Raparperikuningas saatteli uhvon takaisin kotipihaan, jossa Ooga ja Saliver odottelivat. He juttelivat keskenään ja käänsivät katseena lähestyvään kaksikkoon. Kumpikin huomasi jo kaukaa,kuinka uhvon mieliala oli noussut. Se suorastaan juoksi viimeiset askeleet lyhyillä töppöjaloillaan ja heilutteli jak..amulettiaan innoissaan. "Jaahas, olet saanut Tullelta lahjan." Ooga totesi ja uhvo vastasi hymyillen: "Se on tosi hieno. Kotona kaikki ovat varmasti innoissaan tästä. Sillä on taikavoimiakin" uhvo hihkui ja pyöritteli onnenamulettia kädessään.
"Saitteko te.." Saliver ei saanut lausettaan loppuun kun Raparperikuningas kaivoi viittansa syövereistä pienen,puisen rasian. "Tässä. Mutta varovasti sen kanssa, se vuotaa melko reilusti." Saliver otti rasian ja raotti sen kantta. Savun haju alkoi leijailla kaikkien nenään ja rasian sisällä paloi villi hehku. "Hups, sehän syttyy kohta tuleen, meidän lienee paras mennä liimaamaan tarvittavat osat.." "Nyt. Heti." Ooga täydensi lauseen, kuten heillä usein oli tapana tehdä. Puhua toistensa päälle ja täydennellä toistensa lauseita. Heidän äitinsä oli huomautellut aiheesta, siis ennenkuin joutui vessanpöntön nielaisemaksi.
He kiittivät Raparperikuningasta avusta ja tämä ryömi takaisin koirankoppiin jatkamaan uniaan. Vielä oli monta kuukautta aikaa siihen, että raparperit alkaisivat nousta ja kuninkaan palveluksia tarvittaisiin jälleen. Uhvo käveli Oogan ja Saliverin perässä, kun nämä palasivat uhvoaluksen luo. Yöllä oli satanut hieman lunta ja aluksen päällä oli hento valkoinen huntu. Uhvo seurasi Oogan ja Saliverin esimerkkiä ja auttoi näitä pyyhkimään lumet aluksen päältä. "Nonii, katsotaas.." Saliver sanoi ja alkoi tutkailla revenneitä siipipalasen tupsuja, jotka pitäisi liimata kiinni kuuliimalla.
Ooga seurasi sivusilmällään uhvoa, joka katseli Saliverin toimintaa kiinnostuneena. Ooga oli jo ehtinyt ottaa yhteyttä terapeuttiin, joka oli erikoistunut kuuntelemaan suukeiden (todellakin suukeiden, ei surkeiden) avaruusolentojen huolia. Napsu Mastokadunpätkä oli seudun parhaita (ehkä jopa paras, joskin myös ainoa) terapeutti, jonka käsiin Ooga ja Saliver olisivat uskaltaneet päästää pienen uhvolapsen. Napsu oli auttanut aikanaa myös muita omituisia otuksia aina joulupukista pihan tonttuihin ja muihin mönkiäisiin. Onneksi uhvo vaikutti nyt paljon reippaammalta, karvaa ei ollut tippunut lisää, eikä kristallikyyneleitä ollut näkyvillä. (Sen enempää, kun nenästä tippuvaa räkääkään. Se oli hyvä, sillä uhvojen räkä oli suurissa määrin syövyttävää. Toisaalta se toimi hyvin viemärinavaajana. Mutta sitten toisaaltatoisaalta, heidän äitinsähän asui nykyisin viemärissä, joten ei tuntunut hyvältä ajatukselta laittaa sinne mitään syövyttävää.) Napsu oli luvannut olla kuitenkin luurin päässä, mikäli tilanne muuttuisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti