili rasvaista hymyään ohjelman ohjaajan pyyhkiessä mahdollisimman huomaamattomasti lautasen reunalle valunutta jauhelihamössöä. Tällä menolla kääryle olisi tyhjä ennenkuin show pääsisi toden teolla edes vauhtiin.

"Tätä ette uskoneet näkevänne..kröhöm, saisinko hieman taustamusiikkia?" Kille piti pienen taidepaussin saadakseen katsojansa pidättämään hengitystään. Kuka seuraava kirpailija olisi? Epävireisen rumpumusiikin soidessa (tuotantoyhtiö oli panostanut kaikkeen muuhun paitsi taustaorkesteriin. Se oli koostettu Pönttölänmäen ala-asteen musiikkiluokkiluokan rinnakkaisluokalla olevien oppilaiden sisaruksista ja yhdestä alkoholisoituneesta talkkarista.) Cartsa ei enää pystynyt pidättelemään itseään vaan hihkaisi: "Ei ole totta!" Sohvalla kävi syvä henkäys, kun ystävykset näkivät seuraavan kilpailijan astuvan sisään. "Iivana Nyhtänköljä!" Sidi hihkaisi kuin ihastunut teinityttö konsanaan. "Minä luulin että hän on jo juonut itsensä hengiltä." Hän jatkoi kääntämättä katsettaan ruudusta. "Tuossa mies kuitenkin seisoo näyttäen siltä, kuin olisi tullut suoraan munasuojusmainoksesta. Hän ei näytä päivääkään yli 26-vuotiaalta." Muut nyökkäilivät ja Riva pyöritteli silmiään niin kovaa, että niistä kuului hiljaista rutinaa. Hän olisi lähtenyt Nyhtänköljän jatkoille koska tahansa mutta ei tietenkään sanonut sitä ääneen. Sen sijaan hän mutisi: "Minusta tuollainen puolipitkä tukka ja siinä roikkuvat sulat eivät oikein sovi yhteen noiden raidallisten housujen ja lipevän hymyn kanssa." Kukaan ei kuitenkaan kuullut Rivan herjaa.

Nyhtänköljä hymyili vielä kameralle ja siirtyi sitten istumaan Repsankeikan viereen. He mittailivat toisiaan katseellaan hetken aikaa mutta sitten kamera kääntyi jälleen nyt jo hieman vetiseksi muuttunutta käärylettä kohti. "Illan viimeisenä kilpailijana meillä on jo aiemmilta kausitakin tuttu, kivenkova vastus herrarouvasukupuoleton Pilar Hernandez!" Yleisö räjähti taputtamaan ja kamera kuvasi verhojen takaa astelevaa rotevaa hahmoa, jolla oli pitkä, kihara, olkapäiden yli karvaiselle rinnalle valuva tukka. Hernandez oli pukeutunut hiuspehkonsa lisäksi ainoastaan papukaijannahkaisiin hanskoihin, polveen asti yltäviin karvasaappaisiin ja lannevaatteeseen, joka jätti hänen sukupuolensa ainoastaan hyvin heikon mielikuvituksen omaavan henkilön arvailun varaan, muille asia oli hyvin selvä. Hernandez marssi Killen lautasen eteen, otti siitä kiinni kaksin käsin ja kippasi kääryleen suuhunsa. Hänen suupielestään valui pieni vana jauhelihatäytettä tämän nielaistessa kuuluvasti. Reino Repsankeikka nousi salamana ylös ja riensi Pilarin luo nuolaisten tämän leukaa pitkin valuvan vanan pitkällä kielellään.

Seuraavaksi ruutuun ilmestyi nuori mies, joka viittoili kilpailijoita siirtymään metsän puolelle. Olisi kärpässienihaasteen aika.

"Olipa mielenkiintoinen jakso!" Zupa sanoi ja kaivoi viimeisiä popkorninmurusia muovikulhon pohjalta. Muutkin olivat samaa mieltä ja Lepa totesi innoissaan: "Vaikka olisinkin jälleen suonut voiton Pilarille, minusta Pesäraunioinen oli kyllä tänään paras. Miten kukaan voi kutoa ruudulliset villasukat noin nopeasti käyttäen ainoastaan käyrää lusikkaa katkaravun kuoria apuvälineinä?" "Ei häntä turhaan kutsuta ruutukuninkaaksi." Tintti totesi vakavana ja muut nyökkäilivät.

Ilta oli ollut onnistunut. Muut lähtivät kotiin teleporttaamalla itsensä madonreiän läpi mutta Riva piti perinteisistä menetelmistä. Niimpä hän lähti tallustamaan hiljaista hiekkatietä pitkin kotiaan kohti. Hän oli niin syvällä omissa ajatuksissaan, ettei edes huomannut edessään kulkevaa hahmoa ennenkuin oli vain muutaman askeleen päässä. Riva nosti katsettaan, eikä ollut uskoa silmiään, Nyhtänköljä! Oliko tämä todella siinä?

Iivana kääntyi ja hymyili Rivalle ystävällisesti. "Hei ystäväiseni. Ota tästä vähän sientä, siitä tulee hyvä olo." Riva katsoi hetken aikaa tämän ojentamaa tattia ihmeissään, otti sen sitten käsiinsä ja haukkasi palasen.

Mitä sitten tapahtui? Se on toinen tarina se :D

Hyvää korona-karanteenia muruset!

J

Älyttömiä tarinoita osa 2

Noni rakkaat kuonokopan taakse pesiytyneet lukijani, tässä teille taas vähän viihdykettä iltojen, aamujen ja pitkän pitkien koronaeristyspäivienne iloksi. Itsehän olen vielä ihan täysillä työelämässä. Aion tehä niiiiiin paljo ylitöitä kun vaan ikinä ehin enneks tää tauti saavuttaa miutki ja joudun eristyksiin. Voin kertoo, että sitte teilläkää ei o enää hauskaa. Juttujen taso nousee merkittävästi, ku joudun tähä pikkukaksiooni vangiks kahen viikon ajaks. Niih, faktahan on, että kyllä tää tauti tulee jollai tasolla käymää läpi kaikki meidät hoitsut. Varsinki, koska ihmiset on niin tyhmiä. Nih. Mut se on toinen tarina se. Tässä tän päivän stoori:

"Olipa kerran kolme nuorta miestä ja seitsemän nuorta naista. He pakenivat maaseudulle jossain päin Italiaa, koska kaupungeissa riehui hirveä kulkutauti nimeltä Kuruna. He kertoivat.."

"HEI, HEI, HEI! Tuohan on suoraan Decameronesta. Sitäpaitsi mitä luulet että Kuruna on mieltä siitä, että viittaat häneen tuolla tavalla. Hirveä kulkutauti.."

Nuotio paloi hiljaa räiskyen ja tuprutti taivaalle haaleaa savua. Kojootin epävireinen karjunta kuului jostain kauempaa mutta muuten ympärillä oleva tumma metsä toi lohdullisen synkän sylin, jonka ympäröimänä kaverukset istuivat. Mirkka, iäkäs ruskeakarhu oli jo torkahtanut ensimmäisen tarinan kohdalla. Hän ei yleensäkään jaksanut olla hereillä kovin pitkään perinteisten tarinatuokioiden aikana mutta halusi silti joka viikko tulla mukaan. Muut epäilivät sen johtuvan siitä, että Mirkan kotona asui räyhähenki, joka oli rikkonut tv:n jo niin monta kertaa, ettei Mirkka voinut katsella sitä. Lisäksi tämän puoliso oli umpikuuro, puolisokea ja haisi pahalta, joten nuotiopiiri muiden metsän asukkien seurassa oli oikeastaan ihan mukavaa vaihtelua.

"Itse olen tämän tarinan keksinyt, enkä voi sille mitään, että Kuruna on hyvä nimi tappavalle viirukselle. Haluatteko te nyt kuulla tämä vai ette?" Lahon kannon päällä tasapainoileva metsäjänis Viljamberg toinen risti lyhyet etukäpälät puuskaan rinnalleen ja nosti leukansa uhmakkaasti pystyyn. Hän ei kohta jatkaisi tarinaansa pidemmälle, jos muut eivät lakkaisi ilkkumasta.

Rupisammakko Zizi ei kuitenkaan antanut periksi: "TIedät, että tarinan pitää olla itse keksitty. Tuo on kirjoitettu jo satoja vuosia sitten. Sitäpaitsi.. hetkinen, missä Kuruna itseasiassa edes on?" Zizi keskeytti saarnansa ja katseli ympärilleen. Myös muut nuotion äärellä olijat havahtuivat ja alkoivat katsella jalkoihinsa, käpälöihinsä, kynsiensä alle, varpaidensa väliin ja karvojensa juuriin. Kuruna oli niin kovin pieni, bakteerin kokoinen..noh, bakteeri, joten tämä katosi niin kovin helposti. Oikeastaan kukaan ei edes tiennyt varmasti oliko Kuruna edes saapunut paikalle. Viimeksi tämä oli tullut nuotiopiiriin Kirveliuksen perskarvoissa ja tiettävästi poistunut sieltä Ristomustin hampaiden välissä. Tänään kumpaakaan ei näkynyt. Metsänhaltija oli kuullut keijuilta, joka oli kuullut sammalprinssiltä, joka oli puolestaan kuullut syöjätärmudassa asuvalta hihhulilta, että Ristomustia ei ollut näkynyt kylillä. Myös Kirveliuksen uskottiin maatuvan nyt jossain suohaudassa. Kukaan ei silti halunnut uskoa, että Kurunalla olisi mitään tekemistä asian kanssa.

Zizi heitti torkkuvaa Mirkkaa pienellä puukepillä. "Herätys." Karhu aukoi verkkaisesti uupuneita silmiään ja maiskutti suutaan. Hän katsoi vuorotellen nuotion äärellä istuvia eläimiä ja kohdisti sitten katseensa rupisammakkoon. "Nosta karvaista hanuriasi. Meidän pitää tarkistaa ettet ole vahingossa istunut Kurunan päälle." Zizi oli loikannut Mirkan viereen ja töni nyt tätä nousemaan. Zizin limaiset räpylät ällöttivät Mirkkaa ja tämä nousi yllättävän vetreästi ylös puunrungon päältä ja hieroi kohtaa, johon rupisammakko oli äsken koskenut. Käpäliin jäi venyvää limaa, jonka hän pyyhki vaivihkaa vieressään seisovan laaman turkkiin. Mirkka ei muistanut laaman nimeä, se oli aika uusi tulokas. Laama-parka ei myöskään huomannut mitään, sillä se oli kaikkien muiden tavoin kovin keskittynyt tuijottamaan Mirkan jättimäisen ruhon alta paljastuvaa litistynyttä sammalmattoa. Painauman reunalla liikkui jotain, joka näytti pieneltä bakteerilta. Zizi poimi räpyläänsä palan sammalta, jonka päällä Kuruna, kai tuo nyt sitten oli Kuruna, makasi.

"Oletko kunnossa?" Zizi kysyi ja tuijotti liiskaantunutta bakteeria. Hiljaisuudessa kaikui pienen pientä pihisevää ääntä, aivan kuin rikkinäinen säkkipilli olisi soittanut viimeisiä sävelmiään. Sitten tuli hiljaista. "Se siitä sitten." Zizi sanoi ja viskasi sammalmytyn nuotion loimuihin.

"Okei, Viljamberg, saat jatkaa tarinaasi. En usko että Kurunaa enää kiinnostaa. Itseasiassa olen melko varma, että voisimme kunnioittaa hänen muistoaan kertomalla hänelle tarinan, jossa hän voisi olla pääosassa." Zizi sanoi ja muut nyökyttelivät. Mirkka istui takaisin samalle paikalle ja torkahti melkein heti. Muut asettuivat jälleen mukavasti nuotion äärelle ja Viljamberg toinen otti ryhdikkään asennon kuin suurten salien puhujalla ikään. Kaikki kumartuivat huomaamattaan hieman lähemmäs takkuturkkista jänistä tämän rykäistessä kurkkuaan. Sitten tämä aloitti: "Eli, tarina menee näin: Olipa kerran tappava viirus nimeltä Kuruna.."

Jaaa, yritin ettii kivan korona-meemin(suomeks, että iskäki ymmärtäis)mutta koska ei löytyny, ni tässä on kiva pääsiäismeemi enkuks. (iskä, siinä lukee: Älä koske miu pääsiäismuniin, palaan maanantaina)

Kohta taas uudet tarinat, pysykää linjoilla!