14.12
Sulo sai tallin siivottua ja meni huoltamaan porojen valjaita. Vili
Viileä, reipas poronhoitajatonttu istui valjashuoneen oven vieressä
ja soitteli pientä hopeista huilua. Sulo tunnisti perinteisen
joululaulun säkeet jo kaukaa. Musiikki toi jouluun omanlaistaan
tunnelmaa. Vili soitti vielä toisenkin kappaleen ja Sulo innostui
lyömään tahtia töppösellään. Sitten tämä muisti valjaiden
odottavan rasvausta ja meni puisesta ovesta sisään. Kaikkien
porojen varusteet roikkuivat seinällä siistissä järjestyksessä.
Sulo päätti aloittaa kuitenkin kulkusista. Niiden kilinä sai aina
Sulon hyvälle tuulelle. Kuuluivathan kulkuset jouluun samalla
tavalla, kuin manteli puuroon. Vili tuli samassa hetkessä sisään
varustehuoneeseen. ”Luuletko, että Pukki ilahtuisi, jos
valmistaisimme porojen valjaisiin uudet kulkuset?” Sulo pohti
katsoen Viliä. ”Nämä ovat olleet käytössä niin kauan kuin
jaksan muistaa, olisiko aika hankkia uudet?” ”Vili käänteli
kulkusia käsissään, siveli hellästi niiden kiiltävää pintaa ja
tokaisi: ” Nämä ovat pakkaskuningattaren antamat kulkuset. Ne
kilisevät talvipakkasen paukkeen tahdissa ja pudottavat pieniä
hiutaleita kun reki kiitää taivaankannen halki. Ne ovat toki
ikuisuuden vanhat mutta luulen että ne ovat Pukille niin kovin
rakkaat, ettei hän tahdo luopua niistä.” Vili oli tietysti
oikeassa. Sulo päätti kiillottaa kulkuset tänä jouluna erityisen
kiiltäviksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti