joulukalenteria taas etuaikaisesti

Eli laittelen taas jo huomisen stoorit tänne, kun pukkaa työpäivää.. Ei aina jaksa availla konetta työputkien välissä, niin ettei vaan jää keneltäkään joulukalenterit näkemättä :D Laitetaas samaan syssyyn oikeestaan molempien (työ)päivien tarinat. Älkää kuitenkaan ahnehtiko, vaan lukekaa päivä kerrallaan ;)

Unohtuipa muuten tuossa jo heti alussa mainita, että mietiskelkääpä mielessänne mikä tarinassa esiintuvä nimi on K:n keksimä. Miusta se on ihan ilmeinen mutta pohtikaapa silti. Oikein arvanneiden kesken ei arvota mitään, eikä tarinaa tarvitse jakaa feispuukissä hästägillä joulukalenteri. Paitsi jos haluaa jakaa feispuukissa jotain. Vaikka tän joulukalenterin. Ei ehkä kannata. Hih.

Nooo, mainitaan nyt tässä vielä, että osa teistä murusista on saamassa joulukortin. Niistä ei tullu kauheen hienoja mutta ajatus on kuulma tärkein. Oon varma, että sen lausahduksen on keksiny joku onneton turaaja, joka lohduttautuu sillä ajatuksella. No, enivei, ostin kymmenen merkkiä ja tein kymmenen rumaa korttia. Jos saat kortin, tiedät kuuluvasi niiden kymmenen ihmisen joukkoon, joka saa kortin. Niistä puolet on "virallisia" ns.lapsiperheille suunniteltuja ja loput "epävirallisia". Voitte sitte miettiä kumman saitte :D Hah, hyvää joulua!

 6.12.

”Elias Von Ralliraita!” Sulo hihkaisi, kun he lähtivät kävelemään takaisin etuovelle. Mennään katsomaan onko hän verstaalla. Elias osasi tehdä kaikenlaista jännittävää. Hän oli erityisen hyvä kaikenlaisten vempainten kanssa puuhastelussa. Ehkä Elias osaisi valmistaa Pukille jonkin uuden laitteen, josta voisi olla hyötyä tai vaikka vain huvia. Vaikka soittorasian? Mitä sinä luulet, mistä Pukki voisi tykätä?

Sulo ja Säde löysivät Eliaksen työhönsä uppoutuneena. Siis kirjaimellisesti uppoutuneena. Elias oli ison, metallisen pöntön sisällä. Siitä törötti jos jonkinmoista vieteriä ja mutteria ja sisältä kuului tasainen mutina. Tynnyrin kylkeen oli maalattu jonkinlainen kartta ja tarkemmin katsottuna siinä oli myös pieniä ikkunoita. Sulo koputti tynnyrin kylkeen ja Elias Von Ralliraita ponkaisi ylös kuin vieteriukko laatikostaan. ”Kuka koputti?” Elias kysyi katsellen ympärilleen ihmeissään. Hän roikkui kuin roikkuikin jonkinlaisen vieterin päässä, istuen pienellä puisella tuolilla, joka näytti tavallaan eräänlaiselta lentokoneen ohjaamon istuimelta. ”Täällä alhaalla.” Säde hihkaisi ja heilutti keltaisia lapasiaan jotta Elias huomaisi heidät alapuolellaan. Vieteri oli nimittäin melko korkea ja huojui huteran näköisesti. Kun Sulo ja Säde saivat Eliaksen huomion he esittivät asiansa. Millä yllättää pukki? Eliaksen ei tarvinnut edes miettiä, vaan tämä oli heti innoissaan asiasta. ”No nyt kun kysyitte, niin tässä olisi uusin kehittelemäni laite, eli aurinkoraketti. Se vaatii vielä pienen pientä hienosäätöä mutta uskoisin että saan sen jouluaattoon mennessä lentämään aurinkoon. Sielä on lämmin! Pukki arvostaisi varmasti lämpöä pitkän työpäivän päätteeksi.” Elias intoili. Minun pitää vain hieman kehittää ulkokuorta, ettei se vahinossa sula. Auringossa voi tietojeni ja laskelmieni mukaan olla jopa hieman kuuma.

Sulo ja Säde vilkaisivat toisiaan ja totesivat lähes yhdestä suusta, että Pukki ei varmasti haluaisi lähteä niin kauas pitkän päivän päätteeksi ja sitäpaitsi tämä taisi pitää pakkasesta. Elias nosti harteitaan sen merkiksi, että olipa ainakin yrittänyt ja uppoutui sitten jälleen aurinkorakettinsa pariin. Tynnyristä kuului pieni sihahtava ääni, kuin joku olisi avannut limonaditölkin. Mitäköhän tuo hajamielinen keksijätonttu sielä puuhaili. Oli parempi jättää hänet rauhaan.

7.12.

Mikä nyt neuvoksi. Olihan tähän oltava joku hyvä ratkaisu. Kaksikko päätti jättää tontuilta kyselemisen ja suuntasivat lähimmän kuusen luo. Sen paksut oksat olivat taipuneet maata kohti lumen painosta. Oksien suojassa oli Oravamuorin pesä. Oravamuori oli viisas, ehkä viisaampi kuin metsän pöllö. Jos joku osaisi heitä auttaa, se hahmo olisi tämän puun suojissa.

Sulo ja Säde raottivat oksia varovasti ja kurkistivat oravan pesään. Kolon ovi oli hieman raollaan ja oravamuorin tuuhea häntä näkyi oven takaa. Hän puuhaili jotain hyvin kiireisen oloisena. ”Ai hei!” Tämä huudahti huomatessaan tonttukaksikon ovellaan. ”Pahoittelut, minulla on joulusiivous menossa, enkä meinaa löytää luutaani mistään. Pojat ovat varmasti vieneet sen leikkeihinsä.” Muori tuhisi vihaisena. Säde oli huomannut luudan ylempänä kuusen oksalla ja nousi hakemaan sen. ”Kas tässä. Oli tainnut unohtua Herra Oravalta, kun tämä oli selvästi käynyt lakaisemassa tuumailuoksaansa lumipeitteestä. Herra Orava tarvitsi oman tuumailupaikkansa, tontut tiesivät sen. Orava muori otti luudan kiitollisena vastaan ja mutisi jotain Herra Oravaan liittyvää. Tontut esittivät asiansa muorille joka jäi pohtimaan asiaa. ”Voisin tietysti antaa hänelle muutaman kävyn talvivarastostamme. Ne ovat oikein makoisia, jos hieman nuotiolla niitä kärventää. Ei liikaa! Kaikkihan pitävät syötävästä lahjasta ja joulu on hyvän ruoan aikaa.” Orava oli jo kääntymässä kannoillaan ja suuntaamassa ruokavarastoon tyytyväisen oloisena hyvästä ideastaan mutta Sulo pysäytti tämän sanomalla: ”En usko että Pukki haluaa mitään syötävää. Eikä Joulumuorin pöydän äärestä noustessa oli nälkä kuitenkaan. ” No voihan, ei tullut apua Oraviltakaan.