"Olipas se.." Ooga ei löytänyt sanoja. He seisoivat vielä pitkään keskellä peltoa ja katselivat siihen suuntaan, mihin alus oli kadonnut. Tokihan heillä oli hyvät ohjeet mutta oli tämä silti ensimmäinen kerta kun he olivat korjanneet uhvoaluksen. He voisivat lisätä tämänkin heidän listalleen: "Mitä kaikkea team Saliver ja Ooga pystyisivät hoitamaan." Kumpikin mietti tietämättään samaa asiaa: Pitäisikö heidän yrittää saada ongittua heidän äitinsä ylös viemäristä joulun viettoon? Nyt kun Aave Aikamielikin tuntui leijuvan vielä Olavinpuiston reunamilla, ehkä se voisi auttaa heitä.
"Pitäisikö meidän.." Ooga aloitti ja Saliver vastasi: "Pitäisi. Äiti tulisi varmasti mielellään viettämään joulua. Pyydetään että Lari Kaari hakee kaupasta vähän kalaa, josko äiti on tottunut syömään sitä." Samalla hetkellä Oogan puhelin soi. "No se on Napsu Mastokadunpätkä täältä omituisten otusten terapialinjalta hei. Olisin tässä vaan varmistellut, että teillä on sielä kaikki hyvin?" Ooga kääntyi Saliveriin päin ja muodosti huulillaan terapeutin nimen. Sitten hän palasi jälleen kuuntelemaan mitä linjalla jutusteltiin. "Meille on tullut tännepäin hieman huolipuheluita nuoren poron huoltajilta. Poro oli mahdollisesti nähty teidän katolla. Sanoin tietysti, ettei se ollut millään mahdollista, eiväthän porot nyt katolla viettele aikaansa mutta ajattelin nyt kuitenkin varmistella. Ja mites se pikku-uhvo?" Ooga selitti tilanteen Mastokadunpätkälle mutta kaunisteli hieman sitä, että nuori poro oli joutunut jumiin katolle. Sehän oli kuitenkin lähtenyt matkaan ihan reippaan oloisena ja Jepa oli luvannut pitää siitä huolta.
"Niin, niin." Kuului linjalta ja sitten Ooga tajusi, että terapeutti puuhasi samaan aikaan jotain muutakin. "Anteeksi, pitää tässä samalla hoitaa yhtä henkilökohtaista asiaa. Minulla on joulun henki kateissa ja pitää tässä koittaa saada sitä vangituksi, mokomakin lipevä pirulainen.." "Minulla taitaa olla juuri hyvä ratkaisu sinulle, pidähän vastaanotin auki, kohta joulumieli löytää sinunkin luoksesi." Ooga sanoi ja lopetti puhelun. Sitten hän kääntyi katselemaan kevyessä yötuulessa heiluvien kuusien latvoihin ja sanoi hiljaa kuiskaten: "Aave Aikamieli, jos olet vielä täällä, niin Napsu Mastokadunpätkä voisi tarvita hieman joulumieltä osakseen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti