perjantai 8. joulukuuta 2017

Rentouttava kylpyläloma

Hih, tiiättekö millasta se on? Emmiekää. Tai siis tiiämmie millasta on kylpyläloma pikku flunssassa kahen alle 5-vuotiaan seurassa, paikkana jo hieman parhaat päivänsä nähny Oulun Eden. Mutta alotetaas iiiihan alusta..

Koska miula on töitä jouluna, niin miu perhe, tai no osa siitä, päätti matkustaa rohkeesti miu luo tänne kylmään ja lumiseen pohjolaan vähä niinku pikkujouluaikeissa. Perjantaiaamu saapui ja mie läksin hyvinnukutun työyön jälkee ajelee Ouluu. Olin jotenki iha siinä ajatuksessa, että miula on ihanhirveenpaljon aikaa ennen noitten lennon saapumista ja jäin vähäksaikaa vielä jutskailee työkavereitten kanssa. (lue: puhuttii pahaa opiskelijoista, pomoista ja potilaista.) No havaitsin siinä sitte, että ei tässä jää yhtää ylimäärästä aikaa pysähtyä kuselle, aamupalan ja -kahvin noutamisesta puhumattakaan. Eka pysäkki miula oli Mannerheimin lastensuojeluliiton toimisto, ku piti hakee sieltä pygmeille heittoistuimet. Vai onks ne turvaistuimet? No, enivei. Tähän kätkeytyi, kuten kaikkeen miu tekemiseen yleensäki, kaks haastetta. Olin laittanu navigaattoriin osotteen ja numeron 23. Navigaattorin todetessa kuivakasti, että "Olet saapunut päämäärään, ei valitusoikeutta, kyllä, olen varma että tämä on valitsemasi osoite." näen edessäni thai-hoitolan. Niin näppärää kuin se oiski yhdistää nää kaks toimipistettä, ajatuksella "jokaiselle jotain", niin epäilin silti. Oon jo oppinu, että sillo ku on hätä, ni soitetaan terapeutille. Sieltä se neuvo miuta puhelimen välityksellä ja n.10 minuuttia pyörittyäni eestaas kolmen kadun välillä, keksittii mitepäi mie oon kartalla  ja mihi miu pitää mennä löytääkseni kohteeseen. Lopulta saavutin paikan ja kauheen kusihädän lisäks miula oli jo kiire kentälle. Aivan normaalia. (huomautettakoon, että nyt myöhemmin kun menin palauttaa niitä penkkejä, niin havaitsin, että sen liiton osote on 32. Että siitä se varmaa johtu, että ei iha osunu kohillee..)

Epätoivo hellitti ja pääsin toimistoon. Mukava täti-ihminen kysyy, että mitenpäi ne penskat matkustaa, että tartteeko näitä lisävöitä? ÖöööÖ? No istuen ne kai matkustaa? Niin, että onko naama menosuuntaan? Joo? No sitte näitä lisävöitä ei tarvita. Kiva. Kui vaikeeta yksien istuimien hommaaminen voi olla? En ees yrittäny kiinnittää niitä miu perheauton takapenkille, vaan läksin kruisaamaan kohti kenttää. Onneks lentoki oli myöhässä, ni ehin ajoissa paikalle ja olin sielä sen näkösenä, niinku oisin ollu oikeesti ajoissa oottamassa.

Noh, pygmit oli käyttäyny hyvi ja äitimuorit kahdessa polvessa olivat myös mukana menossa. Lähettii ekana etenemään Oulun ideaparkkiin ja sielä eka ruokaa, jonka jälkeen paikallinen HopLop..

Pettymys numero 1:


Miusta tuntuu, että Skidi tais voittaa tän kisan, koska sen hevosen hanuri loistaa eniten? Siinä on siis kovimmat powerit? 


Mie niin kesytin ton villin seepran!


Noni, no siitä matka jatku sitte hotellille. Oon ylpee, koska ehdin opettaa äitiväen tehdessä sisäänkirjautumista, pikkuväelle respassa olevan akvaarion saloja. Sielä oli sellanen simpukka, josta tuli kuplia. Todettii, että se piereskelee. Ja jos vedessä pierasee, tulee kuplia. En tiiä miks miuta aina jaksaa naurattaa tää pieruhuumori, mutta jostai syystä 3 ja 4-vuotiaiden äideillä on huumori tiukilla tän suhteen :D Oliverin kertoessa tätä pikku faktaa ylpeänä äidilleen, sain osakseni pitkän mulkaisun kera saatesanojen: Sieks ton sille opetit? Mistä arvasit :D

Muita reissun kohokohtia oli tietysti pitkän putkivesiliukumäen ja aaltojen lisäks:

Parempi ylikalliin sokoshotellin tossukan alla, kun ihan vaan taivasalla:


Vain tukka jäi:


Väsynyt muumio:


Lumikki ja paahtoleipä:


Mie olin lauantai-iltana jo iha valmis juomaa giniä kaksin käsin:


No ei siinä, hauska reissuhan meillä oli :D Eikö..



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti