"Oi, vieraita! Minä rakaftan vieraita!!" Tulle-näätä hyppi ympäri pientä pesäkoloaan ja hymyili innostuneesti. "Ja miten kaunif turkki finulla onkaan!" Se hypisteli uhvon neonväristä karvaa ensin varovasti ja kun uhvo ei tuntunut tästä häiriintyvän, Tulle silitteli tämän turkkia jo kaksin käpälin.
Raparperikuningas tiesi, ettei Tullea kannattanut hoputtaa, vaikka tässä nyt pieni kiire olikin. Tulle oli höppänä, äärisosiaalinen näätäeläin, joka piti kaikenlaisesta.. noh, tavarasta. Yksi kotitontuista oli pudonnut sen kodin katon läpi muutama vuosi sitten ja siitä olikin alkanut omanlaisensa tapahtumaketju joka oli lopulta johtanut siihen, että Tulle oli nyt heidän kaikkien pihan asukkaiden ilona ja riesana, hieman päivästä riippuen. Tulle oli kuitenkin aina iloinen ja hyväntuulinen ja mikä tähän hetkeen tärkeintä, Tulle varastoi pieneen koloseensa kaiken jännittävän, mitä metsästä löysi. Kuten kuuliimaputkilon.
"Kuuliimaa, löytyy!" Tulle hihkaisi Raparperikuninkaan esitettyä asiansa. Tulle kääntyi siroilla tassuillaan ja livahti nopeasti ison kaapin taa. "Hmm.. fipulijauhetta, ei.. kiffankäpäläamuletti.. ei.. fammakonkutua, öh, mitef finä olet tänne joutunut?" Tulle tuli esiin kaapin takaa kantaen utuista lientä sisältävää purkkia. "Pidä tuota, minä tarvitfen fitä vielä. En ymmärrä miten fe oli joutunut tuonne varaftokaappiin.." Tulle jäi seisomaan keskelle pesäkolonsa lattiaa ja näytti miettivältä. Raparperikuningas odotti sopivan hetken verran ja rykäisi sitten: "Kröhöm, Tulle-rakas, en haluaisi hoputtaa sinua mutta tilanne on nyt se, että meillä on hieman kiire. Kuten näet, uhvo-ystävämme ei voi hyvin. Hänet pitää saada nopeasti takaisin kotiin tai tapahtuu kauheita. Tarvitsemme kuuliimaa, jotta uhvon alus saadaan toimintakuntoon.." Raparperikuningas ei saanut lausetta loppuun, kun Tulle hihkaisi: "Uhvo, elävä uhvo!!" Tulle veti käpälänsä leukansa alle ja hymyili leveästi. "Niinpä tietysti, miten minä en sitä heti tajunnut! Tämäpä suuri kunnia, otatko vähän mehua? Otat tietysti!" Tulle harhautui jälleen alkuperäisestä ajatuksestaan ja lähti etsimään mehukannua. Keittiöstä kuului hyväntuulista hyräilyä samalla kun Tulle ohjasi uhvon keittiön pöydän äärelle istumaan.
Raparperikuningas huokaisi syvään ja käveli sen kaapin taa, jossa Tulle oli hetki sitten kaivellut varastojaan. Tämän takia Ooga ja Saliver olivat laittaneet hänet asialle. Tulle oli aivan ihana olento mutta tämän keskittymiskyky oli suunnilleen kofeiiniyliannostuksen kourissa loikkivan oravan tasolla. Mutta siinä Saliver oli ollut oikeassa, että Tullen seura tuntui piristävän uhvoa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Raparperikuningas kuuli tämän juttelevan. Tulle vastasi tälle mutta oletettavasti he eivät kuitenkaan puhuneet yhteistä kieltä. Uhvo näytti nauttivan Tullen tarjoilemasta mehusta. Sen sarvet nousivat pystyyn ja silmien katse kirkastui hieman. Hyvä. Tulle jatkoi selittämistään uhvon kuunnellessa ja Raparperikuningas keskittyi kaivelemaan Tullen tavaroita. Kuuliima oli varmasti jossain täällä, sillä kuninkaan nenään leijaili hienoinen tuhkan tuoksu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti