18.12
Sulo oli juuri
menossa sisään, kun Enkeli Joulumieli lennähti paikalle. Se oli
ollut metsän reunassa seurailemassa Pakkasukon näytöstä ja tuli
nyt Sulon luo. ”Sinä olet viimepäivinä pohtinut kovasti erästä
asiaa, etkös olekin?” Enkeli sanoi. Se oli kaunis valkoisine
helmoineen ja isoine, pehmeine siipineen. Enkelillä oli vaalea iho,
punaiset posket, eikä lainkaan partaa. Enkeleillä ei ole partaa.
Sen ympärillä loisti lämmin valo, joka säteili jonkinlaista
rauhaa, jota Sulo ei osannut selittää tarkemmin. Hän tiesi vain,
että aina kun Joulun enkeli tuli luokse, kaikki huolet ja murheet
tuntuivat katoavan. Enkeli istahti Sulon vierelle ja alkoi
jutustella: ”Etsit vastausta sellaiseen arvoitukseen, jonka
ratkaisu on nenäsi edessä.” Sulo ei ymmärtänyt. Ensin hän
ajatteli juoneensa liikaa teetä ja olevansa siksi hieman
hidasälyinen enkelin seurassa mutta tämä jatkoi: ”Haluaisit
yllättää Joulupukin jollain mukavalla asialla ja se on sinulta
erittäin kaunis ja epäitsekäs ajatus.” Enkeli hymyili. ”Mietippä
mikä on tärkeää ja kaunista niin joulussa kuin yleensäkin
elämässä. Kun keksit sen, keksit myös mikä olisi enemmän kuin
mukava yllätys Joulupukille.” Sen sanottuaan enkeli hipaisi
kevyesti sormillaan Sulon lakkia, nousi ylös, avasi siipensä ja
lennähti pimeään Pohjolan yöhön. Vielä pitkän aikaa tuo urhea
pikkutonttu näki taivaalla kirkkaan pisteen sielä, mihin enkeli oli
lennähtänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti