"Pidätkö vähän tuosta.." Saliver taiteili vaikeannäköisessä asennossa aluksen vaurioituneen siiven alla. Hän piti toisessa kädessään pientä legopalikkaa(koska miksipäs ei!) ja yritti toisella kädellään tukea siiven tupsua paikoilleen. Tupsujen tehtävä oli lepattaa siipeä vasten aluksen noustessa. Se teki lähdön tunnelmasta hieman dramaattisempaa ja näyttävämpää. Jos he saisivat tupsut kunnolla liimattua, ne kestäisivät valoloiston nopeutta ja tämä saisi aluksella lentämisen tuntumaan entistä hienommalta. Se oli toki lopulta tarpeetonta hienosäätöä mutta Saliver halusi tehdä asian kunnolla.
Ooga auttoi minkä taisi ja yhdessä he saivatkin aluksen tupsut hienosti liimattua. Ainakin heidän omasta mielestään se näytti hyvältä. Uhvo nyökytteli kiitollisen oloisena ja tirautti pari kristallikyyneltä. "Se näyttää hienolta, joko sillä voi lentää?" Uhvo kysyi ja katsoi vuoroin Saliveria ja Oogaa. "Ei vielä, tarvitaan muutama pieni parannus." Ooga sanoi ja osoitti aluksen oven vieressä olevaa reikää. "Tuohon kohtaan esimerkiksi tarvitaan käpykudosta, joka meillä oli.." "Tässä." Saliver kaivoi hopeisen rasian taskustaan ja poimi käpykudoksen lapasen verhoamiin käsiinsä. He sommittelivat kuusentuoksuista, hiiltyneestä kävystä irtoavaa harsoa reiän ympärille. Sen lisäksi, että se piti aluksen tiukuosien ilmanvaihdon oikeanlaisena, se esti avaruuspöttösten pääsyn aluksen sisälle. Pöttöset eivät varsinaisesti olleet vaaraksi mutta joskus ne onnistuivat sotkemaan aluksen ohjauksen niin pahasti, että alus saattoi jopa pudota. Itseasiassa se voisi hyvinkin olla selittävä syy tämänkin uhvoaluksen maahansyöksyyn.
Ooga kiersi vielä aluksen ympäri varmistaakseen, että kaikki tiukuosat oli nyt tilkitty oikealla tavalla. "Noniin uhvo, tilanne on hallinnassa." Hän sanoi ja risti kädet puuskaan paksun talvitakkinsa rinnuksille. Saliver nyökytteli vierellä hyväksyvänä. "Mennään pyytämään että Lari Kaari tulee auttamaan meitä tiivisteen kanssa. Eiköhän meiltä löydy jostain välkehtivää tiivistettä. Ja Jepa Hurjamieli on viimeisimpien tietojen mukaan jo matkalla. Ainakin uutisissa kerrottiin, että pukin varareki ja yksi tuorekoipinen poro ovat kateissa ja sehän kuulostaa aivan Jepan touhulta. Kunhan se hurjapää ei nyt vain tömpsähtäisi taas kuuseen matkalla tänne.." Saliver mietti puoliääneen ja Ooga täydensi tuttuun tapaansa: "..tai kunhan se ei jäisi parrastaan tai hampaistaan jumiin pikku-Älämäen tonttulan glögilasiin.." Mutta sisimmässään molemmat luottivat Jepaan. Vaikka tämä olikin hurjapään ja hieman holtittoman tontun maineessa, kyllä tämä, no lähtökohtaisesti ainakin, hoiti hänelle suodut kunniatehtävät mallikkaasti.
"Jatketaan aamulla. Tule uhvo, ajetaan läski jänis täksi yöksi hankeen, niin saat nukkua pöydällä." Saliver sanoi ja uhvo hymyili.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti