Heei, tiedän, mie lupasin, että enskerralla jotai muuta ku joulua mutta tää vielä! Tää on vähä niinku tällänen välitilan siirtymä Joulusta Jeesukseen, josta aion kirjottaa ehkä seuraavaks. Mutta siis sain rakkaalta äitimuoriltani joulukortin, jossa oli sellanen jeesus seimessä-siluetti ja alla ote jouluevankeliumista. Mietin hetken, että tässä on nyt kaks vaihtoehtoa: 1. Lievää kettuilua vastaiskuna miu superhienosta(?) maanisesta lumiukkokortista tai 2. Se on vaa kattonu, että kauniin värinen kortti, eikä sen tarkemmi mitä siinä esimerkiks lukee. Laittaisin kuvan mutta on nii työlästä, tiiätte varmaa. Ku kameraki o jossai kassissa ja sit se muistikortti pitää työntää tähä koneesee ja ettiä se kuva täältä ja.. Mut iha justkohta on tulossa kuviaki! No worries. Sain paljo hyvää matskua miu pikkujoulureissulta Tampereelle ja Helsinkii :D Mut nyt vielä tekstiä. Tää ois tietty pitäny laittaa jo vähä enne joulua, että ois sitte voinu vaikka rakas perheeni lukea tän joulupöydässä niinku perinteeseen kuuluu(räkänaurua)mutta tavallaan nythän se Jeesuksen (Jee, sukset!) syntymäpäivä on vasta. Tai siis noi niinku huomenna. Noni, no se alkuperänen onki aika pitkä(pitempi ku siinä äitin uskonnollisessa kortissa)joten en nyt linkitä sitä tähän tilaa viemään. Jos ette iha muista mite se meni, ni mieki löysin sen iha googlesta vaan, muistaakseni eka linkki vei jo tän ikivanhan viisauden äärelle.
Eli:
Siihen aikaan vuodesta, vaikka kukaan ei käskenyt, oli perheiden aika kokoontua yhteen. Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta mutta oli tapahtuva Lepran synkeässä sylissä, Iskä-Laarin ollessa Mustolan keisarina. Kaikki menivät omiin koteihinsa, kukin niin lähelle omaa synnyinpaikkaansa, kuin vain oli henkisen kestämisen inhimillisissä rajoissa mahdollista.
Niin myös perhe Piironen-Laari-Honkamäki lähti tutusta ja turvallisesta Helsingistä, Pihlajanmäen ja Siltamäen sydämestä, kohti Lepraa, sillä siellä oli osa heistä syntynyt. He lähtivät sinne perhe-Toyotalla anopin kanssa, joka pelkäsi lentämistä. Heidän siellä ollessaan julistettiin joulurauha. He söivät ja siivosivat, koska se kuului jouluun. Heilläpä olikin tilaa Mustolan majatalossa! (hahaa Jeesus!)
Samoilla seuduilla oli yleensä paljon venäläisiä partioimassa Prisman ovilla. Yht´äkkiä marketin ovet eivät auenneetkaan. Ahti Manninen seisoi heidän edessään ja tämän maallinen rikkaus koreili kultaisessa rannekellossaan. Pelko ei vallannut Venäläisiä mutta Ahti sanoi heille silti: Tulkaa huomenna uudestaan. Onneksi perhe Laari-Piironen-Honkamäki oli jo kaukana tehtyään viimehetken jouluostokset. Ahti oli ilmoittanut heille: Taasko olitte tekemässä viimehetken lahjaostoksia Prismassa? Ette löydä täältä mitään, menkää ABC:lle. Sieltä löydätte väsyneen terapeutin, joka paistaa teille Hesburgerin hampurilaiset. Ja samalla suuri taivaallinen sotajoukko seisoi Mannisen takana, ylisti ABC:n palveluita sanoen:
Suklaa ei lopu vielä, maan päällä rauha ja terapeutilla, joka..rakastaa mitä rakastaa. (EI mennä siihen nyt.)
Kun Manninen oli mennyt kinkun äärelle, Venäläiset ja Laari-Piironen-Honkamäkiset sanoivat toisilleen: "Nyt ABC:lle! Siellä maistamme sen, minkä Manninen meille lupasi." He ahtautuivat perhe-Toyotaan, ottivat vielä Mersunkin täyteen Venäläisiä(hih, hyvä ettei tää mee yhtää yli.)ja anopin ja ajoivat Viipurinporttiin. Sieltä he löysivät tarjoussuklaata ja terapeutin ja Hesburgerin, jonka valot loistivat kutsuvasti. Tämän nähdessään he totesivat, että nyt riitti jouluruoka! Kaikki jotka kuulivat perhe LaariPiironenHonkamäkinen sanat olivat samaa mieltä. Mutta terapeutti ei kätkenyt mihinkään sitä raivoa, jonka huoltoasemalla riehuvat teinit olivat muille asiakkaille aiheuttaneet. Hän tutkiskeli vahinkoja.
Perhe PiironenLaarinenHonkamäkinen palasi takaisin Mustolaan vatsat täynnä Hesburgerimättöä, pari suklaarasiaa kainalossaan ja kaikki oli niinkuin joka joulu. Kukaan ei ollut sanonut heille mitään.
Joulurauha laskeutui.
Voi kun aina ois joulu!
<3 Perhe. Ootte ihania :D Ja terapeutti myös!
Eli:
Siihen aikaan vuodesta, vaikka kukaan ei käskenyt, oli perheiden aika kokoontua yhteen. Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta mutta oli tapahtuva Lepran synkeässä sylissä, Iskä-Laarin ollessa Mustolan keisarina. Kaikki menivät omiin koteihinsa, kukin niin lähelle omaa synnyinpaikkaansa, kuin vain oli henkisen kestämisen inhimillisissä rajoissa mahdollista.
Niin myös perhe Piironen-Laari-Honkamäki lähti tutusta ja turvallisesta Helsingistä, Pihlajanmäen ja Siltamäen sydämestä, kohti Lepraa, sillä siellä oli osa heistä syntynyt. He lähtivät sinne perhe-Toyotalla anopin kanssa, joka pelkäsi lentämistä. Heidän siellä ollessaan julistettiin joulurauha. He söivät ja siivosivat, koska se kuului jouluun. Heilläpä olikin tilaa Mustolan majatalossa! (hahaa Jeesus!)
Samoilla seuduilla oli yleensä paljon venäläisiä partioimassa Prisman ovilla. Yht´äkkiä marketin ovet eivät auenneetkaan. Ahti Manninen seisoi heidän edessään ja tämän maallinen rikkaus koreili kultaisessa rannekellossaan. Pelko ei vallannut Venäläisiä mutta Ahti sanoi heille silti: Tulkaa huomenna uudestaan. Onneksi perhe Laari-Piironen-Honkamäki oli jo kaukana tehtyään viimehetken jouluostokset. Ahti oli ilmoittanut heille: Taasko olitte tekemässä viimehetken lahjaostoksia Prismassa? Ette löydä täältä mitään, menkää ABC:lle. Sieltä löydätte väsyneen terapeutin, joka paistaa teille Hesburgerin hampurilaiset. Ja samalla suuri taivaallinen sotajoukko seisoi Mannisen takana, ylisti ABC:n palveluita sanoen:
Suklaa ei lopu vielä, maan päällä rauha ja terapeutilla, joka..rakastaa mitä rakastaa. (EI mennä siihen nyt.)
Kun Manninen oli mennyt kinkun äärelle, Venäläiset ja Laari-Piironen-Honkamäkiset sanoivat toisilleen: "Nyt ABC:lle! Siellä maistamme sen, minkä Manninen meille lupasi." He ahtautuivat perhe-Toyotaan, ottivat vielä Mersunkin täyteen Venäläisiä(hih, hyvä ettei tää mee yhtää yli.)ja anopin ja ajoivat Viipurinporttiin. Sieltä he löysivät tarjoussuklaata ja terapeutin ja Hesburgerin, jonka valot loistivat kutsuvasti. Tämän nähdessään he totesivat, että nyt riitti jouluruoka! Kaikki jotka kuulivat perhe LaariPiironenHonkamäkinen sanat olivat samaa mieltä. Mutta terapeutti ei kätkenyt mihinkään sitä raivoa, jonka huoltoasemalla riehuvat teinit olivat muille asiakkaille aiheuttaneet. Hän tutkiskeli vahinkoja.
Perhe PiironenLaarinenHonkamäkinen palasi takaisin Mustolaan vatsat täynnä Hesburgerimättöä, pari suklaarasiaa kainalossaan ja kaikki oli niinkuin joka joulu. Kukaan ei ollut sanonut heille mitään.
Joulurauha laskeutui.
Voi kun aina ois joulu!
<3 Perhe. Ootte ihania :D Ja terapeutti myös!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti