loput kalenterista

Tää blogisti lähtee tästä huomenna Oulun kautta Helsinkiin ja aina Tampereelle asti ja palajaa linjoille vasta jouluaattona. Siksipä, ihan vaan varmuuden vakuudeksi, laitan loput tarinan palaset jo etukäteen, ettei vaan käy niin, että jää laittamatta. Kaksi ihmistä onki jo arvannu, aivan oikein, kuka hahmoista oli K:n keksimä :D (Olikoha tää vähä liian helppo?) Palkinto lähtee heille postissa aivan tuossa tuokiossa.

Enskerralla jo sitte jotai iha muuta, ku joulukalenteria. Voi kyllä olla, että jouluisissa merkeissä liikuskelen siltikin mutta tarina päättyy. Alkuperäinen ideahan oli viihdyttää miu kummilapsia tällä mutta ilmeisesti tää idea meni iha reisille. Enskerralla teen aikuisille suunnatun kalenterin, vaikkapa juhannusteemaan! Kesäkuuta odotellessa ;) 

Jos en nyt ennen joulua enää tosiaan ehdi linjoille, niin hyvää joulua kaikille, jotka tätä tekstiä lukee. (Ties vaikka tätä lukis joku ulkoavaruuden olento?) Nauttikaa joulusta, sen tunnelmasta, sytyttäkää pari kynttilää ja syökää liikaa suklaata. Arki tulee kuitenki taas, niin leijailkaa hetki joulumaassa.

Nyt Sulon matkaan: 

20.12

Ei hän toki ollut Irlantilaista Haltijaystäväänsä unohtanut, eikä tämän lupausta tulla auttamaan silloin, kun Sulo olisi apua vailla. Tällä ei vain ollut koskaan ollut varsinaista avuntarvetta. Tonttujen arki kun oli niin kovin helppoa. Päivät tehtiin töitä, kuka missäkin. Lelupajalla, porotallilla tai kilttien lasten tarkkailussa..ja tietysti tuhmien lasten. Tuhmat lapset aiheuttivat aina tontuille harmaita partakarvoja. Heistä piti raportoida Pukille erityisen tarkasti ja sitten päättää jäisivätkö nämä kokonaan ilman lahjoja. Illalla kokoonnuttiin pöydän äärelle syömään ja siitä torkuille.

Noniin, no, olisikohan Sam-haltijalla hyvä idea miten Joulupukkia voisi ilahduttaa?! Viitsisikö Sulo vaivata Samia tälläisellä asialla? Muistaisiko Sam edes lupaustaan, siitä kun oli niin kauan aikaa, Tämä pohti. Sulo kyllä muisti Samin. Tämä oli ollut kovin iloinen veikkonen ja tehnyt jopa muutaman hassunhauskan pikku kepposen ennen paluutaan kotimaahansa. Kaikki muistivat, kun tämä oli piilottanut Masse Lottosen kahvirahat kuusenoksien väliin niin, että kolikoita oli etsittävä kissojen ja koirien kanssa. Missu, tonttulan pitkäkarvaisin ja vihreäsilmäisin kissa oli löytänyt niitä eniten. Varmaan siksi, että se oli pystynyt kiipeilemään pitkin kuusen jalkaa ja päässyt käsiksi jopa latvatähden alla olevaan kolikkoon. Sam oli myös värjännyt Riuska Ruisranteen tehopuuron punaisesksi. Riuska oli katsonut ateriaansa hämillään mutta Samin vakuuteltua tälle, että väri ei ollut myrkyllistä, syönyt puuronsa kokonaan. Kepposet olivat kaikki toki harmittomia ja niille naurettiin yhdessä jälkikäteen. Sellainen oli hyvä kepponen. Kukaan ei saisi jäädä pahalle mielelle, eikä ketään saisi tarkoituksella kiusata, oli Sam vakuutellut.

21.12

Nyt ei kuitenkaan kaivattu kepposia vaan joku mukava yllätys jolla kaikkia maailman lapsia ilahduttava Joulupukkikin saisi joulumieltä. Sulon hiuspehkoa kutitti lakin alta entistä kovemmin ja silloin hän päätti, että tämä olisi varmasti merkki Samilta. Nyt tai ei koskaan Sulo tarvitsi kaukaisessa maassa asuvan ystävänsä apua. Mutta miten se nyt menikään, mitä piti tehdä, jotta Sam tulisi auttamaan?

Sulo pinnisteli muistiaan ja löysi kuin löysikin Samin ohjeistuksen mielestään. ”Tässä, ota tämä. Jos ikinä tarvitset vastapalvelusta, mieti minua oikeinoikein kovasti, mene tähtitaivaan alle ja kerro kirkkaimmalle tähdelle mitä tahdot ja minä pidän huolen, että toiveesi toteutuu.” Juuri niin Sam oli sanonut ojentaessaan hattuaan Sulolle. Sitä samaa hattua joka nyt kutisi tämän päässä. Sulo tassutteli metsän reunaan. Oravapariskunta oli iltakävelyllä. ”Kaunis kuutamo” Herra orava totesi Sulolle ja nosti pienenpientä silinteriään. Tämä oli aina niin hienosti pukeutunut kun lähti ulos. OravaMuorillakin oli kauniit punaruutuiset lapaset. Ne olivatkin tarpeen tälläisenä pakkasyönä. Joulun taika oli alkanut hiipiä metsän ylle ja Sulon mielestä tämä oli juuri hyvä hetki lähteä tavoittelemaan Leprakornia ja tämän lupausta. Toivottavasti hän voisi auttaa tonttulan väkeä.

Sulo oli tullut metsän reunalle. Sieltä avautui hieno maisema alas laaksoon ja suoraan yläpuolella tuikki kirkas tähtitaivas. Yksi tähti loisti kirkkaana. Sulo mietiskeli olisiko tämä nyt taas pakkasukon temppuja mutta ei löytänyt toista yhtä kirkasta tähteä mistään. Tuo saisi kelvata.

22.12

Sulo pinnisti ja ponnisti muistiaan ja ajatuksiaan ja kohdisti ne vihreänuttuiseen ystäväänsä toisessa maassa. Sulkipa tämä vielä silmänsäkin tehostaakseen vaikutusta. Hetken siinä mietiskeltyään Sulo avasi silmänsä ja katsoi tähteä. Se oli alkanut vilkkua. Olisikohan hänen pitänyt sanoa ääneen mitä hän toivoin? Voivoi, meniköhän koko taika nyt pilalle? Hieman hätääntyneenä Sulo Punanenä katseli neuvottomanaympärilleen kuin vastausta hakien ja nosti sitten taas katseensa ylös taivaalle. Kirkas tähti oli kadonnut ja siellä risteilivät vain Pakkasukon maalaamaat värikkään viivat. Enempää hän ei voisi tehdä. Joulu oli jo ovella ja vielä oli paljon töitäkin tekemättä. Tänä iltana Sulo ei kuitenkaan nikkaroisi enää yhtään autoa tai maalaisi yhdellekään nukelle kasvoja. Hän menisi oljille torkkumaan. Ottaisi paikan tulisijan ääreltä. Ehkä hän näkisi unta Sam-haltijasta. Tupaan päästessään Säde tuli hänen viereensä istumaan. Olihan tämä huomannut Sulon olevan huolissaan ja arvasi mitä asia koski. Sulo kertoi pyytäneensä apua Samilta. ”Se oli hyvä idea, kertakaikkiaan!” Säde hihkaisi. ”Olen aivan varma että viesti meni perille ja Sam järjestää Joulupukille jonkin mukavan yllätyksen.” Sulolle tuli Säteen rohkaisusta parempi mieli. Niin se varmasti menisi. Ehkä oven edessä olisi aamulla jättimäinen paketti!

23.12

Mitäpä luulet, odottiko oven edessä jättimäinen paketti? Tai vaikkapa suuri hedelmäkori? Tai joku uusi, jännittävä vempain naamioituna ruskeaan pahvilaatikkoon? Sulo ei saanut jännitykseltään edes kunnolla nukuttua, vaan pyöriskeli levottomana oljilla. Aamulla tämä pinkaisi ylös ja poistui ulko-ovesta jo ennen aamupalaa. Muita tonttuja tämä hieman ihmetytti. Olihan Sulo yleensä ensimmäisenä lautasineen jonottamassa Muorin puuroa. Mitähän tuolla hassulla tontulla oikein oli mielessään? Säde arvasi kyllä mitä Sulo oli mennyt ulos tarkistamaan ja toivoi mielessään, että Samin lahja olisi jotain hienoa ja kiiltävää.

Sulo ei nähnyt mitään, sillä aamuaurinko ei nousisi vailaisemaan taivasta Talvisella Rovaniemellä vielä pitkään aikaan. Se ei tämän urhean tontun matkaa kuitenkaan hidastanut, vaan tämä jatkoi tonttulan etuportaita alas, siitä pajan nurkalle ja aina porotalliin asti. Lumi vain narskui jaloissa. Siellä tämä tajusi, että olisi tietysti voinut ottaa vaikka lyhdyn mukaansa kulkuaan valaisemaan Ja lämpimän takin. Tarkemmin ajateltuna Sulo tajusi olevansa edelleen pyjamassa ja vieläpä paljain jaloin! Oi ja voi, tästä ei hyvää seuraisi. Kipeäksihän tässä vielä tulisi tällä menolla, jäädyttäisi varpaansa ja saisi sellaisen kuumeen, että joutuisi viettämään koko joulun sairastuvalla Lääkintätonttu Pikku Piikkisen inkiväärijuomaa juoden. Se juoma maistui niin karvaalta että jo tämä ajatus sai Sulon pinkomaan äkkiä takaisin sisälle. Samalla tämä ehti ajatella, että ehkä Samin paketti olisi sittenkin siellä missä toivekkin esitettiin, eli metsän reunassa. Hän menisi tarkistamaan tilanteen heti aamupuuron jälkeen, ennen kuin aloittaisi viimeisten leluautojen pyörien kiinnittämisen ja pakkaamisen. Pitäisi muistaa pyytää pakettipalveluista vastaavalta Keto Kanervalta olisiko tällä vielä sitä kaunista sinistä kiiltävää pakettinauhaa. Sulo laittaisi sitä erityiskilttien lasten paketteihin koristeeksi.

Puuron syötyään Sulo laittoi lämpimästi päälle ja lähti muiden tonttujen matkassa ulos. Tämä ei kuitenkaan seurannut pajalle vievän jonon jatkeena vaan pujahti polulta kohti metsän reunaa. Päivä alkaisi johta valjeta ja silloin Pukki saattaisi vahingossa nähtä metsänreunaan jätetyn yllätyslahjan. Siinä menisi sitten koko yllätys pilalle ja sitä Sulo ei tietenkään halunnut. Kuinka ollakaan, metsän reunaan päästyään Sulo-parka löysi sieltä ainoastaan eiliset jalanjälkensä. Ei näkynyt paketteja, ei vaikka tämä kuinka pyöri ympyrää. Taika ei siis ollut kuitenkaan toiminut. Suruissaan Sulo Punanenä, tällä hetkellä koko Korvatunturin alakuloisin tonttu, tallusti takaisin polule ja meni pajalle jatkamaan viimeisiä töitään. Sininen kiiltävä pakettinauhakin tuntui olevan aivan hölmö ajatus. Huomenna olisi jouluaatto ja nyt olisi käytettävä kaikki aika ja energia viimeisten lahjojen valmistukseen ja paketoimiseen, reen pakkaamiseen, porojen ruokkimiseen ja harhaamiseen, sekä Joulupukin takin ja lakin, sekä saappaiden kiillottamiseen. Kaiken tulisi olla TipTop! Sulo uppoutui työhönsä ja viimehetken kiireeseensä niin kovin, että unohti murehtia. Sitten koitti jouluaatto..

24.12

Onko reki pakattu oikein, niin että ensimmäiset lahjat olisivat ylimpänä? Onko Nuusku Turvekuonon erikoisvaljaat kiristetty? Tuo harmaa poroparka on syönyt viimeaikoina niin paljon heinää ja jäkälää, etteivät normaalit valjaat meinanneet mahtua sen päälle. Tontut olivat viime hetkellä ehtineet valmistaa sille uudet, erikoistehostetut valjaat, joissa oli karheasti kilisevät kulkuset ja vaalean harmaat koristekuviot rintaremmissä. Nuusku oli silmin nähden ylpeä vajaistaan. Pukki päättikin laittaa Nuuskun toiseksi etuporoksi, koska tämä tuntui olevan niin täynnä energiaa. Tontut pakkasivat viimeiset tavarat kyytiin ja lopulta Joulupukki kiipesi reen etuistuimelle. Hän oli juuri päässyt TV-lähetyksestä takaisin kotiin. Joulupukin kuuma linja oli jokavuotinen perinne, jossa Pukki vastaili lasten puheluihin ja luki näiden kirjeitä. Nyt olisi kuitenkin aika lähteä jakamaan jouluiloa maailmaan.

Pukki antoi merkin ja porojoukko kilisevine valjaineen Nuuskun johdolla, ponkaisi matkaan. Tontut jäivät vilkuttamaan reen perään. Hetken päästä se oli enää pieni läntti itäisellä taivaanrannalla. Huh huijaa, nyt on aika levähtää! Huokaus kuului partasuisten tonttujen keskellä. Muori on laittanut erityistä joulupuuroa, joukossa lienee manteli tai kaksi. Niiden saaja saisi ottaa ensivuonna ensimmäisen kauhallisen puuroa. Viimevuonna Säde Sammalkorva oli saanut mantelin. Hän odotti jo innolla puuropadan äärelle pääsyä. Kun tontut menivät tupaan, heitä odotti siellä puuropadan lisäksi pieni yllätys. Muori hääräili jo keittissä ja koko tonttula oli täynnä.. tonttuja. Mitä ihmettä? Tarkemmin katsottuna Sulokin tunnisti joukkiosta heti paljon vanhoja tuttuja. Jopa Lauha Lumikero oli mukana keppiinsä nojaillen. Samoin Veikko Virkeä, Sumppi Ryönä ja Tahvo Tiippana. Tahvo oli ollut jo vuosia tallitonttuna jossain etelässä ja Veikko Virkeä oli riihenvartijana Savossa. Kuinka ihmeessä Pukin entiset apulaiset olivat kaikki päätyneet tänään tänne?

Sulo meni Lauhan luokse, joka ilahtui kovasti nähdessään vanhan oppipoikansa. ”Mikä teidät kaikki on saanut tulemaan tänään tänne?” Sulo ihmetteli innoissaan. ”Mitäpä luulisit?” Lauha vastasi pilke silmäkulmassaan. Silloin Sulo tajusi yllättäen, mitä Joulun enkeli oli tarkoittanut sillä, että ratkaisu Pukin ilahduttamiseen olisi hänellä aivan nenän edessä. Ei siihen tarvittu kiiltäviä käärepapereita, hienoja laitteita tai edes minkäänlaisia tavaroita. Riitti, että hyvät ystävät, uudet ja vanhat tuttavat kerääntyisivät saman pöydän äärelle syömään Muorin herkkuja, kertomaan tarinoita ja muistelemaan yhteisiä hauskoja hetkiä. Sam oli kuin olikin pitänyt lupauksensa ja toteuttanut Sulon toiveen. Mikä sen parempi lahja Joulupukille, kuin tämän tullessa takaisin kotiin lahjojenjakoreissultaan, pöytä olisi katettu Joulumuorin herkuilla ja sen ympärillä istuisivat kaikki entiset, jo eläkkeelle jääneet tai muihin tonttuhommiin siirtyneet Pukin apulaiset.

Jouluruoka oli hyvää ja sitä oli pöydän äärellä niin paljon, ettei koko joukko kävi vielä yölläkin nappailemassa pieniä suupaloja. Koska joulunahan saa yölläkin syödä, tontut sen tietävät.

Joulu on hyvän mielen juhla. Juhlittiin sitä teillä miten tahansa, niin muistahan olla kiltisti ja jätä myös tontuille pieni tuliainen ovenpieleen. Ne innostuvat erityisesti joulupuurosta, varsinkin jos sujautat sen joukkoon mantelin.

Hyvää joulua!

Aiiin, myös Sam-haltija lähettää terveisensä.

Jos joskus käyt Irlannissa ja näet siellä vihreän haltijan, jolla on punainen hattu, tiedät että se on varmasti Sam.