joulukalenteria

 5.12.

Sulo ja Säde kiersivät tonttulan takaovelle, josta Liehu todennäköisimmin löytyisi. Aivan oikein, sielähän tämä oli mittailemassa saranoita. Sulo ja Säde tiesivät Liehun olevan yksi Pukin luottotontuista, jonka vastuulla oli pitää ovet ja ikkunat siinä kunnossa, ettei Pakkasukko pääsisi tekemään kepposiaan sisätiloihin. Liehu oli jatkuvasti tiivistämässä, maalaamassa, kunnostamassa ja rapsuttamassa jollakin nurkalla. Kukaan ei ollut varma mitä Liehu teki kesäisin mutta talvisin tämä tuntui olevan lähes ylityöllistetty. Liehun pieni siluetti heijastui kuun valossa suureen tammioveen ja sai tämän näyttämään suurikokoiselta peikolta. Lähempi tarkastalu kertoi kuitenkin, että Liehu oli yksi pienimmistä tontuista. Tämän parta oli lähes yhtä valkoinen kuin Joulupukilla, joskaan ei yhtä pitkä. Se oli jäänyt kerran tuulen tempaaman oven väliin ja katkennut. Ilmeisesti parta ei aikonut koskaan toipua ennalleen. Se oli Liehulle kova paikka, joten siitä ei puhuttu. Liehu jos kuka osaisi kuitenkin varmasti kertoa millä Pukki voitaisiin yllättää jouluaattona! ”Yllättää? Joulupukki?” Liehu tuijotti Suloa ja Sädettä ruskeasankaisten, paksussa huurussa olevien lasiensa takaa hölistyneenä. ”En kyllä ymmärrä millä te nuoret voisitte Joulupukkia yllättää. Tämä tietää kaikesta kaiken, osaa kaiken ja pystyy taikomaan vaikka mitä. Ei häneltä puutu mitään.” Tämän sanottuaan Liehu käänsi heille köyryisen selkänsä ja jupisi itsekseen jotain käsittämätöntä. Sulo ja Säde eivät olleet kuitenkaan valmiita luovuttamaan..