Viki "Viski" Vaahtoparta, Kisko Tuiskutukka, maailmaa pelastava tehokaksikko Ooga ja Saliver(joilla on tosielämässä ihan omat vastaavat hahmonsa, ehkä tapaat heidät joskus.. Tosielämän hahmojen äiti ei tosin asu viemärissä, vaan pitää perhe-elämää yllä aivan täyttä häkää. Se ei nyt kuitenkaan ole tämän tarinan pointti.) ja pieni, neonvärinen uhvolapsi seisoivat autotallin takana alkavan metsän reunalla. Ilta oli hämärtynyt jo aikaa sitten, koska oli talvi ja silloin kuuluikin olla pimeää. Oli myös hiljaista. Jollain lailla myös metsän asukit kunnioittivat lähestyvää keskitalven juhlamaa, jonka virallinen juhlintapäivä, tai siis ilta, olisi juuri tänään. Tänään, kun yö oli pisimmillään ja keskitalven tulet tanssisivat taivaalla. Saliver ja Ooga tiesivät, että uhvo pitäisi saada matkaan tänä yönä ja siihen tarvittiin enää muutama.. no, ainesosa.
He olivat hakenee Lari Kaarin keittiöstä banaanimurskaa. Siihen oli mennyt tämän viimeinen banaani ja Saliver oli hieman huolissaan tulisiko siitä sanomista. Toisaalta hedelmävatiin oli jäänyt vielä kivikovia appelsiineja, joista puistonvartija myös tykkäsi (jostain kummallisesta syystä) mutustella, joten ehkä tämä ei pahastuisi. Sitäpaitsi olisihan heidän kaikkien yhteinen pyrkimyksensä saada pikku-uhvo matkaan.
Ooga kampasi vielä kerran uhvon turkin sileäksi. Hän olisi halunnut itselleen samanlaisen, neonväreissä hehkuvan karvan mutta hän ei oikeastaan halunnut muuttaa avaruuteen. Maassa eläville hahmoilla ei moista turkkia saisi kasvatettua, ei sitten millään. Onneksi uhvon karvanlähtö oli helpottanut huomattavasti alkujärkytyksen jälkeen. Sen selässä oli silti vielä muutamia kaljuja kohtia, joita Ooga kampasi piiloon.
Saliver laami banaanimurskaa aluksen pohjaan. Se pienentäisi kitkaa lähdön hetkellä ja estäisi sen, ettei alus syttyisi tuleen keskellä peltoa. He eivät tienneet miksi tähän tarkoitukseen ei kävisi joku muu aine mutta koska kirjassa sanottiin että käytä banaanimurskaa, niin se siitä. "Kaikki on valmista!" Hän hihkaisi.
Samalla pimeyden keskellä alkoi tuntua sanoisimmeko aavemaista taian tuntua. Aave Aikamieli oli paikalla. Kaikki olennot tunsivat sen hieman eri tavoin. Joku kuuli kulkusten kilinää, joku toinen haistoi kuusenhavujen tuoksun ja Ooga ja Saliver tunsivat joulupiparin lämpöisen henkäyksen. Aave Aikamieli oli todella tuonut joulun tunnun pihamaalle ja se tuntui hyvältä.
"Heippa pikku uhvo." Saliver halasi uhvoa ja Ooga tuli myös taputtamaan tätä pikku olentoa. "Turvallista matkaa, älä unohda meitä." "En, en ikinä unohda teitä hassuja maan asukkeja. Minä laitan teille terveiset heti kun pääsen matkaan." Uhvo sanoi ja heilutteli sarviaan. Sitten se taapersi aluksensa ovelle, joka aukeni vaivattomasti. Kaikki valot paloivat ja aluksesta lähti pieni, hyrisevä ääni. Samalla sekunnilla Ooga tajusi jotain: "Tonttupöly! Missä se on!" Vain tyhjät säkit näkyivät aluksen ovenpielessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti