"Noniin, aikamoinen kurkkupurkki, totta tosiaan." Saliver tokaisi heidän poistuttuaan aluksesta. Se näytti päällisin puolin olevan kunnossa. Pienillä hienosäädöillä se saataisiin varmasti toimintaan. Kenties uhvo antaisi hänen painaa joitain nappuloita lähdön hetkellä.
"Jätä se tonttupöly tähän aluksen nurkille." Ooga sanoi ja jatkoi: "En usko että meidän kannattaa viedä purkkia sisälle. Lari Kaari voi olla hieman allerginen sille. Sitähän tarvitaan kuitenkin vasta viimeisenä. Tai siis toiseksi viimeisenä. Ihan lopullinen tarvike on joulun taika, jota meidän pitää vielä saada hankittua! Mennään nyt nukkumaan vielä pariksi tunniksi. Herätetään sitten uhvo ja Lari Kaari ja tehdään alukseen viimeiset korjaukset. Sitten vaan pyydetään Aave Aikamieli paikalle heippa vaan, uhvo."
Ooga ja Saliver majoittivat Jepa Hurjamielen ruokakomeroon. Kukaan ei huomannut kysyä mihin katolla tönöttävä poro olisi halunnut mennä yöksi mutta koska lentävät porot nyt olivat joka tapauksessa satuolentoja, ei sitä varmasti haitannut kökkiä katolla vielä muutaman tunnin ajan. Jepa ohjastaisi sen heti aamulla, tai viimeistään illan hämärissä, takaisin kotia kohti.
Jepa Hurjamieli nukkui kuorsaten vielä puolenkellonajan kiertämän aikoihin, kun muut talon asukit, kotitonttua myöden, olivat jo syöneet aamupalan ja istuivat pöydän ääressä. Saliver oli selittänyt tilanteen Lari Kaarille, joka oli raapinut päätään ja yrittänyt muistella, että löytyisikö autotallista kimaltelevaa tiivistettä, varsinkaan niin paljon, kun sitä yhden uhvoaluksen korjaamiseen tarvittaisiin. Hän lupasi käydä tarkistamassa ja tarvittaessa mennä ostamaan sitä läheisestä liiteristä. Ooga harjasi uhvon turkkia tämän nauttiessa pitkistä harjanvedoista hiljaa hymisten. Se oli nyt paljon paremmassa kunnossa, varmasti Tullelta saatu taikakalu, jota se piteli yhä käpälissään, oli auttanut asiaa. (Oli ihmeellistä kuinka paljon perus ystävällisyys ja usko taikakalun voimaan, saattoivat helpottaa karvaisen uhvolapsen pahaa mieltä.) Vaara ei ollut kuitenkaan ohitse.
Lari Kaari oli ottanut mukaansa hieman omenahilloa, jonka vei mennessään läskille jänikselle. Hän tajusi vasta nyt, että se ei ollutkaan nukkunut yötään sisällä. (Hän ei siltikään ollut ihmetellyt uhvon läsnäoloa ja Ooga ja Saliver alkoivat uskoa, ettei tämä ehkä nähnyt koko uhvoa.) Olipa outoa, miten nopeasti sitä kuitenkin tottui jonkun karvaisen, yksinkertaisen olennon läsnäoloon, vaikka ei siitä niin välittänytkään. Saliver ei ottanut kantaa asiaan mutta hän tuli ajatelleeksi pitäisikö heidän repiä laudat eteisen vessan oven edestä ja heittää pönttöön hieman omenahilloa. Ehkä heidän äitinsäkin ilahtuisi! (Lue vuoden 2023 joulukalenteri, jos tahdot tietää enemmän)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti