Joulukalenteri 6.12

    “Tulkaas kuuntelemaan Pörimiesten marssikappaletta, tämä saa aina vedet silmiin.” Lari Kaari istui muhkeassa nojatuolissa, kannettava tietokone toisella ja puolikas lasillinen kirsikkamehua toisella käsinojalla. Hän siemaili mehua aina muistaessaan ja tietokoneelta Lari seurasi mitä oravat puuhasivat pihamaalla. Ne olivat toisinaan hieman aggressiivisia ja Kaarin piti puuttua niiden hölmöilyihin. Yleensä tuttu tuhahdus: “Tuo on nyt kyllä ihan älytöntä!” Sai ne parantamaan tapansa hetkellisesti. (Tai ainakin siirtymään pois kameran kuvakulmasta). Lari oli niin keskittynyt seuraamaan itsepäisyyspäivän lähetystä jättimäisestä tauluteeveestään, että hän ei edes huomannut olohuoneen nurkassa seisovaa karvaista uhvoa. 
    “Tullaan ihan kohta..” Saliver tokaisi hajamielisesti ja Ooga täydensi tämän lauseen sanomalla “..pitää vaan ensin käydä kirjastossa etsimässä tietoa kuinka uhvoalus korjataan.” Lari Kaari oli niin tottunut kaikkeen epämääräiseen toimintaan Olavinpuiston kartanossaan, että hän ei kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Olihan nyt sentään itsepäisyyspäivä ja telkusta tuli Pörimiesten marssi potilaskuoron laulamana.

    Kirja löytyi helposti, sillä sen takakannessa komeili iso uhvon kuva ja etupuolella luki: Kuinka uhvoalus korjataan, jos se putoaa lumiselle pellolle. Ooga avasi kirjan ja käänteli ensimmäisiä sivuja. “Tässä se on, katsotaas..” Hän mutisi itsekseen Saliverin yrittäessä lohduttaa hätääntynyttä uhvoa. Se oli selvästi nukkunut huonosti pätmän-kuvioisissa lakanoissa. Ooga ja Saliver tiesivät kyllä, että uhvot eivät yleensä nukkuneet pehmeissä sängyissä mutta koska läski jänis oli varannut pirttipöydän, eikä se oikein pitänyt vieraista, heidän oli ollut pakko majoittaa uhvo vierashuoneeseen. Ja olihan jänis asunut heillä jo jonkin aikaa, joten tavallaan sillä oli oikeus päättää missä halusi nukkua. Nyt pitäisi vain saada alus korjattua nopeasti, jotta uhvo pääsisi jatkamaan matkaa. Otus istui penkillä ja sen karvapeite näytti olevan entistä enemmän takussa. Sarvet roikkuivat lannistuneina pitkin päätä ja keltaisten silmien loiste oli poissa. “Älä huoli, asiat järjestyvät kyllä.” Saliver silitti otuksen turkkia ja mietti mielessään, että heidän pitäisi harjata se. 

    “Noniin, kuunnelkaas tätä!” Ooga hihkaisi innostuneena ja uhvokin näytti piristyvän hieman. “Uhvoaluksen korjaamiseen tarvitaan seuraavia asioita: Kuuliimaa, välkehtivää tiivistettä, banaanimurskaa, tonttujauhetta, käpykudosta ja.. voi paska.. hups, anteeksi mutta tämä viimeinen voi olla haastava löytää, nimittäin..” Ooga nosti katseensa Saliveriin ja he tuijottivat hetken toisiaan. “Noh??” Saliver tuijotti takaisin ja uhvokin aukoi suutaan. (Jostain syystä se oli kieltäytynyt puhumasta tänä aamuna.) “Edellä mainittujen asioiden lisäksi aluksen korjaamiseen tarvitaan taikaa. Tarkemmin sanottuna joulun taikaa.”