Saliver loikkasi yhdellä isolla hypyllä aluksen ovelle ja katsoi hölmistyneenä paikkaa, jossa säkit olivat juuri eilen olleet täynnä tonttupölyä. Nyt ne olivat lähes tyhjiä. Molemmat. "Voi eih!" Ooga henkäisi ja nosti kämmenet suunsa eteen ettei tulisi sanoneeksi rumia sanoja. Niitä ei tällä tontilla sanottu, ei vaikka mikä hätä olisi. "Niitä oli kaksi säkkiä. Jepahan sanoi tuoneensa vähän ylimääräistäkin." Saliver sanoi ja nosti tyhjän säkin maasta. Samalla hän huomasi maassa jälkiä. Tarkemmin sanottuna maahan painuneita jäniksen jälkiä. "Katso tätä!" Saliver osoitti maahan. Myös Viski ja Kisko tulivat viereen ihmettelemään. "Se on tainnut jänö käydä hakemassa hatsit." Viski nauroi niin että parrasta putoili eilisen päivän piparinmuruja. Kiskokin hihitteli mielessään ajatus tonttupölyä nautiskelleesta pihajäniksestä. Lopulta hekin vakavoituivat, sillä tämä ei ollut nyt naurun asia.
Onneksi Ooga oli käytännön olento ja hän oli tuonut uhvoaluksen korjauksesta kertovan kirjan mukanaan, ihan siltä varalta että lähdön hetkellä olisi jonkinlainen ongelma. Hän heitti vaaleanpunaiset lapasensa hankeen ja selasi vimmatusti kirjasta oikeaa kohtaa. Lopulta hän löysi luvun: "Mitä tehdä, jos pihapiirin eläin on syönyt kaiken tonttupölyn." "Ha, tämähän on hyvin yksinkertaista." Mitä pidemmälle Ooga ohjetta luki, sen enemmän hänen hymynsä leveni. "Kuulkaas, se ei ole mikään maailmanloppu. Tähän on helppo ratkaisu. Meidän pitää vain.. laittaa jänis uhvon matkaan." "Okei.." Saliver tuijotti sisarustaan ensin hölmistyneenä mutta nyökkäsi sitten. "Selvä homma. Enää pitää löytää se lurjus jostain." Viski puuttui nyt puheeseen: "Katsokaat tätä." Hän otti taskustaan pienen rasia, ravisteli siihen parrastaan piparinmuruja ja alkoi heilutella sitä. Ei mennyt kuin pieni hetkenkorahdus, kun jänis tuli esiin kuusen takaa. Sen silmät harittivat ja loikka ei kulkenut senkään vertaa mitä yleensä mutta kuulo sillä tuntui toimivan. Keksinmurujen rapina oli saanut sen havahtumaan tonttupöllystään.
Viski meni uhvoaluksen ovelle, avasi sen varovasti ja heitti rasian muruineen aluksen lattialle. Pikku-uhvo katseli hieman hämmästyneenä tontun toimia. Se seisoi jo ohjauspöytänsä ääressä ja paineli nappuloita keskittyneenä. Viski heilautti kättään anteeksipyytävästi, tönäisi kevyesti aluksen ovenraossa kökkivää läskiä jänistä pepulle niin, että tämä tömähti sisäpuolelle. Sitten hän hymyili uhvolle, joka katsoi iloisena uutta ystäväänsä. "Saanko minä, saanko minä!" Saliver tuli myös ovelle ja laittoi sormensa oven nappulalle. "Haluan painaa." Viski väistyi ovelta ja antoi Saliverin painaa oven sulkunappulaa. Tämän jälkeen Aave Aikamieli puhalsi jäisen henkäyksen aluksen ylle. Se tuoksui joululta, pipareilta, kuuselta, tuoreelta tortulta, jouluruoalta, hyvältä mieleltä, suklaalta ja yhteislauluilta. Kuului pieni rasahdus, ilmoille leijui joulun tuoksujen lisäksi palaneen banaanin kevyt käry. Viimeisenä näkynä Ooga, Saliver, Kisko ja Viski näkivät aluksen ikkunaan heijastuneen läskin jäniksen hämmästyneen katseen. Sitten alus oli poissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti