joulukalenteria taas

 11.12

”Pidä varasi.” Säde sanoi Sulolle. ”Mörökölli pitää kovasti sinusta ja muistat varmasti mitä viimekerralla kävi, kun menit liian lähelle!” Sulo muisti kyllä. Mörökölli oli ottanut Suloa parrasta ja nostanut tämän ylös. Mörökölli oli kuvitellut että Sulon mielestä olisi hauskaa nähdä maailmaa hieman korkeammalta. Parrasta oli jäänyt iso tukko tämän känsäisiin kouriin ja oli mennyt monta kuunkiertoa ennenkuin parta oli kasvanut takaisin. Aina kun Sulo näki Mörrin jossain, hän tunsi parrassaan ikävää kutinaa. Nyt oli kuitenkin tärkeää keksiä Pukille iloinen yllätys ja silloin oli mentävä rohkeasti kysymään sellaiseltaki hahmolta ideoita, josta ei itse niin välittänyt.

Sulo jätti jutustelun kuitenkin Säteelle, joka puhui muutenkin paremmin Mörökölliä. Metsän suurin hahmo oli näköjään järven rannalla tekemässä aukkoa jäähän. Oliko se hassu menossa uimaan, tälläisellä pakkasella! Toisaalta sillä oli niin paksu ja karvainen turkki, että luultavasti vesi ei edes tuntuisi kylmältä. Se oli riisunut karhean viittansa, joka oli mytyssä tämän jalkojen juuressa. Kyllä, uimaan se oli menossa!

Päästyään puhe-etäisyydelle Säde otti rohkeasti vielä muutaman askeleen kohti Mörriä. Heillä oli kovin monta oksanleveyttä pituuseroa. Mörri oli iso ja pitkä, Säde pieni, hento ja kovinkovin lyhyt. Se ei kumpaakaan häirinnyt vaan Säde aloitti rohkeasti keskustelun. ”Into pinko minne mennä, pukki meillä salaisuus, minne lennä?” Sulo oli, kuten sanottu, kätevä käsistään mutta puhui huonosti vieraita kieliä. Hän oli kuitenkin melko varma, että Säde oli kysynyt Kölliltä, että tiesikö tämä mistä mukavasta yllätyksestä Joulupukki voisi erityisesti pitää? Tai sitten tämä oli kysynyt minkävärisiä sukkia Mörökölli yleensä käytti? Koska Sulo ei ollut varma, hän jätti Säteen jutustelemaan Jättimäisen mörön kanssa ja meni itse hieman syrjemmälle odottelemaan. Partaa oli taas alkanut kutkuttaa.