"Joulu on taas, joulu on taas.." Yuleradio soitti ikivihreää joulukappaletta, jonka tahdissa kotitonttu ja saunatonttu tanssivat kuusen juurella sillä aikaa, kun Lari Kaari oli saunassa. Saliver ja Ooga olivat vieneet pihatontuille ruokaa samalla kun olivat käyneet sytyttämässä ulkotulet. He olivat yrittäneet sitä ennen onkia äitiään vessanpöntön kautta mutta olivat lopulta luopuneet yrittämisestä. Äiti ei ollut tarttunut syöttiin, joten he antoivat tämän olla. Kun Lari Kaari ei nähnyt, he heittivät hieman kalaa ja luumuhilloa pönttöön ja vetivät sen varovasti. (Juuri niin heidän äitinsä oli pönttöön joutunut, imu oli vienyt tämän mennessään. Siksi tuo vessa oli käyttökiellossa.)
Uhvon jäljet oli lähes kokonaan siivottu. Olavinpuiston kartanossa ei oltu niin tarkkoja nurkkien imuroinnin kanssa ja takahuoneen maton altakin saattoi löytää vielä hieman neonväristä karvaa. Muuten uhvon vierailu oli enää muisto vain. Paitsi että uhvo oli jättänyt taikakalun! Saliver tajusi tämän ja kaivoi sen Lari Kaarin takin taskusta. "Kokeillaan irrottaa pönttö ja kaivaa äiti ulos! Tämähän ei ole mikä tahansa jakoavain, tämä on taika-amuletti." Hän heilutteli työkalua sormissaan ja Ooga suojasi jo vaistomaisesti silmiään. Yleensä tämänasteinen heiluttelu päättyi aina siihen, että esine lensi jonnekkin.
"Joo, kokeillaan mutta odotetaan Lari Kaaria. Minusta tuntuu, että amuletti tarvitsee kaikkia meitä toimiakseen." Odotellessaan Ooga kävi vilkaisemassa kuusen alla olevaan koriin, jossa nukkui pieni orava. Koska heidän perheessään oli nyt tavallaan yhden jäsenen mentävä aukko, Ooga ja Saliver olivat miettineet päänsä puhki kuka voisi muuttaa heille täyttämään läskin jäniksen jättämää paikkaa. Oravakaksikko oli tarjonnut heille naapurin orvoksi jäänyttä Lisko-nimistä oravanpoikasta. Siinä se nyt torkkui viattoman oloisena syötyään suuren määrän pähkinäsuklaata ja pari puraisua tuolinjalasta. Lari Kaari saisi kohta lahjansa. Sitä ennen he kuitenkin avaisivat viemärin ja yrittäisivät vielä kerran saada äitinsä ylös. Ehkä nyt oli jo aika ja olihan heillä kalaakin joulupöydässä.
Saliverin, Oogan, Kiskon, Viskin, Jepan, Lari Kaarin, oravien, Raparperikuninkaan, uhvon ja kaikkien muidenkin miun mielikuvitusolentojen puolesta hyvää joulunaikaa sinne ❤️
Katselkaahan yötaivaalle, se kirkkaimmin loistava valo voi olla yhtä hyvin satelliitti, planeetta, pohjantähti tai pieni uhvo, joka lähettää terveisensä ja kiitoksensa ystävällisille maan asukeille.
Tämä tarina ei ole tosi. Siinä mahdollisesti esiintyvät löyhät yhteneväisyydet todellisiin henkilöihin ovat TÄYSIN sattumaa.. :D Kohta palataan uusiin postauksiin ja johonkin järkevämpiin aiheisiin. (kuten aina..)
Ihanaa joulua just siule 💖
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti